2017/10/23

MAANANTAIMASENNUKSEN SELÄTTÄMINEN

Puhelimen herätys särähtää soimaan ja samalla sekunnilla tekee mieli paiskata se seinää päin. Silmäluomet ovat raskaat ja peitto tekisi mieli vetää korviin. Valitettavasti, koska useimmiten maanantaina kutsuvat velvollisuudet ja työt, sitä ei voi jäädä laiskottelemaan vällyjen väliin. Raahaudut vessaan, jääkaapille, suihkuun ja koko päivä on oikeastaan tuhoon tuomittu vain siksi, että maanantai. Viikonloppu siintää taas kaukana viiden päivän päässä. 

Maanantai on monelle sellainen mörkö, syystä tai toisesta. Jos teet normaalin ihmisen tavallista työpäivää, ovat viikonloput usein vapaat ja pyhitetty sille kaikelle, mitä et viikolla kerkeä tekemään. Arki on täynnä töitä, vastuuta ja kaikkea mikä saattaa kuulostaa äkkiseltään supertylsältä ja maanantai valitettavasti on tämän kaiken ruumiillistuma. 

MUTTA. Niinkin moneen asiaan vaikuttaa oma asenne ja niin vaikuttaa myös tähän päivään, jota usein kiroaa päässään. Maanantain voi muuttaa maistuvammaksi pienillä asioilla ja yksi niistä on juurikin tuo yllä mainittu asenne. 

Itse olen aina ollut varsinainen maananatiheitteri, vaikka vuorotyöläisenä se ei ole koskaan tarkoittanut automaattisesti esimerkiksi töitä. Jotenkin yhteiskunta on vain maalannut juuri tämän päivän seinille piruja. Ajattelin siksikin tulla jakamaan teille omia vinkkejä maanantaimasennuksen selättämiseen. Jos joku muu päivä, kuten vaikka torstai on sinulle se kynnyksistä korkein, niin korvaa sana maanantai sitten sillä. 
IMG_0789
Kofeiiniakaan ei kannata unohtaa, tuplaespresso pistääkin muuten ajatukset liikkumaan!
First of all, tee päivästäsi mahdollisimman helppo! Viikonlopuissa mua viehättää se, että aamulla ei ole mihinkään kiire. Kahvin voi hörppiä omiin ajatuksiin uponneena ja aamupalan voi nauttia vaikka suosikkisarjan ääressä. 
Arki ei ole yhtä kuin kiire. Olisiko sinulla mahdollista herätä vaikka tunti aikaisemmin? Tai edes puoli tuntia? Sillä voitat itsellesi jo lisää minä-aikaa. Tuntuuko viideltä herääminen kuitenkin liian ylivoimaiselta? Silloin toki kannattaa antaa armoa ja nukkua sen verran kuin voit. 

Tee sunnuntaina valmiiksi kaikki, mitä vain pystyt. Miltä kuulostaisi valmis tuorepuuro, jonka voi vain hotkia naamaan? Tai päivän ruoka valmiiksi tehtynä, jota voit napata lounaaksi töihin mukaan?
Itsellä helpottaa esimerkiksi keittiön perusteellinen siivous sunnuntaina. Ei tarvitse heti ensimmäisenä tuijottaa maanantai-aamuna tiskejä tai kahvitahroja. Piristää kummasti... 
IMG_0762
Viikonlopun rytmi saattaa olla yleisesti hiukan myöhempi kuin arkena, joten maanantain vaikein koettelemus on yleensä se vanha tuttu väsymys. Koiran kanssa on tullut huomattua, että lyhytkin aamulenkki piristää paremmin kuin kuppi kahvia. Jos olet herännyt sen puolisen tuntia aikaisemmin, voit hyvin käyttää ylimääräisen ajan vaikka 15 minuutin happihyppelyyn. Kannattaa ainakin kokeilla! 
Toinen mahdollisesti toimiva ase väsymystä (ja pimeyttä) vastaan on kirkasvalolamppu! Sen loisteessa kun paistattelee aamupalan ajan, voi omia aivojaan huijata olevansa pirteämpi. 
IMG_0801
Maanantain tehosmoothie
omena / kaksi kiiviä / kaksi desiä puolukoita / inkivääriä /vettä

Aamuihin kannattaa satsata muutenkin kuin vain maanantaisin. Syö tukeva aamupala, jolla jaksat seuraavaan ruokaan! 

Itse ainakin jätän hyvällä omatunnolla maanantailta pois pakolliset siivoamiset ja pyykkäämiset. Ne voi tehdä tiistainakin (tai silloin kun on vapaata). Tänään keskityin kivaan työpäivään, joka oli itse asiassa ohi todella nopsaa! Oli tarkoitus hoitaa ruokaostokset tänään. Mutta tiedättekö mitä, en todellakaan jaksanut lähteä kauppaan ruuhka-aikaan. Menen sinnekin vasta huomenna aamulla! Keskityin nyt duunipäivän jälkeen ensin juttelemaan kunnolla miehen kanssa keittiön pöydän ääressä. Joogasin hiukan, otin kuuman suihkun ja tein tuossa ohimennen pienen kasvohen tehopuhdistuksenkin. Tadaa, ei stressiä, ei kiirettä. Se on se kaiken avain! (Okei, meillä ei ole lapsia, joten ruuhka-vuosia viettävällä saattaa olla erilaiset tarpeet kuin meillä, mutta kaikkea yllämainittua voi soveltaa omaan arkeensa). 

Eli toisin sanoen, kaiken mitä pitäisi tehdä maanantaina, voi siirtää muille päiville. Viikon aloituksen ei tarvitse olla paikasta toiseen juoksemista. Anna itsellesi armoa ja muista ne kaikki ihanat pienet asiat, joista saat voimaa. Kirjoita vaikka maanantaisin ylös, mitä haluaisit kuluvalla viikolla puuhailla. 

Ja hei, jos tämä päivä on kaikesta yrityksesä huolimatta kamala, niin mitä sitten! Onpahan kuusi hyvää päivää jäljellä! 
Ihanaa viikon alkua!

2017/10/22

SATURDAY THROUGH MY PHONE

Näitä päivä kanssani- postauksia on hirveän kiva tehdä. Helpoiten se käy puhelimen kautta, jota nyt muutenkin tulee kannettua koko ajan mukana. 
Lauantai oli otollinen päivä kuvien napsimiselle, sillä tekemistä riitti aamusta iltaan! Meikäläisen viikonloppu oli meinaa kokonaan vapaa! Vapaat viikonloput ovat vuorotyössä yleensä vain satunnaista herkkua, mutta viime aikoina niitä on omilla työvuorolistoilla ollut aika mukavasti. 
IMG_20171021_094955
Päivä alkoi heräämällä siinä 8-9 maissa makeasti auringon valoon, mitä ei turhan paljon ole viime päivinä näkynyt. Siinä sitten suihkun kautta aamupalaa nassuun ja pienelle lenkille Yodden kanssa. 
Lenkistä ei alkuunkaan meinannut tulla mitään ja se ei johtunut koirasta vaan minusta. Yöpakkaset olivat maalanneet maiseman huurteisen valkoiseksi ja syysväreissä hehkuvat puut kimaltelivat auringon valossa kuin timantit konsanaan. Kylmästä ilmasta huolimatta pysähtelin jatkuvasti ihmettelemään tätä winter wonderlandia. 
IMG_20171021_101051
IMG_20171021_101103
Ja koska mittari näytti hädin tuskin viittä astetta, päätin suosiolla jättää nahkarotsin naulaan ja vetäistä untuvatakin päälle. En muistanutkaan miten lämmin se on! 
Painelin juna-asemalle odottelemaan kyytiäni kohti Pasilaa, sillä suuntana olivat vuotuisat I love me-messut! Nämä messut ovat ehdoton syksyn kohokohta. Viime käynnistä oli vierähtänyt jo parisen vuotta, joten voitte kuvitella miten innosta puhkuava Nora sinne suuntasikaan. 

Sovittiin treffit ystäväni kanssa Pasilan asemalla kera hillittömien naurukohtauksien. Kuuma kahvi lämmitti mukavasti kylmyydestä kankeita sormia kun suuntasimme kohti messukeskusta. 
1
BeFunkyCollage
Ja messut eivät todellakaan olleet mikään pettymys! Oli ensinnäkin hauska huomata, miten luonnonkauneus- ja terveys-hifistelylle oli rakennettu paljon tilaa! Oli omaa jooga-aluetta, luonnonkosmetiikka isommilla ständeillä ja erilaisia hoitomuotokokeiluja. Nähtävää oli enemmän kuin tarpeeksi, ihan uupumiseen saakka. 
Ja se ihmismäärä. Ensin oli vaikea edes saada mitään messuista irti, kun kuljimme lampaina ihmismassan seassa. Joka paikkaan oli superpitkät jonot, mikä ei sinänsä haitannut meitä niin paljoa. Suomalaisethan ovat tunnetusti jonottajakansaa! Mutta esimerkiksi ruokaa sai Hesburgerin jonossa odotella puolisen tuntia. Meillä se sujui hysterianomaisessa läpänheitossa ja nauramisessa, kanssaihmisillämme tuskin oli yhtä hauskaa... 
Joka tapauksessa tapahtumaan oli panostettu paljon. Ja vaikka luennot, jotka halusin nähdä menivätkin ohi, pääsimme silti nauttimaan ah, niin ihanasta Pete Parkkosesta. 

Viitisen tuntia tuli messuilla pyörittyä ja sanotaanko näin, että aika rättiä mimmiä sitä oltiin, kun ulos päästiin. Ihmishälinä ja kaiken paljous väsyttää tehokkaasti... 
IMG_20171021_174919
Junamatka kotiin ei sujunut ihan mutkattomasti, sillä jäimme juuri ennen omaa pysäkkiäni pysähdyksiin puoleksi tunniksi. Syynä olivat radalla leikkivät varhaisnuoret!! Olipahan hyvä tovi selfielle, jossa näkyy messujen glitterbaari-käyntini tulos. Ystäväni totesi minun näyttävän kalalta (joka oli ilmeisesti kohteliaisuus). 
IMG_20171021_185121
Kotiin päästyäni oli hetki aikaa tankkaustauolle, sillä meillä oli vielä illan deitti-ilta edessä. Päivän smoothiesta löytyi omenaa, kiiviä, puolukkaa ja inkivääriä, eli varsinainen syystehopommi! 

Sitten vain pitkikset jalkaan sekä pipot päähän ja nokka taas kohti Helsinkiä. Illan the suunnitelmana oli hiukan katsastaa Linnanmäen Valokarnevaali-meininkiä. 
BeFunkyCollage3
IMG_20171021_205031
Ja siis, oikeastihan menimme tuonne ihan vain vilkkuvan hattaran perässä... Heh! Mutta olipahan jännää. Tuostakaan tapahtumasta ei muuten ihmisiä puuttunut, kirpsakasta säästä huolimatta. Laitteisiin meillä ei ollut tarkoitus mennä, joten kävelimme herkkujemme kanssa alueen ympäri. Valot vilkkuivat ja tuttu riemunkiljuminen peitti alleen vuoristoradan pelottavan narinan. 

Kotiin mentiin mitenkäs muuten kuin mäkkärin kautta. Kotisohva ja kuuma suihku olivat aika kutsuvia juttuja kaiken menon ja meiningin jälkeen. Ja yö tuli nukuttua sikeämmin kuin pitkään aikaan! Lauantai oli ihana! 

Ei sillä, etteikö tämä sunnuntaikin olisi ollut mainio ison brunssin, Netflixin sekä synttärikakkukahvien kanssa. Pian heittäydyn jälleen sille tutulle ja turvalliselle sohvalle ja vastaanotan luvatun jalkahieronnan. AH! 

Mitä tykkäsitte messuista, jos sinne eksyitte? Pääsikö kukaan tapaamaan Jeffree Staria? 

2017/10/20

YOGA EVERY DAMN DAY - MITÄ OLEN SAANUT JOOGASTA IRTI

Nyt vihdoin pääsen postauksen kimppuun, jota olen mielessäni väsännyt jo kauan. Jos minua on yhtään seurannut somessa niin tietää, että innostuin joogasta noin puolisentoista kuukautta takaperin. Osallistuin silloin #yogagirlchallenge-joogahaasteeseen, jonka tarkoituksena oli joogata joka päivä. Ja sille tielle jäätiin. 
Toki jos rehellisiä ollaan, on tässä viimeisen parin viikon aikana ollut pari päivää, jolloin joogat ovat jäänet enemmänkin syvähengittelyksi suihkussa, mutta se ei ole se pointti. Pointti on se, että olen vihdoin löytänyt jotain, joka rauhoittaa mut. Jotain, josta saan voimaa ja energiaa. Mikä parasta, jotain mikä liikuttaa tätä kropan ruhoa! Kukapa olisi uskonut?? 

Koska elin (oikeasti) köyhää elämää vielä kuukausi sitten, mun joogatuntini tapahtuivat olohuoneessa tv:n edessä, Youtubesta opiskellen. Ja se on toiminut mulla. Ei paineita, ei ylimääräisiä häiriötekijöitä (ellei Yoddea lasketa) ja saan itse valita aikani! Hirveän kätevää. Pikkuhiljaa olen alkanut hiffata, että miten kroppa toimii ja miten sitä kannattaa liikutella. 
Siksi ajattelin teille listata miten jooga on vaikuttanut elämääni. 
IMG_20171019_103905
KROPPA

Ensinnäkin reilussa kuukaudessa jo on kerennyt tapahtumaan niin selviä muutoksia, ettei sitä meinaa uskoa todeksi! 
Kehoni venyy aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. En ole koskaan saanut eteentaivutuksessa käsiä maahan, mutta nyt se jokapäiväistä. Lihakset pysyvät paremmin menossa mukana, eivätkä kädet vapise heti lankku-asentoon päästessä. 
Kroppa on timmiytynyt paljonkin. Päivittäinen turvotukseni on kadonnut hei, mullahan on yhtäkkiä vatsalihaksetkin! Missä ne ovat olleet nämä kaikki vuodet? 

Toki tämä yhtäkkinen liikkuvuuden lisääntyminen on ollut vähän shokki, eikä jumejakaan ole päästy karkuun. Ensi kuussa voisi harkita jonkinlaiseen hierontaan vääntäytymistä, ihan kirjaimellisesti. 
IMG_0761
R U O K A V A L I O 

On melkein sanomattakin selvää, että heti kun ottaa yhdenkin askeleen kohti terveellistä elämää, niin siitä helposti syntyy eräänlainen domino-ilmiö. Olen syönyt paljon kevyemmin viime viikkoina. Paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Lihan käyttö on vähentynyt huomattavasti, mutta sitä syödessä pöydässä pitää olla kunnon punainen pihvi! 
Uusin suosikkiruoka-aine on ehdottomasti tölkistä tulevat kik-herneet, jotka voi kaataa suoraan salaatin sekaan! Superkätevä ja helppo proteiinin lähde. 

Ei musta koskaan mitään kasvis-intoilijaa saa, koska let's face the reality. Hampparit ja ranskalaiset ovat elämä. Herkkuja en todellakaan ole jättänyt, päinvastoin. Tuntuu, että olen vetänyt enemmän sipsejä tämän kuukauden aikana kuin yhteensä kuluneen vuoden aikana (keho vaatii sen, mitä se tarvitsee , eikö?). Mutta mättöruokaa vetäessä olen huomannut saavani ihan fyysisiä oireita, joka saattaa olla joko psykologinen juttu tai sitten vain fakta siitä, että vatsani ei siedä rasvaa ja suolaa kaikkien niiden vihannesannosten jälkeen. Sinänsähän tämä toimii kyllä hyvänä motivaattorina! 
Mutta ruokavalioon toimii mielestäni sanat kohtuudella kaikkea. Jos suurimmaksi osaksi ajasta syön hyvin, eiviikonlopun skumppajumpat ja satunnainen sipsien rouskuttaminen elämää tai kehoa kaada ojasta allikkoon. 
IMG_20171004_125822
K E H O N K U V A 

Viime syksyn ikävämpi kausi aiheutti sen, että tuli syötyä TODELLA huonosti. Se myöskin näkyi kropassa. Jokapäiväinen leipämme vaihtui jokapäiväiseen turvotukseen ja pahoinvointiin. Olo oli kuin ilmapallolla ja se, mitä peilistä näkyi ei todellakaan omasta mielestäni ollut silmiä hivelevää. Haukuin mielessäni omaa vartaloani, mikä on oikeasti ihan kamala teko. Haukkuisitko ystäväsi vartaloa ikinä rumaksi? Miksi siis tekisit niin itsellesi? 
Liikunnalla on suotuisia vaikutuksia ihan yleisestikin, mutta mitä enemmän olen alkanut venyä, taipua ja vahvistua, sitä enemmän olen alkanut kiittää kehoani. Se tekee juuri niinkuin haluan. Se pystyy ihmeellisiin suorituksiin! 
Nykyään kun katson itseäni peilistä, ihailen itseäni. Näytän mielestäni hyvältä! Ja onko oikeasti tapahtunut suurta muutosta? Ei. Ehkä pari hassua kiloa lähtenyt turvotuksen myötä, mutta kaikki muu on aikalailla ennallaan. 
Tätä haluaisin niin toitottaa kaikille muillekin. Olette ihania, hyväksykää itsenne! 
IMG_0742
M I E L I A L A 

Tämän myöskin allekirjoittaa rakas mies, joka kanssani jakaa tämän talouden. Jooga on tehnyt ihmeitä mun hermoille. Krooninen stressaaminen, ei ole näkynyt? Keittiön lattialla väsymyksen itkeminen, not anymore! 
En tiedä johtuuko se ylipäätään terveellisemmistä valinnoista, liikunnasta vai joogan rauhoittavasta vaikutuksesta, mutta en koe olevani sama ihminen laisinkaan, kuin vuosi sitten. Olo on paljon positiivisempi ja avarampi. Näen asiat ihan eri tavalla. Iloa saattaa aiheuttaa niin kaunis sateenkaari taivaalla kuin joku ihanan, ohimenevä ihmiskohtaaminen. Yhtäkkiä on alkanut tuntu, että joka päivä tapahtuu jotain ihanaa ja ihmeellistä! Eikö kuulostakin kliseiseltä ituhippeilyltä... 
Tämä on pelottavan ihana olotila. Kun jättää stressaamisen, masentelun ja yleisen negistelyn ja korvaa sen syvään hengittämisellä ja positiivisyydellä, niin johan alkaa pyyhkiä. Elämä heittelee sitruunoiden sijaan mun eteeni Fazerin suklaakonvehteja, ainakin siltä se tuntuu! 
IMG_20171015_100609
Siinä aika hyvin tiivistettynä sanaoksennukseksi, millainen olo mulla on nyt. Tämän viikon joogailut ovat jääneet vähemmälle pitkien työpäivien vuoksi. Tuleva vapaa viikonloppu kuitenkin sisältää niin paljon aikaa, että kerkeän suomaan sieltä osan itselleni. 
Ah, elämä on supermaittavaa tällä hetkellä. Ja sitä haluan jakaa teille enemmän täällä! Olen hirveästi viime aikoina miettinyt, mihin suuntaan haluaisin bloggaamista viedä. Se on edelleen hautumassa. 

Mutta tosiaan, pahoittelen radiohiljaisuutta, mutta vapaat hetket ovat menneet muihin asioihin. Sanottakoon, että sain eilen sähköpostiini kilahduksen, joka meinasi sitä, että minut kutsuttiin Metropolian pääsykokeeseen! Kyllä, mulla on vielä mahdollisuus päästä opiskelemaan!! 
Juhlikaamme sitä. 

Ihanaa viikonloppau kaikille! 

2017/10/16

MAANANTAIN MATKAILUHAAVEILUJA

Mun mielestä on ihan okei, jos pyhittää maanantait kahville, haaveilulle ja Pretty Little Liarsille (okei, voidaanko hetki puhua siitä, miten kuuma Keegan Allen on??!!). 

Joka tapauksessa, olen taas viime aikoina miettinyt seuraavia maailman valloituksia. Kesän reissu keskittyi kivasti läntiseen Eurooppaan, joten seuraavaksi voisi miettiä jotain uutta ja ihmeellistä!
amCharts
22 vuoteen on mahtunut 15 maata. Netistä löytyy paljon näitä generaattoreita, jotka maalaavat sinulle näkyviin maat, joihin olet matkustanut. Ne myös auttavat hahmottaman maailman suuruutta. Löytyy niin paljon nähtävää ja koettavaa, että päähän tässä menee sekaisin! 
Euroopan lisäksi meikäläisen listalta löytyvät Japani, Bali ja Afrikka. Suuri unelma olisi kuitenkin se, että tuolla yllä olevalla kartalla olisi enemmän violettia kuin valkoista. 
IMG_9092
Palo muualle on aina ollut todella suuri omalla kohdalla. En ole koskaan kokenut itse koti-ikävää, vaikka en niin pitkiä aikoja poissa ole koskaan ollutkaan. Käänteinen kulttuurishokki on kuitenkin tullut tutuksi, sillä jo teini-ikäisenä itkin kotimatkalla takaisin Suomeen. Rakastan uuden kokemista niin paljon, että sitä voisi kutsua melkein riippuvuudeksi. :D 
Viime vuosina oma suhtautuminen matkustamiseen on muuttunut tosi paljon. Luonto, ihmiset ja kulttuurit kiinnostavat aivan eri tasolla kuin ennen. Hyvä ruoka, erilaiset elämäntarinat ja uudet maisemat vetävät puoleensa niin koti-Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Matkustaminen on mulle kuin sielunruokaa, josta ei vain saa tarpeekseen. Tavoitteena onkin ollut jo vuosien ajan päästä edes kerran vuodessa elämään matkalaukkuelämää.  
IMG_9214
IMG_9457
Tällä hetkellä kiinnostaa vain kaikki! Luin vähän aikaa sitten postauksen Pohjois-Norjasta ja pakko sanoa, että jylhät vuoristot meren äärellä vetävät puoleensa. Sinne pääsisi suhteellisen helposti vaikka autolla läpi Suomen ja Ruotsin. 
Itä-Eurooppaassa ei ole tullut myöskään käytyä, joten sekin kiinnostaisi, erityisesti Puola, Baltian maat sekä Slovenia. 

Jenkit ei ole koskaan olleet meikäläiselle jostain syytä sellainen must visit. Viimeaikaiset Insta-selailut ovat kuitenkin saaneet mut kiinnostumaan upeista luonnonpuistoista, joita maa pitää sisällään! Etelä-Amerikka taas on houkutellut siitä saakka, kun juteltiin Saksassa sieltä kotoisin olevan miehen kanssa (en nyt tähän hätään keksi kuollaksenikaan, mistä hän oli). Hänellä oli heittää paljon hyviä matkasuosituksia joihin tarttua! 

Muita mainitsemisen arvoisia haavekohteita ovat Vietnam, Australia ja Islanti. Suomeakaan ei pidä unohtaa, sillä täältä läheltäkin löytyy yksi paikka, jonne täytyy päästä. Lappi! Jostain syystä kutittelisi jonkinlainen vaellusreissu, mutta sitä ennen täytyy varmaan vielä karaistua hiukan enemmän...

Onko teillä matkailuhaaveita tai superihania muistoja menneiltä matkoilta, joita haluatte jakaa? 

2017/10/13

POSITIVE MIND WILL GIVE YOU POSITIVE LIFE

And she is back! 

Esivalintakoe on taas tehty ja nyt vain odotetaan tuloksia. Ne voivat olla mitä tahansa. Ensimmäistä kertaa meikäläisellä oli oikeasti hyvä fiilis kokeen jälkeen. Ei sellainen, että tekisi mieli itkeä suihkun lattialla viinipullo kädessä, itsesäälissä rypien. Sekin kertoo mielestäni jo jotain. Olen asennoitunut siihen, että tulos voi olla mikä vain (mutta sormer ristissä, sehän voi vain olla hyvä). 

Mutta ei siitä sen enempää. Sillä halusin tulla höpöttelemään teille aiheesta, josta olen lukenut muutaman postauksen ja jota haluaisin nähdä niin blogimaailmassa kuin IRL enemmän. 

Positiivisuudesta!
IMG_0503
Pessimisti ei pety. Kel on onni, se onnen kätkeköön. Itku pitkästä ilosta. 
Näitähän on. Olen itsekin ollut niitä ihmisiä, jotka lähinnä kavahatavat yltiöpositiivisia ihmisiä. Jos jollain ei ole koskaan mitään huonoa sanottavaa, se on todella epäilyttävää. Heidän on pakko olla hulluja.
 Itse vastasin pitkään lauseeseen "miten menee" yleisimmin joko että väsyttää, vituttaa, ärsyttää tai muuten vain kaikki huonosti. Sää on synkkä ja kylmä, kesä oli lyhyt ja ankea, bensa loppu, suklaa loppu ja puhelin toimii liian hitaasti. Kotona ei olekaan mitään ruokaa, töissä tökkii, kaikki laskut pamahti yhtä aikaa postiluukusta sisään. Flunssaa pukkaa, nukuin huonosti ja ympärillä olevat ihmiset ovat suurimmaksi osaksi idiootteja. Kaikki vaatteeni ovat tylsiä, alennusmyyntiporkkanapussit olivat kerenneet loppua kun menin kauppaan ja heräsin aikaisin, koska naapuri teki remonttia. 

Ja listaahan voisi jatkaa ikuisuuksiin. Koska aina löytyy jotain, josta valittaa ja mikään ei ole koskaan hyvin. 
IMG_0496
Mutta faktahan on se, että negailu vetää puoleensa kaikkea ikävää. Negatiivinen yleisasenne aiheuttaa yleensä ketjureaktion ja siinähän on helposti koko päivä, kuukausi, vuosi tai elämä pilalla. 

Tietoinen positiivisuus on vaikeaa, mutta äärimmäisen palkitsevaa. Joogan myötä aloin kiinnittämään huomiota ympärillä tapahtuviin ihan pieniinkin asioihin. Ja kun huomioi ne pienet jutut, niin yhtäkkiä leijutkin vaaleanpunaisessa Hubbabubba-pallossa, jota ei saa rikki sitten millään. 
Tämä kaikki on käytännössä vain aivojen huijaamista. Kun ajattelet kaiken positiivisesti, aivosi luulevat sinulla olevan kivaa. Ja sitten se kaikki muuttuu onnellisuuden jatkumoksi. Positiivisena alat vetää puoleesi positiivisia asioita, tilanteita ja ihmisiä. Ja siite tulee oikea noidankehä. Toki siis ihan mukava sellainen. 

Olotilat ja fiilikset tarttuu. Negatiivisessa ympäristössä ruokit omaa paha oloa. Rikkomalla näitä harmaita seiniä, saat elämääsi ihan uusia ulottuvuuksia. 
Jos olet huomannut somessa ajattelevasi "miksi seuraan tätäkin kun tämä vain ärsyttää minua", kannattaa lähteä vaikka sieltä liikkelle. Facebookissa sinun ei tarvitse olla kenenkään kaveri. Instagramissa tai Snapchatissa ei tarvitse seurata ketä vain. Valitse seuraa-listoillesi vain ihmisiä, jotka inspaavat, voimaannuttavat tai piristävät, poista kaikki muut. Älä seuraa ketään vain siksi, että haluat tietää heidän elämästään ja draamoistaan. 

Vietä vapaa-ajallasi aikaa aidosti tärkeiden ihmisten kanssa. Harrasta ja tee asioita, jotka tuottavat hyvää oloa, oli se sitten ulkoilua, sarjojen katsomista, syömistä tai shoppailua. Etsi asioita, jotka merkitsevät sinulle jotain. Heitä pois kaikki turha elämästäsi. Vaihda työpaikkaa, jos siltä tuntuu. Lähde opiskelemaan. Toteuta itseäsi ja suuntaa kohti unelmiasi. (Kokeile joogaa ja meditaatiota, se tekee sinusta tällaisen kliseisen onnellisen ihmisen).
IMG_0507
Totta kai, kaikilla on huonoja päiviä. Se on ihan fine. Mulla muun muassa tänään. Tai no, meinasi olla. Sitten avauduin sekä ystävälleni että Z:lle ja jännä juttu, näiden keskustelujen jälkeen olo on aika tuhat kertaa parempi. Sitä varten pitää olla niitä positiivisia ihmisiä elämässä. He ovat niitä, jotka jaksavat kannatella sinua, silloin kun tarvitset vähän nostatusta. 
Mutta huonoja fiiliksiä joutuu ja saakin kokea. Ei kukaan oikeasti jaksa olla 24/7 hyvällä tuulella. Mutta silloinkin kannattaa miettiä, haluaako levittää sitä huonoa omaa fiilistä ympärille. Oma paha olo harvoin on vanhempiesi, ystäviesi, puolisosi, asiakaspalvelijan, bussikuskin, vauva.fi:n keskustelupalstailijan, lapsesi tai koirasi vika. Jos negatiivisen olon aiheuttaa stressi, ahdistus tai masennus, hae apua. Älä tuhlaa tätä yhtä elämääsi inhottaviin asioihin. 

Mistä mun huono fiilis tänään syntyi? 
Siitä, että tuntui taas, ettei ole rahaa. Sitten keskustelin asiasta, kirjasin asioita ylös ja laskeskelin. Tadaa, yhtäkkiä suunnitelmat ovat selkeämmät ja kohta aion lähteä onnellisena sinne kuukausittaiselle palkan jälkeiselle kauppareissulle. Nautin. 

Rahasta ajattelin kirjoittaa teille postauksen, ehkä jopa viikonloppuna. Mutta täällä ollaan taas ja uusien juttujen kanssa! Ihanaa viikonloppua JUST SULLE !

2017/09/29

K U U L U M I S I A

Lammassaaren-reissun jälkeen on ollut hyviä sekä huonoja hetkiä.
Olen löytänyt jonkinlaista rauhaa itseeni tässä parin kuukauden aikana ja olen siitä ylpeä. Olen yrittänyt katsoa maailmaa vähän eri vinkkelistä. Omalla kohdallani se on tarkoittanut tietoisempaa positiivisuutta. Ja kyllähän se vain niin on, että positiivisuus vetää lähelleen hyviä asioita, ihmisiä ja tilanteita. 
Negatiivinen asenne oikein ruokkii kaikkea inhottavaa, eilen sain itse sen taas huomata. 
IMG_0706
IMG_0638
Mulla on tällä hetkellä kaikki pitkästä aikaa niin hyvin, että voisin melkein itkeä onnesta. No, niin olenkin, muutamia kertoja. 
Työ maistuu ja ympärilläni on inspiroiva tiimi upeita naisia. Arki rullaa mukavasti omalla painollaan ja jokaisessa päivässä on ollut jotain erityistä. 30 days of yoga-haaste alkaa vetelemään viimeisiä, josta aionkin tulla kirjoittelemaan muutaman päivän päästä. 
Kroppa toimii, mieli on kirkas ja joinakin päivänä on tuntunut kirjaimellisesti siltä, että mitä ikiniä teenkin, tapahtuu jotain ihanaa. Se on ihan käsittämätön tunne! 

AINOA asia joka kuitenkin edelleen saa mun niskavillat pystyyn ja mielen puolustuskannalle on tuo opiskelu ja kaikki siihen liittyvä. On ollut ihan järjettömän vaikeaa löytää motivaatiota materiaaleille. Yksinkertaisesti ei vain huvita. 
Esivalintakokeeseen on kaksi viikkoa eli tässä on vielä ihan potentiaalisesti aikaa jos otan itseäni niskasta kiinni tasan NYT. En tahdo luovuttaa tältä syksyltä, mutta samaan aikaan haluaisin vain antaa tämän haun olla. 
Lähinnä siksi, että olen juuri nyt superonnellinen ja tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. En haluaisi mitään takapakkeja tälle vuodelle enää. 
Nuo hemmetin pääsykokeet ovat muodostuneet mulle oikeaksi Akilleen kantapääksi. Ne edustavat mulle jotain sellaista mun elämässä, jota vain en ole kyennyt saavuttamaan. Dramaattista? Ehkä, mutta jostain syystä omat ja ulkoa tulevat paineet ovat onnistuneet pääsemään mun iholle. 
Olen onnistunut pääsemään suhteellisen sinuiksi näiden asioiden kanssa, mutta yksikin lause tai sana voi murtaa mun itseluottamuksen tiiliseinän, jota olen niin ahkerasti koittanut rakentaa viimeiset kolme kuukautta. 
IMG_0635
IMG_0687
Mutta koulu ei ole koko elämä. On niin paljon muutakin, mikä tekee juuri minun elämästä mielekästä. 
Niinkuin sanoin, arki rullaa ihanasti (kop kop). Iltaisin en tiedä mitään parempaa kuin sytytellä kynttilöitä ja käpertyä sohvalle miehen kainaloon katsomaan Narcosta (joka saatiin loppuun eilen). 
Viikonloppu on pyhitetty ystävien tapaamiselle, ulkoilulle ja Netflixille. Huhujen mukaan jälkimmäisen uumenista pitäisi löytyä uusi Lady Gagasta kertova dokkari. Popparit tulille!

Ensi viikko taas on omistettu sitten sille lukemiselle, joten saa nähdä vaivunko lyhyehköön blogihiljaisuuteen... Ensi viikon viikonloppu onkin perjantaista sunnuntaihin vapaa, joten täytyy laittaa suunnitelmia kehitykseen. Pitäisikö ehkä jopa vaihtaa maisemaa hetkeksi..?
IMG_0717
Entä mitä teille kuuluu? Onko ilonaiheita joita haluatte jakaa tai stressinmurusia, jotka haluatte heittää VEKS elämästä? Painiiko kukaan muu opiskeludemonien kanssa? Ja tärkein onko suositella jotain superhyviä kirjoja pimeneviin syysiltoihin? (Itse luen tällä hetkellä Pohjoismaiden noitavainoista... :D).

Ihanaa viikonloppua just sulle! 

2017/09/25

L A M M A S S A A R I

IMG_0607
IMG_0481
IMG_0518
IMG_0531
IMG_0592
IMG_0534
IMG_0605
IMG_0598
IMG_0608
IMG_0610
Oltiin ystäväni kanssa kuvailemassa Lammassaaressa, joka oli meikäläiselle täysin uusi ulottuvuus Helsingistä. Saari on vietävän ihana ulkoilu-alue, jonne tien vie puu"polku". Tilalla oli ennen ilmeisesti pitkospuut, mutta niitä ei enää pääse kokemaan. Lammassaari on täynnä pienen pieniä mökkejä, mutta sieltä pääsee myös bongailemaan oikeita lampaita viereiseen Kuusiluotoon. Jonkinlainen lintubongarien paratiisi tämä paikka oli, sillä niin monta kaveria kiikareiden ja jäätävien kameroiden kanssa hiippaili siellä menemään.  

Uusia ulkoilualueita on ihana seikkailla läpi. On hassua, että keskeltä kaupungin hälinää voi löytyä suojeltuja saaria tai ylipäätään lampaita! Naposteltiin Fazerin sinistä rantakiven päällä ja käytiin läpi muiden vierailijoiden kirjoituksia Kuusiluodon postilaatikon luona. Hirveän hauska tapa viettää vapaa-päivää! 

Käytiin nyt illemmalla myös meidän ensimmäisillä koiratreffeillä läheisessä koirapuistossa. Seuraan liittyi myös muutama muu karvakaveri ja siinä me seistiin porukalla naureskelemassa koirien touhuille. 
Takana on siis kaiken kaikkiaan niin hauska maanantai, etten kestä! Niinkuin Instassa kirjoitin, ei maanantaiden tarvitse olla aina masentavia ja ikäviä. Parhaimmillaan ne ovat alku jollekin uudelle. 

2017/09/24

SUNNUNTAISIA KASVIMAA-PUUHIA

Vapaat sunnuntait on siitä kivoja, että voi nukkua ensin pitkään ja makeasti. Sen jälkeen voi tuijotella Netflixiä, vetää syksyisiä kävelylenkkejä koiran kanssa ja syödä. 
Tänään päätin myös vihdoin ruksata yhden kohdan to-do-listaltani. Ulko-oven edessä ollut ruukku on kaivannut siitä asti piristystä, kun edelliset callunat nuupahtivat raskaan talven jälkeen. Nyt oli vihdoin aika tehdä tuolle surulliselle näkymälle jotain. 
IMG_0450
IMG_0456
IMG_0460
Miksikään viherpeukaloksi meikäläistä ei voi kutsua, koska olen menneessä elämässäni tappanut muun muassa kaktuksen pelkällä katseella. Mutta rukkuhommat ovat sen verran helppoa puuhaa, ettei siinä voi mennä vikaan. 
Ja koska keittiön yläkaapin päällä oli parit tyhjänä olevat ruukut, päätin keksiä niillekin jotain täytettä! 
IMG_0465
IMG_0468
IMG_0473
Ruukkuyrttejä olen joskus koittanut pitää elossa, mutta yleensä ne eivät ole selvinneet viikkoa pidempään. Mulla oli entisessä kämpässämme pieni viljelmä keittiön ikkunalaudalla, mutta muuttaessa niiden olemassaolo vähän jäi. 
Nyt sain jostain syystä uutta virtaa puuhailla pientä puutarhaa aikaan. Sitruunamelissa on nyt istutteuna ja sain kuvien ottamisen jälkeen tuon avokadonsiemenenkin kylvettyä multaan. Nyt vain odottamaan! Hedelmien siementen istuttaminen on superhauskaa puuhaa, varsinkin siinä vaiheessa jos siemenet alkavat oikeasti itämään. Plus, jos elät pienellä budjetilla on hedelmien hyötykäyttö huonekasveiksi loistava vaihtoehto sen sijaan, että ostaisit kasvit. Toki joudut hetken ajan odottamaan vihreitä lehtiä, mutta mitäpä pienistä!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! 

2017/09/20

TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA #2

1. En osaa hahmottaa aikaa tai etäisyyksiä. Mulla ei ole koskaan todettu mitään hahmotushäiriöön viittaavaa, mutta joskus mulla on pieniä ongelmia tämän kanssa. Mun on vaikea sanoa, kauanko esimerkiksi johonkin tiettyyn asiaan tai matkaan menee aikaa, jolloin joko yli- tai aliarvioin ajan tarpeen. Yleensä olen vain superajoissa uusissa paikoissa, koska varaan matkoihin suurinpiirtein kaksinkertaisen ajan, kuin mitä tarvitsisi. 

2. Kerään kirjoja. Kyllä, niitä missä on oikeat kannet ja paperiset sivut (en kestä ajatusta mobiilikirjoista tai siitä, että kouluissa käytetään muka tietokonetta tai tabletteja!!!11). 
Haalin paljon kierrätyskeskuksista kirjoja, joita haluan tai voisin jossain vaiheessa lukea. En tosiaan ole lukenut puoliakaan noista kirjahyllyn täytteistä. Ja silti on jatkuva himo ostaa uusia. Kun palkkapäivä tulee, suuntaan aina ensimmäisenä klikkailemaan Adlibriksisestä jotain virtuaaliostoskoriin. 
Mutta sanottakoon, että ainakin mulla on viihdykettä kotona valmiina, jos media-alustat ja tv hajoaa! 

IMG_9329
4. Olen lapsuudessani toiminut mallina sisustus- ja käsityölehtiin. Näin jälkikäteen muistellen, nuo ovat ollet melkoisia kokemuksia pikku-Noralle! Kuvauspäivät oli aina hauskoja. Kuvaajat tulivat tutuiksi ja saatiin pitää kivoja vaatteita. Omalta osaltani tämä tyssäsi yhteen kertaan, kun varhaisnuoruuden ensimmäisissä murrosikämyllerryksissä sain vedettyä kiukkupussikohtauksen. Piti esittää, että on mukava kesäpäivä ulkona, vaikka todellisuudessa taisi olla syys- tai lokakuu. Sitä voisi melkein kutsua Diva-momentiksi... 

5. Oikean korvani kuulo on huomattavasti huonompi kuin vasemman. Kärsin lapsena monen monta korvatulehduskierrettä, jonka seurauksena joku "hajosi", enkä ole kuullut kunnolla sen koommin. Tämä ei siis ole niin dramaattista, että asia vaikuttaisi jotenkin elämääni. Mutta toisinaan tulee hetkiä, jolloin kuulo "palautuu" hetkellisesti, eli korva aivan kuin aukeaisi. Silloin kuulen taas lintujen viserryksen ja heinäsirkan sirinän. 
IMG_9562
5. Opin juomaan ja keittämään kahvia vasta 19-vuotiaana, kun äiti osti ensimmäiseen asuntooni kahvinkeittimen vieraita varten (eli itseään). Mua hävetti tämä kyvyttömyyteni niin paljon, että yksi päivä sitten googlasin, että miten sitä kahvia keitetään ja tein perässä. Sille tielle jäin ja kohtasin silmästä silmään kofeiiniriippuvuuden. 

6. Yläasteella käsityönumeroni oli 10 ja olin varsinainen DIY-tyttö. Ompelin, neuloin, väkersin ja askartelin. Tein itselleni vaatteita, koruja ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Ja olin oikeasti aika hyvä, vaikka itse sanoinkin. Nautin käsityönopettajan lempilapsen asemasta pitkään (kunnes se murrosikä oikeasti puhkesi ja koulusta tuli the worst place ever). 
Musta tehtiin jopa juttu Suuren Käsityölehden Tekijä-palstalle. Samassa lehdessä julkaistiin meikäläisen korvakoru-ohje. Voi noita aikoja. Viime aikoina olen miettinyt, josko hakisin vanhan ompelukoneeni vanhempieni luota (jos se edes on enää elävien kirjoissa). 
IMG_9281
7. Olen pyörtynyt kaksi kertaa elämäni aikana, kumpikin verikokeen vuoksi. Ensimmäinen verikokeeni otettiin, kun sain leikkauspäätöksen selästä. Hirveästi ei ollut aikaaa valmistautua vaan mut istutettiin suoraan tuoliin käsi ojossa. Tilanne ei ollut niin kamala kuin luulin ja hoitajan estelystä huolimatta, hyppäsin heti jalkeilleni. Ja pyörryin sairaalan ovien eteen. 
Toisella kertaa varoitin hoitajaa, että viimeksi kävi pieni äksidentti. Kesken kaiken tuoli huono olo, juuri siinä vaiheessa kun veri alkaa paeta sinne tuubiin. Noh, hoitaja sitten pirteästi tokaisi, että ei tässä mitään haenpas sinulle vetää. Ja hän löysi minut tuolilta tipahtaneena, tajuttomana näytteenottohuoneen lattialta. Nykyisin otan näytteet mieluiten makuulta ja ikäviltä kaatumisilta ollaan säilytty. 

8. En voi käyttää samaa paitaa kahta päivää peräkkäin. Olen pyykkäyshullu. Pesen yläosat aina kertakäytön jälkeen, koska oloni on likainen, jos laitan saman vaatteen seuraavana päivänä päälle. Tämä ei päde kotiasuihin eikä alaosiin, mutta farkkujakin taidan pyykätä vähän turhan usein. 
Olen myös ainoa, joka asettaa vaatteet kuivaustelineelle. En kestä, jos saumat ovat yhtään vinossa... 

2017/09/19

SYYSKUUN RAKKAUDET

Jestas, viime postauksesta onkin aikaa. Viikonloppu meni työntäyteisissä merkeissä ja vapaa-ajalla keskityin jooga-haasteeseen ja syömiseen. Juoksin kirjaimellisesti paikasta A paikkaan B minuuttiaikataululla, mutta tänään ja oikeastaan koko loppuviikko, on aikaa ottaa rennommin. Varsinkin, kun olisi ne sosiaalialan esivalintamatskut luettavana (arvatkaa kaksi kertaa, olenko avannu niitä vielä kertaakaan). 

Joka tapauksessa, ajattelin kirjoitella teille pitkästä aikaa kuukauden suosikit- postauksen. Viimeisimmästä on aikaa ja tykkään itse lukea näitä postauksia muilta. Yleensä kirjoittelen kuukauden kosmetiikkalemppareista, mutta viime aikoina ei ole tullut osteltua uusia kauneudenhoitotuotteita. Tästä postauksesta löytyy neljä erilaista rakkausjuttuja, joten antaa palaa: 
IMG_0398
Bongasin uusimmasta Pirkka-lehdestä maininnan täysin kierrätettävästä hammasharjasta, Humble Brush:ista. Innostuin todenteolla tästä ajatuksesta ja harja tipahti lähi-Cittarin hammashoitohyllystä suoraan ostoskoriin. 
Harjan varsi on 100% biohajoavaa bambua ja harjakset nylon-6-materiaalia, joka kompostoituu 2-3 vuodessa. Myös pakkaus on täysin ekologinen. Harja on kääritty kasvipohjaiseen kääreeseen ja itse pakkaus on kierrätysmateriaalia. Jokaisesta myytyä harjaa kohten myös lahjoitetaan yksi harja hammashoitoa tarvitseville. Eli ihan mieletön tuote! 

Puuvarsi tuntui ensin hassulta suussa verrattuna muovivarteen, mutta fiilikseen tottuu. Harjan hinta on aika suolainen, noin nelisen euroa, mutta kun jättää vain yhden kahvilakahvin ostamatta niin tilit on tasoitettu. 
IMG_0404
Kuten olen maininnut, suoritan Instassa 30 days of yoga-haastetta, jonka keksijä on Yoga girl eli Rachel Brathen. Brathen on ruotsalais-syntyinen joogaguru, joka valmistumisensa jälkeen päätyi muutamien seikkailujen päätteeksi asumaan Aruballe, jossa opettaa nyt joogaa.
Törmäsin Yoga girliin Instagramissa ja painoin heti seuraa-nappia. Lähdin mukaan joogahaasteeseen ja yksi päivä Suomalaisen kirjakaupan lifestyle-hyllystä repäisin tämän Yoga Girl-opuksen
Luin kirjan aikalailla muutamassa päivässä. Brathen kirjoittaa omasta matkastaan nuoruudesta tähän päivään asti höystettynä mantroilla, vinkeillä, joogaliikkeillä ja resepteillä. Tällaisia kirjoja kaipaisin enemmänkin omaan hyllyyn. Nuoruuden selvitymistarinat ovat inspiroivia, varsinkin kun tietää, että jokaisella on mahdollisuus kääntää elämänsä siihen suuntaan mihin haluaakin. 
IMG_0407
Kolmantena rakkauslistalla on Young Livin-öljyt, joita ystäväni diilaa. Voisimme kutsua häntä tässä Hulluksi Öljyleidiksi, koska hän tietää noista litkuista ihan kamalan paljon, mikä on omalta kannaltani hyvä. 
Olen aina rakastanut eteerisiä öljyjä, mutten ole kummemmin niitä itse käyttänyt. Lähinnä senkin vuoksi, että olen skeptinen niiden parantavia ominaisuuksia kohtaan. 
Mutta tämä Stress Away-öljy on ihan ykkönen ja melkeinpä jokapäiväisessä käytössä tällä hetkellä. 
Koska töissä pyritään välttämään vahvoja tuoksuja, olen sivellyt tätä korvien taakse sekä ranteisiin. Ja olo on ollut kumman stressitön nyt hetken aikaa. Tiedä häntä, mistä johtunee? 
IMG_0412
Viimeisenä, muttei vähäisempänä Pukka! Rakastan Pukan luomuteevalikoimaa, mutta tämä Womankind-tee oli ihan uusi tuttavuus. Pakkaus kiinnitti tottakai aluksi huomioni, koska se on kertakaikkiaan suloinen. Maku on tottakai huumaavan hyvä. Tee sisältää kamomillaa, joka rauhoittaa ja tekee vatsalle hyvää. 
Kofeiinittomat teet ovat muutenkin hyvää vaihtelua kahvien tilalle, varsinkin iltapäivästä, itse kun olen kofeiiniherkkä. 
(Toisaalta, viimeaikoina olen vähentänyt kahvinjuontia niin paljon, että verenpaine on muuttunut supermatalaksi. Niinkin matalaksi, että työkaveri määräsi minut viikon kahvikuurile jatkuvan huippaamisen vuoksi.)

Tässä oli tämän kuukauden omat suosikkini. Löytyykö teiltä jotain erityisiä syyskuu-lemppareita? Vinkatkaa kommenttiboxiin meikäläisellekin!