2017/01/31

S L O W M O R N I N G

Tänään oli siinä mielessä epätyypillinen aamu, että lähdin töihin vasta vähän ennen kahtatoista. Mikä automaattisesti tarkoittaa sitä, että käyttäisin ylimääräiset aamutunnit sikeästi untuvatäkin alla. 
Mutta. 
Tänään raahasin itseni sängystä ylös kahdeksan maissa (eli sain kohtuuhyvät kahdeksan tunnin yöunetkin!) ja jäi sitten aikaa muuhunkin, kuin rutiininomaiseen kiirehdintään vartin suihkun ja mikropuuron välissä. 

Laitoin Spotifysta soimaan vanhan kunnon Marilyn Mansonin ja kaivoin La Inkin tuotantokauden DVD-kokoelman syövereistä iltaa odottamaan. Kokeilin jopa uutta kampausta, josta mahdollisesti kuvaa huomenna. Että vähän sellainen erilainen aamu sitten!
IMG_6688IMG_6690
IMG_6703
Aamusmoothie:
luonnon jogurttia - karpaloita - puolukoita - kiiviä
IMG_6698
Vetäisinpä hyllystä esille Kat Von D:n Go big or go home-opuksen, jota en koskaan saanut luettua loppuun. Äärettömän inspiroivaa lukemista näin itseään uudelleen etsivälle ihmiselle. Jospa saisi luku-urakan kunnialla vietyä loppuun tällä kertaa... Suosittelen lämpimästi, vaikket itse kuuluisi kyseisen tatuoijan palvojiin. Jos yhtään sydän lämpiää inspiroiville ihmisille ja upeille leimoille, on tämä kirja just sinulle!

Mun viikko alkoi räjähdysmäisen hyvin kaiken kaikkiaan. On mahdottoman ihanaa, että päivät voi olla hyviä vain aloittamalla aamut asioille, jotka tekee onnellisiksi. Mun kohdalla vissiin kunnon nostalgiareissu teini-iän idoleihin ja progressiivisen rockin kuunteleminen toimii? 

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille!

2017/01/24

Going Blorange

Facebookia selatessa törmäsin uutiseen vuoden 2017 hittihiusväristä. Sen nimi on blorange! 
Blorange on jatkoa purkan- sekä persikansävytteisille kutreille. Se on värinä nimensä veroinen, kulutettu blondinoranssi! Selasin nimellä Instagramin ihmeellistä maailmaa ja löysin toinen toistaan houkuttelevampia kuvia kyseisestä hiusväristä. Innostuin nopeasti ideasta, mutta toteutus mietitytti. En todellakaan kaikkien näiden vuosien jälkeen ole valmis heittämään tätä "omaa väriäni" pois. Värjäysrumba on niin hiuksia kuluttava että kalliskin, että pitäydyn mielummin tällaisissa hetkellisissä värikokeiluissa. 

Vaihtoehdoksi iskeytyi Biozellin hoitavat Color Mask sävytteet, joista olen kuullut vain hyvää. Nappasin kaupasta kaksi eri väriä, Rasberryn sekä Mandarinin. 
IMG_6670
Lauantai-iltana ryhdyin tuumasta toimeen. Niksi tällaisen hempeän sävyn saavuttamiseksi, on lotrata sävytteitä hoitoaineen kanssa. Itse miksailin ihan kulhoon ensin hoitoaineen ja sitten näitä mukaan. Sekoittelin niitä, kunnes lopputulos oli lähellä haluttua väriä. 
Päässä annoin vaikuttaa vähän yliaikaa, verrattuna tuubin ohjeistukseen joka on 2-10 minuuttia. Sitten vain huuhdottiin pois ja voilá!
IMG_6651 IMG_6654 IMG_6659
Kuvat on napattu eiliseltä ja sävy on kerennyt muuttumaan jo muutamassa päivässä hirveästi! Aluksi väri oli tosi räikeä, melkein pinkki. Itse olen pessyt joka päivä hiukset, ja väri on haalistunut tosi paljon lähtötilanteeseen verrattuna. Tykkään tästä tämän hetkisestä ihan älyttömästi. Ei liian räikeä, mutta silti ihanan piristävä muutos. 
Sen verran voin kuitenkin sanoa, että värjäämättömille hiuksille tämä tuskin toimii. Itsellä ei tuonne tyvikasvuun tarttunut väri ollenkaan. Samaa olen kuullut muiltakin. 
Mutta kaiken kaikkiaan mukava kokeilu, vaikkei väri sitten kauaa ainakaan tässä reuhkassa näköjään pysy. Mutta sehän oli ideakin! 

Koska noita Biozellin sävytteitä löytyy melkein sateenkaaren kaikissa väreissä, aion kerätä rohkeutta kokeilla jotain vielä räväkämpää. Lila? Sininen? We'll see... 

2017/01/17

Vuonna 2017 aion...

Vuoden ensimmäisessä postauksessa valotin hieman, millä asenteella lähden tulevaan vuoteen. Mitään spesifiä uudenvuoden lupausta en tehnyt, mutta yleisesti mietiskelin, mihin kannattaisi tänä vuonna panostaa. 

Olen tässä mietiskellyt myöskin sitä, mitä kaikkea haluaisin seuraavan 365 päivän aikana saavuttaa. Pieniä ja isoja juttuja muodostui päänsisäiselle listalleni ja ajattelin jakaa ne kanssanne. Voitte sitten kommenteissa vaikkapa tsempata eteenpäin, jos niiden saavuttaminen ei multa sujukaan. 

Koska vuosi 2017 lähtee teemalla MINÄ liikkelle, ovat nämä saavutettavat asiatkin aika minäkeskeisiä. 
IMG_6312
Ensisijaisena juttuna on kouluun pääsy. Välivuosiahan on meikäläiselle on kertynyt kohta kolme. Niiden aikana on matkusteltu ja tehty jäätävä määrä töitä. Ja valmistuttu Crossmedia-toimittajaksikin!
Omaa itseäni ajatellessa nämä kolme vuotta ovat tulleet tarpeeseen ja ruokkineet opiskelumotivaatiota. Vihdoin ja viimein on saavutettu se ihana tila, jossa tulevaisuuden sävelet ovat suhteellisen selkeät pieniä hämäriä kohtia lukuunottamatta. 

Seuraava aluevaltaus on sosiaaliala! Aion hakea AMK-puolelle sosionomiksi, sitä kautta mahdollistan itselleni työn, jolla on merkitystä. Se mitä isona haluan tehdä, ei ole todellakaan päivänselvä vaan lähinnä utuisen samea. Mutta hei, ei tässä valmiiksi ole tarkoituskaan heti tulla. Nyt on jo puolivoittoa tietää edes hiukan, mihin lähteä. 
IMG_6317
Aion hakeutua vuonna 2017 neulan alle, sillä idea toista tatuointia varten on alkanut muodostua. Jos rahat riittävät, otan sen nyt keväällä. Jos ei, lykkään homman ensi syksylle. Oikeastaan mielessä on rehellisesti sanottuna aika montakin ideaa, mutta pidetään tavoitteet hillittynä. 
IMG_6342
Yksi isoin haaveni on lähteä reissuun ypöyksin, oli se sitten lähelle tai vähän kauemmas. Olen halunnut jo jonkun aikaan lähteä matkan päälle vain omassa seurassani. Lähiaikoina ajatus siitä, että kyllähän minä pärjäisin on alkanut iskostua mieleen. Unelmissa siintää niin Etelä-Italia kuin Islantikin reppureissaustunnelmissa, jopa Australiakin!

Pariskuntana ollaan mietiskelty Z:n kanssa matkailuautotyyppistä menoa ja meininkiä Pohjois-Norjaan. Yodahan tietysti lähtisi mukaan!
IMG_6339
Pienempi juttu listalla on yhden vanhan tuoksun hankkiminen. Kyllä, to-do-listallani hengailee Dieselin Loverdose! Vanhat hajuvedet on kohta puhki kulutettu. Ja Loverdose oli meikäläisen merkkituoksu silloin 18-vuotiaana. Aikamatkaus onnellisiin teinivuosiin kuulostaa hyvältä ajatukselta. 
IMG_6335
Siinäpä oli ne tärkeimmät, itseäni koskettavat asiat. Toki sitten on sellaisia juttuja, kuin keittiöremppa, olohuoneen uudelleen sisustus ynnä muita. Mutta arvotan ne toissijaisiksi asioiksi rahan vuoksi. Lähinnä siksi, että haluan enemmän nyt panostaa itseeni, niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin. 

Niin ja hei, yksi asia unohtui! 

Tänä vuonna ikuistan enemmän hetkiä kameran muistikortille. Eli kamera heiluu mukana enemmän kuin koskaan. Jos ne kuvat pääsisi vaikka ihan konkreettisiin muotoihin valokuvaalbumeihin. Who knows... 

Ja muistakaa, että meikäläisen elämää voi seurailla myös Instassa ja Snapchatissa nimellä nnorasp

2017/01/10

T I I S T A I

Tänään...
IMG_6627
IMG_6624
... väkersin pitkästä aika smoothien muun muassa vadelmista, suklaakaurajuomasta ja avokadosta. Ällistyin siitä, miten nopeasti noita "terveysjuomia" hurauttikaan. Viime keväänä oli enemmän sääntö kuin poikkeus huudattaa minitehosekoitinta ennen aamuseitsemää ihan vain naapurien iloksi. Pitäisi kai ottaa taas tavaksi, saisi tankattua niitä paljon puhuttuja vitamiineja. 

Jätin päivän meikistä ripsivärin kokonaan pois alaripsistä, mikä oli meikäläiselle aika uusi juttu. Sohin meinaa aina meikatessa alaripset paakkuuntuneiksi hämähäkin jaloiksi. Vetelin paljaalla sormella kultaista luomiväriä ylä - sekä alaluomille. Olo oli kovin boheemi peiliin katsoessa! 

Duunipäivä ei kovinkaan poikennut tavallisesta. Asiakkaita oli vähän, mutta teki ihan hyvää vähän tuuletella päätä hiljaisuudella. Buukkasin samaisesta hiljaisuuden inspiroituneena itseni täksi kevääksi Zumba-tunneille. Tuuletin itsekseni tätä harvinaista toimeliasuutta. 

Esimieheltä kuulin lauseen, joka jäi pyörimään mieleen. "Ei sun tarvitse puolustella ketään". Se oli ehkä päivän kohokohta. Se oli hyvin sanottu tällaiselle ikuiselle ihmisten miellyttäjälle. Olkoon tuossa oppia tulevalle vuodelle!


2017/01/08

Hyvästi 2016, tervetuloa 2017

Reilu kuukausi sitten kirjoittelin, kuinka nyt on aika tehdä paluu blogimaailmaan. Suurella itseluottamuksella aloitin kuvien napsimisen. Tässä tämä luovuus taas virtaisi. Mitä sitten tapahtui?

Tapahtui se, mikä yleensä tapahtuu. Elämä. Se ei mene koskaan niin kuin suunnittelisi, ei edes yritä seurata mielessään tekemää polkua eteenpäin. Elämä sattuu vain olemaan sellainen, että siinä ei suurimmaksi osaksi ajasta ole mitään järkeä. Sitä löytää itsensä jostain, mihin ei olisi koskaan tullut mieleenkään päätyä. Ihmisten seurasta, jota koskaan ei olisi tullut mieleen seurata. Listaa voisi jatkaa lukemattomiin. 
IMG_6537
IMG_6505
Kaikessa yksinkertaisuudessaan vuosi 2016 oli tähän astisen elämäni tapahtumarikkain. Samalla rankin ja vaikein. 

Olin unelmieni harjoittelupaikassa A-lehdillä, valmistuin Crossmedia-toimittajaksi. Hankin uuden työpaikan kalustemyymälästä tuosta vain ja kävin viettämässä kaksi viikkoa Japanissa. Tuli uusi, isompi asunto omalla pihalla. Tuli koiranpentu, joka vei sydämen. Oli kaksi ihanaa minilomaa Espanjan auringon alla viinin ja ihmisten täyttäminä. 
Aika täydellistä siis, vai mitä? 

Oli myös identiteettikriisi. Liian pitkään jatkunut väsymys ja stressi. Kauheat paineet kaikesta. Riittämättömyyden tunne. Monta elämänmuutosta kerralla. Liikaa töitä. Niin isoja fiiliksiä, että oli pakko todeta, ettei yksin enää jaksa porskuttaa jatuvassa loskamössössä. Oli pakko nöyrtyä ja antaa armoa omalle itselleni. Hakea apua ja tukea. 
Vuoden 2016 loppuosa oli henkisesti vaikein vaihe elämässäni ja edelleen kamppailen stressinjälkeisten oireiden, ahdistuksen ja pahan olon kanssa. 
Mutta tästä noustaan, niinkuin aina. Hitaasti, mutta vakaasti. 

Kaikkien huonojen hetkien jälkeen yleensä paistaa aurinko risukasaankin. Mulla se lähinnä pilkahtelee sinne aina silloin tällöin, mutta on sekin jo jotain! 
Vuosi 2016 opetti sen, että ne jotka välittävät pysyvät rinnallasi, tuli vastaan sitten mitä mörköjä tahansa. Mulla on elämässä ihmisiä, jotka välittää. Se jos mikä antaa toivoa. 
IMG_6501
IMG_6480
Uskon, toivon ja tiedän, että vuodesta 2017 tulee parempi, ihanampi ja upeampi. Energisempi! Sen näkee jo nyt. On niin paljon juttuja, mitä odottaa ja mitä toteuttaa. Mihin mä pystyn. Harmaus saa luvan väistyä. Aion palauttaa sen valon ja elämänilon itseeni, joka väliaikaisesti vain on hautautunut jonnekin piiloon. Aion olla sallivampi itselleni, koska täydellistä minää ei ole olemassakaan. Elämä on tehty nautittavaksi, ei murheisiin upotettavaksi. 

Vuonna 2017:

Aion päästä opiskelemaan, koska se tekee mun päälle hyvää.

Aion matkustaa lisää, koska tiedän sen tekevän mut onnelliseksi. 

Aion juhlia, koska pelkästää arki on juhlimisern arvoista. 

Aion keskittyä niihin ihmisiin, joita rakastan. Se ei nimittäin koskaan ole huono idea. 

Ja kaikista tärkein, 
aion panostaa ja vaalia itseäni, koska sitä ei voi koskaan tehdä liikaa.