SIT KUN

Ollaan muutaman ystävän kanssa puhuttu viime aikoina siitä, millaisia oletuksia meillä oli nuorempana. Moni varmaan muistaa ajatelleensa, että sitten kun täytän 25 on opiskeltu ja oikea ammatti. Itse ajattelin ihan niinkin mustavalkoisesti, että 25-vuotiaana on niin vanha, että on naimisissa ja perhettäkin. Oma koti, iso auto, paljon elämänkokemusta ja kultainen noutaja. 

Sinänsä oli ihan mukava ajatus siltä 16-vuotiaalta minältä ajatella, että olisin oikeasti 25-vuotiaana niin hurjan kypsä. Totuus on kuitenkin aika kaukana kuvitellusta. En usko, että kahteen vuoteen mahtuisi valmistuminen, loistokas työpaikka ja muksut. Elämä kun ei ole mikään täydellinen valmistalopaketti, jonka tilaat kotiovelle. 

Sitä jotenkin aina elää sellaisesta "sit kun"-elämää. Tai ainakin siihen törmää. 

"Sit kun olen 30, mulla on ainakin jo perhe."

"Sit kun olen opiskellut, hankin unelmien työn ja täydellisen kämpän."

"Sit kun valmistun, niin matkustelen."

"Sit kun olen tehnyt tämän kaiken, mulla on vihdoin aikaa."

"Sit kun mulla on rahaa, niin toteutan kaikki haaveeni."

"Sit kun." 

Totuus on se, että koskaan ei ole oikea hetki tehdä mitään ja ikinä ei saisi jossitella tai sitkutella. Sinulla voi olla unelmiesi työ NYT. Sinä voit matkustella tänäkin vuonna. Sinä voit saavuttaa juuri nyt aivan mielettömän paljon, jos vain jaksat keskittyä hetkeen. Sinä voit tänäänkin tehdä valintoja, jolla voit vaikuttaa omaan tuevaisuuteesi. 

Vaikka haavekuvat on hyvästä, ei kannata siirtää vastuuta ihanasta elämästä tulevaisuuden itselleen. Sitä ei koskaan tiedä, millaisessa elämäntilanteessa olet kymmenen vuoden päästä. 

Ystävien kanssa pohdittiin myös sitä, miten ei ole olemassa mitään turhaa ikää. Yleensä sanotaan, että 17-vuotta on turha ikä. Tai 21-25 on turha ikä, koska silloin ei oikeastaan tapahdu mitään, tehdään vain töitä tulevaisuutta varten. Koska elämä alkaa kunnolla vasta sit kun elämä on valmis. Hetkinen? Onoas masentava ajatus!

16-vuotiaalle Noralle olisin halunnut kertoa, ettei täydellistä elämää ole eikä alle kolmekymppinen nyt niin järin kypsä vielä ole, että kaikki olisi niin sanotusti hanskassa. Ja mitä enemmän ympärilleni katson, en ole ihan varma, onko elämä ikinä ihan kellään hanskassa! 

Ei myöskään pidä sortua yhteiskunnan luomiin paineisiin ja sit kun elämään. 

On ihan okei, jos et jatkokouluttaudu heti lukion jälkeen. On ihan ok hankkia lapsi 20-vuotiaana ja vasta sitten suunnitella sen suuremmin elämää. On myöskin ihan ok vaihtaa vaikkapa alaa neljäkymppisenä. Vielä enemmän ok on lähteä reppureissamaan viisissäkymmenissä Aasiaan etsimään kadonnutta itseään. 

Mutta älä nyt herrantähden elä sitkun elämää. Elä just nyt elämää! Ettei tarvitse ajatella, että sit kun olen vanhainkodissa, harmittelen kuinka en elänyt elämääni ihan täysillä. 

IHAN PIENI MOROTUS

Tällä hetkellä arki on aika hektistä. Silloin korostuu tarve viettää vapaa-aikaa rauhassa, tehden niitä asioita, joista nauttii. 

Eilen illalla kun palasin iltavuorosta kotiin totesi mies, että onneksi joka päivä ei ole tällainen. Eli sanotaan nopeat moikat aamulla kuuden aikaan ja seuraavan kerran halataan illalla yhdentoista aikaan, kun mennään nukkumaan. 

Mä nautin siitä, että saan mennä tehdä, mutta vielä enemmän nautin rauhasta ja omasta ajasta. Meikäläisen viikonloppu alkoi pitkästä aikaa tänään. Olen muun muassa kerennyt jo juoda pari kuppia kahvia katsellen Yökylässä Maria Veitola:n uusinta jaksoa (suuri suositus, jos ette ole vielä tutustuneet tähän sarjaan) sekä pitkästä aikaa joogannut oikein kunnolla. 

Saan nyt perjantaista sunnuntaihin vain olla ilman mitään hoppua mihinkään. Ajatuksena oli ulkoilla, syödä hyvin ja viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Sellaista simppeliä akkujen latausta, mitä aina välillä kaivataan. 

Mulla olisi hirveästi sellaisia ideanpoikasia, joita teille kirjoitella. Mutta aivot on olleet nyt pari päivää sellaista mössöä, ettei pohdiskelevaasta kirjoittamisesta, saatika ajattelusta tule yhtään mitään. Syytän tätä jatkuvaa informaatiotulvaa. Joten antakaa anteeksi tämä päivien hiljaisuus. Aion kyllä viikonloppuna päivitellä teille muun muassa kuluneen kuukauden suosikkeja. Ehkä sunnuntaihin mennessä saisin jäsenneltyä myös jotain pohdiskelevaa! 

Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille! Tehkää niitä asioita, mistä nautitte! <3 

VUONNA 2018 AION...

Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille! 

Olemme nyt eläneet reilun viikon vuotta 2018, voitteko tuntea jo uuden vuoden tuomat tuulet? 

Minä ainakin tunnen, sairaspedillä. Perjantaina flunssa kaatoi meikäläisen sohvan nurkkaan ja täältä en ole vielä noussut.  Ilmeisesti kehoni ei ole tottunut tällaiseen ylimalkaiseen lepäämiseen. Voitteko kuvitella, että tämä päivien makoilu on aiheuttanut mulle tulehduksen niskaan. Kyllä, luit oikein. 

Vaikka viikonloppu menikin itkua tihrustaessa räkäpapereiden keskellä (Netflix vinkkaus, Lady Gaga: Five foot two, yllättävän hyvä) olen ottanut tämän taudin merkkinä kropalta siitä, että nyt kannattaa levätä oikein olan takaa, ennen kuin uusi arki alkaa rullaamaan. 

Postauksen aiheena on tänään uuden vuoden lupaukset tai aikeet, tai miksikä niitä nyt haluaa kutsua. Moni on jostain syystä suhtautunut lupaus-sanaan tosi negatiivisesti. Niihin liitetään aina jatus siitä, että ne eivät kuitenkaan pidä. Tipaton tammikuu loppuu tasan silloin, kun helmikuun ensimmäinen tunti pyörähtää kelloon. 

Kirjoitin viime vuonna postauksen Vuonna 2017 aion..., jossa listasin tulevalle vuodelle muutaman aikeen tai asian, jonka haluan saavuttaa. Ja se toimi! Uskon siihen, että kun asioita ja toiveitaan sanoo ääneen (tässä tapauksessa kun ne kirjoittaa kaikelle kansalle luettavaksi), sitä jotenkin ohjelmoituu lähtemään tavoitteitaan kohti. Ja nyt ei ole kyse siitä, että alotan painojen noston käymällä punttiksella viisi kertaa viikossa. Tai, että aloitan uuden ruokavalion. Ollaan vähän hellempiä ja käytetään luovuutta. Mitä just sinä haluaisit saavuttaa tänä vuonna ja miksi?

Vuonna 2018 minä aion... 

(kiitos maailmalle, viime viikolla otetuista selfieistä, voitte sitten vaikka kuvitella, että näytän tällä hetkellä tältä)

... lukea kymmenen kirjaa. 

Lukeminen jos mikä on jäänyt aivan liian vähälle allekirjoittaneen elämässä. Haluan tämän tekstihimon takaisin ja parhaiten se toteutukoon oikeasti myös lukemalla. Sain inspiksen tähän rakkaalta pikkusiskoltani, joka lausui nuo kunnialliset sanat "Siis sehän on melkein mut ei ihan kirja kuukaudessa. Eli silleen aika helppo.". No näinpä juuri. Yksi on kesken ja toisen ajattelin aloittaa tänään, eli laitetaan nyt heti kirjallisuuden puolesta tuhat rautaa tuleen. 

...opiskella niin maan perhanasti.

Jos kukaan ei vieläkään ole kuullut, NIIN MINÄHÄN PÄÄSIN KOULUN PENKILLE. Koulu alkaa keskiviikkona ja siitä alkaa minun akateeminen matkani sossutädiksi. Ei vaineska, mutta odotan aivan tulen palavalla innolla seuraavia vuosia. Motivaatio on x1000 ja olen valmis näyttämään ne kynteni, joita olen nämä kuluneet vuodet teroitellut eri työpaikkojen takahuoneissa. 

...harrastaa kotimaan matkailua. 

Suomireissaaminen on jäänyt oman elämäni aikana hyvinkin minimiin ja tämä vuosi olkoon Suomivuosi. Haluaisin nähdä edes jotakin uutta, mitä kotimaastamme löytyy. Mutta en toki laita pahitteeksi jotakin muuta reissua, käytännössä ihan mihin vain. Siis vaikka Tallinaan. Olen matkailuaddikti, jonka ajatukset kiitävät kohti uusia reissuja nopeammin kuin Finskin kone. 

...jatkaa tätä löydettyä polkua eteenpäina. 

Olen mielestäni suhteellisen hyvällä jamalla omassa elämässäni. Löysin joogan, jota haluan pitää mukanani nyt ja aina. Haluan panostaa omaan elämänlaatuuni kaikilla osa-alueilla. Vahvistaa  omia arvoja ja seistä niiden takana. Osata sanoa rohkeasti ei ja kyllä. Ottaa vastaan avoimesti kaiken, mitä elämä heittää omalle tielle. Olla positiivisempi ja armollisempi. Syödä hyvin, nukkua hyvin ja juhlia hyvin. Haluan löytää sen kultaisen tasapainon. Eli toisin sanoen jatkaa itseni kehittämistä. 

Mulla on sellainen kutkutteleva tunne vatsanpohjassa, että tuleva vuosi tulee olemaan ihmeellinen, uudenlainen ja täynnä haasteita niin hyvässä kuin varmasti pahassakin. Olen aikalailla valmis kohtaamaan kaiken ja jos en olekaan, niin sekään ei haittaa. 

AH, tehdään yhdessä tästä vuodesta vieläkin parempi! Ihanaa kun olette siellä ruudun toisella puolella mukana! 

Goodbye 2017

On taas se aika vuodesta. Pian paukahtelevat raketit yötaivaalle ja samalla haikeana muistellaan kulunutta vuotta. Blogimaailma täyttyy erilaisista muisteloista, mikä on ihanaa. Mielestäni vuoden viimeiset päivät ovat hyvä hetki pysähtyä, katsahtaa taaksepäin ja palata niihin ihaniin ja miksei ikävimpiinkin hetkiin, ennen kuin hypätään uusien tuulien vietäväksi.

Itse olen viimeisin kuukauden aikana pohdiskellut kulunutta vuotta ja voi pojat sitä kasvun ja kasvukipuilun määrää…

Kuluneen vuoden voisi oikeastaan jakaa kolmeen osaan. Aikaan ennen kesää, kesään sekä kesän jälkeiseen aikaan. Eiköhän sukelleta kliseiseen menneen vuoden muistelemiseen!

Alku vuosi kun ei ollut sitä keveintä aikaa. En oikein edes osaa kuvailla omia tuntemuksia kunnolla kyseiseltä ajanjaksolta. Olen soutanut ja huovannut sen kanssa, haluanko jakaa kaikkea tänne, koska silloin asetan itseni niin paljaaksi kaikkien eteen. 

Totuus on se, että vuoden 2016 syksyn stressi ja muutokset laukaisivat hyvinkin ihmeellisen oravanpyörän. En nukkunut, ei ollut ruokahalua ja yksi yö sain sellaisen kipukohtauksen, että pääsin loppujen lopuksi Jorviin sydänkäyröille ja tippaan. Ilman mitään syytä. 

Vähensin tämän myötä työmäärää ja yritin löytää jotain mistä saadaa kiinni, mutta jouduin taipumaan ja pyytämään apua. Totesin terapeutille, että nyt haluaisin vain kaikken eniten olla taas se iloinen oma itseni. 

Loppujen lopuksi keväältä en muista paljoakaan. Olin sen verran pöhnässä koko ajan. Söin unilääkkeitä tammikuusta kesäkuuhun, jotta saisin arkea järjestykseen ja siinä sivussa koitin lukea pääsykokeisiin sekä pyörittää omaa arkea sekä vähän koota niitä omia palasiani keittiön lattialta, jolle olin itkenyt joka ikinen aamu ennen töihin lähtöä. Niin paljon väsytti. 

En saanut opiskelupaikkaa, viidennestä hakukerrasta ja ahkerasta lukemisesta huolimatta. 

Sen sijaan irtisanouduin töistä ja lähdin kolmen viikon seikkailulle Eurooppaan ystäväni kanssa. 

Reissulta palatessa sain vastailla muutamaan "mitäs nyt sitten aiot?"-kysymykseen. Vastaus oli aina sama, saas nyt nähdä. 

Nautin suunnattomasti elokuun rauhallisuudesta ja levollisuudesta. Tein ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa jotain, mitä edes itse en osannut odottaa itseltäni. Löysin joogan, jonkinlaisen mielenrauhan sekä hyvän ruuan ja kunnon yöunet uudelleen. Kuukauden työttömyyden jälkeen palasin takaisin myyntihommiin keskelle upeaa naisporukkaa ja sillä tiellä olen edelleen. 

Tottakai syksyyn on kuulunut omia vaikeuksiaan, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu, että olen taas hiukan viisaampi. Omat vaikeuteni ovat opettaneet minulle jotain ja itsetutkiskelu jatkuu kirkkaampana kuin koskaan. Olen ymmärtänyt sen, että omalla olemisella ja tekemisellä voin saavuttaa oikeasti mitä vain, kunhan muistan jättää sen stressaamisen roikkumaan kaappiin. 

Vuoden alussa kirjasin ylös muutaman asian, jotka halusin toteuttaa. 

Hanki uusi tatuointi

Helmikuussa kävin serkkuni neulan alla hakkauttamassa horoskooppini Ravun tähtimerkin Intuitio-tekstillä nilkkaani. 

Matkusta yksin

Lensin heinäkuussa ensimmöistä kertaa ypöyksin, vaihdon kanssa Saksasta takaisin Suomeen! Selvisin, vaikka jostain syystä jännittikin ihan superpaljon. 

Vastaanota opiskelupaikka

Epäilykset olivat ilmassa, mutta KYLLÄ. Sähköpostiini tosiaan ilmestyi hyväksymiskirje yhtenä tavallisena torstaina Metropolialta. Tämä tyttö lähtee oikeasti takaisin koulunpenkille, sosionomiksi itsensä lukemaan!!!!

Ole onnellinen

Toivoin tätä enemmän kuin mitään muuta. Kevään harmaa mössö vaihtui väreiksi, auringoksi ja rakkaudeksi (apua, miten hippimäistä tekstiä...). Alan pikkuhiljaa sisäistämään sitä faktaa, että ainoa ihminen joka juuri mut voi tehdä juuri nyt onnelliseksi, olen minä itse. 

Vuosi 2017 on ollut opettavaisempi, kuin yksikään elämäni vuosi koskaan aikaisemmin. Olen joutunut pohtimaan omaa olemista sekä sitä, kenen kannalta niitä ratkaisuja kannattaa omassa elämässä tehdä. 

Oman itsensä kehittäminen ei koskaan lopu ja on vielä paljon asioita, jotka vaativat aikaa, käsittelemistä ja käsittämistä. Mutta olen onnellinen juuri nyt, sillä olen oikealla tiellä. Tuntuu, että sanon näin joka vuosi, mutta kai sitä joka vuosi taas löytää itsensä uudelleen ja uudelleen. 

Odotan tulevaa vuotta kuin kuuta nousevaa. Arki muuttuu taas ihan erilaiseksi ja sitä tullaan kohtaamaan aivan uusia tuulia, ihmisiä, kokemuksia ja fiiliksiä. 

En muista, milloin viimeksi olisin tuntenut itseni näin eläväiseksi ja onnelliseksi, juuri näissä nahoissa. 

Kiitos teille kaikille, jotka olett matksanni kulkeneet taas yhden vuoden. Taputtakaa itseänne olalle, sillä kyllä! Taas on selvitty 12 kuukautta. Uusi vuosi tuo aina uusia mahdollisuuksia eteen. Millainen sinä haluaisit olla? Mitä haluaisit tulevalta vuodelta? Mitä haluaisit saavuttaa ja kokea? Entä mistä haluaisit irroittaa? Näitä teemoja on hauska pohtia vuoden vaihteen jälkeen oikein urakalla. 

Sen voin sanoa, että salikorttia en todennäköisesti aio hankkia, mutta tipatonta voisin ehkä kokeilla, once again! 

Ihanaa uutta vuotta!

K A U P P A R E I S S U L L A

Mä rakastan viikottaista kauppareissua. Oikeasti. Se on mulle sellaista ihanaa omaa aikaa. Kun saan rauhassa seilailla kärryjen kanssa pitkin käytäviä tarkastellen ja vertaillen eri tuotteita (ja sitten välillä iskee se ahdistus tavaranpaljoudesta). 

Pyöritän aikalailla tämän huushollin ruokapolitiikka, koska olen vaan niin hyvä suunnittelemaan viikon ruoka-ostokset kerralla. Ollaankin täten siirrytty yhden pysähdyksen taktiikkaan, joka tulee huomattavasti halvemmaksi, kuin joka päivä ostoksilla ravaaminen. 

Toisin sanoen, mietitään mitä syötäisiin viikon ajan, ostetaan kerralla kaikki ja käydään vain tarvittaessa täydentämässä jotain perusjuttuja viikon aikana (maito, leipä jne).Tämä on muun muassa auttanut hahmottamaan summaa, jonka käytämme ruokaan kuukaudessa. 

Mitä sitten buddesta lähtee mukaan? 

Ensimmäinen sekä omasta mielestäni tärkein osa on hedelmät ja vihannekset eli hevit. Yleisimmin kauppakassista löytyy banaaneja, appelsiineja, sitruunaa, paprikaa ja lehtikaalia. 

Ja koska pupunruoka on välillä kirpaisevan kallista niin hyvä säästö on ostaa satokauden herkkuja sekä fiilistellä tottakai tarjouksia. Näiden mukaan muodostuu meillä ainakin jääkaapin alahylly. 

Ainoat mitkä jäi uupumaan matkasta olivat avokadot ja kiivit... Jäi vähän harmittamaan. 

Mitä kaapista sitten täytyy aina löytyä? No tietysti kaurahiutaleita aamupuuroa varten! Tällä kerralla nappasin kärryihin testailuun speltti-kuitulisän (nappivalinta) sekä tyypillisen puurolisäkkeen, mustikan kaveriksi Goji-marjoja (toimii myös smoothieissa).  

Okei, ja kaikki vegaanit laittaa silmät kiinni seuraavan lauseen ajaksi. Tykkään tosi paljon punaisesta lihasta... Siis jopa sairalloisen paljon. Aikoinaan kassatyöläisenä saatoin saada outoja mielihaluja esimerkiksi raa'asta jauhelihasta..?! 

Pidetään viikon aikana myös kasvispäiviä, mutta meidän jääkaapista löytyy myös lihaa. 

Paitsi nyt. Mua yksinkertaisesti etoi kaikki lihatuotteet, kun eilen paukkasin marketin läpi. Jopa kinkun osto oli todella vastenmielistä. Ainoa, mitä mukaan lähi loppujen lopuksi kinkun lisäksi, oli tonnikalaa lasagnea varten. Ei ehkä sitten se kaikista eettisin valinta... 

Tonnikalan lisäksi lihaällötyksissäni nappasin kestosuosikkini Kikherne-purkin, jonka lisäksi testiin menevät mustapavut. Ehkä ne voisi heittää jonkun pastan sekaan? 

Viikonloppuherkkujen kohdalla tein tälläkertaa poikkeuksen, sillä jätin suosikkisipsit hyllyyn ja valkkasin tilalle suklaapähkinöitä sekä Cocovin mintturaakasuklaata. N A M I ! 

Mitkä on teidän ehdottomia "aina lähtee mukaan"- ruokajuttuja? 

INSPISTAULU JOULUKUNTOON

Ensinnäkin, faktat pöytään. Rakastan kollaasien, inspiraatiotaulujen ja erilaisten sommitelmien tekemistä. En ehkä ole se kaikkein taiteellisin henkilö, mutta visuaalisuus ja kauniit asiat sivelevät omaa silmää. 

Olen myös kova keräilemään ja säilyttämään erilaisia lehtileikkeitä, kortteja ja valokuvia. Niitä on kiva laittaa esille omaksi iloksi. Toki nuo korkkitaulut ovat myös ihan tarpeellisia juttuja, kuten muistilappuja ja kauppalistoja varten. Mutta harvemmin esimerkiksi esillä oleva to do- lista saa vipinää mun kinttuihin... Eli visuaalisuus edellä! (Ja tuo taulu oli kuorrutettu kivaksi sekamelskaksi valokuvilla sekä kiitoskorteilla, mutta nappasin ne ihan hientotunteisuuttani pois.)

Tuntien päivien lehtien selailun, leikkelyn ja sommittelun jälkeen olen valmis toivottamaan joulun tervetulleeksi eteisen seinälle! 

Taululta löytyy nyt joulun muistilistaa, kokeilun arvoisia joulureseptejä sekä joulukuusi (ihan vain just in case, jos vaikka ei saataisikaan oikeaa kuusta). Tilaa on myös mahdollisia joulukortteja sekä valokuvia varten. 

Innostuin väkertelystä myös sen verran, että kai noille edelliselle kuville ja lehtileikkeille täytyy tehdä jotain. Eli jonkinlaista skrappausta pitää varmaan tässä ennen joulua harrastaa. Kuka muu saa kiksejä tällaisesta yksinkertaisesta askartelusta? 

Ah, meillä on töissä alkanut ilmestyä soittolistalle joululurituksia ja joulutorttujakin on keretty kotona puuhailla ainakin nelisen pellillistä. Seuraavaksi agendana on tietysti ne parhaat, eli lahjat ja kortit. Sitä ennen täytyy vielä selvitä ensi viikon työrupeamasta... 

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle! 

KAHVITAUKO - MILLAINEN MINÄ OLEN JA MIHIN HALUAN KEHITTÄÄ BLOGIANI

Tiedättekö sen tunteen, kun katsotte kelloa ja tajuatte, että teillähän on vielä ihan rutosti aikaa puuhailla kaikkea kivaa ennen päivän vastuullisuuksia? Kahvipannu ja näppäimistö siis laulamaan!

Olen mietiskellyt paljon. Itseäni, elämääni, ihmisiä ympärilläni ja blogiani. Olen päässyt aikalailla nyt sen ikuisuudelta tuntuvan kyseenalaistusvaiheen ohi, jonka aikana pohdin valintojani, jotka ovat minut tähän pisteeseen tuoneet. 

Kulunut vuosi on ollut hyvin antoisa niin hyvässä kuin pahassa. Tulen siitä kirjoittamaan teille varmasti lisää ensi kuussa. Pääpointti on kuitenkin se, että koen muuttuneeni ihmisenä ihan älyttömän paljon. Olen kiivennyt omien kompastukivieni yli ja näen nyt sen eteen avautuvan maiseman vihdoin selvemmin kuin koskaan. 

Koen olevani täysin avoin kaikelle. Koen olevani henkisesti vahvempi kuin koskaan.  

Omat elämänarvot ja oma tyylini elää ovat pikkuhiljaa alkaneet muotoutua itsellenikin. Toki henkinen kasvu (ja miksei fyysinenkin) sekä itsensä kehittäminen jatkuu läpi elämän. Voi olla, että vuoden päästä oma näkemys on taas hyvinkin erilainen verrattuna tämän hetkiseen. Who knows, ja toisaalta, siihen on myös oikeus. Sinun ei tarvitse olla sama ihminen kuin minuutti, tunti, kuukausi tai vuosi sitten. 

Suurimman osan ajasta, pääni on sellainen suloinen sekamelska täynnä ideoita, ajatuksia ja inspiraation kohteita. Musta tuntuu, että olen tällä hetkellä siinä tilanteessa, että olen valmis kehittämään omaa elämääni siihen suuntaan, mihin sen haluan kulkeutuvan, niin hassulta kuin se kuulostaakin. 

Mitä sitten haluan olla ja mihin haluan itseäni kehittää? 

Tämä on se kohta, jossa olen miettinyt blogiani. Mitä haluan antaa maailmalla, millaisia arvoja haluan korostaa ja mitkä ovat minulle tärkeitä asioita. 

Haluan viedä blogiani vielä aidompaan suuntaan. Haluan sen olevan minulle paikka, jossa voin ilmaista itseäni vapaasti. Haluan, että se on muille alusta, josta imeä voimaa ja inspiraatiota. Blogit ovat suurimmaksi osaksi sellaisia hyvänmielenjuttuja, joissa puhutaan välillä vakavia ja välillä keveitä. Ja sellaisena haluan tämän omankin blogini pitää. Haluan kirjoittaa yhteiskunnallisista aiheista enemmän, sillä olen mestariprovosoituja aiheesta kuin aiheesta. Haluan jakaa hyvinvointia ja positiivisuutta niissä raameissa, miten itse toimin omassa arjessani. Haluan löytää samanhenkisiä ihmisiä. 

Ja uskokaa tai älkää, haluaisin panostaa tähän enemmän. Sillä bloggailu on kulkenut rakkaana harrastuksena mukana aina vuodesta 2009 saakka. Blogi on ollut mulle kasvukipujen purkamista, päivän asujen esittelyä ja milloin mitäkin varten. 

En halua ottaa stressiä tästä ja kirjoitan, kun siltä tuntuu. Mutta haluan kehittyä ja haluan antaa jotain itsestäni. 

Tämän sanaoksennuksen jälkeen, jätän tämän vain tähän. Kirjoitin tätä jo viime viikolla, mutta sanotaanko näin, että elämä tapahtuu aina välillä ja vetää omat ajatukset täysin niihin omiin asioihin. 

Mutta ihanaa uutta viikkoa näin keskiviikkona toivotettuna! 

MARRASKUU ON UUSI JOULUKUU ?

Ja siis tosiaanko olemme eläneet nyt kahdeksan päivää vuoden toiseksi viimeisintä kuukautta?? (Mistä tietää, että tulee vanhemmaksi? Päivittelee ajan kulumista kuin mummo konsanaan.)

Vitsit sikseen, sillä olen oikeasti hiukan järkyttynyt tämän syksyn nopeasta kulusta. Mutta, marraskuuhun sukeltaminen ei todellakaan ole huono juttu. Jokainen jouluhullu bloggari on kerennyt näpyttelemään jo aiheesta, mutta itsehän tulen tunnetusti aina vähän jälkijunassa. 

Ja kyllä, marraskuu tosiaan edustaa minulle kuukautta, jolloin voidaan alkaa jo valmistautua kohti ihanaa joulukuuta. Eilen leivoin ensimmäiset joulutortut, jotka menivätkin sen siliän tien. Tänään hain varastosta jouluhärpäkelaatikon asemiin! 

Joulukuusen paikka on suunnitteilla, joulukalentereita on tullut kuolattua pariinkin otteeseen ja joululahjaostoksilla olen käynyt henkisesti. 

Olen aina ollut henkeen ja vereen jouluihmisiä. Se lapsuuden taikuus ei ole hävinnyt mihinkään, vaan pidän kiinni perinteistä kovempaa kuin kahviaddikti espressostaan. 

Ja koska viime joulu meni vähän ohi oman henkisen pahoinvoinnin vuoksi, aion tänä vuonna panostaa kahta kauheammin. Varokaa vain, blogi täyttyy kohta pelkästään jouluhössötyksistä ja DIY-jutuista. 

Olen meinaan perinyt äidiltäni jonkinlaisen hullaantumisen näpräilyyn ja odotan jo innolla joulukorttien tekemistä. Tiedättehän, pimeä ilta, lasillinen punaviiniä, jouluhitit soimassa ja kasat kartonkia, koristenauhoja sekä huopatusseja edessä. Parempaa stressinpurkutapaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa. 

Mutta otetaan kuitenkin marraskuu rauhassa. Toki näin kaupanalan työntekijänä on vaikea sivuuttaa tämä ennenaikainen joulunvalmistelu. Mutta itse ex-materialistina aion keskittyä lähinnä leipomiseen ja kynttilöiden polttamiseen (ja ehkä niihin joululauluihin). 

Siinä pieni hössötys teille näin keskiviikon kunniaksi. Nyt jatkan kahvin hörppimistä, inspiroivien blogien lukemista ja Pretty Little Liarsin katsomista (okei, joudun kirjoittamaan tuosta sarjasta oman postauksensa, sairasta....).

MAANANTAIMASENNUKSEN SELÄTTÄMINEN

Puhelimen herätys särähtää soimaan ja samalla sekunnilla tekee mieli paiskata se seinää päin. Silmäluomet ovat raskaat ja peitto tekisi mieli vetää korviin. Valitettavasti, koska useimmiten maanantaina kutsuvat velvollisuudet ja työt, sitä ei voi jäädä laiskottelemaan vällyjen väliin. Raahaudut vessaan, jääkaapille, suihkuun ja koko päivä on oikeastaan tuhoon tuomittu vain siksi, että maanantai. Viikonloppu siintää taas kaukana viiden päivän päässä. 

Maanantai on monelle sellainen mörkö, syystä tai toisesta. Jos teet normaalin ihmisen tavallista työpäivää, ovat viikonloput usein vapaat ja pyhitetty sille kaikelle, mitä et viikolla kerkeä tekemään. Arki on täynnä töitä, vastuuta ja kaikkea mikä saattaa kuulostaa äkkiseltään supertylsältä ja maanantai valitettavasti on tämän kaiken ruumiillistuma. 

MUTTA. Niinkin moneen asiaan vaikuttaa oma asenne ja niin vaikuttaa myös tähän päivään, jota usein kiroaa päässään. Maanantain voi muuttaa maistuvammaksi pienillä asioilla ja yksi niistä on juurikin tuo yllä mainittu asenne. 

Itse olen aina ollut varsinainen maananatiheitteri, vaikka vuorotyöläisenä se ei ole koskaan tarkoittanut automaattisesti esimerkiksi töitä. Jotenkin yhteiskunta on vain maalannut juuri tämän päivän seinille piruja. Ajattelin siksikin tulla jakamaan teille omia vinkkejä maanantaimasennuksen selättämiseen. Jos joku muu päivä, kuten vaikka torstai on sinulle se kynnyksistä korkein, niin korvaa sana maanantai sitten sillä. 

Kofeiiniakaan ei kannata unohtaa, tuplaespresso pistääkin muuten ajatukset liikkumaan!

First of all, tee päivästäsi mahdollisimman helppo! Viikonlopuissa mua viehättää se, että aamulla ei ole mihinkään kiire. Kahvin voi hörppiä omiin ajatuksiin uponneena ja aamupalan voi nauttia vaikka suosikkisarjan ääressä. 

Arki ei ole yhtä kuin kiire. Olisiko sinulla mahdollista herätä vaikka tunti aikaisemmin? Tai edes puoli tuntia? Sillä voitat itsellesi jo lisää minä-aikaa. Tuntuuko viideltä herääminen kuitenkin liian ylivoimaiselta? Silloin toki kannattaa antaa armoa ja nukkua sen verran kuin voit. 

Tee sunnuntaina valmiiksi kaikki, mitä vain pystyt. Miltä kuulostaisi valmis tuorepuuro, jonka voi vain hotkia naamaan? Tai päivän ruoka valmiiksi tehtynä, jota voit napata lounaaksi töihin mukaan?

Itsellä helpottaa esimerkiksi keittiön perusteellinen siivous sunnuntaina. Ei tarvitse heti ensimmäisenä tuijottaa maanantai-aamuna tiskejä tai kahvitahroja. Piristää kummasti... 

Viikonlopun rytmi saattaa olla yleisesti hiukan myöhempi kuin arkena, joten maanantain vaikein koettelemus on yleensä se vanha tuttu väsymys. Koiran kanssa on tullut huomattua, että lyhytkin aamulenkki piristää paremmin kuin kuppi kahvia. Jos olet herännyt sen puolisen tuntia aikaisemmin, voit hyvin käyttää ylimääräisen ajan vaikka 15 minuutin happihyppelyyn. Kannattaa ainakin kokeilla! 

Toinen mahdollisesti toimiva ase väsymystä (ja pimeyttä) vastaan on kirkasvalolamppu! Sen loisteessa kun paistattelee aamupalan ajan, voi omia aivojaan huijata olevansa pirteämpi. 

Maanantain tehosmoothie

omena / kaksi kiiviä / kaksi desiä puolukoita / inkivääriä /vettä

Aamuihin kannattaa satsata muutenkin kuin vain maanantaisin. Syö tukeva aamupala, jolla jaksat seuraavaan ruokaan! 

Itse ainakin jätän hyvällä omatunnolla maanantailta pois pakolliset siivoamiset ja pyykkäämiset. Ne voi tehdä tiistainakin (tai silloin kun on vapaata). Tänään keskityin kivaan työpäivään, joka oli itse asiassa ohi todella nopsaa! Oli tarkoitus hoitaa ruokaostokset tänään. Mutta tiedättekö mitä, en todellakaan jaksanut lähteä kauppaan ruuhka-aikaan. Menen sinnekin vasta huomenna aamulla! Keskityin nyt duunipäivän jälkeen ensin juttelemaan kunnolla miehen kanssa keittiön pöydän ääressä. Joogasin hiukan, otin kuuman suihkun ja tein tuossa ohimennen pienen kasvohen tehopuhdistuksenkin. Tadaa, ei stressiä, ei kiirettä. Se on se kaiken avain! (Okei, meillä ei ole lapsia, joten ruuhka-vuosia viettävällä saattaa olla erilaiset tarpeet kuin meillä, mutta kaikkea yllämainittua voi soveltaa omaan arkeensa). 

Eli toisin sanoen, kaiken mitä pitäisi tehdä maanantaina, voi siirtää muille päiville. Viikon aloituksen ei tarvitse olla paikasta toiseen juoksemista. Anna itsellesi armoa ja muista ne kaikki ihanat pienet asiat, joista saat voimaa. Kirjoita vaikka maanantaisin ylös, mitä haluaisit kuluvalla viikolla puuhailla. 

Ja hei, jos tämä päivä on kaikesta yrityksesä huolimatta kamala, niin mitä sitten! Onpahan kuusi hyvää päivää jäljellä! 

Ihanaa viikon alkua!

SATURDAY THROUGH MY PHONE

Näitä päivä kanssani- postauksia on hirveän kiva tehdä. Helpoiten se käy puhelimen kautta, jota nyt muutenkin tulee kannettua koko ajan mukana. 

Lauantai oli otollinen päivä kuvien napsimiselle, sillä tekemistä riitti aamusta iltaan! Meikäläisen viikonloppu oli meinaa kokonaan vapaa! Vapaat viikonloput ovat vuorotyössä yleensä vain satunnaista herkkua, mutta viime aikoina niitä on omilla työvuorolistoilla ollut aika mukavasti. 

Päivä alkoi heräämällä siinä 8-9 maissa makeasti auringon valoon, mitä ei turhan paljon ole viime päivinä näkynyt. Siinä sitten suihkun kautta aamupalaa nassuun ja pienelle lenkille Yodden kanssa. 

Lenkistä ei alkuunkaan meinannut tulla mitään ja se ei johtunut koirasta vaan minusta. Yöpakkaset olivat maalanneet maiseman huurteisen valkoiseksi ja syysväreissä hehkuvat puut kimaltelivat auringon valossa kuin timantit konsanaan. Kylmästä ilmasta huolimatta pysähtelin jatkuvasti ihmettelemään tätä winter wonderlandia. 

Ja koska mittari näytti hädin tuskin viittä astetta, päätin suosiolla jättää nahkarotsin naulaan ja vetäistä untuvatakin päälle. En muistanutkaan miten lämmin se on! 

Painelin juna-asemalle odottelemaan kyytiäni kohti Pasilaa, sillä suuntana olivat vuotuisat I love me-messut! Nämä messut ovat ehdoton syksyn kohokohta. Viime käynnistä oli vierähtänyt jo parisen vuotta, joten voitte kuvitella miten innosta puhkuava Nora sinne suuntasikaan. 

Sovittiin treffit ystäväni kanssa Pasilan asemalla kera hillittömien naurukohtauksien. Kuuma kahvi lämmitti mukavasti kylmyydestä kankeita sormia kun suuntasimme kohti messukeskusta. 

Ja messut eivät todellakaan olleet mikään pettymys! Oli ensinnäkin hauska huomata, miten luonnonkauneus- ja terveys-hifistelylle oli rakennettu paljon tilaa! Oli omaa jooga-aluetta, luonnonkosmetiikka isommilla ständeillä ja erilaisia hoitomuotokokeiluja. Nähtävää oli enemmän kuin tarpeeksi, ihan uupumiseen saakka. 

Ja se ihmismäärä. Ensin oli vaikea edes saada mitään messuista irti, kun kuljimme lampaina ihmismassan seassa. Joka paikkaan oli superpitkät jonot, mikä ei sinänsä haitannut meitä niin paljoa. Suomalaisethan ovat tunnetusti jonottajakansaa! Mutta esimerkiksi ruokaa sai Hesburgerin jonossa odotella puolisen tuntia. Meillä se sujui hysterianomaisessa läpänheitossa ja nauramisessa, kanssaihmisillämme tuskin oli yhtä hauskaa... 

Joka tapauksessa tapahtumaan oli panostettu paljon. Ja vaikka luennot, jotka halusin nähdä menivätkin ohi, pääsimme silti nauttimaan ah, niin ihanasta Pete Parkkosesta. 

Viitisen tuntia tuli messuilla pyörittyä ja sanotaanko näin, että aika rättiä mimmiä sitä oltiin, kun ulos päästiin. Ihmishälinä ja kaiken paljous väsyttää tehokkaasti... 

Junamatka kotiin ei sujunut ihan mutkattomasti, sillä jäimme juuri ennen omaa pysäkkiäni pysähdyksiin puoleksi tunniksi. Syynä olivat radalla leikkivät varhaisnuoret!! Olipahan hyvä tovi selfielle, jossa näkyy messujen glitterbaari-käyntini tulos. Ystäväni totesi minun näyttävän kalalta (joka oli ilmeisesti kohteliaisuus). 

Kotiin päästyäni oli hetki aikaa tankkaustauolle, sillä meillä oli vielä illan deitti-ilta edessä. Päivän smoothiesta löytyi omenaa, kiiviä, puolukkaa ja inkivääriä, eli varsinainen syystehopommi! 

Sitten vain pitkikset jalkaan sekä pipot päähän ja nokka taas kohti Helsinkiä. Illan the suunnitelmana oli hiukan katsastaa Linnanmäen Valokarnevaali-meininkiä. 

Ja siis, oikeastihan menimme tuonne ihan vain vilkkuvan hattaran perässä... Heh! Mutta olipahan jännää. Tuostakaan tapahtumasta ei muuten ihmisiä puuttunut, kirpsakasta säästä huolimatta. Laitteisiin meillä ei ollut tarkoitus mennä, joten kävelimme herkkujemme kanssa alueen ympäri. Valot vilkkuivat ja tuttu riemunkiljuminen peitti alleen vuoristoradan pelottavan narinan. 

Kotiin mentiin mitenkäs muuten kuin mäkkärin kautta. Kotisohva ja kuuma suihku olivat aika kutsuvia juttuja kaiken menon ja meiningin jälkeen. Ja yö tuli nukuttua sikeämmin kuin pitkään aikaan! Lauantai oli ihana! 

Ei sillä, etteikö tämä sunnuntaikin olisi ollut mainio ison brunssin, Netflixin sekä synttärikakkukahvien kanssa. Pian heittäydyn jälleen sille tutulle ja turvalliselle sohvalle ja vastaanotan luvatun jalkahieronnan. AH! 

Mitä tykkäsitte messuista, jos sinne eksyitte? Pääsikö kukaan tapaamaan Jeffree Staria? 

YOGA EVERY DAMN DAY - MITÄ OLEN SAANUT JOOGASTA IRTI

Nyt vihdoin pääsen postauksen kimppuun, jota olen mielessäni väsännyt jo kauan. Jos minua on yhtään seurannut somessa niin tietää, että innostuin joogasta noin puolisentoista kuukautta takaperin. Osallistuin silloin #yogagirlchallenge-joogahaasteeseen, jonka tarkoituksena oli joogata joka päivä. Ja sille tielle jäätiin. 

Toki jos rehellisiä ollaan, on tässä viimeisen parin viikon aikana ollut pari päivää, jolloin joogat ovat jäänet enemmänkin syvähengittelyksi suihkussa, mutta se ei ole se pointti. Pointti on se, että olen vihdoin löytänyt jotain, joka rauhoittaa mut. Jotain, josta saan voimaa ja energiaa. Mikä parasta, jotain mikä liikuttaa tätä kropan ruhoa! Kukapa olisi uskonut?? 

Koska elin (oikeasti) köyhää elämää vielä kuukausi sitten, mun joogatuntini tapahtuivat olohuoneessa tv:n edessä, Youtubesta opiskellen. Ja se on toiminut mulla. Ei paineita, ei ylimääräisiä häiriötekijöitä (ellei Yoddea lasketa) ja saan itse valita aikani! Hirveän kätevää. Pikkuhiljaa olen alkanut hiffata, että miten kroppa toimii ja miten sitä kannattaa liikutella. 

Siksi ajattelin teille listata miten jooga on vaikuttanut elämääni. 

KROPPA

Ensinnäkin reilussa kuukaudessa jo on kerennyt tapahtumaan niin selviä muutoksia, ettei sitä meinaa uskoa todeksi! 

Kehoni venyy aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. En ole koskaan saanut eteentaivutuksessa käsiä maahan, mutta nyt se jokapäiväistä. Lihakset pysyvät paremmin menossa mukana, eivätkä kädet vapise heti lankku-asentoon päästessä. 

Kroppa on timmiytynyt paljonkin. Päivittäinen turvotukseni on kadonnut hei, mullahan on yhtäkkiä vatsalihaksetkin! Missä ne ovat olleet nämä kaikki vuodet? 

Toki tämä yhtäkkinen liikkuvuuden lisääntyminen on ollut vähän shokki, eikä jumejakaan ole päästy karkuun. Ensi kuussa voisi harkita jonkinlaiseen hierontaan vääntäytymistä, ihan kirjaimellisesti. 

R U O K A V A L I O 

On melkein sanomattakin selvää, että heti kun ottaa yhdenkin askeleen kohti terveellistä elämää, niin siitä helposti syntyy eräänlainen domino-ilmiö. Olen syönyt paljon kevyemmin viime viikkoina. Paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Lihan käyttö on vähentynyt huomattavasti, mutta sitä syödessä pöydässä pitää olla kunnon punainen pihvi! 

Uusin suosikkiruoka-aine on ehdottomasti tölkistä tulevat kik-herneet, jotka voi kaataa suoraan salaatin sekaan! Superkätevä ja helppo proteiinin lähde. 

Ei musta koskaan mitään kasvis-intoilijaa saa, koska let's face the reality. Hampparit ja ranskalaiset ovat elämä. Herkkuja en todellakaan ole jättänyt, päinvastoin. Tuntuu, että olen vetänyt enemmän sipsejä tämän kuukauden aikana kuin yhteensä kuluneen vuoden aikana (keho vaatii sen, mitä se tarvitsee , eikö?). Mutta mättöruokaa vetäessä olen huomannut saavani ihan fyysisiä oireita, joka saattaa olla joko psykologinen juttu tai sitten vain fakta siitä, että vatsani ei siedä rasvaa ja suolaa kaikkien niiden vihannesannosten jälkeen. Sinänsähän tämä toimii kyllä hyvänä motivaattorina! 

Mutta ruokavalioon toimii mielestäni sanat kohtuudella kaikkea. Jos suurimmaksi osaksi ajasta syön hyvin, eiviikonlopun skumppajumpat ja satunnainen sipsien rouskuttaminen elämää tai kehoa kaada ojasta allikkoon. 

K E H O N K U V A 

Viime syksyn ikävämpi kausi aiheutti sen, että tuli syötyä TODELLA huonosti. Se myöskin näkyi kropassa. Jokapäiväinen leipämme vaihtui jokapäiväiseen turvotukseen ja pahoinvointiin. Olo oli kuin ilmapallolla ja se, mitä peilistä näkyi ei todellakaan omasta mielestäni ollut silmiä hivelevää. Haukuin mielessäni omaa vartaloani, mikä on oikeasti ihan kamala teko. Haukkuisitko ystäväsi vartaloa ikinä rumaksi? Miksi siis tekisit niin itsellesi? 

Liikunnalla on suotuisia vaikutuksia ihan yleisestikin, mutta mitä enemmän olen alkanut venyä, taipua ja vahvistua, sitä enemmän olen alkanut kiittää kehoani. Se tekee juuri niinkuin haluan. Se pystyy ihmeellisiin suorituksiin! 

Nykyään kun katson itseäni peilistä, ihailen itseäni. Näytän mielestäni hyvältä! Ja onko oikeasti tapahtunut suurta muutosta? Ei. Ehkä pari hassua kiloa lähtenyt turvotuksen myötä, mutta kaikki muu on aikalailla ennallaan. 

Tätä haluaisin niin toitottaa kaikille muillekin. Olette ihania, hyväksykää itsenne! 

M I E L I A L A 

Tämän myöskin allekirjoittaa rakas mies, joka kanssani jakaa tämän talouden. Jooga on tehnyt ihmeitä mun hermoille. Krooninen stressaaminen, ei ole näkynyt? Keittiön lattialla väsymyksen itkeminen, not anymore! 

En tiedä johtuuko se ylipäätään terveellisemmistä valinnoista, liikunnasta vai joogan rauhoittavasta vaikutuksesta, mutta en koe olevani sama ihminen laisinkaan, kuin vuosi sitten. Olo on paljon positiivisempi ja avarampi. Näen asiat ihan eri tavalla. Iloa saattaa aiheuttaa niin kaunis sateenkaari taivaalla kuin joku ihanan, ohimenevä ihmiskohtaaminen. Yhtäkkiä on alkanut tuntu, että joka päivä tapahtuu jotain ihanaa ja ihmeellistä! Eikö kuulostakin kliseiseltä ituhippeilyltä... 

Tämä on pelottavan ihana olotila. Kun jättää stressaamisen, masentelun ja yleisen negistelyn ja korvaa sen syvään hengittämisellä ja positiivisyydellä, niin johan alkaa pyyhkiä. Elämä heittelee sitruunoiden sijaan mun eteeni Fazerin suklaakonvehteja, ainakin siltä se tuntuu! 

Siinä aika hyvin tiivistettynä sanaoksennukseksi, millainen olo mulla on nyt. Tämän viikon joogailut ovat jääneet vähemmälle pitkien työpäivien vuoksi. Tuleva vapaa viikonloppu kuitenkin sisältää niin paljon aikaa, että kerkeän suomaan sieltä osan itselleni. 

Ah, elämä on supermaittavaa tällä hetkellä. Ja sitä haluan jakaa teille enemmän täällä! Olen hirveästi viime aikoina miettinyt, mihin suuntaan haluaisin bloggaamista viedä. Se on edelleen hautumassa. 

Mutta tosiaan, pahoittelen radiohiljaisuutta, mutta vapaat hetket ovat menneet muihin asioihin. Sanottakoon, että sain eilen sähköpostiini kilahduksen, joka meinasi sitä, että minut kutsuttiin Metropolian pääsykokeeseen! Kyllä, mulla on vielä mahdollisuus päästä opiskelemaan!! 

Juhlikaamme sitä. 

Ihanaa viikonloppau kaikille! 

K U U L U M I S I A

Lammassaaren-reissun jälkeen on ollut hyviä sekä huonoja hetkiä.

Olen löytänyt jonkinlaista rauhaa itseeni tässä parin kuukauden aikana ja olen siitä ylpeä. Olen yrittänyt katsoa maailmaa vähän eri vinkkelistä. Omalla kohdallani se on tarkoittanut tietoisempaa positiivisuutta. Ja kyllähän se vain niin on, että positiivisuus vetää lähelleen hyviä asioita, ihmisiä ja tilanteita. 

Negatiivinen asenne oikein ruokkii kaikkea inhottavaa, eilen sain itse sen taas huomata. 

Mulla on tällä hetkellä kaikki pitkästä aikaa niin hyvin, että voisin melkein itkeä onnesta. No, niin olenkin, muutamia kertoja. 

Työ maistuu ja ympärilläni on inspiroiva tiimi upeita naisia. Arki rullaa mukavasti omalla painollaan ja jokaisessa päivässä on ollut jotain erityistä. 30 days of yoga-haaste alkaa vetelemään viimeisiä, josta aionkin tulla kirjoittelemaan muutaman päivän päästä. 

Kroppa toimii, mieli on kirkas ja joinakin päivänä on tuntunut kirjaimellisesti siltä, että mitä ikiniä teenkin, tapahtuu jotain ihanaa. Se on ihan käsittämätön tunne! 

AINOA asia joka kuitenkin edelleen saa mun niskavillat pystyyn ja mielen puolustuskannalle on tuo opiskelu ja kaikki siihen liittyvä. On ollut ihan järjettömän vaikeaa löytää motivaatiota materiaaleille. Yksinkertaisesti ei vain huvita. 

Esivalintakokeeseen on kaksi viikkoa eli tässä on vielä ihan potentiaalisesti aikaa jos otan itseäni niskasta kiinni tasan NYT. En tahdo luovuttaa tältä syksyltä, mutta samaan aikaan haluaisin vain antaa tämän haun olla. 

Lähinnä siksi, että olen juuri nyt superonnellinen ja tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. En haluaisi mitään takapakkeja tälle vuodelle enää. 

Nuo hemmetin pääsykokeet ovat muodostuneet mulle oikeaksi Akilleen kantapääksi. Ne edustavat mulle jotain sellaista mun elämässä, jota vain en ole kyennyt saavuttamaan. Dramaattista? Ehkä, mutta jostain syystä omat ja ulkoa tulevat paineet ovat onnistuneet pääsemään mun iholle. 

Olen onnistunut pääsemään suhteellisen sinuiksi näiden asioiden kanssa, mutta yksikin lause tai sana voi murtaa mun itseluottamuksen tiiliseinän, jota olen niin ahkerasti koittanut rakentaa viimeiset kolme kuukautta. 

Mutta koulu ei ole koko elämä. On niin paljon muutakin, mikä tekee juuri minun elämästä mielekästä. 

Niinkuin sanoin, arki rullaa ihanasti (kop kop). Iltaisin en tiedä mitään parempaa kuin sytytellä kynttilöitä ja käpertyä sohvalle miehen kainaloon katsomaan Narcosta (joka saatiin loppuun eilen). 

Viikonloppu on pyhitetty ystävien tapaamiselle, ulkoilulle ja Netflixille. Huhujen mukaan jälkimmäisen uumenista pitäisi löytyä uusi Lady Gagasta kertova dokkari. Popparit tulille!

Ensi viikko taas on omistettu sitten sille lukemiselle, joten saa nähdä vaivunko lyhyehköön blogihiljaisuuteen... Ensi viikon viikonloppu onkin perjantaista sunnuntaihin vapaa, joten täytyy laittaa suunnitelmia kehitykseen. Pitäisikö ehkä jopa vaihtaa maisemaa hetkeksi..?

Entä mitä teille kuuluu? Onko ilonaiheita joita haluatte jakaa tai stressinmurusia, jotka haluatte heittää VEKS elämästä? Painiiko kukaan muu opiskeludemonien kanssa? Ja tärkein onko suositella jotain superhyviä kirjoja pimeneviin syysiltoihin? (Itse luen tällä hetkellä Pohjoismaiden noitavainoista... :D).

Ihanaa viikonloppua just sulle!