2017/12/08

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 8

IMG_1263
IMG_1270
IMG_1274
J O U L U I N E N 
S M O O T H I E 
Pohjana toimi Pirkan maustamaton jogurtti. Mukaan pilkoin yhden luomuomenan sekä palasen inkivääriä. Vaaleanpunaisen värin tuo desi puolukoita ja mausteena kanelia, jota voi lisätä oman maun mukaan. 

2017/12/07

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 6 JA 7

Kuinka ovelaa onkaan yhdistää kahden päivän luukku yhdeksi postaukseksi. Hehee! 

Eilinen Itsenäisyyspäivä olikin erilaisempi kuin kuvittelin. Oli paljon ihania hetkiä sekä hiukan järkytyksen sekaisena yllätyksenä tulleet Itsenäisyyspäivä-juhlat, joihin tottakai ilmestyin farkuissa. Noh, kunnialla ja herkistellen selvittiin läpi. Illalla Linnanjuhlien vastaanotto seurattiin tarkkaavaisesti telkkarista, sohvalla glögiä hörppien.
Kuusi on myös koristeltuna olohuoneessa ja se on muuten valtavan ihana. 
IMG_1214
IMG_1215
Halusin kuitenkin näin 100-vuotiaan Suomen kunniaksi tulla fiilistelemään Suomea ja suomalaisuutta. 

Sillä aina en ole ollut niin sanotusti "ylpeä suomalainen". Olen niitä ihmisiä, jotka valittavat Suomen ilmastosta melkein joka toinen päivä. Olen niitä ihmisiä, joita jurppii tuppisuisuus ja stereotyyppinen kalsarikännisekoilun imago. Olen mieltänyt itseni aina "ihan minkä tahansa muun maan kansalaiseksi". 

Kunnes nyt. 

Olen havahtunut siihen, miten upea maa Suomi on. Miten ainutlaatuisia ihmisiä meillä täällä asuu. Miten en oikeasti haluaisi olla minkään muun maan kansalainen (paitsi niinä hetkinä, kun loska tulvii ulko-ovesta eteiseen ja pimeys on vallitseva tila 24/7). 


Miksi Suomi on silti niin ihana? 
IMG_1220
IMG_1223
Meillä on puhdas, vihreä luonto, jota olen oppinut arvostamaan vasta viime vuosina. Meillä on tuhannet järvet, kuusimetsiä ja kauniita paikkoja joka kulman takana. Asun itse pääkaupunkiseudulla, ja mun ei tarvitse kävellä kuin kilometri suuntaan tai toiseen ja pääsen keskelle metsää ja luontoa. Meillä on neljä toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa. Saamme kokea syksyn punaisena ja oranssina hehkuvat metsät sekä kevään vienosti vihertävät hiirenkorvat. Paukkupakkasilla nenänpää kipristelee kylmästä ja kesäisin saattaa olla viikonlopun kestävä helle! 
Meillä on keskikesän yötön yö ja keskitalven valoton kaksi kuukautta. 

Meillä on ilmainen koulutus, terveudenhuolto sekä tukijärjestelmä. Meillä pyritään tasa-arvoon ja tehdään kovasti töitä sen eteen. Naiset ovat saaneet maailman ensimmäisten joukossa äänioikeuden ja meillä on ollut myös naispresidentti! 
Meillä on ehkäiseviä toimijoita ja kaikille mahdollistetaan hyvän elämän perusta. Se ei ole itsestäänselvyys. Hanasta tulee myös puhdasta juomavettä! 
Suomessa me saadaan olla aika vapaasti sellaisia kuin haluamme. Mielipiteen vuoksi ei laiteta telkien taakse tai teloitukseen (paitsi, noh totaalikieltäytyjät...). 

Meidän maassamme on paljon työtä edelleen tehtävänä, niinkuin monella muullakin. Mutta aktiivisesti yritetään tehdä tästä maasta sellainen, jossa kaikilla olisi hyvä olla. 
IMG_1226
Kaikki suomalaisetkaan eivät ole tuppisuita! Jotkut osaavat hymyillä vastaantulijoille kadulla. 
Me olemme rehellistä kansaa, joka vastaa kysymykseen "mitä sulle kuuluu" niin suoraan kuin vain voidaan. Mitä sitä nyt kaunistelemaan. 
Olemme taitavia mielemmepahoittajia, josta saamme hyvää huumoria revittyä. 
Olemme myös sisukkaita jonottajia. Ilmaiset ämpärit saavat meidät hulluiksi (mitä en oikein kyllä vieläkään ymmärrä). 

Olen pitänyt Suomen kieltä aika rumana aina. Mutta kun suomalainen sanoo "minä rakastan sinua", se myös tarkoittaa sitä. Suomi on vähän siansaksaa muistuttava terävä kieli, mutta se on myös hieno, monimuotoinen ja alati kehittyvä. Ilmaisen itseäni parhaimmin juuri suomeksi, pienellä sarkasmilla höystettymä. 
Meillä on sellaisia hienoja sanoja, kuten insubordinaatio (tottelemattomuus esimiestä kohtaan), öylätti (ehtoollisleipä), ultimaatumi (valtion toiselle valtiolle asettama vaatimus) sekä brummata (hymistä, hyräillä, laulaa umpihuulin). 
IMG_1258
Suomi on kaunis maa ja sitä ei aina muista. Suomalaisetkin ovat ihan hauskoja, vaikkei sitäkään aina muista. Mutta olen niin ylpeä, kun voin sanoa asuvani tällä pienessä pohjolassa.
Olen sotaorvon lapsenlapsi, joka saa minut tuntemaan kiitollisuutta itsenäisyydemme puolesta taistelleille veteraaneille. Kiitos teidän, meillä on tämä sisukas maa täynnä mahdollisuuksia ja toiveita. Minä voin suomalaisena naisena saavutta mitä tahansa. Kaikille kuuluisi sama oikeus. 

Paljon onnea 100-vuotias Suomi, kippis seuraavalla vuosisadalle! 

Mitä Suomi ja suomalaisuus merkitsee teille? 

2017/12/05

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 5

IMG_1196
IMG_1205
Tänään alkoi valmistautuminen Suomen 100-vuotisjuhliin. Kahviloista löytyy Suomen lipuilla koristeltuja leivoksia, sinisen ja valkoisen värit liehuvat joka kulmassa ja uutiset täyttyvät maailmalla Suomen väreillä valaistuista maamerkeistä (mikä on ihan mielettömän upea ele!). 

Meillä syödään huomenna Karjalan piirakoita ja Fazerin sinistä. Kuusi haetaan metsästä olohuoneeseen ja illalla ruudun valtaa totta kai linnanjuhlat! Odotan jo innolla tämän vuoden pukuloistoa ja Z:kin uhrautuu katsomaan ainakin vastaanoton. Huomenna tulee myös postausta siitä, mitä Suomi minulle kotimaanani merkitsee. 
Itsenäisyyspäivä on aina muistamisen arvoinen, mutta 100-vuotias Suomi ansaitsee oikein kunnon muistelot. Kaikki tämä Itsenäisyyshulina on välillä saanut ihan herkistelemään, vaikken mikään maailman isänmaallisin olekaan. Finlandia-hymni on soinut kuulokkeista kuluneen viikon aikana useammin kuin kolmesti. Olkoon se huomisen fiilistely-kappale. 

Oletteko te valmistautuneet Itsenäisyyspäivään jotenkin erityisesti? 

2017/12/04

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 4

Happiness cannot be traveled to, owned, earned, worn or consumed. Happiness is the spiritual experience of living every minute with love, grace, and gratitude
Denis Waitley


Kiitollisuus on siinä mielessä ihmeellinen asia, että olen joutunut ainakin itse ihan opettelemaan sitä. Sillä sehän ei tule ihan itsestään välttämättä. 
En ole vielä päässyt siifen euforiseen tilaan, että aloittaisin aamuni hokemalla kiitollisuuden affirmaatioita. Ehkä vielä joku aamu... Mutta tällä hetkellä tekee niin tiukkaa silmien avaaminenkin, että siihen vielä jonkin sanan hokeminen... No way, Jose. 

Kiitollisuus on kuitenkin kaunis asia, joka auttaa avaamaan mielen ja sydämen elämän pienille ihanille asioille. 

IMG_20171204_194428_000
Gratitude makes sense of our past, brings peace for today, and creates a vision for tomorrow. 
Melody Beattie

Olen kiitollinen niin monista asioista. Terveydestä, kodista, perheestä ja ystävistä. Edellä mainitut ovat asioita, joista kaikki varmasti ovat automattisesti kiitollisia, mutta tuleeko niitä oikeasti mietiskeltyä ihan ajatuksen kanssa. Nekään eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä. Ja tärkeimmät asiat ovat yleensä niitä, joita otamme itsestäänselvyyksinä. Siksi kiitollisuudella on oma tärkeä paikkansa ihan tavallisessa arjessakin. 

Tällä hetkellä olen kiitollinen myös pienen pienestä lumisateesta, jota toivoin eilen illalla. Se piristää heti kummasti. Olen kiitollinen mahdollisuuksista auttaa muita ihmisiä. Ne tulevat aina itselle takaisin. Olen kiitollinen miehestä, joka imuroi. En itse voi sietää kyseistä puuhailua. Olen kiitollinen keholleni, joka pienen joogatauon jälkeenkin jaksaa taipua. Olen kiitollinen pikkusiskostani, joka on niin perhanan monilahjakkuus, että kykenee leikkamaan hiukseni ilmaiseksi kuosiin! Olen kiitollinen, että sain itsenäisyyspäivän vapaaksi. Saan viettää sen yhdessä rakkaimpieni kanssa. 

Kiitollisuus antaa voimaa. Se auttaa huomaamaan, miten hyvin asiat ovat elämässä, myös niinä vaikeina hetkinä. Joulu on otolista aikaa pitää vaikkapa kiitollisuuspäiväkirjaa tai muuten vain antaa aikaa kiitollisuuden ajatuksille. Kokeilkaa ihmeessä! 

Mistä asioista itse olet kiitollinen juuri nyt?

2017/12/03

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 3

Hei kaikki, nyt kuulolle! Joulupuu-keräys on taas alkanut! 

Haluatko jakaa iloa jollekin muullekin kuin oman perheen jäsenelle? Tämä keräys on oiva tapa levittää joulumieltä. Sen avulla lapset, jotka jäisivät muuten ilman joulupukin käyntiä, saavat mahdollisuuden lahjakääreiden repimiseen. Ideana on, että voit itse lahjoittaa lahjan minkä ikäiselle lapselle vain. Keräykseen voi osallistua ympäri Suomen!

Olen kuullut näistä ennenkin, mutta nyt vasta havahduin siihen, että voisi ihan osallistuakin! Se on loppujen lopuksi niin helpoksi tehty. Tempauksen nettisivuilta löydät muun muassa lahjavinkkilistan, eli eikun osallistumaan!  --> https://joulupuu.org/

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 2

Eilisen luukku jäi julkaisematta, sillä päivä meni algometrilla herää-töihin-juhliin. 
Z:n veli järjesti Suomi 100-teemaiset istujaiset eilen illalla, joihin kuului niin mustikkakakkua, Suomen jääkiekon MM-voittoja ja glögiä. Erittäin hauska ja rento meininki! 

Halusin kuitenkin näin heti kuun alkuun päästä julkaisemaan omia joululaulu-suosikkeja, sillä let's face it. Joululaulut ovat kaikkialla. Työpaikan radiossa, omalla lempikanavalla 24/7, pippaloissa... 

Itse tykkäilen joulurallatuksista (varsinkin Michael Bublen joululevy on kovassa kulutuksessa) ihan todella paljon, vaikka niistä saakin joka vuosi överiähkyn aina uudelleen ja uudelleen. Musiikki kuitenkin aina luo hiukan enemmän fiilistä, joten tässä tulevat Noran top 10 parhaat joulufiilistelybiisit: 

Mitkä on tiedän joulurallisuosikit? 

2017/12/01

J O U L U K A L E N T E R I / LUUKKU 1

IMG_1190
IMG_1192
Miltä kuulostaisi joulukalenteri, jossa pohditaan joulun merkitystä, jaetaan reseptejä, puhutaan henkeviä ja vinkkaillaan joululahjaideoita? 
Noniin, klikkasit sitten oikeaan osoitteeseen! 
Sillä pyörittelin päässäni ajatusta blogijoulukalenterista ja päivittäisistä postauksista. Innostuin. Niin kuin aina käy, olen helposti innostuvaa sorttia... 
Haluan tehdä tästä kalenterista oman näköiseni, joten aihepiirit liippaavat läheltä jouluhenkeä, mutta sisältävät muitakin teemoja. 

Mikä on sitten joulukuun ensimmäisen päivän teema? 

Joulusiivous a.k.a turhan tavaran karsiminen
IMG_1182
(Voiko koira enää yhtään masentuneemmalta näyttää...?)

Vastahan olin Hietsun torilla myymässä vanhoja vaatteitani pois. Miten mulla sitten on taas tätä ylimääräistä tavaraa? 

Huomasin havahtuneeni siihen, että kaappien nurkista pursuavat eriparisukat, rikkinäiset alusvaatteet sekä tavaraa, jota en vain enää käytä! Löysin siivouskaapista jopa kaksi ikkunanpesintä, JOISTA TOINEN OLI VIELÄ PAKETISSA! 
Totesin sitten vain, että nyt saa riittää. On aika oikeasti karsia turhat tavarat kiertoon.

Ongelmanihan ei ole sinänsä ollut viimeaikainen ostelu ja shoppailumania. Ehei. Olen vain ihan järkyttävän huono heittämään pois. Tiedätkö sen ajatuksen, joka kumpuaa päähän tavaraa pidellessä käsissäsi? Se "saatan tarvita tätä valokuvakehystä vielä joskus", vaikka kyseinen kehys on ollut viimeksi hyllyssä silloin, kun asuin vielä vanhempieni tykönä. 
Jep, olen juuri se henkilö. Takerrun kaikkeen maalliseen omaisuuteeni siinä toivossa, että saatan joskus vielä käyttää tätäkin miesten hiusleikkuria, vaikka sitä on kokeiltu vain kerran katastrofaalisin lopputuloksin. Ja totuushan on se, että mitä ei ole kaivettu laatikoiden syvyyksistä ihmisten ilmoille viimeiseen kahteen vuoteen, sitä ei myöskään tarvitse. 
IMG_1189
Otin itseäni niskasta kiinni ja varasin ensi viikolle kirpparipöydän, jonne voin roudata muiden iloksi elokuvat, joita en kuitenkaan katso enää uudelleen. Joulukoristeitakin oli kahden ihmisen taloudesta, sikin sokin sotkuisessa laatikossa. 
En ymmärrä, miksi materiaan takertuminen on niin kamalan helppoa. Sitä tulee haalittua kaikkea ihmeellistä ja tarpeetonta, mikä sitten loppujen lopuksi vain kiusaa olemuksellaan kaappien perukoilla. Elämä tuntuu huomattavan mukavammalta, kun tietää kaikelle löytyvän aika ja paikka. 

Ongelma ei myöskään ole se, että ihmiset haalivat itselleen kotiinsa kasoittain kaikkea turhaa.
Luin jo vuosi takaperin Helsingin sanomista artikkelin, jossa ääneen pääsi kierrätyskeskuksen henkilökunta. 
Meidän ongelma on nimittäin se, että saatamme kyllä osata heittää pois kaiken itselle käyttämättömäksi jääneen, mutta siihen tilalle ostamme taas uutta. Ikään kuin tavaran kierrätyksellä oikeutettaisiin sen uuden samanalaisen hankkiminen tilalle. Siitä syntyy oikea oaravanpöyrä. Me hukutaan tavaraan jo valmiiksi. Ja tämä ihan hiukan ahdistaa mua. 

Mutta tähän kaikkeen voi vaikuttaa omalla tekemisellä ja ostokäyttäytymisellä. En minäkään tässä ole mikään täydellinen, sillä aina sitä retkahtaa johonkin. Mutta pieniä, tietoisia päätöksiä tekemällä voi kantaa itse vastuuta. Ja kyllä, saat ostaa joululahjoja, en minä sillä. Mutta mietitään yhdessä kuluvan kuukauden aikana lahjaideoita, jotka eivät jäisi tyhjänpanttina komeroon. 
IMG_1187
Miksi siis itse haluan eroon turhasta materiasta? 

Haluan enemmän tilaa kaikelle muulle. Kirkkaammille ajatuksille esimerkiksi. Hehee. Joku saattaa tarvita meille ylimääräisiä joulukoristeita tai vaatteita. Miksi mä pitäisin niitä täällä, kun en itse niitä käytä mihinkään? 
En myöskään halua ostaa uutta tilalle. Toki, esimerkiksi juurikin noita joulukoristeita läpikäydessä kävi ajatus mielessä, että heitänkö nämä kaikki kierrätykseen ja ostetaan uudet tilalle. Mutta syntyykö mun joulu uuden karheista joulupalloista? Vai siitä, että saan kantaa ne viime joulunakin käytetyt joulukoristeet varastosta kuuseen ripustettavaksi ja tuntea samalla menneiden joulujen fiiliksen? 

No, tällainen ihan kevyt aihe näin aluksi. Apua... Mihin jäi se joulufiiliksen ja vilkkuvalojen hehkutus! Mutta mun joulukuu alkaa todellakin joulusiivouksen ensi asteella, turhan tavaran kiertoon laittamisella. Mitä teidän joulukuun ensimmäiseen päivään kuuluu? 

2017/11/26

5 AJATUSTA SUNNUNTAILTA

1. En muista milloin viimeksi olisin köllötellyt sängyssä niinkin myöhään kuin yhteentoista. Oli miehen vuoro hoitaa koiran aamulenkki, joten raahasin yhdeksän jälkeen suklaata sänkyyn ja no, olin vain. Ihanan virkistävää! Kölliminen on parasta mitä tiedän, varsinkin rankemman työrupeaman jälkeen. 
IMG_20171126_130604
2. Yleensä syön aamupalan heti heräämisen jälkeen. Aamuinen loikoilu ajoi kuitenkin meikäläisen havahtumaan yhden aikoihin siihen, ettei ruokaa oltu koneistoon vielä saatu. Ja jostain sitten kumpusi lettuhimo. Ja edelleenkin, kiirettömät ja vapaat sunnuntait ovat ehkä parasta mitä tiedän. Ihan vain ruoan laittamisenkin vuoksi. Sitä paitsi, crepesit ovat ehkä helpoin herkku valmistaa. Näihin käytin Vappu Pimiän reseptiä, joihin tulee viisi desiä maitoa, kolme desiä vehnäjauhoja, kaksi kananmunaa, puolikas teelusikallinen suolaa sekä kaksi ruokalusikallista juoksevaa rasvaa. 
IMG_20171126_155726
3. Eilen lauantai-iltana juhlimme Z:n ystävän kolmekymppisiä. Ilta oli mitä hauskin ja tutustuin uusiin ihmisiinkin, mikä on aina ihanaa. Tein tämän juhlinnan myötä ihmeellisen havainnon. Nimittäin kun iloliemenä toimii vain vesi vanhn voitehist, on seuraava päivä huomattavasti kirkkaampi sekä onnellisempi. Omasta vapaasta tahdostani vaihdoin viinilasillisen alkoholittomaan drinksuun ja sanotaanko näin, että hyvin nukuttu yö ilman dagen efteriä voittaa pään jomotuksen noin miljoona - nolla.

4. Toki tänään sitten kilisteltiin rakkaalle äidilleni, joka täytti vuosia. Juhlistimme uutta ikää ihanan sunnuntaibrunssin merkeissä perheemme suosikkiravintolassa, jonka lähiruoka-annoksia ei voi muuta kuin himoita kuola valuen. Tämä myös havahdutti miettimään (taas) sitä, kuinka nopeasti tämä vuosi on kulunut! Ensi viikolla alkaa muka oikeasti joulukuu... 
IMG_20171126_163258
6. Otimme Z:n kanssa myös työn alle uuden sarjan. Stranger thingsiä on hehkutettu niin paljon, että pakkohan se on hypätä tähän junaan mukaan. Toisaalta scifin kanssa ei yleensä voi mennä ainakaan pahasti metsään. Ensimmäiset jaksot ehkä jättävät kylmäksi, mutta kahlaamme ennakkoluulottomasti eteenpäin. 

2017/11/24

K A U P P A R E I S S U L L A

rakastan viikottaista kauppareissua. Oikeasti. Se on mulle sellaista ihanaa omaa aikaa. Kun saan rauhassa seilailla kärryjen kanssa pitkin käytäviä tarkastellen ja vertaillen eri tuotteita (ja sitten välillä iskee se ahdistus tavaranpaljoudesta). 
Pyöritän aikalailla tämän huushollin ruokapolitiikka, koska olen vaan niin hyvä suunnittelemaan viikon ruoka-ostokset kerralla. Ollaankin täten siirrytty yhden pysähdyksen taktiikkaan, joka tulee huomattavasti halvemmaksi, kuin joka päivä ostoksilla ravaaminen. 
Toisin sanoen, mietitään mitä syötäisiin viikon ajan, ostetaan kerralla kaikki ja käydään vain tarvittaessa täydentämässä jotain perusjuttuja viikon aikana (maito, leipä jne).Tämä on muun muassa auttanut hahmottamaan summaa, jonka käytämme ruokaan kuukaudessa. 

Mitä sitten buddesta lähtee mukaan? 
IMG_1124
IMG_1138
Ensimmäinen sekä omasta mielestäni tärkein osa on hedelmät ja vihannekset eli hevit. Yleisimmin kauppakassista löytyy banaaneja, appelsiineja, sitruunaa, paprikaa ja lehtikaalia. 
Ja koska pupunruoka on välillä kirpaisevan kallista niin hyvä säästö on ostaa satokauden herkkuja sekä fiilistellä tottakai tarjouksia. Näiden mukaan muodostuu meillä ainakin jääkaapin alahylly. 
Ainoat mitkä jäi uupumaan matkasta olivat avokadot ja kiivit... Jäi vähän harmittamaan. 
IMG_1148
Mitä kaapista sitten täytyy aina löytyä? No tietysti kaurahiutaleita aamupuuroa varten! Tällä kerralla nappasin kärryihin testailuun speltti-kuitulisän (nappivalinta) sekä tyypillisen puurolisäkkeen, mustikan kaveriksi Goji-marjoja (toimii myös smoothieissa).  
IMG_1145
Okei, ja kaikki vegaanit laittaa silmät kiinni seuraavan lauseen ajaksi. Tykkään tosi paljon punaisesta lihasta... Siis jopa sairalloisen paljon. Aikoinaan kassatyöläisenä saatoin saada outoja mielihaluja esimerkiksi raa'asta jauhelihasta..?! 
Pidetään viikon aikana myös kasvispäiviä, mutta meidän jääkaapista löytyy myös lihaa. 

Paitsi nyt. Mua yksinkertaisesti etoi kaikki lihatuotteet, kun eilen paukkasin marketin läpi. Jopa kinkun osto oli todella vastenmielistä. Ainoa, mitä mukaan lähi loppujen lopuksi kinkun lisäksi, oli tonnikalaa lasagnea varten. Ei ehkä sitten se kaikista eettisin valinta... 
Tonnikalan lisäksi lihaällötyksissäni nappasin kestosuosikkini Kikherne-purkin, jonka lisäksi testiin menevät mustapavut. Ehkä ne voisi heittää jonkun pastan sekaan? 
IMG_1158
Viikonloppuherkkujen kohdalla tein tälläkertaa poikkeuksen, sillä jätin suosikkisipsit hyllyyn ja valkkasin tilalle suklaapähkinöitä sekä Cocovin mintturaakasuklaata. N A M I ! 

Mitkä on teidän ehdottomia "aina lähtee mukaan"- ruokajuttuja? 

2017/11/21

ÄLÄ ANNA MARRASKUUN MASENTAA

Olen lukenut monen monta postausta siitä, miten "marraskuu masentaa", "näin selviydyt kaamoksesta" ja "masentava pimeys, miten päästä yli". 
Joka vuosi se kesä loppuu ja tilalle tulee talvi. Yhtäkkiä on pimeää kun aamulla herää ja kappas, kun töistä lähtee niin silloinkin on pimeää. Vanha kaava toistuu vuodesta toiseen ja aina se silti jaksa yllättää. 

Itselläni vanhat tutut oireet alkoivat nostella päätään noin kuukausi sitten. Ensin katoaa ruokahalu. Ei pysty yhtäkkiä syömään mitään, eikä tee oikeastaan mieli. Taas olen siinä pisteessä, että jää helposti se toinen lämmin ruoka syömättä, vaikka vielä kuukausi sitten olisin vetänyt samassa tilanteessa klassisen nälkäkiukkuraivarin. 
Mutta pahinta ovat katkeilevat yöunet, levottomat yöt ja aamuinen väsymys. Pelkään unettomuutta ja sen mukana tulevaa ahdistusta ihan hirveästi ja mulle hyvin nukuttu yö on sama asia kuin päivittäin suklaa-annos addiktille. 
Ja kun näistä valitin yksi päivä töissä, tokaisi esimies vain suoraan että kaamos-oireethan ne siinä. 
IMG_1098
Ja maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Ne jotka uskovat siihen, että jatkuva pimeys vaikuttaa aivotoimintaan ja yleisvireyteen. Ja sitten on niitä, jotka kuittaavat tämän huuhaaksi. 
Minä kuulun aikalailla siihen ensimmäiseen. Joka vuosi sama virsi. Kevään ja auringon tullessa taas esiin, tunnen kuinka energia virtaa takaisin kroppaan ja olo on kevyt, kuin olisi riisunut painavan talvitakin hartioilta (joka pitää myös paikkansa). 
Joka talvi olo menee voimattomaksi, väsyneeksi ja alakuloiseksi. Ja niin muuten tapahtuu monelle muullekin suomalaiselle, sanokaa minun sanoneen.  
Kuulun siihen ihmisryhmään, joka mieluummin omistaisi toisen asunnon jostain, jossa aurinko ei koskaan laske. Sinne olisi kiva karata aina loskan tullen. Mutta koska elämä on ikuista ilon ja surun tasapainottelua, niin kai se pimeys ja ankeus pitää vain kohdata D-vitamiini-purkin turvin.
IMG_1113
IMG_1114
Ja kyllä, olen nyt useammin kuin kerran päivässä saanut itseni kiinni huokailemasta haikeana Instagram-feedilleni, joka pursuaa rantakuvia, kimmeltäviä meriä ja hymyileviä, ruskettuneita ihmisiä joogaamassa siellä edellä mainitulla rannalla. 
Ja sitten on meikäläinen, jonka ainoa päivittäinen valonlähde on kirkasvalolamppu. 
Hetkittäin on vähän sellainen olo, että anteeksi nyt vain, onko tämä sitten ihan reilua? Minäkin haluan istua rantavedessä halkaistu kookospähkinä kädessä (vaikken edes tykkää kookoksesta), mutta sen sijaan tarvon äidiltäni lainatuissa kumisaappaissa mutaisessa metsässä tai vastavuoroisesti makaan sängyssä niin kauan, että tulee valoisaa (mikä tarkoittaa about kello puoli kymmentä, mutta näinä pilvisinä päivinä on vähän vaikea sanoa, kun ei tule koskaan valoisaa). 
Ja se oma Instagramkin menee utuisen harmahtavaksi, ihan kuin se valo ja ilo katoaisi oikeasti ihan kokonaan elämästä.  
Tasan ei mene onnen lahjat. 
IMG_1119
Mutta koska elämä on aika paljon mukavampaa hyvällä mielellä, olen yrittänyt tsempata näiden ajatuksien kanssa. Aina se ei onnistu, mutta hei, olisipa ankeaa jos heti osaisi kaiken kuin vettä vain. 
En oel vielä kehittänyt täydellistä asetta kaamosväsymystä vastaan, joten kokeilemisen arvoisia vinkkejä otetaan vastaan. D-vitamiinit ovat vielä ostamatta, mutta kirkasvalolamppu on jo päivittäisessä käytössä. Ja vaikka sen vaikutus olisikin lumetyyppinen, niin kaikkea pitää kokeilla. 
Vitamiinit ovat tärkeässä roolissa, samoin monipuolinen ruokavalio, varsinkin kun sitä ruokahalua ei joka päivä ole. Herkutellakin täytyy muistaa, mutta olen yrittänyt pitää sokerin määrän mahdollisimman vähäisenä, koska se nyt ei mihinkään väsymykseen oikeasti auta. 

Tärkein kaikista on varmastikin se oma asenne, niinkuin monessa muussakin asiassa. Jos annan pimeyden ja sängyn houkutella joka aamu pysymään vällyjen välissä, ei mistään tule mitään. Vaikka takapihalla ei olekaan surffaajan unelmaa vaan lähinnä suokalastajan ihmemaa, niin try to make best of it. Suomi on harmauden luvattu maa, mutta on siinä omassa arjessa niin paljon ihaniakin asioita, jotka auttavat jaksamaan hiirenkorvien ja leskenlehtien äärelle. 
Autetaan toinen toistamme ja selätetään tämä pimeä kausi yhdessä! 

2017/11/19

INSPISTAULU JOULUKUNTOON

IMG_0995
Ensinnäkin, faktat pöytään. Rakastan kollaasien, inspiraatiotaulujen ja erilaisten sommitelmien tekemistä. En ehkä ole se kaikkein taiteellisin henkilö, mutta visuaalisuus ja kauniit asiat sivelevät omaa silmää. 
Olen myös kova keräilemään ja säilyttämään erilaisia lehtileikkeitä, kortteja ja valokuvia. Niitä on kiva laittaa esille omaksi iloksi. Toki nuo korkkitaulut ovat myös ihan tarpeellisia juttuja, kuten muistilappuja ja kauppalistoja varten. Mutta harvemmin esimerkiksi esillä oleva to do- lista saa vipinää mun kinttuihin... Eli visuaalisuus edellä! (Ja tuo taulu oli kuorrutettu kivaksi sekamelskaksi valokuvilla sekä kiitoskorteilla, mutta nappasin ne ihan hientotunteisuuttani pois.)

Tuntien päivien lehtien selailun, leikkelyn ja sommittelun jälkeen olen valmis toivottamaan joulun tervetulleeksi eteisen seinälle! 
IMG_1076
IMG_1072
IMG_1082
Taululta löytyy nyt joulun muistilistaa, kokeilun arvoisia joulureseptejä sekä joulukuusi (ihan vain just in case, jos vaikka ei saataisikaan oikeaa kuusta). Tilaa on myös mahdollisia joulukortteja sekä valokuvia varten. 
Innostuin väkertelystä myös sen verran, että kai noille edelliselle kuville ja lehtileikkeille täytyy tehdä jotain. Eli jonkinlaista skrappausta pitää varmaan tässä ennen joulua harrastaa. Kuka muu saa kiksejä tällaisesta yksinkertaisesta askartelusta? 
IMG_1085
Ah, meillä on töissä alkanut ilmestyä soittolistalle joululurituksia ja joulutorttujakin on keretty kotona puuhailla ainakin nelisen pellillistä. Seuraavaksi agendana on tietysti ne parhaat, eli lahjat ja kortit. Sitä ennen täytyy vielä selvitä ensi viikon työrupeamasta... 

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle! 

2017/11/15

KAHVITAUKO - MILLAINEN MINÄ OLEN JA MIHIN HALUAN KEHITTÄÄ BLOGIANI

Tiedättekö sen tunteen, kun katsotte kelloa ja tajuatte, että teillähän on vielä ihan rutosti aikaa puuhailla kaikkea kivaa ennen päivän vastuullisuuksia? Kahvipannu ja näppäimistö siis laulamaan!
IMG_0984
Olen mietiskellyt paljon. Itseäni, elämääni, ihmisiä ympärilläni ja blogiani. Olen päässyt aikalailla nyt sen ikuisuudelta tuntuvan kyseenalaistusvaiheen ohi, jonka aikana pohdin valintojani, jotka ovat minut tähän pisteeseen tuoneet. 

Kulunut vuosi on ollut hyvin antoisa niin hyvässä kuin pahassa. Tulen siitä kirjoittamaan teille varmasti lisää ensi kuussa. Pääpointti on kuitenkin se, että koen muuttuneeni ihmisenä ihan älyttömän paljon. Olen kiivennyt omien kompastukivieni yli ja näen nyt sen eteen avautuvan maiseman vihdoin selvemmin kuin koskaan. 
Koen olevani täysin avoin kaikelle. Koen olevani henkisesti vahvempi kuin koskaan.  
Omat elämänarvot ja oma tyylini elää ovat pikkuhiljaa alkaneet muotoutua itsellenikin. Toki henkinen kasvu (ja miksei fyysinenkin) sekä itsensä kehittäminen jatkuu läpi elämän. Voi olla, että vuoden päästä oma näkemys on taas hyvinkin erilainen verrattuna tämän hetkiseen. Who knows, ja toisaalta, siihen on myös oikeus. Sinun ei tarvitse olla sama ihminen kuin minuutti, tunti, kuukausi tai vuosi sitten. 
IMG_0979
Suurimman osan ajasta, pääni on sellainen suloinen sekamelska täynnä ideoita, ajatuksia ja inspiraation kohteita. Musta tuntuu, että olen tällä hetkellä siinä tilanteessa, että olen valmis kehittämään omaa elämääni siihen suuntaan, mihin sen haluan kulkeutuvan, niin hassulta kuin se kuulostaakin. 


Mitä sitten haluan olla ja mihin haluan itseäni kehittää? 

Tämä on se kohta, jossa olen miettinyt blogiani. Mitä haluan antaa maailmalla, millaisia arvoja haluan korostaa ja mitkä ovat minulle tärkeitä asioita. 
Haluan viedä blogiani vielä aidompaan suuntaan. Haluan sen olevan minulle paikka, jossa voin ilmaista itseäni vapaasti. Haluan, että se on muille alusta, josta imeä voimaa ja inspiraatiota. Blogit ovat suurimmaksi osaksi sellaisia hyvänmielenjuttuja, joissa puhutaan välillä vakavia ja välillä keveitä. Ja sellaisena haluan tämän omankin blogini pitää. Haluan kirjoittaa yhteiskunnallisista aiheista enemmän, sillä olen mestariprovosoituja aiheesta kuin aiheesta. Haluan jakaa hyvinvointia ja positiivisuutta niissä raameissa, miten itse toimin omassa arjessani. Haluan löytää samanhenkisiä ihmisiä. 
IMG_0992
Ja uskokaa tai älkää, haluaisin panostaa tähän enemmän. Sillä bloggailu on kulkenut rakkaana harrastuksena mukana aina vuodesta 2009 saakka. Blogi on ollut mulle kasvukipujen purkamista, päivän asujen esittelyä ja milloin mitäkin varten. 
En halua ottaa stressiä tästä ja kirjoitan, kun siltä tuntuu. Mutta haluan kehittyä ja haluan antaa jotain itsestäni. 

Tämän sanaoksennuksen jälkeen, jätän tämän vain tähän. Kirjoitin tätä jo viime viikolla, mutta sanotaanko näin, että elämä tapahtuu aina välillä ja vetää omat ajatukset täysin niihin omiin asioihin. 

Mutta ihanaa uutta viikkoa näin keskiviikkona toivotettuna! 

2017/11/09

SMOOTHIE OF THE DAY

IMG_0944
appelsiini / kiivi / noin desi puolukoita /2 ruokalusikallista mustaherukkaa / vettä

Flunssakautena on hyvä varmistaa C-vitamiinin saanti, vaikka joidenkin tutkimusten mukaan se ei ehkäisekään kuuluisaa räkätautia. Niin tai näin, vitamiineista ei koskaan ainakaan haittaa ole. 
Appelsiini, kiivi ja mustaherukat ovat oivallisia C-vitamiinin  lähteitä. 
Puolukasta sitten sen lisäksi löytyy polyfenoliyhdisteitä sekä hiven- ja kivennäisaineita. Niin, ja kuituja (kiitos Wikipedia). Näin syksy- ja talviaikaan se toimii hyvin muun muassa virtsatietulehduksen ehkäisijänä. 

Ja jos smoothieen haluaa vähän tujua lisää, niin oma suosikkini on inkivääri! Se nyt toimii ihan kaikkeen. 

2017/11/08

MARRASKUU ON UUSI JOULUKUU ?

Ja siis tosiaanko olemme eläneet nyt kahdeksan päivää vuoden toiseksi viimeisintä kuukautta?? (Mistä tietää, että tulee vanhemmaksi? Päivittelee ajan kulumista kuin mummo konsanaan.)
Vitsit sikseen, sillä olen oikeasti hiukan järkyttynyt tämän syksyn nopeasta kulusta. Mutta, marraskuuhun sukeltaminen ei todellakaan ole huono juttu. Jokainen jouluhullu bloggari on kerennyt näpyttelemään jo aiheesta, mutta itsehän tulen tunnetusti aina vähän jälkijunassa. 
IMG_0921
Ja kyllä, marraskuu tosiaan edustaa minulle kuukautta, jolloin voidaan alkaa jo valmistautua kohti ihanaa joulukuuta. Eilen leivoin ensimmäiset joulutortut, jotka menivätkin sen siliän tien. Tänään hain varastosta jouluhärpäkelaatikon asemiin! 
Joulukuusen paikka on suunnitteilla, joulukalentereita on tullut kuolattua pariinkin otteeseen ja joululahjaostoksilla olen käynyt henkisesti. 
IMG_0924
Olen aina ollut henkeen ja vereen jouluihmisiä. Se lapsuuden taikuus ei ole hävinnyt mihinkään, vaan pidän kiinni perinteistä kovempaa kuin kahviaddikti espressostaan. 
Ja koska viime joulu meni vähän ohi oman henkisen pahoinvoinnin vuoksi, aion tänä vuonna panostaa kahta kauheammin. Varokaa vain, blogi täyttyy kohta pelkästään jouluhössötyksistä ja DIY-jutuista. 
Olen meinaan perinyt äidiltäni jonkinlaisen hullaantumisen näpräilyyn ja odotan jo innolla joulukorttien tekemistä. Tiedättehän, pimeä ilta, lasillinen punaviiniä, jouluhitit soimassa ja kasat kartonkia, koristenauhoja sekä huopatusseja edessä. Parempaa stressinpurkutapaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa. 
IMG_0931
Mutta otetaan kuitenkin marraskuu rauhassa. Toki näin kaupanalan työntekijänä on vaikea sivuuttaa tämä ennenaikainen joulunvalmistelu. Mutta itse ex-materialistina aion keskittyä lähinnä leipomiseen ja kynttilöiden polttamiseen (ja ehkä niihin joululauluihin). 

Siinä pieni hössötys teille näin keskiviikon kunniaksi. Nyt jatkan kahvin hörppimistä, inspiroivien blogien lukemista ja Pretty Little Liarsin katsomista (okei, joudun kirjoittamaan tuosta sarjasta oman postauksensa, sairasta....).

2017/11/06

L U O N N O L L I S U U D E S T A

Hello. 
It's me. 

Pidin taas vähän motivaatiotaukoa tästä bloggaamisesta, mutta täällä ollaan. Yleensä jos on paljon kivoja juttuja tiedossa, olisin kipin kapin postailemassa niistä täällä, mutta nykyisin tykkään panostaa myös IRL-elämääni, mikä on ehkä ihan tervettä? 

Mutta uusi viikko, uudet kujeet. Mitä teille kuuluu? 
Itsehän olen tehokkaasti tehnyt töitä, paitsi viimeiset viisi päivää. On ollut Halloweenpippaloa, koutuluspäiviä, miitinkejä ja sun muita. Huomenna olisi tarkoitus hilpaista Sosiaalialan pääsykokeeseen. 

Mutta peruskuulumiset eivät olleet se, mistä halusin tulla höpisemään. Otsikko ja alla oleva kuva saattavat kertoa jo jotain. Sillä tänään puhutaan meikittömyydestä. 
IMG_0868
Olen meinaa päässyt äärettömän mukavaan tilaan omassa päässäni. Tykkään paljaasta naamastani enemmän kuin pakkeloidusta. Härregud! Mitä tämä on? Olen kuitenkin entinen blendaamattoman smokey-eye:n rakastaja, ikuinen kulmakarvapiirtäjä ja sitä rataa. 
Nykyisin tuntuu niin paljon kevyemmältä jättää meikkipussi rauhaan ja olla vain. 

I’ve worked hard to feel beautiful in my natural skin. Personally, I don’t ever want to depend on makeup to feel beautiful.    - Lupita Nyong'o 

Älkää käsittäkö väärin, sillä tykkään edelleen meikata ja suurimmaksi osaksi liikun töissä "siistityllä" naamalla. Mutta mitä enemmän luotan au natural-lookiin, sitä itsevarmemmaksi olen tullut (ja sitä vakuuttuneemmaksi, että meikkifirmojen markkinointi ei auta meitä hyväksymään omia itsejämme, hehee). 
En ole koskaan kokenut meikkaamista mitenkään pakkona. Ja tottakai, meikkaan vain itseäni varten. Mutta oma itseni on tullut sen verran rennommaksi mitä ulkonäköön tulee, että egoni antaa minun lähteä vaikkapa sinne työpaikalle ilman ripsiväriä. 
IMG_0879
Jotenkin se oma luonnollisuus saattaa joskus unohtua sinne pakkelin alle, eikä meikeistä kuurattu nassu kaikkine punottavine yksityiskohtineen ole ehkä se jokaisen lempparijuttu. 
Mutta sen sijaan, että nyrpistäisit nenää silmäpusseille, suurille ihohuokosille sekä harvoille kulmillesi, koitappa katsoa itseäsi sallivammilla silmillä. 
Mieti niitä ihania puolia, älä kuluta energiaasi "epäkohtiisi". Itse tykkään silmistäni sekä suhteellisen hyvästä ihostani. Harrastan nykyään ihan itseni tuijottamista peilistä että kehumista, jotta oppisin arvostamaan sitä, mitä sieltä katsoo takaisin. Koska se ei ole mikään suohirviö, päinvastoin! 

My main beauty tip is don't say that negative thing when you look in the mirror. It just isn't healthy…That lack of beating up on ourselves — that's my new mantra. Happiness is the best makeup; a smile is better than any lipstick you'll put on. - Drew Barrymore

Luomunassulla kulkeminen on muutenkin ollut tapetilla sen jälkeen, kun muun muassa Alicia Keys lopetti meikin käytön. Ihan niin syvään päätyyn en ajatellut heittäytyä, koska edelleenkin tykkään meikkileikeistä ja söpöistä luomiväripaleteista. Ymmärrän myös täysin sen, että aknesta kärsivälle kunnon meikkivoide voi olla oman itsetunnon pelastus. Ja sekin on ihan okei! 
Mutta mielestäni yhä ulkonäkökeskeisemmässä yhteiskunnassamme olisi tärkeää liputtaa myös luonnollisuuden puolesta, joka aina unohtuu tässä contour-palettien ja Instagram-kuvien photoshoppaamisen luvatussa ihmemaassa. 
IMG_0871
Mitä nyt tässä sitten yritän sanoa? 

Whether I'm wearing lots of makeup or no makeup, I'm always the same person inside. - Lady Gaga'

Ehkä jotain yllämainitun tyyppistä. Meikillä tai ilman, ole aina oma itsesi. Älä tee mitään vain sosiaalisen paineen tai muiden miellyttämisen vuoksi. Jokainen ihminen on omalla tavallaan kaunis (klisee, tiedän) ja meidän tulisi arvostaa kaikenlaisia kasvoja. Mutta sen voisi aloittaa sieltä omasta kylppärin peilistä. Älä koskaan sano "En kehtaa mennä paikkaan X ilman meikkiä". Roskiin sellaiset lauseet. Voit mennä vaikka punaiselle matolle ilman meikkiä, kiitos Alicia Keysin. Voit julkaista meikittömän selfienkin, kiitos Anni Hautalan. Ei tunnu missään! 

Mikä auttoi mua rakastamaan omaa luonnollista naamaani? 
No, Z on ollut tässäkin keitossa mukana. Hän nimittäin kehuu mua kauniiksi olin sitten täpötäydessä tällingissä tai saunanhikisenäraikkaana. 
Eli oikeastaan tämänkin päivän opetuksena on löytää ympäille ihmisiä, jotka tykkäävät susta just sinuna. 
Mutta kaikki itsensä hyväksymiseen liittyvät tekijät lähtevät aina sisältä päin. On ihan tervettä kutsua itseään kauniiksi. Plus, elämä on paljon helpompaa kun voi nauttia omasta ulkonäöstään niin meikillä, että ilman. 

Ihanaa maanantaita kaikki!

2017/10/26

T O R S T A I

 Päivän smoothie
banaani / kaksi kiiviä / 1dl mustikoita /1dl vadelmia / vettä

Okei, en voinut muuta kuin hyppiä onnesta, kun näin kirjaston hyllyssä Elizabeth Gilbertin Big Magic-kirjan. Se on ollut must have-listallani noin ikuisuuden ja nyt pääsen vihdoin upottamaan kynteni siihen (vieläpä ilmaiseksi)
Ja ei, en ole päässyt vielä tutustumaan kuin kymmeneen ensimmäiseen sivuun, joten en tiedä mitä odottaa. Tykkäilen kuitenkin jo nyt Gilbertin tavasta kirjoittaa. 

Viime päivät on menneet jotenkin kireissä merkeissä. Olo on syystä tai toisesta kuin viulunkielellä, eikä joogakaan ole oikein onnistunut rentouttamaan. ARGH! On ollu paljon ihania asioita, mutta on myös ollut hetkiä kun on tuntunut siltä, ettei asiat mene yhtään niinkuin haluaisi. On ollut tosi epäonnistunut olo, mikä on superinhottava olotila. En ole pitkään aikaan vellonut tällaisissa fiiliksissä ja pitäisi päästä purkamaan. Ehdotuksia? Auttaisiko nyrkkeily, maalaaminen tai seinille hyppely? 
Mutta edessä on viikonloppu ja huomenna on taas uusi päivä ja uudet kujeet! Yritetään siis nukkua hyvin ja herätä oikealla jalalla ilman märehtimistä. 

2017/10/23

MAANANTAIMASENNUKSEN SELÄTTÄMINEN

Puhelimen herätys särähtää soimaan ja samalla sekunnilla tekee mieli paiskata se seinää päin. Silmäluomet ovat raskaat ja peitto tekisi mieli vetää korviin. Valitettavasti, koska useimmiten maanantaina kutsuvat velvollisuudet ja työt, sitä ei voi jäädä laiskottelemaan vällyjen väliin. Raahaudut vessaan, jääkaapille, suihkuun ja koko päivä on oikeastaan tuhoon tuomittu vain siksi, että maanantai. Viikonloppu siintää taas kaukana viiden päivän päässä. 

Maanantai on monelle sellainen mörkö, syystä tai toisesta. Jos teet normaalin ihmisen tavallista työpäivää, ovat viikonloput usein vapaat ja pyhitetty sille kaikelle, mitä et viikolla kerkeä tekemään. Arki on täynnä töitä, vastuuta ja kaikkea mikä saattaa kuulostaa äkkiseltään supertylsältä ja maanantai valitettavasti on tämän kaiken ruumiillistuma. 

MUTTA. Niinkin moneen asiaan vaikuttaa oma asenne ja niin vaikuttaa myös tähän päivään, jota usein kiroaa päässään. Maanantain voi muuttaa maistuvammaksi pienillä asioilla ja yksi niistä on juurikin tuo yllä mainittu asenne. 

Itse olen aina ollut varsinainen maananatiheitteri, vaikka vuorotyöläisenä se ei ole koskaan tarkoittanut automaattisesti esimerkiksi töitä. Jotenkin yhteiskunta on vain maalannut juuri tämän päivän seinille piruja. Ajattelin siksikin tulla jakamaan teille omia vinkkejä maanantaimasennuksen selättämiseen. Jos joku muu päivä, kuten vaikka torstai on sinulle se kynnyksistä korkein, niin korvaa sana maanantai sitten sillä. 
IMG_0789
Kofeiiniakaan ei kannata unohtaa, tuplaespresso pistääkin muuten ajatukset liikkumaan!
First of all, tee päivästäsi mahdollisimman helppo! Viikonlopuissa mua viehättää se, että aamulla ei ole mihinkään kiire. Kahvin voi hörppiä omiin ajatuksiin uponneena ja aamupalan voi nauttia vaikka suosikkisarjan ääressä. 
Arki ei ole yhtä kuin kiire. Olisiko sinulla mahdollista herätä vaikka tunti aikaisemmin? Tai edes puoli tuntia? Sillä voitat itsellesi jo lisää minä-aikaa. Tuntuuko viideltä herääminen kuitenkin liian ylivoimaiselta? Silloin toki kannattaa antaa armoa ja nukkua sen verran kuin voit. 

Tee sunnuntaina valmiiksi kaikki, mitä vain pystyt. Miltä kuulostaisi valmis tuorepuuro, jonka voi vain hotkia naamaan? Tai päivän ruoka valmiiksi tehtynä, jota voit napata lounaaksi töihin mukaan?
Itsellä helpottaa esimerkiksi keittiön perusteellinen siivous sunnuntaina. Ei tarvitse heti ensimmäisenä tuijottaa maanantai-aamuna tiskejä tai kahvitahroja. Piristää kummasti... 
IMG_0762
Viikonlopun rytmi saattaa olla yleisesti hiukan myöhempi kuin arkena, joten maanantain vaikein koettelemus on yleensä se vanha tuttu väsymys. Koiran kanssa on tullut huomattua, että lyhytkin aamulenkki piristää paremmin kuin kuppi kahvia. Jos olet herännyt sen puolisen tuntia aikaisemmin, voit hyvin käyttää ylimääräisen ajan vaikka 15 minuutin happihyppelyyn. Kannattaa ainakin kokeilla! 
Toinen mahdollisesti toimiva ase väsymystä (ja pimeyttä) vastaan on kirkasvalolamppu! Sen loisteessa kun paistattelee aamupalan ajan, voi omia aivojaan huijata olevansa pirteämpi. 
IMG_0801
Maanantain tehosmoothie
omena / kaksi kiiviä / kaksi desiä puolukoita / inkivääriä /vettä

Aamuihin kannattaa satsata muutenkin kuin vain maanantaisin. Syö tukeva aamupala, jolla jaksat seuraavaan ruokaan! 

Itse ainakin jätän hyvällä omatunnolla maanantailta pois pakolliset siivoamiset ja pyykkäämiset. Ne voi tehdä tiistainakin (tai silloin kun on vapaata). Tänään keskityin kivaan työpäivään, joka oli itse asiassa ohi todella nopsaa! Oli tarkoitus hoitaa ruokaostokset tänään. Mutta tiedättekö mitä, en todellakaan jaksanut lähteä kauppaan ruuhka-aikaan. Menen sinnekin vasta huomenna aamulla! Keskityin nyt duunipäivän jälkeen ensin juttelemaan kunnolla miehen kanssa keittiön pöydän ääressä. Joogasin hiukan, otin kuuman suihkun ja tein tuossa ohimennen pienen kasvohen tehopuhdistuksenkin. Tadaa, ei stressiä, ei kiirettä. Se on se kaiken avain! (Okei, meillä ei ole lapsia, joten ruuhka-vuosia viettävällä saattaa olla erilaiset tarpeet kuin meillä, mutta kaikkea yllämainittua voi soveltaa omaan arkeensa). 

Eli toisin sanoen, kaiken mitä pitäisi tehdä maanantaina, voi siirtää muille päiville. Viikon aloituksen ei tarvitse olla paikasta toiseen juoksemista. Anna itsellesi armoa ja muista ne kaikki ihanat pienet asiat, joista saat voimaa. Kirjoita vaikka maanantaisin ylös, mitä haluaisit kuluvalla viikolla puuhailla. 

Ja hei, jos tämä päivä on kaikesta yrityksesä huolimatta kamala, niin mitä sitten! Onpahan kuusi hyvää päivää jäljellä! 
Ihanaa viikon alkua!