SIT KUN

Ollaan muutaman ystävän kanssa puhuttu viime aikoina siitä, millaisia oletuksia meillä oli nuorempana. Moni varmaan muistaa ajatelleensa, että sitten kun täytän 25 on opiskeltu ja oikea ammatti. Itse ajattelin ihan niinkin mustavalkoisesti, että 25-vuotiaana on niin vanha, että on naimisissa ja perhettäkin. Oma koti, iso auto, paljon elämänkokemusta ja kultainen noutaja. 

Sinänsä oli ihan mukava ajatus siltä 16-vuotiaalta minältä ajatella, että olisin oikeasti 25-vuotiaana niin hurjan kypsä. Totuus on kuitenkin aika kaukana kuvitellusta. En usko, että kahteen vuoteen mahtuisi valmistuminen, loistokas työpaikka ja muksut. Elämä kun ei ole mikään täydellinen valmistalopaketti, jonka tilaat kotiovelle. 

Sitä jotenkin aina elää sellaisesta "sit kun"-elämää. Tai ainakin siihen törmää. 

"Sit kun olen 30, mulla on ainakin jo perhe."

"Sit kun olen opiskellut, hankin unelmien työn ja täydellisen kämpän."

"Sit kun valmistun, niin matkustelen."

"Sit kun olen tehnyt tämän kaiken, mulla on vihdoin aikaa."

"Sit kun mulla on rahaa, niin toteutan kaikki haaveeni."

"Sit kun." 

Totuus on se, että koskaan ei ole oikea hetki tehdä mitään ja ikinä ei saisi jossitella tai sitkutella. Sinulla voi olla unelmiesi työ NYT. Sinä voit matkustella tänäkin vuonna. Sinä voit saavuttaa juuri nyt aivan mielettömän paljon, jos vain jaksat keskittyä hetkeen. Sinä voit tänäänkin tehdä valintoja, jolla voit vaikuttaa omaan tuevaisuuteesi. 

Vaikka haavekuvat on hyvästä, ei kannata siirtää vastuuta ihanasta elämästä tulevaisuuden itselleen. Sitä ei koskaan tiedä, millaisessa elämäntilanteessa olet kymmenen vuoden päästä. 

Ystävien kanssa pohdittiin myös sitä, miten ei ole olemassa mitään turhaa ikää. Yleensä sanotaan, että 17-vuotta on turha ikä. Tai 21-25 on turha ikä, koska silloin ei oikeastaan tapahdu mitään, tehdään vain töitä tulevaisuutta varten. Koska elämä alkaa kunnolla vasta sit kun elämä on valmis. Hetkinen? Onoas masentava ajatus!

16-vuotiaalle Noralle olisin halunnut kertoa, ettei täydellistä elämää ole eikä alle kolmekymppinen nyt niin järin kypsä vielä ole, että kaikki olisi niin sanotusti hanskassa. Ja mitä enemmän ympärilleni katson, en ole ihan varma, onko elämä ikinä ihan kellään hanskassa! 

Ei myöskään pidä sortua yhteiskunnan luomiin paineisiin ja sit kun elämään. 

On ihan okei, jos et jatkokouluttaudu heti lukion jälkeen. On ihan ok hankkia lapsi 20-vuotiaana ja vasta sitten suunnitella sen suuremmin elämää. On myöskin ihan ok vaihtaa vaikkapa alaa neljäkymppisenä. Vielä enemmän ok on lähteä reppureissamaan viisissäkymmenissä Aasiaan etsimään kadonnutta itseään. 

Mutta älä nyt herrantähden elä sitkun elämää. Elä just nyt elämää! Ettei tarvitse ajatella, että sit kun olen vanhainkodissa, harmittelen kuinka en elänyt elämääni ihan täysillä.