2017/08/19

OLENKO MINÄ ONNELLINEN ?

Olen kysynyt otsikon kysymästä monta kertaa itseltäni viimeisen vuoden aikana. Se on tärkeä kysymys, sillä joskus kaiken suorittamisen ja kiireen keskellä unohtuu se kaikkein tärkein. Elämä. 

Välillä tekee hyvää kyseenalaistaa omia valintojaan tai arvojaan. Se auttaa kasvamaan. Ikäkriisit (kyllä, luitte oikein) ovat myös oiva tapa mullistaa omia ajattelutapojaan ja elämänsä suuntaa. Sitä vartenhan niitä tulee. Tiedän, että monet ovat nauraneet ja kiukustuneet ikuisuudelta tuntuneelle kriiseilylleni. Se on ihan okei. Niin minäkin olen tehnyt. Mutta nyt alan pikkuhiljaa huomaamaan sen, että niistä ikä- sekä elämänkriiseistä saattaa olla vain ja ainoastaan hyötyä. Ja onkin. Niihin ei pidä suhtautua väheksyvästi, sillä 20-kymmpisen ikäkriisi on erilainen kuin 50-kymmpisen, mutta ihan yhtä tärkeä. Niiden aikana tajutaan yleensä, mitä halutaan elämältä, mihin suuntaam itseään haluaa kehittää ja miksi. 

Olen kuitenkin nyt tullut siihen pisteeseen, etten jaksa enää stressata vaan annan elämän (ja omien tekojen) kuljettaa minua eteenpäin. 
IMG_20170807_112024
Olen myös pohdiskelut, sitä mikä tekee minut onnelliseksi ja mikä ei. Mikä on minule tärkeää elämässä ja mikä ei. On sanomattakin selvää että läheiset ihmiset ovat minun turvaverkkoni. Perhe, parisuhde ja ystävät ovat yksi isoista tukipilareista elämässäni. Koen, että olen löytänyt vierelleni kumppanin, jonka kanssa saan vapaasti kasvaa ja löytää oman polkuni. Rakastaminen ja rakkaus on aina ollut suuri osa elämääni, se ei ole koskaan kadonnut mihinkään. 
Vapaus. Yksi tärkeimmistä arvoistani. Tahdon olla vapaa tekemään päätöksiä välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Se on yllättävän vaikeaa. Oman mielen kahleet taitavat kuitenkin olla ne eniten kiristävät. Sitä treenaan jatkuvasti. 

Muiden ihmisten auttamisesta on myös muodostunut yksi tärkeä arvo itselleni. Tietynlainen pinnallisuus on väistymässä taka-alalle. Tämän vuoksi opiskelusuunnitelmat ovat muuttuneet suurestikin. Ennen tähtäsin media-alalle, mutta se ei tuntunutkaan omalta. Merkityksien löytäminen on auttanut kirkastamaan ajatuksia siitä, mitä tahdon tehdä tulevaisuudessa. Tahdon auttaa ja tukea ihmisiä löytämään tasapainon omassa elämässään. 
Mielestäni emme tue toisiamme tarpeeksi. Jokainen tarvitsee joskus hieman apua ja nostatusta elämään, mutta jatkuva kiire ja suorituskeskinen yhteiskunta eivät aina anna aikaa sille. 

Yksi suuri asia, minkä olen huomannut muuttuvan, on juurikin pinnallisuus ja materialistisuus. Saan enemmän virtaa nykyisin luonnosta, kuin omaisuudesta. Minut tekee onnellisemmaksi kiinnostava keskustelu kuin materia. Toki nautin edelleen kauniista asioista, mutta en aktiivisesti tavoittele niitä. Materiassa ei ole kuitenkaan mielestäni mitään pahaa, sillä me kaikki olemme yksilöitä ja saamme kiksimme erilaisista asioista. 
IMG_20170807_111847
Mielestäni positiivisuus ja onnellisuus kulkevat aikalailla käsi kädessä. Siksi olen alkanut viimeisten viikkojen aikana pohtimaan juurikin positiivisuutta ja sen vaikutuksia. Kuulostaa ehkä hassulta. Itse olen kuitenkin ollut todella taipuvainen negatiisivuusteen ja melankoliaan. Melankolia tulee aina olemaan pieni osa minua, mutta uskon vahvasti sanontaan "positive mind will give you positive life". 
Yksi oppi, jonka olen elämäni aikana tapaamiltani ihmisiltä ssaanut on vihata- sanan käyttö. Ennen viljelin sitä paljon. Sitten kävin keskustelun erään ihmisen kanssa neljä vuotta sitten, joka meni suurinpiirtein näin: 

"Yh, vihaan tätä biisiä, se soi joka paikassa."
"Sä vihaat kyllä hirveästi kaikkea. Ei kukaan oikeasti vihaa mitään biisiä tai ihmistä. Viha on niin voimakas sana, etten käyttäisi sitä minkään muun, kuin terroristien kohdalla"

Olen aikalailla kyllästynyt kuulemaan negativiisia asioita niin itseltäni kuin muilta. Miten kaikki aina ärsyttää, vituttaa, turhauttaa ja suututtaa. Keskustelupalstat (ei, en koskaan vietä aikaa Vauva-palstalla heh), ovat täynnä dissaamista ja kiukkua. Sanotaan, että suomalaiset ovat kateellista kansaa ja valitettavan usein itsekin syyllistyn ajattelemaan "kun tollakin on niin paljon kaikkea". Jos sitä kuitenkin nostaisi oman päänsä ylöspäin ja keskittyisi omaan elämään, ei tarvitsisi käyttää energiaa siihen, miksi muilla tuntuu menevän paremmin. 
Kaikilla on kuitenkin huonoja päiviä, joten kroonista negatiivisuutta ei kannata sekoittaa siihen. Mutta jos vastaat kysymykseen miten sinulla menee useimmiten sanoilla, väsyttää, ärsyttää, stressaa ja kaikki on huonosti, niin kannattaa joko a) hakeutua terapeutille tai b) muuttaa omaa asennettaan. Sillä pääsee aika pitkälle. 

Mutta olenko minä onnellinen?

Olen. Olen onnellisempi, kuin pitkään aikaan. Olen saanut ottaa taukoa asioista ja kokenut siinä samalla vapauden tunnetta vähän eri tavalla kuin ennen. 
Olen huomannut, miten paremmin parisuhde voi, kun ei ole jatkuvasti stressaantunut ja pahalla tuulella. 
Olen saanut kuluvien viikkojen aikana tehdä paljon asioista, joista tulen onnelliseksi. Näihin kuuluu veden äärellä meditointi (pitäkää höpreönä tai ei, se on ihanaa!), ystävien kanssa puuhailu, herkkujen syöminen ja pohdiskelu. Nautin elämän pienistä asioista, joita ei aina kaiken menemisen ja tekemisen välissä huomaa. Olen ihan superonnellinen, jopa toisinaan niin onnellinen, että halkean! 

Tahdon edelleen sen koulupaikan. Kun olen saanut rauhassa etsiä itseäni ja omia arvojani, koen olevani motivoituneempi kuin koskaan. Olen myös löytänyt hetkellisen rauhan, joka tulee varmasti taas järkkymään. Mutta olen taas hiukan oppineempi ja viisastuneempi. 

2017/08/18

REISSUPOSTAUS: A M S T E R D A M

Hei, tämän postauksen jälkeen on enää kaksi kaupunkia raportoitavana teille! En olisi uskonut saavani reissukuvia purettua teille vain kuukaudessa. Ilmeisesti sitä kuitenkin joskus onnistuu yllättämään itsensäkin. 

Takaisin aiheeseen. Belgian jälkeen matkasimme tosiaan Hollantiin ja mihinkäs muualle kuin tuttuun ja turvalliseen Amsterdamiin. Tämä oli varsin selkeä kohde, sillä saimme yöpyä ystäväni poikaystävän luona. Oltiin tyttöjen reissulla kaupungissa parisen vuotta sitten ja siitä oli jäänyt hyvät fiilikset. 
IMG_9447
IMG_9450
IMG_9449
Junamatka Antwerpenistä Amsterdamiin taittui suhteellisen nopeasti (koska kuuntelimme uteliaine jonkinlaista lippudraamaa), yhdellä vaihdolla. Juna-asemalta matkattiin hetkinen raitiovaunulla, mutta yöpaikkamme sijaitsi aivan kävelymatkan päässä keskustasta. Ensimmäinen päivä/ilta meni oikeastaan syödessä ja tavaroita purkaessa, mutta seuraavana päivänä suuntasimme aamupäivästä keskustaan. 

Kävimme tutustumassa paikalliseen kirkkoon (jolla oli varmasti joku nimi), jonka tiloihin oli rakennettu museo aiheenaan Historia ja Kuninkaalliset. Äärimmäisen kiehtovaa, vaikken kirkkoihmisiä olekaan. 
Tuntien kävelyn, ihmettelyn, kuvaamisen ja syömisen jälkeen palattiin takaisin tukikohtaamme. Suuntasimme illalla yhdessä ensin pihvi-illalliselle, sen jälkeen Punaisten lyhtyjen alueelle. Enkä tiedä teistä muista, mutta omasta mielestäni se on yksi mielenkiintoisimmista paikoista joihin olen törmännyt, vaikka suhtaudunkin siihen suurella epäluulolla. 
IMG_9456
IMG_9471
Toinen kokonainen päivämme menikin sitten astetta rennommissa tunnelmissa, kun yhteinen ystävämme suuntasi takaisin koti-Suomeen. Päätimme viettää koti-päivän eli toisin sanoen makasimme ilmapatjalla elokuvia katsellen ja herkkuja syöden.

Vietimme Amsterdamissa loppujen lopuksi kolmisen yötä, eli viimeisen viikkomme keskiviikkona pakkasimme taas kerran tavarat kasaan ja suuntasimme uusia seikkailuja kohti kukonlaulun aikaan. 
IMG_9473
IMG_9479
IMG_9482
Tykkään äärimmäisen paljon Amsterdamin rennosta tunnelmasta. Samalla tavalla kuin Antwerpenissäkin, ihmiset ovat hyväntuulisia ja ystävällisiä. Tiistai-iltana yhdentoista aikaankin kadunvarsien kuppilat pursuavat iloista puheensorinaa ja aina löytyy juttuseuraa. 
Ruoka on ehkä aavistuksen verran halvempaa kuin Suomessa, mutta muuten hintataso liippaa läheltä kotimaata. 
Ja samalla tavalla kuin muaallakin, parhaat ruokapaikat löytää, kun suuntaa pois turistikohteista. Matkustelusta hauskempaa tekee ehdottomasti se, jos mukana on joku paikallinen. Sitä kautta pääsee tutustumaan menoon ja meininkiin ihan eri tavalla. Olisimmeko tajunneet itse mennä Punaisten lyhtyjen alueella hämyiseen peliluolaan pelaamaan flipperiä ja juomaan halpaa olutta? Tuskinpa. 
IMG_20170717_154500
IMG_20170717_233902
IMG_20170718_222230
Hollanti menee meikäläisellä kategoriaan "täytyy tutustua enemmän". Mietimme kauan, josko olisimme matkustaneet Rotterdamin kautta, mutta tulimme siihen tulokseen, että se olisi ollut vähän liikaa. 
Joka tapauksessa Amsterdam sopii niin pikavisiitille, kuin pidemmällekin reissulle. Museoita löytyy valtavasti, samoin muuta tekemistä seurasta puhumattakaan! 
Ja jos joku miettii, niin ei, ei käyty avaruus-kakulla. Jätän sen suosiolla jollekin muulle. :D

2017/08/15

JA TAAS MÖKILLÄ

IMG_0061
IMG_0040
IMG_9961
IMG_9966
IMG_0089
IMG_0108
IMG_0112
IMG_0141
Mökkeily on yksi maailman ihanimmista asioista. Järvi muutaman askeleen päässä terassista, puusauna, luonto ja hiljaisuus. Mitä mutta voisinkaan toivoa?
No ystävät tietty! Meitä oli yhteensä kahdeksan kipaletta, mukana menossa eli mukaan mahtui minun sekä Z:n hyvät ystävät. Lauantaina oli asuntomesut, joilla piipahdettiin tyttöjen kanssa. Illemmalla tehtiin yhdessä jättimäinen kasa pyttipannua notskilla, lämmitettiin saunaa, ilakoitiin vedessä ja pelattiin lautapelejä. Vieläkin hymyilyttää! 

Mökillä ihanaa on se, että voi olla täysin rennosti. Uimassa voi käydä ilman rihman kiertämää ja aikaa voi viettää likaisissa verkkareissa, hiukset takussa. Mustikoita voi syödä suoraan pensaasta ja aamukahvin voi nauttia kalliolla istuksien. Voisinko vaan viettää seuraavat kaksi kuukautta noissa maisemissa..?

2017/08/10

REISSUPOSTAUS: A N T W E R P E N

Jos sanoin rakastuneeni Savonaan ja pitäneeni superpaljon Pariisista, niin Belgia ja Antwerpen veivät koko sydämeni. 
IMG_9397
IMG_9395
IMG_9428
Pariisista me kolme huristeltiin noin viitisen tuntia Belgiaan. Bussimatka meni yllättävän nopeasti, varsinkin kun alkumatka meni jutustellessa kanadalaisen reissaajan ja ranskalaisbelgialaisen vanhan rouvan kanssa. Nälkäkuoleman, huoltoasemapysähdyksen ja muutamien biisien jälkeen olimme perillä. Ja lähdimmekin suunnistamaan heti ensimmäisenä hotelliimme, joka oli aivan keskustassa, juna-aseman vieressä. Yövyttiin kolme yötä Ibis Budget-hotellissa, jossa päästiin kertaalleen vaihtamaan huonetta ihmellisten palojälkien vuoksi. Muuten tykättiin hotellista kyllä, vaikka kylppäriratkaisu olikin mielenkiintoinen ja aamupala suhteellisen vehnäinen. Sijainti oli kuitenkin loistava! 
IMG_9388
IMG_9434
IMG_9431
Antwerpen vei heti mennessään. Katukuva oli hemaiseva, ja olisin voinut käyttää päiviä vain kaupungilla hillumiseen ja arkkitehtuurin ihmettelemiseen. Antwerp on tunnettu kulttuurista, muodista ja ilmeisesti bilettämisestäkin, mutta yökerhot eivät olleet missään keskustan holleilla, mikä ei sinänsä kyllä haitannut. 
Ostoskatu oli suuri, mutta itse otin tuntumaa vain pariin kauppaan. Kulttuuria kuitenkin oli ja paljon! Museoita oli jokaiseen makuun ja kävinkin itsekseni FOMU:ssa eli foto museossa. 

Viimeisenä iltana syötiin ensin suht myöhään, jonka jälkeen suunnattiin ensimmäiseen eteen tulevaan pubiin, joka sattui olemaan jonkinlainen jazz-luola. Kun oltiin saatu oluet käsiin ja etsittiin istumapaikkaa, kuului yhtäkkiä suomeksi tervehdys. 
Kävi ilmi, että kyseisessä kuppilassa esiintyi jazzbändi, jolla oli suomalainen saksofonisti! Istuuduttiin sitten kuuntelemaan ja päädyttiin väliajalla bändin kanssa samaan pöytään juttelemaan niitä näitä. Tosi hauska sattuma ja rakastan ylikaiken livemusaa, oli se sitten mitä vain. Ilta kuluikin siinä rattoisasti jammailumeiningeissä. 
IMG_9411
IMG_9423
Käytiin myös ystävättäreni kanssa Rubenshuis-museossa, joka oli mieletön. Ulkopäin museo näytti mitäänsanomattomalta, tavalliselta talolta, mutta sisäpiha ja itse rakennus olivat häkellyttävät. Talo on taidemaalari Rubensin ostama ja sisältä löytyy muun muassa hänen taidekokoelmansa 1500-luvulta saakka! Jos pyöritte holleilla, käykää ihmeessä! Saatte yliannotuksen upeista maalauksista. 
Myös talon sisäpiha on yksi taideteos, täynnä upeita kukkaistutuksia ja patsaita. 
IMG_9439
IMG_9443
IMG_9430
Antwerpen oli ylipäätään hauskoja pieniä sattumuksia. Tuli juteltua hississä muun muassa yksinmatkustavan meksikolaistytön kanssa ja nähtyä sama pizzalähetti pyörän selässä noin viisi kertaa. Viimeisillä kerroilla moikkailtiin jo kuin vanhat tutut. 
Oli pieni kahvila, jonne juoksin sadetta karkuun ja jossa vahdin jonkun rouvan posteja hetken aikaa. Kahden miehen turistiporukka, jonka kanssa törmättiin kolme kertaa ja naurettiin tälle. Vintageliikkeitä ja antiikkikauppoja, jotka olivat levittäneet huonekaluja kaduille. Niin ja olihan myös Nepali festarit!
IMG_9433
IMG_9384
Antwerpen tuntui heti kodilta. Eksyin muutaman kerran etsiessäni tietä fotomuseoon, mutta sekään ei haitannut, sillä jostain syystä löysin aina itseni sieltä mistä pitikin. Lähtisin milloin tahansa uudelleen ja näkisin itseni jopa asumassa jossain niistä kauniista, kapeista taloista! Belgia, we'll meet again!

Nyt vietän viikonlopun mökkimaisemissa, palataan ensi viikolla taas asiaan! Ihanaa perjantaita kaikille! 

2017/08/09

K I R J A V I N K K A U S

IMG_8671
Viimeisen vuoden aikana olen kokenut niin sanotun yhteiskunnallisen heräämisen. Tarkoittaen tällä sitä, että olen suuremmalla intensiteetillä keskittänyt mielenkiinnon yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ylipäätään tasa-arvoasioihin. 

Varsinkin tasa-arvo on aina ollut hyvin lähellä sydäntä ja tästä pääsetkin lukemaan ensimmäisen postaukseni aiheesta. 

Tämän kaiken myötä, näin itseasiassa Cosmopolitanissa kirja-arvostelun Roxane Gayn Bad Feminist-kirjasta. Innostuin todella paljon ja klikkasin itseni melkein siltä seisomalta Adlibriksen nettisaitille. Bad Feminist kolahti heti ostoskärryyn, mutta sitten tsekkasin myös "näistäkin saatat innostua"-osion. Siellä komeili Rosa Meriläisen ja Saara Särmän Anna mennä. Ja minähän annoin mennä! 
IMG_8674
Gayn Bad Feminist koostuu essee-kirjoituksista, joiden aiheet pyörivät feminismin, rasismin ja minuuden ympärillä. Gayn tapa kirjoittaa on kiinnostava ja fiksu, muttei tylsä. Kirjoituksissa on paljon teräviä huomioita asioista, joita ei ole tullut koskaan ennen miettineeksi. Asioita, joita meidän kaikkien pitäisi joskus miettiä. 
Toki jotkut esseet olivat sellaisia, joista itsellä ei oikein ole mielipidettä. Jotkut taas sellaisia, että oma näkökantani erosi Gayn mielipiteestä. Mutta se ei haitannut, sillä kirja oli kaiken kaikkiian todella avartava kokemus. 

Bad Feminist-ilmaisu oli niin omaksuttava, että oksat pois. Kirja avasi taas silmäni sille, miksi kenenkään ei tarvitsisi hävetä sanaa feminismi. Tai huono feministi, ihan miten vain. Kirja sai minut välistä nyökyttelemään kiivaasti ja ajattelemaan "vau, joku muukin ajattelee näin!". Välillä se sai voimaan pahoin upottaessaan kyntensä aiheisiin, jotka noh, oksettavat. 

Propsit ehdottomasti esseestä, joka upposi omaan nuoruuteni. Nimittäin teksti Sweet Valley High-kirjoista. Käsi ylös, jos olet lukenut kyseiset teokset! 
IMG_8676
Anna mennä oli tosiaan eräänlainen heräteostos. Jos kirjan kannessa lukee "opas hauskempaan elämään", olen myyty. Kukapa ei tahtoisi kehdata paremmin. 
Luin tämän opuksen reissussa junamatkoilla. Ja voi pojat! Osui ja upposi kuin hai laivaan. 

Vaikket itseäsi lukisikaan feministiksi, eikä kyseinen termi niinkään edes kiinnostaisi LUE TÄMÄ. Särmä ja Meriläinen kirjoittivat oman osionsa melkein jokaiseen kappaleeseen, ja ne ovat hulvattomia! Minä siis nauroin ääneen välillä joillekin sivalluksille. 
Kirjassa käydään läpi niin perhe-elämää, työkuvioita, feminismiä, kehon kuvaa sekä naisten välistä ystävyyttä. Ja samalla tavalla kuin Bad Feministinkin kohdalla, en tietenkään kaikkien pointtien kanssa ole täysin samaa mieltä. Mutta melkein jokaisen luvun jälkeen tuijotin ulos liikkuvan junan ikkunasta ja mietin kyseisen kappaleen sanomaa. Puristin kirjaa käsissäni onnesta, koska teksti oli niin oivaltavaa ja aiheet osittain niin tabuja, että niistä lukeminen sai mieleni heittämään kärrynpyörää. 

Joten en voi muuta sanoa, kuin että hommatkaa nyt hyvät naiset ja miehet tämä kirja kätösiinne. Se tulee mullistamaan elämänne! Kirja oli yhtä avartava kuin Bad Feminist, mutta astetta humoristisempi. 
IMG_8681
Nämä kaksi kirjaa olivat innoittavia, inspiroivia ja ihania. Lukisin nämä milloin vain uusiksi. 

Löytyykö sinulta plakkarista opuksia, joita voisit suositella raivoisasti luettavaksi? Vinkkaa kommenttiboxiin!

REISSUPOSTAUS: P A R I I S I

Pariisi menee vähään samaan kastiin, kuin Venetsiakin. On puhuttu, että se on täysin yliarvostettu, turistien täyttämä kaupunki. Vaan ei! Pariisi on juuri niin ihana ja taianomainen, kuin kaikissa elokuvissa. 
IMG_9365
IMG_9309
IMG_9310
Ja tottahan toki, me kierrettiin kaikki mahdolliset nähtävyydet mitä kerkesi yhteen päivään ja yhteen iltaan tunkea. Notre Dame, Eiffel-torni, Louvre, Riemukaari... You name it. 
Tässä vaiheessa matkaa mukaan löyttätyi kolmanneksi yksi yhteinen ystävämme, joka viihtyi matkassamme viikon. Yövyimme yhdessä kaupungin reunalla, en vain muista kuollaksenikaan aluetta. Läheltä löytyi ostoskatua, Notre Dame ja Seine-joki. Keskustanpaan pääsi kätevästi metrolla. 
Pariisissa vietimme vain yhden kokonaisen päivän eli kaksi yötä, mutta nähdäkseen oikeasti kaupunkia vaatisi vierailu ainakin viikon! Pariisi on niin täynnä kulttuuria ja historiaa, ettei yhdessä päivässä sitä kerkeä läpikäymään mitenkään. Paljon suloisia kuppiloita ja ravintoloita löytyy, pitää vain osata mennä oikeaan paikkaan. Tässä auttoi eräs tuttuni, jolta sain muutaman vinkki vitosen. Pääsimme siis yhden ei niin hehkeän illallisen jälkeen syömään aivan loistavan illallisen. 
IMG_9324
Mietimme hetken, että olisimme kivunneet Eiffel-torniin, mutta päädyimme ihailemaan sitä (ja napsimaan klassisia turistikuvia) hiukan kauempaa. Onneksemme ihmisiä ei sattunut juuri silloin olemaan niin paljon! Retkipäivänämme meinnaan välillä tihutteli vettä, välillä paistoi aurinko. Olin jotenkin kuvittellut kaiken tosi erilaiseksi, mitä sitten paikan päällä. Oli todella hassua päästä vihdoin itse näkemään torni, jonka on niin kauan halunnut päästä kokemaan. 
IMG_9340
IMG_9348
IMG_9352
Meidän vierailu kaupunkiin sijoittui juuri sille viikolle, jolle osui niin Ranskan kansallispäivä sekä Trumpin vierailu. Kaupunki oli siis täysissä juhlavalmisteluhulinoissaan ja Ranskan lippuja liehui jokapaikassa! En myöskään ole koskaan tajunnut, miten iso kaupunki Pariisi on. Me käveltiin yhden päivän aikana aivan jumalattoman paljon, emmekä silti nähneet kuin pienen osan kaupungista!

Meidät yllätti se, miten paljon aseistautunutta poliisia liikkui kaduilla. Siis todella paljon! Pääsimme myös todistamaan pommiuhkaa kadulla, jolla meidän hotellikin sijaitsi. Tilanne oli jännittävä sekä hiukan ahdistava ja hetken pälyilyn jälkeen päädyimme kiltisti omaan huoneeseemme. 
IMG_9374
IMG_9369
Pariisi oli tosi romanttinen kaupunki ja välillä sitä toivoi, että Z olisi ollut mukana. Olisi ollut ihana kävellä käsi kädessä pitkin katuja syöden Crepsejä. 
Me juotiin Aperol Spritzejä ja nautiskeltiin Pariisista kuitenkin täysillä. Louvressa ei käyty sisällä, koska ei olisi ollut aikaa. Mikä on toisaalta hyvä, sillä saanpahan hyvän syyn palata kaupunkiin takaisin tsekkaamaan ainakin Mona Lisan! 

2017/08/08

VIIKON VAATE: H I P P I P A I T A

IMG_9871
IMG_9900
IMG_9910
IMG_9884
Tämä Denim&Supply Ralph Laurenin valkoinen hippipaita on yksi suosikkivaatteistani, jota garderoobini pitää sisällään. Se on vuosia sitten ostettu sovittamatta Stockmannin mallikappalerekistä Hullujen Päivien aikaan. 
Paita on äärettömän mukava, eikä kiristä tai purista mistään. Malli on samaan aikaan imarteleva ja rento, kiitos löllön yläosan ja kuminauhoilla rypytetyn alaosan. Pientiä twistiä antavat leveät hihat, joidan puolivälissä on pitsikuviointia. 

Tätä paitaa on pidetty niin syntymäpäiväjuhlilla Malagassa mustan kellohameen kanssa, kuin shoppailuasuna kulutettujen farkkujen kanssa. Eli sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, mikä on avainsana meikäläisen vaatekaapissa. Ainakin pyrin siihen... 

Tänään kirppsitelypäivän kunniaksi puin paidan Dr.Denimin farkkushortsien, vintage-lasien ja Niken tennareiden kanssa. Kevyen materiaalin ansiosta, se sopii kesähelteeseenkin. Sitä paitsi, juuri kun kirjoittelin siitä, miten vanhempana ei kestä lämpöä samalla tavalla kuin ennen... Nyt kiroan sitä, miten kylmältä 24 astetta tuntuu. Hmph...