2017/12/30

Goodbye 2017

On taas se aika vuodesta. Pian paukahtelevat raketit yötaivaalle ja samalla haikeana muistellaan kulunutta vuotta. Blogimaailma täyttyy erilaisista muisteloista, mikä on ihanaa. Mielestäni vuoden viimeiset päivät ovat hyvä hetki pysähtyä, katsahtaa taaksepäin ja palata niihin ihaniin ja miksei ikävimpiinkin hetkiin, ennen kuin hypätään uusien tuulien vietäväksi.
Itse olen viimeisin kuukauden aikana pohdiskellut kulunutta vuotta ja voi pojat sitä kasvun ja kasvukipuilun määrää…

Kuluneen vuoden voisi oikeastaan jakaa kolmeen osaan. Aikaan ennen kesää, kesään sekä kesän jälkeiseen aikaan. Eiköhän sukelleta kliseiseen menneen vuoden muistelemiseen!
IMG_6885
Alku vuosi kun ei ollut sitä keveintä aikaa. En oikein edes osaa kuvailla omia tuntemuksia kunnolla kyseiseltä ajanjaksolta. Olen soutanut ja huovannut sen kanssa, haluanko jakaa kaikkea tänne, koska silloin asetan itseni niin paljaaksi kaikkien eteen. 
Totuus on se, että vuoden 2016 syksyn stressi ja muutokset laukaisivat hyvinkin ihmeellisen oravanpyörän. En nukkunut, ei ollut ruokahalua ja yksi yö sain sellaisen kipukohtauksen, että pääsin loppujen lopuksi Jorviin sydänkäyröille ja tippaan. Ilman mitään syytä. 
Vähensin tämän myötä työmäärää ja yritin löytää jotain mistä saadaa kiinni, mutta jouduin taipumaan ja pyytämään apua. Totesin terapeutille, että nyt haluaisin vain kaikken eniten olla taas se iloinen oma itseni. 
Loppujen lopuksi keväältä en muista paljoakaan. Olin sen verran pöhnässä koko ajan. Söin unilääkkeitä tammikuusta kesäkuuhun, jotta saisin arkea järjestykseen ja siinä sivussa koitin lukea pääsykokeisiin sekä pyörittää omaa arkea sekä vähän koota niitä omia palasiani keittiön lattialta, jolle olin itkenyt joka ikinen aamu ennen töihin lähtöä. Niin paljon väsytti. 
IMG_1517
En saanut opiskelupaikkaa, viidennestä hakukerrasta ja ahkerasta lukemisesta huolimatta. 
Sen sijaan irtisanouduin töistä ja lähdin kolmen viikon seikkailulle Eurooppaan ystäväni kanssa. 
Reissulta palatessa sain vastailla muutamaan "mitäs nyt sitten aiot?"-kysymykseen. Vastaus oli aina sama, saas nyt nähdä. 

Nautin suunnattomasti elokuun rauhallisuudesta ja levollisuudesta. Tein ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa jotain, mitä edes itse en osannut odottaa itseltäni. Löysin joogan, jonkinlaisen mielenrauhan sekä hyvän ruuan ja kunnon yöunet uudelleen. Kuukauden työttömyyden jälkeen palasin takaisin myyntihommiin keskelle upeaa naisporukkaa ja sillä tiellä olen edelleen. 

Tottakai syksyyn on kuulunut omia vaikeuksiaan, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu, että olen taas hiukan viisaampi. Omat vaikeuteni ovat opettaneet minulle jotain ja itsetutkiskelu jatkuu kirkkaampana kuin koskaan. Olen ymmärtänyt sen, että omalla olemisella ja tekemisellä voin saavuttaa oikeasti mitä vain, kunhan muistan jättää sen stressaamisen roikkumaan kaappiin. 
IMG_0507
Vuoden alussa kirjasin ylös muutaman asian, jotka halusin toteuttaa. 

Hanki uusi tatuointi
Helmikuussa kävin serkkuni neulan alla hakkauttamassa horoskooppini Ravun tähtimerkin Intuitio-tekstillä nilkkaani. 

Matkusta yksin
Lensin heinäkuussa ensimmöistä kertaa ypöyksin, vaihdon kanssa Saksasta takaisin Suomeen! Selvisin, vaikka jostain syystä jännittikin ihan superpaljon. 

Vastaanota opiskelupaikka
Epäilykset olivat ilmassa, mutta KYLLÄ. Sähköpostiini tosiaan ilmestyi hyväksymiskirje yhtenä tavallisena torstaina Metropolialta. Tämä tyttö lähtee oikeasti takaisin koulunpenkille, sosionomiksi itsensä lukemaan!!!!

Ole onnellinen
Toivoin tätä enemmän kuin mitään muuta. Kevään harmaa mössö vaihtui väreiksi, auringoksi ja rakkaudeksi (apua, miten hippimäistä tekstiä...). Alan pikkuhiljaa sisäistämään sitä faktaa, että ainoa ihminen joka juuri mut voi tehdä juuri nyt onnelliseksi, olen minä itse. 

Vuosi 2017 on ollut opettavaisempi, kuin yksikään elämäni vuosi koskaan aikaisemmin. Olen joutunut pohtimaan omaa olemista sekä sitä, kenen kannalta niitä ratkaisuja kannattaa omassa elämässä tehdä. 
Oman itsensä kehittäminen ei koskaan lopu ja on vielä paljon asioita, jotka vaativat aikaa, käsittelemistä ja käsittämistä. Mutta olen onnellinen juuri nyt, sillä olen oikealla tiellä. Tuntuu, että sanon näin joka vuosi, mutta kai sitä joka vuosi taas löytää itsensä uudelleen ja uudelleen. 
Odotan tulevaa vuotta kuin kuuta nousevaa. Arki muuttuu taas ihan erilaiseksi ja sitä tullaan kohtaamaan aivan uusia tuulia, ihmisiä, kokemuksia ja fiiliksiä. 
En muista, milloin viimeksi olisin tuntenut itseni näin eläväiseksi ja onnelliseksi, juuri näissä nahoissa. 

Kiitos teille kaikille, jotka olett matksanni kulkeneet taas yhden vuoden. Taputtakaa itseänne olalle, sillä kyllä! Taas on selvitty 12 kuukautta. Uusi vuosi tuo aina uusia mahdollisuuksia eteen. Millainen sinä haluaisit olla? Mitä haluaisit tulevalta vuodelta? Mitä haluaisit saavuttaa ja kokea? Entä mistä haluaisit irroittaa? Näitä teemoja on hauska pohtia vuoden vaihteen jälkeen oikein urakalla. 
Sen voin sanoa, että salikorttia en todennäköisesti aio hankkia, mutta tipatonta voisin ehkä kokeilla, once again! 

Ihanaa uutta vuotta!

2017/12/25

J O U L U 2 0 1 7

IMG_1456
IMG_1459
IMG_1465
IMG_1471
IMG_1495
Joulu on melkein juhlittu! Luen tuon huomisen Tapaninpäivän vielä joulurientoihin, siksi tuo melkein. 
Meidän joulu sujui miellyttävän rauhallisissa ja auvoisissa fiiliksissä. Aaton aattona hoidimme viimeiset jouluostokset, iltasella uppuduimme leffateatterin muhkeisiin penkkeihin töllistelemään uusimman Star Wars-elokuvan siskoni ja Z:n kanssa. 

Aatto oli perinteinen joulupuuron ja illallisen merkeissä. Kamera ei hirveästi kassista poistunut, mitä pidän hyvänä merkkinä. Tunnelma oli katossa ja ruokapöydän ääreen keräännyttiin isolla porukalla nautiskelemaan jouluantimista, joiden kokoamiseen kaikki olivat osallistuneet. 
Pukki kävi kylässä ja lahjoja vaihdettiin. Nauru raikasi ja lasten ilo oli ihan käsin kosketeltavaa.
Omien vanhempieni luona nautimme jälkiruokakakkua. Kotona nukahdimme Z:n kanssa sohvalle leffan ääreen ja tänään on taas vain naatiskeltu. Z:viettää traditionaalista poikien iltaa, meinä olen joogannut 108 aurinkotervehdystä sekä täyttänyt itseäni kiitettävästi jouluherkuilla. 

Ah, joulu... Se oli jälleen ihana, perhekeskeinen ja täynnä iloa ja rakkautta. Tunnen oloni niin onnekkaaksi kaikkien näiden ihmisten keskellä. 

Joulukalenteri tuli myös päätökseen ja sanotaan että, olipahan taas Noramainen tempaus. Eli postauksia aina silloin tällöin. :D Mutta ihanaa kun olette jaksaneet seurata. 

Ihanaa joulua vielä kaikille !

2017/12/21

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 21

Jottei lahjojen paketointi jäisi vain työpaikalle, oli otettava hiukan tuntumaa käärimiseen kotonakin. 
Päätin, että tänä vuonna mennään kierrätysteemalla eli paketointitarvikkeet saavat luvan löytyä kotoota.
Joulupaperit ovat siinä mielessä vaikeita, että niitä ei esimerkiksi paperinkeräykseen voi heittää (en sitten osaa sanoa, että miksi?). Itse askarrellut paketit ovat hauskoja tehdä sekä miellyttävä antaa. Persoonallisuushan on vain plussaa!  

Hetken aikaa piti miettiä, että mitäs sitä keksisi, ennen kuin sytytyslanka niin sanotusti syttyi. 
IMG_1413
IMG_1418
Ensimmäisenä hyötykäyttöön pääsi paperinen kauppakassi. Monien liikkeiden kasseista yleensä löytyy jonkinlaisia sloganeita tai merkkejä. Mutta jos ne kääntää toisin päin, voila! On materiaali varsin käypä lahjapaperiksi. 
IMG_1421
Ja joskus sitä tulee jemmattua vanhoja lahjakasseja kaapin nurkkiin. Joulu on oiva hetki laittaa nekin kiertoon. Lahja- ja paperikasseja voi helposti tuunailla vähän salonkikelpoisemmiksi. Itse pujottelin silkkinauhaa sulkemaan pussin suun. 
IMG_1431
Nurkissa pyörivät vanhat kenkälaatikot saavat uuden ilmeen, kun ne päällystää hiukan jouluisemmiksi. Joulukorttien teosta jäi meikäläiselle kuusikuvioinen silkkipaperi yli, mutta sekin tuli nyt hyötykäytettyä. 

Millaisia paketteja te taiotte tänä vuonna? 
Entä oletteko itse kokeilleet kierrätyspaketointia?  

2017/12/19

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 19

Joulustressi, it is real. 
Koti pitää siivota jokaista kaapin-nurkkaa myöten. Lahjat aiheuttavat myös aina päänvaivaa. Kenellä mitäkin? Jouluruuatkin täytyy käydä hankkimassa. Laatikot olisi hyvä tehdä mummon ohjeella alusta loppuun, kalaakin täytyy jonottaa. Pöytähopeat täytyy puhdistaa. 
Kenen luona vietetään vai vietetäänkö ollenkaan. Oikeasti haluttaisiin olla ihan vain kotona saunanraikkaina. Mutta sitten on kaikki kumminkaimojen serkutkin keiden luona vierailla. Hiukset tippuu päästä, mopin varsi napsahtaa poikki kiukun hetkellä ja joulusta tulee kuitenkin ihan ikävä. 

Tai sitten voit hellittää, päästää irti ja nauttia jouluntaiasta. 
Mutta miten? 
IMG_1400
- Tee juuri nyt päätös siitä, että joulusta tulee juuri sun/teidän näköinen. Oman joulun saa jokainen määritellä, eikä oikeasti kukaan sukulainen ole viemässä tätä päätäntävaltaa sinulta. Haluatko viettää perhejoulun? Tee se. Tai ehkä haluatkin uinua hotellilakanoissa ja sukeltaa jonkun muun järkkäämään joulupöytään? Ehkäpä vielä kerkeää buukata huoneen. Jos joulun kitkuttaa jonkun muun pillin mukaan, auttamattakin aatosta ja joulupäivästä tulee hampaiden yhteen pureskelua ja leuan kiristymistä. (Toki tällaiset päätökset on hyvä tehdä vähän aikaisemmin kuin viisi päivää ennen aattoa). 

- Jos joulu vietetään isolla porukalla juuri sinun huushollissasi, hoitakaa homma kotiin nyyttäriteemalla. Jokainen osallistuu jotenkin. Yksi tuo rosollin, toinen jälkiruuat, kolmas hoitaa tiskit. Simple as that. Yksin ei tarvitse olla monisuorittamassa hihat ylhäällä. Reippaasti vain suuta auki ja puuhia jakamaan. 
IMG_1402
- Älä missään nimessä lähde jouluostoksille ilman ostoslistaa ja kuulokkeita. Ostoskeskuksien häly ja ihmismäärä stressaavat helposti. Jouluruuat latoo ostoskärryihin huomattavasti kevyemmin, kun laitat sen suosikki joulubiisilistan pyörimään. 

- Muista nukkua, vaikka olisi tuhat ja sata asiaa tehtävänä mielessä. Virkeänä jaksaa keskittyä eikä asioiden hoitamisesta tule zombina paikasta toiseen suhaamista. 

- Itse haluan, että koti on siisti joulupyhinä (edes silloin), jotta voi maksimoida hetkestä nauttimisen. Aloita joulusiivous NYT ja tee se osissa. Aloitin itse tänään makkarista. Kun kämpän jakaa paloihin, ei siivoamisessa ensinnäkään mene niin kauan ja ainakin omille aivoille tämä tuntuu paljon mukavammalta. Ei tarvitse sitten enää aaton aattona murehtia pölypalloja. 
IMG_1409
Stressaaminen on vihuliainen fiilis ja se helposti humahtaa päälle aina tällaisina hetkinä. Naistenlehdistäkin saa lukea artikkeleita siitä, miten joulu ei ole enää niin huoletonta aikaa kuin lapsuudessa. Miten niin? Kuka on iskostanut meille selkärankaan sen, että aikuisena täytyy jokaista hetkeä stressata ja vatvoa? Miksi joulusta on tullut niin monelle sellainen pakkopullan vääntö? 

Toki, itselläni ei ole lapsia eikä hiton suurta sukua. Ehkä ne voivat olla stressaavia tekijöitä. Järjellä ajateltuna, ihan siellä omassa päässä ne odotukset ja stressimonsterit ovat. Luovu niistä ja elämä helpottuu huomattavasti! Ota joulukonvehti ja vietä juuri sellainen joulu, kun omissa haavekuvissa näkyy. Tai ole viettämättä, se ei ole keneltäkään pois. 

2017/12/18

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 18

Lahjat. 

Nuo joulun yksi odotetuimmista elämyksistä. Ne saavat ihmiset repimään hiuksiaan kauppakeskuksien käytävillä stressaatuneina. Että mitä sitä nyt taas oikein hankkisi? 
Ja sitten on toki niitä ihmisiä, jotka muistavat jokaisen pienenkin "kunpa saisin tuon"- lauseen ja onnistuvat itkettämään valinnoillaan joka ikinen kerta (kyllä, oma toinen puoliskoni tekee juuri tätä). 

Mä rakastan lahjojen antoa yli kaiken. Se ilo, jonka näet vastaanottajan kasvoilla on aina mieltä lämmittävä. Lahjojen antamisen merkitystä on kuitenkin tullut  mietittyä paljonkin tässä kuluneen kuukauden aikana. 
Kenelle kaikille pitää hankkia lahjoja? Pitääkö niitä hankkia ylipäätään? Ja miksei ihmisiä voisi ilahduttaa lahjoilla ympäri vuoden, ei pelkästään juhlapäivinä? 

Totuus on se, että lahjoja ei pitäisi hankkia vain lahjojen hankkimisen velvollisuudesta. Jonkinlainen merkitys lahjan takana, tekee siitä niin paljon arvokkaamman. Ajatus on tärkein pitää niin paikkansa ja onkin ollut hauska huomata, että myös mediassa on noteerattu aineettomien lahjojen mahtavuus. Kukaan ei halua nurkkiinsa turhaa krääsää. 

Mutta koska lahjojen antaminen on ihanaa ja suurella osalla lahjojen jako on oikeasti iso osa joulua, niin mitä nyt sitten keksiä näin Matti Myöhäisenä, kun itse jouluaattoon on enää kuusi yötä?? 
IMG_1381
Tee se itse
Itse tehty lahja on paras. Ja ihan oikeasti tarkoitan sitä. Se näyttää sen, että lahjan antaja on nähnyt vaivaa sen tekemiseen. 
Jos olet taitava neuloja, tee mätsäävät ulkovarusteet. Kukaan ei myöskään koskaan kieltäydy villasukkaparista. Varsinkin, jos tiedät saajan suosikkivärit. 

Kosmetiikkahörhölle voi valmistaa itse luonnonkosmetiikkaa. Ainekset löytyvät omista kaapeista ja vanhat lasipurkit sopivat hyvin pakkauksiksi. Netti on pullollaan kasvonaamio- sekä vartalokuorintaohjeita. 

Työkavereille voi valmistaa joulukarkkeja takahuoneeseen vaikka näillä ohjeilla. Brownie-jar taas ilahduttaa superleipojaa. Runokirjat, taide ja valokuva-albumit ovat kauniita eleitä. 
IMG_1375
Lahjakorit
Korit voivat sisältää pieniä tai isoja juttuja ja sellaisen voi kerätä sisarukselle tai vaikkapa sille mukavalle naapurille. Plussaa on jos saajan tuntee niin hyvin, että tietää mikä on suosikki tee, lempi kynsilakka tai kengän koko. Korin voi hyvin täyttää myös DIY-meiningillä, toki sellainen voi viedä vähän enemmän aikaa. 
Korin voi rakentaa myös jonkin teeman ympärille. Jouluherkku-koriin voi heittää mukaan riisipuuro-riisiä, kanelia, suklaata ja valmiiksi leivottuja sekä koristeltuja pipareita. 

Aineettomat lahjat
Ja näitä ideoitahan riittää. Kuka sanoo, että lahjan täytyy aina olla jotain konkreettista. Esimerkiksi annajotainmuuta.fi tarjoaa kasan hyviä idiksiä. Miten olisi brunssin tarjoaminen, siivousapua tai hotelliyöpyminen? Ruuhkavuosia elelevä lapsiperhe voi ilahtua lastenhoitoavusta ja yksin asuva mummo elokuvaillasta ja yhteisen illallisen valmistamisesta. 
IMG_1384
Onko lahjakortti tylsä? 
No tästähän voi olla montaa mieltä. Lahjakortti on helppo valinta varsinkin silloin, kun ei ole ihan varma mistä lahjan saaja innostuu. Lahjakorteista tulee mieleen ne nuoruuden Stockan ja Sokoksen lahjakortit, mitä aina sai kuoressa. Mutta lahjakortin voi hommata muuallekin kuin vain siihen suosikkiliikkeeseen. 
Viime vuonna saatiin Z:n kanssa lahjakortti yhteen meidän suosikkiravintolaan, joka mahdollisti kolmen ruokalajin illallisen vuosipäivänämme. Ihan superloistava idea, varsinkin kun ulkona tulee syötyä loppujen lopuksi niin harvoin. 
Edullisempi vaihtoehto on esimerkiksi lahjakortti hemmotteluhoitoon. Kukapa ei rakastaisi hierojalla, kosmetologilla tai kampaajalla käyntiä! 
Myös elämyslahjakortti on hauska idea perheen hurjapäälle. Näitä löytyy ainakin monista kauppakeskuksista. 

Lahjojen hankkiminen ei pitäisi olla stressinaihe vaan ihana hetki. Aikuisten kesken voi myös ihan hyvin sopia, ettei lahjoja jaeta tänä vuonna vaan nautitaan vain hyvästä ruuasta ja seurasta. Kaikilla on aina niin paljon kaikkea, että lahjattomuus ei ole yhtään huono idea. 
Itse kuitenkin tänä vuonna aion ojennella paketteja, joskin vähemmässä määrin kuin viime vuonna. 

Mitkä on teidän viimehetken lahjavinkit? Millainen lahjapolitiikka teillä on jouluna? 

2017/12/17

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 17

JOULUINEN MY DAY


8:00
Herätyskello soi ensimmäisen kerran, sillä Z oli pyytänyt potkimaan ylös. Olin yöllä päässyt unten maille kolmen jälkeen, kiitos firman pikkujoulujen. Zombina varmistan, että toinen puoliskoni nousee omilta unosiltaan ja päräyttää kahvin keittimen päälle. Laahustan takaisin sänkyyn ja hautaan itseni elävältä untuvatäkin alle. 
IMG_1315
10:30
Herätys soi uudemman kerran ja tällä kertaa on aika pyyhkiä unihiekat silmäkulmista. Herään ilman kankkusta, sillä oma iltani sujui niin sanotusti kuivin suin. Valvominen kuitenkin aiheuttaa auttamattakin pientä väsymystä tähän koneistoon. 
Raahaudun suihkuun, asetan puurolautasen mikroon pyörimään ja vetäisen miehen jättämät kahvijämät nassuun. 

12:00
Hyppään auton ratin taakse ja hurautan vanhempieni luokse, sillä olin saanut kutsun piparien leivontaan. Fiilistelen Radio Aallon joulubiisejä ja tuskastun, kun huomaan bensavalon syttyvän. Teen muutamassa sekunnissa riskin päätöksen jatkaa matkaani kurvaamatta kylmäaseman kautta, sillä tankkaus on tosi tylsää ja mieleni tekee piparitaikinaa. 
Vanhempieni luona odottaa juuri porissut riisipuuro sekä piparien tehtailu. Vaihdamme kuulumisia, etsimme koristeluideoita Pinterestistä ja käymme läpi kuntamme Facebook-ryhmän uusimpia käänteitä. 
IMG_1296
IMG_1320
IMG_1322
14:00
Z soittaa ja kysyy, miltä kuulostaisi lounas jouluostosten lomassa Jumbon kauppakeskuksessa. Epäröimättä vastaan kyllä samaan aikaan, kun äitini vetää viimeisen pellillisen uunin uumenista. 
Suuntaan kotiin bensiksen kautta. 

14:30
Päätämme ottaa taktisen lepotauon ennen ostoskeskuksen jouluruuhkaa. Yritän saada Yoddesta kivoja kuvia pihalla, mutta pirulainen ottaa valokuvaus-session hippaleikkinä. Kyllästyn yrittämään. 
IMG_1324
IMG_1327
16:00
Auto starttaa pihasta ja lähdemme ajelemaan Jumboon. Jouluostosten teosta yhdessä on muodostunut myös yksi yhteisistä tavoistamme. Ennen kauppoihin astumista suuntamme murkinalle. 
Chico's:in tarjoilija ilmoittaa heti, että ruoan jonotus kestää tunnin. Omassa mielessäni käy ajatus "Eih...", mutta Z toteaa, että mihis meillä on kiire. Rentoudun samantien, kun tajuan ettei tästä nyt kannata pingottaa, kuten monesti jouluna on tapana. 
Tilamme juomat ja napostelemme poppareita, sekä vaihdamme ajatuksia. Tunnin odottelu meneekin supernopeasti, kun seura on hyvää. 

18:45
Joululahjat on hankittu puolessa tunnissa, jonka lisäksi kävimme ihastelemassa nukkuvia marsuja Faunattaressa. Ostoskassista löytyy myös joulutorttutaikina, joka kerkeää sulaa mukavasti matkalla leipomista varten. Suuntaamme takaisin kotiin ja valitsemme maisemareitin, jotta voimme kuunnella pidempään nostalgiantäyteistä musiikkia. Fiilis on kevyt, onnellinen ja onnekas. 
IMG_1286
Kello on varttia yli yhdeksän ja istun tässä läppärin ääressä, pellillinen joulutorttuja tuossa vieressä. Iltalenkki koiran kanssa oli miellyttävä pikkupakkasessa, varsinkin kun törmäsimme tuttuihin koirakavereihinkin. 
Seuraavaksi ripustan pyykit narulle ja lösähdämme sohvalle leffan merkeissä, Ah, sunnuntai! 

Jouluun on enää seitsemän päivää! Lahjojen paketointia sekä joulusiivoamista on luvassa seuraavina päivinä. Samoin sitä piparkakkutalon rakentamista. 

Onko teillä erityisiä valmisteluja vielä tehtävänä ennen aattoa? 

2017/12/14

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 14

Maailman surkein joulukalenterinpitäjä tässä hei. En edes jaksa selittää, miksi olen viettänyt somehiljaisuutta. En aio valittaa tai tuoda negatiivisuutta tänne nyt, kun yritän päästä siitä itse eroon! 

Mutta voimmeko pitää hiljaisen hetken sille faktalle, että jouluun on kymmenen päivää!
KYMMENEN! 

Mihin tämä joulukuu on vierähtänyt? No, ainakin joulutorttuja on leivottu enemmän kuin ahkerasti. Kortit saatiin postitettua viimeisenä mahdollisena päivänä. Lahjojen suunnittelu on myös aloitettu parilla tilauksella. Töissä on saanut pakata kymmeniä paketteja kieli solmussa. 

Mutta minkälaiset jouluperinteet meillä on? 
IMG_1282
Kuten olen kertonut, Itsenäisyyspäivänä me kannamme kuusen sisälle. Tänä vuonna ihan oikean sellaisen, itse metsästä haetun. Siinä vasta oli tunnelmaa. Tuossa se seisoo muutamilla koristeilla kuorrutettuna. Tänä vuonna en halunnut laittaa joulukoristelua överiksi, vaan ylimääräiset koristeet lähtivät niitä enemmän tarvitseville. 
Sen mitä aion vielä tehdä ennen itse H-hetkeä, on mahdollisesti piparkakkutalon leipominen! Se houkuttaisi ihan hirveästi. Niitä tehtiin aina joskus muksuna, mutta aikusiällä en oikein piparimeiningistä ole nauttinut. Ehkä olisi aika herätellä sisäistä arkkitehtiäni. 
IMG_1281
Jouluaatto on ollut omassa perheessä aika traditionaalinen aina. Riisipuuroa, jouluohjelmia aamulla, joululaulujen raikumista keittiössä jouluruokien laiton aikana. Lahjojen jakamista, suklaata ja yhdessä oloa oman perheen kesken. 

Vanhat jouluperinteet ovat saaneet rinnalleen uusia. Z:n suku järjestää aattoaamuna joulupuurohetken, joka on mielestäni ihanaa! Aamulla katson jokaikinen vuosi Lumiukko-piirretyn. Walking in the air:n pauhatessa juoksee joulufiilis pitkin selkärankaa ja mahdollisesti pari kyyneltä myös poskelle. Aamupäivät menevät rauhassa kotona hengaillessa. Viime vuonna taisin hätäisesti suorittaa vielä paketointihommia, tänä vuonna aion olla hiukan enempi ajoissa sen kanssa. Eipähän iske stressi. 

Tänä vuonna keskitymme olemaan Z:n perheen kanssa, mutta piipahdamme toki omankin perheeni luona iltasella. Helppoa on, kun kaikki asumme samassa kunnassa! Ei ole pitkä matka kenenkään luokse ja päivän saa jakaa kaikkien rakkaiden kanssa. 
Se, jos mikä on tärkeintä minulle. 
Jouluruokaa syödään ratkeamispisteeseen saakka. Ja juurikin niitä perinteisiä suomalaisia ruokia. Toki oman perheeni pöydästä on aina löytynyt myös kiinalaisia herkkuja, kuten pekingin ankkaa ja kevätkääryleitä. 
Kinkku ja lanttulaatikko ovat meikäläisen omia suosikkeja. Bravuurini on kuitenkin rosolli, jonka valmistin ensi kerran parisen vuotta sitten. Kukaan ei ainakaan silloin siihen tukehtunut. 

IMG_1279
Joulupäivä hujahtaa yleensä pyjamassa vetelehtien ja joululeffoja katsellen (unohtamatta suklaansyöntiä). Perheen luona voi käydä nautiskelemassa jouluruokatähteitä ja vetelehtiä vähän lisää. 
Meillä päin nuoret lähtevät yleensä myös juhlimaan joulupäivän iltana, sillä vanhat tutut tulevat omien perheidensä luokse joulunviettoon ja kukapa ei nauttisi jälleennäkemisistä! 

Katsotaan, tuoko tämä joulu tullessaan jotain uutta.
Millaisia jouluperinteitä teillä on? 

2017/12/08

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 8

IMG_1263
IMG_1270
IMG_1274
J O U L U I N E N 
S M O O T H I E 
Pohjana toimi Pirkan maustamaton jogurtti. Mukaan pilkoin yhden luomuomenan sekä palasen inkivääriä. Vaaleanpunaisen värin tuo desi puolukoita ja mausteena kanelia, jota voi lisätä oman maun mukaan. 

2017/12/07

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 6 JA 7

Kuinka ovelaa onkaan yhdistää kahden päivän luukku yhdeksi postaukseksi. Hehee! 

Eilinen Itsenäisyyspäivä olikin erilaisempi kuin kuvittelin. Oli paljon ihania hetkiä sekä hiukan järkytyksen sekaisena yllätyksenä tulleet Itsenäisyyspäivä-juhlat, joihin tottakai ilmestyin farkuissa. Noh, kunnialla ja herkistellen selvittiin läpi. Illalla Linnanjuhlien vastaanotto seurattiin tarkkaavaisesti telkkarista, sohvalla glögiä hörppien.
Kuusi on myös koristeltuna olohuoneessa ja se on muuten valtavan ihana. 
IMG_1214
IMG_1215
Halusin kuitenkin näin 100-vuotiaan Suomen kunniaksi tulla fiilistelemään Suomea ja suomalaisuutta. 

Sillä aina en ole ollut niin sanotusti "ylpeä suomalainen". Olen niitä ihmisiä, jotka valittavat Suomen ilmastosta melkein joka toinen päivä. Olen niitä ihmisiä, joita jurppii tuppisuisuus ja stereotyyppinen kalsarikännisekoilun imago. Olen mieltänyt itseni aina "ihan minkä tahansa muun maan kansalaiseksi". 

Kunnes nyt. 

Olen havahtunut siihen, miten upea maa Suomi on. Miten ainutlaatuisia ihmisiä meillä täällä asuu. Miten en oikeasti haluaisi olla minkään muun maan kansalainen (paitsi niinä hetkinä, kun loska tulvii ulko-ovesta eteiseen ja pimeys on vallitseva tila 24/7). 


Miksi Suomi on silti niin ihana? 
IMG_1220
IMG_1223
Meillä on puhdas, vihreä luonto, jota olen oppinut arvostamaan vasta viime vuosina. Meillä on tuhannet järvet, kuusimetsiä ja kauniita paikkoja joka kulman takana. Asun itse pääkaupunkiseudulla, ja mun ei tarvitse kävellä kuin kilometri suuntaan tai toiseen ja pääsen keskelle metsää ja luontoa. Meillä on neljä toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa. Saamme kokea syksyn punaisena ja oranssina hehkuvat metsät sekä kevään vienosti vihertävät hiirenkorvat. Paukkupakkasilla nenänpää kipristelee kylmästä ja kesäisin saattaa olla viikonlopun kestävä helle! 
Meillä on keskikesän yötön yö ja keskitalven valoton kaksi kuukautta. 

Meillä on ilmainen koulutus, terveudenhuolto sekä tukijärjestelmä. Meillä pyritään tasa-arvoon ja tehdään kovasti töitä sen eteen. Naiset ovat saaneet maailman ensimmäisten joukossa äänioikeuden ja meillä on ollut myös naispresidentti! 
Meillä on ehkäiseviä toimijoita ja kaikille mahdollistetaan hyvän elämän perusta. Se ei ole itsestäänselvyys. Hanasta tulee myös puhdasta juomavettä! 
Suomessa me saadaan olla aika vapaasti sellaisia kuin haluamme. Mielipiteen vuoksi ei laiteta telkien taakse tai teloitukseen (paitsi, noh totaalikieltäytyjät...). 

Meidän maassamme on paljon työtä edelleen tehtävänä, niinkuin monella muullakin. Mutta aktiivisesti yritetään tehdä tästä maasta sellainen, jossa kaikilla olisi hyvä olla. 
IMG_1226
Kaikki suomalaisetkaan eivät ole tuppisuita! Jotkut osaavat hymyillä vastaantulijoille kadulla. 
Me olemme rehellistä kansaa, joka vastaa kysymykseen "mitä sulle kuuluu" niin suoraan kuin vain voidaan. Mitä sitä nyt kaunistelemaan. 
Olemme taitavia mielemmepahoittajia, josta saamme hyvää huumoria revittyä. 
Olemme myös sisukkaita jonottajia. Ilmaiset ämpärit saavat meidät hulluiksi (mitä en oikein kyllä vieläkään ymmärrä). 

Olen pitänyt Suomen kieltä aika rumana aina. Mutta kun suomalainen sanoo "minä rakastan sinua", se myös tarkoittaa sitä. Suomi on vähän siansaksaa muistuttava terävä kieli, mutta se on myös hieno, monimuotoinen ja alati kehittyvä. Ilmaisen itseäni parhaimmin juuri suomeksi, pienellä sarkasmilla höystettymä. 
Meillä on sellaisia hienoja sanoja, kuten insubordinaatio (tottelemattomuus esimiestä kohtaan), öylätti (ehtoollisleipä), ultimaatumi (valtion toiselle valtiolle asettama vaatimus) sekä brummata (hymistä, hyräillä, laulaa umpihuulin). 
IMG_1258
Suomi on kaunis maa ja sitä ei aina muista. Suomalaisetkin ovat ihan hauskoja, vaikkei sitäkään aina muista. Mutta olen niin ylpeä, kun voin sanoa asuvani tällä pienessä pohjolassa.
Olen sotaorvon lapsenlapsi, joka saa minut tuntemaan kiitollisuutta itsenäisyydemme puolesta taistelleille veteraaneille. Kiitos teidän, meillä on tämä sisukas maa täynnä mahdollisuuksia ja toiveita. Minä voin suomalaisena naisena saavutta mitä tahansa. Kaikille kuuluisi sama oikeus. 

Paljon onnea 100-vuotias Suomi, kippis seuraavalla vuosisadalle! 

Mitä Suomi ja suomalaisuus merkitsee teille? 

2017/12/05

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 5

IMG_1196
IMG_1205
Tänään alkoi valmistautuminen Suomen 100-vuotisjuhliin. Kahviloista löytyy Suomen lipuilla koristeltuja leivoksia, sinisen ja valkoisen värit liehuvat joka kulmassa ja uutiset täyttyvät maailmalla Suomen väreillä valaistuista maamerkeistä (mikä on ihan mielettömän upea ele!). 

Meillä syödään huomenna Karjalan piirakoita ja Fazerin sinistä. Kuusi haetaan metsästä olohuoneeseen ja illalla ruudun valtaa totta kai linnanjuhlat! Odotan jo innolla tämän vuoden pukuloistoa ja Z:kin uhrautuu katsomaan ainakin vastaanoton. Huomenna tulee myös postausta siitä, mitä Suomi minulle kotimaanani merkitsee. 
Itsenäisyyspäivä on aina muistamisen arvoinen, mutta 100-vuotias Suomi ansaitsee oikein kunnon muistelot. Kaikki tämä Itsenäisyyshulina on välillä saanut ihan herkistelemään, vaikken mikään maailman isänmaallisin olekaan. Finlandia-hymni on soinut kuulokkeista kuluneen viikon aikana useammin kuin kolmesti. Olkoon se huomisen fiilistely-kappale. 

Oletteko te valmistautuneet Itsenäisyyspäivään jotenkin erityisesti? 

2017/12/04

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 4

Happiness cannot be traveled to, owned, earned, worn or consumed. Happiness is the spiritual experience of living every minute with love, grace, and gratitude
Denis Waitley


Kiitollisuus on siinä mielessä ihmeellinen asia, että olen joutunut ainakin itse ihan opettelemaan sitä. Sillä sehän ei tule ihan itsestään välttämättä. 
En ole vielä päässyt siifen euforiseen tilaan, että aloittaisin aamuni hokemalla kiitollisuuden affirmaatioita. Ehkä vielä joku aamu... Mutta tällä hetkellä tekee niin tiukkaa silmien avaaminenkin, että siihen vielä jonkin sanan hokeminen... No way, Jose. 

Kiitollisuus on kuitenkin kaunis asia, joka auttaa avaamaan mielen ja sydämen elämän pienille ihanille asioille. 

IMG_20171204_194428_000
Gratitude makes sense of our past, brings peace for today, and creates a vision for tomorrow. 
Melody Beattie

Olen kiitollinen niin monista asioista. Terveydestä, kodista, perheestä ja ystävistä. Edellä mainitut ovat asioita, joista kaikki varmasti ovat automattisesti kiitollisia, mutta tuleeko niitä oikeasti mietiskeltyä ihan ajatuksen kanssa. Nekään eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä. Ja tärkeimmät asiat ovat yleensä niitä, joita otamme itsestäänselvyyksinä. Siksi kiitollisuudella on oma tärkeä paikkansa ihan tavallisessa arjessakin. 

Tällä hetkellä olen kiitollinen myös pienen pienestä lumisateesta, jota toivoin eilen illalla. Se piristää heti kummasti. Olen kiitollinen mahdollisuuksista auttaa muita ihmisiä. Ne tulevat aina itselle takaisin. Olen kiitollinen miehestä, joka imuroi. En itse voi sietää kyseistä puuhailua. Olen kiitollinen keholleni, joka pienen joogatauon jälkeenkin jaksaa taipua. Olen kiitollinen pikkusiskostani, joka on niin perhanan monilahjakkuus, että kykenee leikkamaan hiukseni ilmaiseksi kuosiin! Olen kiitollinen, että sain itsenäisyyspäivän vapaaksi. Saan viettää sen yhdessä rakkaimpieni kanssa. 

Kiitollisuus antaa voimaa. Se auttaa huomaamaan, miten hyvin asiat ovat elämässä, myös niinä vaikeina hetkinä. Joulu on otolista aikaa pitää vaikkapa kiitollisuuspäiväkirjaa tai muuten vain antaa aikaa kiitollisuuden ajatuksille. Kokeilkaa ihmeessä! 

Mistä asioista itse olet kiitollinen juuri nyt?

2017/12/03

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 3

Hei kaikki, nyt kuulolle! Joulupuu-keräys on taas alkanut! 

Haluatko jakaa iloa jollekin muullekin kuin oman perheen jäsenelle? Tämä keräys on oiva tapa levittää joulumieltä. Sen avulla lapset, jotka jäisivät muuten ilman joulupukin käyntiä, saavat mahdollisuuden lahjakääreiden repimiseen. Ideana on, että voit itse lahjoittaa lahjan minkä ikäiselle lapselle vain. Keräykseen voi osallistua ympäri Suomen!

Olen kuullut näistä ennenkin, mutta nyt vasta havahduin siihen, että voisi ihan osallistuakin! Se on loppujen lopuksi niin helpoksi tehty. Tempauksen nettisivuilta löydät muun muassa lahjavinkkilistan, eli eikun osallistumaan!  --> https://joulupuu.org/

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 2

Eilisen luukku jäi julkaisematta, sillä päivä meni algometrilla herää-töihin-juhliin. 
Z:n veli järjesti Suomi 100-teemaiset istujaiset eilen illalla, joihin kuului niin mustikkakakkua, Suomen jääkiekon MM-voittoja ja glögiä. Erittäin hauska ja rento meininki! 

Halusin kuitenkin näin heti kuun alkuun päästä julkaisemaan omia joululaulu-suosikkeja, sillä let's face it. Joululaulut ovat kaikkialla. Työpaikan radiossa, omalla lempikanavalla 24/7, pippaloissa... 

Itse tykkäilen joulurallatuksista (varsinkin Michael Bublen joululevy on kovassa kulutuksessa) ihan todella paljon, vaikka niistä saakin joka vuosi överiähkyn aina uudelleen ja uudelleen. Musiikki kuitenkin aina luo hiukan enemmän fiilistä, joten tässä tulevat Noran top 10 parhaat joulufiilistelybiisit: 

Mitkä on tiedän joulurallisuosikit? 

2017/12/01

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 1

IMG_1190
IMG_1192
Miltä kuulostaisi joulukalenteri, jossa pohditaan joulun merkitystä, jaetaan reseptejä, puhutaan henkeviä ja vinkkaillaan joululahjaideoita? 
Noniin, klikkasit sitten oikeaan osoitteeseen! 
Sillä pyörittelin päässäni ajatusta blogijoulukalenterista ja päivittäisistä postauksista. Innostuin. Niin kuin aina käy, olen helposti innostuvaa sorttia... 
Haluan tehdä tästä kalenterista oman näköiseni, joten aihepiirit liippaavat läheltä jouluhenkeä, mutta sisältävät muitakin teemoja. 

Mikä on sitten joulukuun ensimmäisen päivän teema? 

Joulusiivous a.k.a turhan tavaran karsiminen
IMG_1182
(Voiko koira enää yhtään masentuneemmalta näyttää...?)

Vastahan olin Hietsun torilla myymässä vanhoja vaatteitani pois. Miten mulla sitten on taas tätä ylimääräistä tavaraa? 

Huomasin havahtuneeni siihen, että kaappien nurkista pursuavat eriparisukat, rikkinäiset alusvaatteet sekä tavaraa, jota en vain enää käytä! Löysin siivouskaapista jopa kaksi ikkunanpesintä, JOISTA TOINEN OLI VIELÄ PAKETISSA! 
Totesin sitten vain, että nyt saa riittää. On aika oikeasti karsia turhat tavarat kiertoon.

Ongelmanihan ei ole sinänsä ollut viimeaikainen ostelu ja shoppailumania. Ehei. Olen vain ihan järkyttävän huono heittämään pois. Tiedätkö sen ajatuksen, joka kumpuaa päähän tavaraa pidellessä käsissäsi? Se "saatan tarvita tätä valokuvakehystä vielä joskus", vaikka kyseinen kehys on ollut viimeksi hyllyssä silloin, kun asuin vielä vanhempieni tykönä. 
Jep, olen juuri se henkilö. Takerrun kaikkeen maalliseen omaisuuteeni siinä toivossa, että saatan joskus vielä käyttää tätäkin miesten hiusleikkuria, vaikka sitä on kokeiltu vain kerran katastrofaalisin lopputuloksin. Ja totuushan on se, että mitä ei ole kaivettu laatikoiden syvyyksistä ihmisten ilmoille viimeiseen kahteen vuoteen, sitä ei myöskään tarvitse. 
IMG_1189
Otin itseäni niskasta kiinni ja varasin ensi viikolle kirpparipöydän, jonne voin roudata muiden iloksi elokuvat, joita en kuitenkaan katso enää uudelleen. Joulukoristeitakin oli kahden ihmisen taloudesta, sikin sokin sotkuisessa laatikossa. 
En ymmärrä, miksi materiaan takertuminen on niin kamalan helppoa. Sitä tulee haalittua kaikkea ihmeellistä ja tarpeetonta, mikä sitten loppujen lopuksi vain kiusaa olemuksellaan kaappien perukoilla. Elämä tuntuu huomattavan mukavammalta, kun tietää kaikelle löytyvän aika ja paikka. 

Ongelma ei myöskään ole se, että ihmiset haalivat itselleen kotiinsa kasoittain kaikkea turhaa.
Luin jo vuosi takaperin Helsingin sanomista artikkelin, jossa ääneen pääsi kierrätyskeskuksen henkilökunta. 
Meidän ongelma on nimittäin se, että saatamme kyllä osata heittää pois kaiken itselle käyttämättömäksi jääneen, mutta siihen tilalle ostamme taas uutta. Ikään kuin tavaran kierrätyksellä oikeutettaisiin sen uuden samanalaisen hankkiminen tilalle. Siitä syntyy oikea oaravanpöyrä. Me hukutaan tavaraan jo valmiiksi. Ja tämä ihan hiukan ahdistaa mua. 

Mutta tähän kaikkeen voi vaikuttaa omalla tekemisellä ja ostokäyttäytymisellä. En minäkään tässä ole mikään täydellinen, sillä aina sitä retkahtaa johonkin. Mutta pieniä, tietoisia päätöksiä tekemällä voi kantaa itse vastuuta. Ja kyllä, saat ostaa joululahjoja, en minä sillä. Mutta mietitään yhdessä kuluvan kuukauden aikana lahjaideoita, jotka eivät jäisi tyhjänpanttina komeroon. 
IMG_1187
Miksi siis itse haluan eroon turhasta materiasta? 

Haluan enemmän tilaa kaikelle muulle. Kirkkaammille ajatuksille esimerkiksi. Hehee. Joku saattaa tarvita meille ylimääräisiä joulukoristeita tai vaatteita. Miksi mä pitäisin niitä täällä, kun en itse niitä käytä mihinkään? 
En myöskään halua ostaa uutta tilalle. Toki, esimerkiksi juurikin noita joulukoristeita läpikäydessä kävi ajatus mielessä, että heitänkö nämä kaikki kierrätykseen ja ostetaan uudet tilalle. Mutta syntyykö mun joulu uuden karheista joulupalloista? Vai siitä, että saan kantaa ne viime joulunakin käytetyt joulukoristeet varastosta kuuseen ripustettavaksi ja tuntea samalla menneiden joulujen fiiliksen? 

No, tällainen ihan kevyt aihe näin aluksi. Apua... Mihin jäi se joulufiiliksen ja vilkkuvalojen hehkutus! Mutta mun joulukuu alkaa todellakin joulusiivouksen ensi asteella, turhan tavaran kiertoon laittamisella. Mitä teidän joulukuun ensimmäiseen päivään kuuluu? 

2017/11/26

5 AJATUSTA SUNNUNTAILTA

1. En muista milloin viimeksi olisin köllötellyt sängyssä niinkin myöhään kuin yhteentoista. Oli miehen vuoro hoitaa koiran aamulenkki, joten raahasin yhdeksän jälkeen suklaata sänkyyn ja no, olin vain. Ihanan virkistävää! Kölliminen on parasta mitä tiedän, varsinkin rankemman työrupeaman jälkeen. 
IMG_20171126_130604
2. Yleensä syön aamupalan heti heräämisen jälkeen. Aamuinen loikoilu ajoi kuitenkin meikäläisen havahtumaan yhden aikoihin siihen, ettei ruokaa oltu koneistoon vielä saatu. Ja jostain sitten kumpusi lettuhimo. Ja edelleenkin, kiirettömät ja vapaat sunnuntait ovat ehkä parasta mitä tiedän. Ihan vain ruoan laittamisenkin vuoksi. Sitä paitsi, crepesit ovat ehkä helpoin herkku valmistaa. Näihin käytin Vappu Pimiän reseptiä, joihin tulee viisi desiä maitoa, kolme desiä vehnäjauhoja, kaksi kananmunaa, puolikas teelusikallinen suolaa sekä kaksi ruokalusikallista juoksevaa rasvaa. 
IMG_20171126_155726
3. Eilen lauantai-iltana juhlimme Z:n ystävän kolmekymppisiä. Ilta oli mitä hauskin ja tutustuin uusiin ihmisiinkin, mikä on aina ihanaa. Tein tämän juhlinnan myötä ihmeellisen havainnon. Nimittäin kun iloliemenä toimii vain vesi vanhn voitehist, on seuraava päivä huomattavasti kirkkaampi sekä onnellisempi. Omasta vapaasta tahdostani vaihdoin viinilasillisen alkoholittomaan drinksuun ja sanotaanko näin, että hyvin nukuttu yö ilman dagen efteriä voittaa pään jomotuksen noin miljoona - nolla.

4. Toki tänään sitten kilisteltiin rakkaalle äidilleni, joka täytti vuosia. Juhlistimme uutta ikää ihanan sunnuntaibrunssin merkeissä perheemme suosikkiravintolassa, jonka lähiruoka-annoksia ei voi muuta kuin himoita kuola valuen. Tämä myös havahdutti miettimään (taas) sitä, kuinka nopeasti tämä vuosi on kulunut! Ensi viikolla alkaa muka oikeasti joulukuu... 
IMG_20171126_163258
6. Otimme Z:n kanssa myös työn alle uuden sarjan. Stranger thingsiä on hehkutettu niin paljon, että pakkohan se on hypätä tähän junaan mukaan. Toisaalta scifin kanssa ei yleensä voi mennä ainakaan pahasti metsään. Ensimmäiset jaksot ehkä jättävät kylmäksi, mutta kahlaamme ennakkoluulottomasti eteenpäin.