3. syyskuuta 2018

SIJOITA JOKIN INSPIROIVA MIETELAUSE TÄHÄN

Okei. Ei paniikkia.
Jotenkin tuossa vain yksi kuukausi meni vähän kuin ei olisi ollutkaan. 
Ja nyt eletään sitten syyskuuta jo eli syksy on täällä ja elämän pitäisi olla taas arkiorientoitunutta. Huomasin vain tuossa, etten päivittelyt blogia oikeastaan koko elokuuna. Ja onhan tässä taas tapahtunut vaikka mitä! 

Elokuun pari ensimmäistä viikkoa lomailin. Tanssittiin yhdet häät, jota ennen mökkeilin muutaman päivän. Sitten oli pieni Suomi-roadtrip. Ajelin Kajaaniin, sieltä Vaasaan tutustumaan ystävän uuteen kotiin ja takaisin pääkaupunkiseudulle. Sen jälkeen himmailin päivän kotona, ja lähdin viettämään viikonloppua Turkuun. Oli ihana nähdä ystäviä oikein ajan kanssa ja samaan aikaan tuntuu, että loma kesti kaksi päivää kahden viikon sijaan. 

Loman jälkeen palasin takaisin kouluun tajutakseni, että ensimmäiseen tenttiin olisi pitänyt aloittaa pänttääminen jo kesälomalla. Viimeisen viikon olen taas pyöriskellyt flunssaisena kotisohvalla tuijottamassa Netflixistä käytännössä kaikkea turhaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka halusin aloittaa koulun intoa puhkuen ja täynnä inspiraatiota, meni ensimmäinen kurssi (joka oli kahden viikon mittainen) hiukan penkin alle. 
IMG_3883
Ja tässä minä nyt sitten istun. On vapaapäivä ja tiedostan liiankin hyvin, kuinka voisin olla tekemässä kaikenlaista järkevää. Sen sijaan pari hassua asiaa on kaatunut niskaan ja tuntuu suoraan sanottuna siltä, että joku yrittäisi työntää ananasta sieraimeen. 
Syksy on aina niin ihanaa aikaa, mutta kalenteria selatessa tekisi mieli heittää hanskat tiskiin jo tässä vaiheessa ja todeta, että voisiko joku vain tulla silittämään päätä. 

Haluan etsiä taas sen saman zen-moodin, joka virtasi suonissa vuosi sitten syksyllä ja toisaalta käsitän sen tosi-asian, että asiat ei aina mene niinkuin toivisi tai haluaisi. Lähtökohdat siihen, että olisin yhtä rauhallisin mielin kuin vuosi takaperin, eivät vain ole samat. Jostain se rauha nyt täytyy kuitenkin löytää. Houkuttelisi taas niin vain heittäytyä kuukauden vapaalle ja olla tekemättä mitään, mikä liittyy vastuuseen. Elämä vain ei ihme ja kumma toimi niin, että voisi juosta loputtomasti kaikkea ikävää karkuun. 

Tämän tekstin tarkoituksena ei ole masentaa itseäni tai teitä. Valitettavasti negatiiviset ajatukset tuppaavat joskus aiheuttamaan oravanpyörän. Kirjailija Mark Manson käski hyväksymään kaikki ikävät tosiasiat kirjassaan jota juuri luen, joten tässä nyt sitten istun ja hyväksyn ne. 
Joten tämän postauksen loppuun nimeän muutaman asian, jotka ovat hyvin ja mistä olen kiitollinen, jottei nyt jäisi ihan kaikesta paska maku suuhun. 

1. Eiliseltä illalta jäi puoli paketillista dominokeksejä, jotka sain syödä nyt. 
2. Mulla on tänään vapaapäivä, jonka voin aikuisten oikeasti käyttää vaikka navan kaiveluun jos haluan. 
3. Hengitys kulkee. Olen siis elossa. Kaikki perusasiat on hyvin. Kahvikin maistuu. 

Kyllä kaikesta selvitään. 

2. elokuuta 2018

DIY FARKKUHAME

Joku voisi väittää, että elokuussa alkaa syksy. Mutta tässä minä istun keittiön pöydän ääressä bikineissä, hörppien kolmatta aamukahvikupillista. 
Tämä päivä on aikalailla samanlainen kuin eilinen. Aurinko porottaa lähestulkoon pilvettömältä taivaalta, hiki valuu selkää pitkin tuttavallisesti ja hiukset kihartuvat kosteudesta. 
Ja jos hiukan siristää silmiään, voisi luulla Helsinkiä joksikin Italian merenrantakaupungiksi. Puuttuu vain käsillä puhuvat ihmiset ja ilmassa leijaileva pastan tuoksu. 

Voisin vain hehkuttaa kesää joka ikisessä lauseessa. En muista milloin viimeksi olisin tuntenut oloni näin kotoisaksi Suomessa. Ja vielä ainakin kokonainen kuukausi tätä auvoista elämää, ah! Elokuu, odotan sinulta paljon! 
IMG_3786 (2)
IMG_3823 (2)
Pointtini ei kuitenkaan ollut taas pelkässä päivittelyssä vaan kuvissa näkyvässä farkkuhameessa. 
Olen niitä ihmisiä, jotka jemmaavat rikkinäisiä vaatteitaan kaapeissa, koska on vaikeaa heittää vaatteita roskiin. Rakkaat Leviksen pillifarkkuni palvelivat hyvin, kunnes ratkesivat haaroista ja siirsin ne odottamaan eläkepäiviään. Olin varma, etten vain heittäisi niitä kaatopaikalle, vaan keksisin niille uuden tarkoituksen. 

Pari viikkoa sitten sain nuoruusvuosieni ompelukoneen takaisin ja laitoin samantein Pinterestin tulille hakusanalla DIY jeans to skirt. Näppäränä tyttönä ja entisenä omien vaatteiden tekijänä puursin muutaman tunnin stretchdenimin kimpussa ja kyllä, käsissäni oli katu-uskottava farkkuhame. 
IMG_3801 (2)
IMG_3821 (2)
IMG_3788 (2)
En muistanutkaan, miten hauskaa omien vaatteiden tuunaminen olikaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, ehkä innostuisin taas puuhamaan enemmänkin. 

Ps. Vielä yhtä asiaa täytyy hehkuttaa. Instagramiinkin laitoin kuvan noista yllä näkyvistä purkkareista. Joskus männävuosina muistan selanneeni Demiä (tuo teinityttöjen raamattu) jossa kerrottiin purjehduskenkien tulleen muotiin. Noh, näin yhdeksän vuotta myöhemmin tein varsinaisen löydön, kun törmäsin näihin vähän käytettyihin, kahden euron purkkareihin. Meant to be? Todellakin!

1. elokuuta 2018

KESÄHELTEIDEN KASVISSOSEKEITTO

IMG_3747
IMG_3753
Helteisen kesäpäivän helppotekoinen ateria on ehdottomasti kasvissosekeitto, jonka voi pahimman hien iskiessä pintaan nauttia vaikka jääkaappikylmänä!
Oman elämäni pelastus on ollut sauvasekoitin, jolla soseuttaa keiton hetkessä. Suosiskkikasvisyhdistelmäni tällä hetkellä on ehdottomasti bataatti ja parsakaali. 

Viimeisimpään sosekeittoon silppusin ensin tuoreen sipulin, jota kuullotin oliiviöljyssä hetken kattilan pohjalla. Tämän jälkeen kuutioin yhden bataatin sekä kuutisen porkkanaa, joita pyörittelin sipulin seassa kuumassa kattilassa. Sitten noin litra vettä, kasvisliemikuutio ja keitto porisemaan, kunnes vihanneket ovat pehmenneet (noin 25 minuuttia). 
Lopuksi pilkoin yhden parsakaalin kukinnot höyrystymään keiton pinnalle, kannen alle noin kymmeneksi minuutiksi. 
Keittovesi kaadetaan toiseen astiaan muiden aineksien soseuttamisen ajaksi, jonka jälkeen vettä lisätään takaisin sen verran, että murskatut vihannekset muuttuvat enemmän keittoa muistuttavaksi soseeksi. 
Keittoa olen maustanut suolalla, pippurilla sekä kurkumalla. Yrttivoipatonkia vain kyytipojaksi ja avot! 

30. heinäkuuta 2018

KESÄ ON IHMISEN PARASTA AIKAA

IMG_3695
IMG_3724
IMG_3704
IMG_3708
Heinäkuu alkaa lähentyä loppuaan, mihin tämä kuukausi oikein on kadonnut?! 
Olen itse yrittänyt paiskia niin paljon töitä, kuin olen vain saanut, jotta voisin elokuussa vihdoin alkaa laittamaan terassia. Mutta aikaa on myös jäänyt kaikelle muullekin, kuin työpaikan jäisen ilmastointilaitteen alla seisomiselle (josta olen enemmäin kuin kiitollinen). 
Aurinko on porottanut aamusta iltaan, joten kesäsäästä on päässyt nauttimaan ympäri kellon (ja kesäyöt on parasta mitä tiedän). En muista, milloin viimeksi olisin ensinnäkin uinut näin paljon Suomessa. Järvivesi on niin lämmintä, ettei sen jälkeen tarvitse rynnätä kietoutumaan pyyhkeeseen. 
Vapaapäivät olen koittanut käyttää ystävien kanssa. Teurastamolla syötiin maailman parasta italialaista vegejäätelöä, Linnanmäellä hattara maistui muutaman kieppumisen jälkeen paremmalta kuin koskaan. Viime perjantaina kiivettiin Z:n kanssa laskettelurinteen huipulle katsomaan verikuuta, jota ei koskaan onnistuttu näkemään. Mutta seikkailuhan sekin. Yhden kohdan saan myös kesän bucketlistiltä vetäistä jo yli, sillä samainen heppu vei meidät katsomaan auringonlaskua merenrantaan. 

Nyt painetaan vielä tämä viikko, jonka jälkeen tämä tyttö siirtyy pariksi viikoksi lomailemaan! Tätä on odotettu! Edessä on häiden tanssimista, roadtrip vanhan ystävän kanssa sekä kaikkea muuta hauskaa. Elokuuhan on niin sanotusti viimeinen kesäkuu, joten siitä otetaankin sitten kaikki irti. Nyt heittäydyn hetkeksi tuohon terassille paistattelemaan päivää ennen töihin lähtemistä. Ihanaa alkavaa viikkoa toverit! 

12. heinäkuuta 2018

ARJEN PIENIÄ EKOTEKOJA

Yhdessä tenttikirjassani oli Minna Kivipellon ja Paula Saikkosen kirjoittama artikkeli "Sosiaalityö ekologisiin rajoihin mahtuvassa hyvinvointivaltiossa?", josta yksi lause jäi elävänä mieleen (kyllä, tenttikirjasta jäi tasan yksi lause mieleen). Suomalaisten ekologinen jalanjälki henkeä kohden laskettuna on yksi maailman suurimmista!

Kyllä, luit oikein. Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät samalla tavalla kuin me täällä tuhansien järvien ja metsien keskellä, ylittäisi maapallo kantokykynsä moninkertaisesti. Jos ne loputtomat Netflix-dokumentit eivät olleet vielä järkyttäneet, niin tämä se vasta avasi silmäni. 
Ekologisuuskysymys on ollut viime aikoina varsin pinnalla kiitos lisääntyneen vegaaniuden, somen tukeman kulutuskäyttäytymisen sekä bloggaajien lentopäästöjen kriittisen tarkastelun. Ihmiset ovat tietoisia aiheuttamistaan ongelmista ja politiikka pyrkii (ainakin toivottavasti) aktiiviseen vaikuttamiseen koskien ilmastonmuutosta. Kukaan ei ole varmaankaan tähän mennessä välttynyt myöskään kuvilta Balin idyllisiltä hiekkarannoilta, joissa kilpikonnat tukehtuvat muovipusseihin. 

Olen herännyt omaan kulutuskäyttäytymiseeni sekä luonnon vaalimiseen vasta aika hiljattain ja olen edelleen oppimassa luontoa säästävästä tavasta elää. Halusin tulla jakamaan omat, toimivat pikkuvinkit aavistuksen parempaan arkeen. Pienilläkin teoilla on merkitystä ja niistä on porttiteorian kautta helpompi edetä suurempiin päätöksiin. 

IMG_3629
Vaihda muovinen hammasharja kierrätettävään versioon
Olenkin Humble Brush:sta joskus ennenkin maininnut täällä ja tämä maatuva hammasharja toimii edelleen. Ekologinen hammasharja on hyvä ensimmäinen askel muovin vähentämisessä. Seuraavaksi haluaisin satsata konepestäviin vanulappuihin sekä palasaippuaan. 

Jätä muovipussit kauppaan 
Hedelmissä ja vihanneksissa on kuori, niitä ei tarvitse laittaa muovipussiin shoppailujen ajaksi. Kun tilanne vaatii, valitsen biopussin, jonka voi sitten käyttää ruuantähteiden kiikuttamiseen biojätteeseen. Harmitusta aiheuttaa valmiiksi muoviin pakatut vihannekset, niitä saisi olla enemmän irtomyynnissä ilman kääreitä.
Itse pyrin myös käymään kaupassa repun ja kangaskassin kanssa, mikä on vähentänyt muovipussien määrää kotona. Satsaa vaikka lempparibrändisi kangaskassiin, jota on kiva kanniskella ympäriinsä. 
IMG_3630
Osta käytettynä ja kierrätä
Second hand on ollut jo nuorena oman vaatekaapin kulmakivi ja vahvasti se sellaisena pysyy edelleen. Kun aikaisemmin keväällä kaipasin koulureppua, löysin tori.fi:stä melkein käyttämättömän Kånkenin suhteellisen edullisesti! Tori.fi on lähestulkoon raamattuni. Pyrin metsästämään sieltä kaikkea aina huonekaluista ja sisustuselementeistä täsmätarpeisiin. Tällä hetkellä etsinnän alla on ruokaryhmä pihalle. Tässä maailmassa on jo niin paljon tavaraa, ettei kaikkea tarvitse ostaa uutena ja tavara, joka on kestänyt jollakulla toisella käyttöä, kestää varmasti itsellänikin. 
Poikkeuksena kuitenkin alusvaatteet, ne ostan uutena. 

Mitä kierrättämiseen tulee, rakastan meidän taloyhtiön roskiskatosta, josta löytyy yhdestä paikasta metalli, lasi, pahvi, muovi sekä biojäte mikä tekee elämästä helpompaa. Jos teillä on asia tehty yhtä helpoksi, käytä tilaisuus hyväksi ja ala lajitella metallipurkit ja muovipakkaukset omiin säiliöihinsä. Pelkästään muovin kierrättäminen auttaa havannoimaan sen määrää ja sitä kautta myös vähentämään sen haalimista. 
IMG_3637
Oma termari mukaan
Koulun aloitettua laiton merkille, että kulutin järjettömät määrät kahvia ja take away-mukeja. Asia korjaantui kätevällä minitermarilla, johon voi aamulla keittää kahvikupillisen, tulee samalla säästettyä se kahvikupin 90 senttiä päivässä. Mentaliteettini onkin, että jos ei ole aikaa istua alas juomaan kahvia, et tarvitse pahvimukia mukaanotettavaksi :D. 

Ja sitten sen ruokavalio
Olen sekasyöjä ja tuntuu, että joudun häpeämään sen myöntämistä. Olen tietoinen siitä, miten paljon kasvisruokavalio auttaisi tätä maailmaa, mutta vielä en ole lihansyöntiä saanut lopetettua. Sen sijaan olen lisännyt kasvisruokaa ja vegaanisia versioita omaan jääkaappiin. Juustoa en ole koskaan syönyt ja maitoakaan en juo nykyisin enää kuin satunnaisina kaakaolasillisina. Tehotuotettua lihaa olen yrittänyt saada korvattua hiukan eettisimmillä valinnoilla, kuten isältä saamalla riistalihalla. Edelleen kuitenkin ulkona syödessä tulee valittua punaista lihaa sisältävä ruoka-annos, sillä rehellisesti tykkään tosi paljon lihasta. Mutta tätä työstetään ja pelkästään asioiden tiedostaminen auttaa tekemään parempia päätöksiä. 

Mitkä arjen ekoteot olet kokenut hyväksi ja jotka haluaisit jakaa muillekin?

6. heinäkuuta 2018

23 X ASIAT JOTKA OLEN OPPINUT VUODEN AIKANA

Eilen tuli taas uusi vuosi plakkariin, ja voi että on ihana sanoa olevansa 23-vuotias! Tunnetusti uusivuosi ja oma syntymäpäivä ovat hetkiä, jolloin uskaltaa kurkata taakseen ja miettiä, mitä on opittu tai saatu aikaan. 
Mun 23 vuosi oli ihan mahtava täynnä elämänmullistuksia ja uusia ajatuksia. Seuraavaksi jaankin teille 23 asiaa, jotka olen oppinut menneen vuoden aikana. 
IMG_3368-2
1. Elämällä on tapana kuljettaa, halusi tai ei. Asiat, jotka juuri sinä tarvitset, tulevat eteesi kyllä. 

2. Manifestoinnilla on mieletön voima. 

3. Edellistä jatkaen, asioiden, toiveiden ja omien henkilökohtaisten tavoitteiden ylöskirjoittaminen säännöllisesti auttaa fokusoimaan niihin. Olin kirjoittanut viime elokuussa kolme tavoitteita seuraavalle vuodelle: olla notkeampi, matkustaa enemmän ja pääse kouluun. Opiskelupaikka avautui ja kroppa on venyvämpi kuin koskaan. Vain matkustaminen jäi, mutta siihen keskitän taas energian tulevina kuukausina. 

4. On ihan ok olla pesemättä hiuksia joka päivä. 

5. On ihan ok olla sheivaamatta kainaloita joka päivä. 

6. On ihan ok olla kuorimatta kasvoja joka päivä. 

7. Hampaiden vihlonta ei tarkoita automaattisesti reikää. Ensi kerralla ei kannata heti lähteä maksamaan 80 euroa tästä tiedosta. 
IMG_3457-2
8. Negatiivisuus on tarttuvaa, mutta niin on myös positiivisuuskin. Älä vatvo toisille liikaa ikäviä asioita, se vaikuttaa myös omaan olemiseesi. 

9. Naisten kanssa työskentely on ihan parasta. 

10. Kaikessa ei voi olla paras. Epäonnistumiset ovat yhtä tärkeitä kuin onnistumisetkin, sillä niistäkin voi oppia. 

11. On hyvä opetella sanomaan ei kaikelle turhalle ja ylimääräiselle. Voit tehdä asioita vain juuri sen verran kuin jaksat. Liika tehtävien haaliminen aiheuttaa vain stressiä ja pettymyksiä. 

12. Kasvisruuan lisääminen ruokavalioon ei ole oikeasti huono tai vaikea asia. 

13. Ihmisiä ei tarvitse varoa. Luota enemmän, älä aina tuomitse. 

14. Kaikki ihmiset tekevät virheitä ja siksi on keksitty anteeksianto. Katkeroituminen ja toisten virheiden vatvominen on kuin joisi itse myrkkyä ja odottaisi toisen saavan vatsansa siitä kipeäksi. 
IMG_3403-2
15. Menneisyyden haamut ovat menneisyyden haamuja syystä. Ne eivät ole osa tämän hetken todellisuutta. Menneessä tapahtuneet asiat ovat takanapäin, ne eivät määrittele sinua ihmisenä enää. 

16. Irti päästäminen on todella vaikeaa, mutta oma energia kannattaa keskittää mieluummin nykyhetkeen menneisyyden sijaan. Asioista kannattaa puhua ääneen, ei jäädä yksin. 

17. Elämäntapoja on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Kaikkien ei tarvitse mennä saman kaavan mukaan. Ole vain oma itsesi. 

18. Lue enemmän, se avartaa. 

19. Kiinnitä huomiota pieniin asioihin ja tule onnelliseksi niistä. Elämä tuntuu paljon mukavammalta niin. 

20. Voit tykätä viinistä ja juoda sitä silloin tällöin muutaman lasillisen. Krapulat on kuitenkin hyvä jättää muille. 

21. Hyvä ruoka, parempi mieli. Roskaruokaa voit syödä joskus, mutta et joka päivä.  

22. Joogaaminen on mitä parhain lääke kropalle ja mielelle. Jatka sitä. Sama koskee meditointia. 

23. Ole ylpeä itsestäsi. Olet päässyt jo näinkin pitkälle. 

Vanheneminen tuntuu hirveän hyvältä tässä vaiheessa elämää. Sitä ymmärtää itseään ihan eri tavalla ajan kuluessa eikä oppiminen koskaan lopu. Seuraavaksi haluaisin keskittyä siihen, etten käyttäisi niin paljon energiaa somen selaamiseen tai tyhjäntoimittamiseen. Olisi paljon asioita, mihin tarttua. Pieni aikaansaamattomuus on kiusannut viime aikoina, mutta itsehän minä siihen voin muutoksen tehdä! Ja haluan muutoksen siihen. Ei enää säästöliekillä elämistä, kiitos!

Ihanaa viikonloppua!

4. heinäkuuta 2018

5 x AJATUKSET TÄLTÄ PÄIVÄLTÄ

- Heräsin aika lailla aamulla fomo-tunteen kanssa (fomo = fear of missing out). Olin kuolemanvakavissani sitä mieltä, että elämäni on oikeasti todella tylsää ja liian yksinkertaista, koska vapaa-päivät tulee helposti vietettyä kotosalla turhankin usein. Ja minähän olen juuri se, joka saarnasi juuri siitä, miten ei pidä ottaa stressiä tekemättömyydestä. Mutta kappas, se epävarmuus hiipii mieleen kuin tiikeri heinikossa antiloopin perässä. Perhana sentään. 

- Olen kokkaillut sieluni kyllyydestä keittiössä. Eilen leivoin ensimmäistä kertaa mokkapaloja ihan itse. Ja koska yön aikana jääkaapista oli kadonnut kohtalokkaasti jo ensimmäinen rivi (joko minun tai Z:n suuhun, jääköön se arvoitukseksi), oletan niiden maistuneenkin ihan mokkapaloilta. Sen lisäksi laitoin tänään aivonystyrät hommiin uuden reseptin kanssa. Testasin kikherne-tonnikalapihvejä, jotka olivat mielettömän hyviä. Vasemmalla kädellä siinä samalla vedin uunista kolmen aineksen kaurakeksitkin. Wifematerial much? 
IMG_3583


- Olen tänään hinkannut valokatkaisijoita, mikroaaltouunia sekä saarekkeen seiniä märällä rätillä, toisin sanoen raivosiivonnut. Päätin, että haluan huomenna kodin olevan superpuhdas, kun täytän vuosia. Ei sitten tarvitsisi heti ensimmäisenä aamulla tuijottaa murusten peittämää keittiötasoa. Ikävä kyllä, se kaikista tärkein eli lattianpesu (kyllä, omistakaa koirakakara, joka ei ymmärrä putsata omia tassujaan. Tassunjälkiä. Tassunjälkiä jokapuolella...) jäi, koska kehitin itselleni ihmeellisen päänsäryn. Pitää huomenna sitten vain olla vilkuilematta lattialle. 

- Josta päästäänkin mukavasti siihen, kuinka paljon odotan omaa syntymäpäivääni. Kuulostaa suorastaan itserakkaalta! Päätin kuitenkin pyhittää päivän täysin itselleni, kulkien ihan fiiliksen mukaan. Yritän kammeta itseni ylös kukonlaulun aikaan, pitää aamuisen spahetken ja juoda ainakin yhden lasin kuohuvaa! Itseään pitää juhlia edes sen yhden kerran vuodessa. 
IMG_3588
- Valehtelin sujuvasti ovella käyneelle kalankuljetusfirmalle. Oltiin sovittu jo etukäteen Z:n kanssa, ettei tilata näiltä ovelta ovelle kulkevilta kalamiehiltä enää mitään, koska edelliset ahvenfileet ovat ja tulevat pysymään visusti pakastimessa (pakastettu kala, ei ehkä maailman kulinaristisen kokemus). Mutta sen sijaan, että olisin vain ystävällisesti kieltäytynyt uudesta satsista selitin, etten syö lainkaan kalaa. Tai äyriäisiä. Koska olen aina saanut ruokamyrkytyksen. Kalamies ei varmastikaan uskonut, mutta toivotti silti ystävällisesti iloiset loppukesät. Miksi, oi miksi en vain osaa kieltäytyä kauniisti. 

3. heinäkuuta 2018

HELLO JULY

IMG_3147
Ah, heinäkuu! Tuo maailman parhain kuukausi. 

Olen ikuinen kesälapsi, elän auringonvalolle ja lämmölle. Olen myös täydellinen horoskooppini ruumiillistuma (jos et vielä Instasta lukenut, kolme asiaa joihin elämässä uskon ovat rakkaus, kohtaloa ja kyllä, horoskoopit). Varmaankin siksi heinäkuu edustaa kaikessa keveydessään kesäkuukautta, jolloin tulee yleensä lomailtua ja hengitettyä vähän tavallista enemmän. Viime vuonna suuntasin melkein koko kuukaudeksi reissuun, tänä vuonna yritän huhkia niin sanotusti perseeni irti kerryttääkseni lottopottia elokuuta ja oikeaa lomaani varten. 

Vaikka sää on sateisen utuinen, on olo ihmeen kevyt. Kesäkuu oli kolea, ei niinkään säältään, mutta yleiseltä olotilaltaan. Oli vähän stressiä ja ärsytystä, asiat vain olivat ihan hujan hajan. Mutta viimeiset pari päivää olen liidellyt taas pilvissä. Sunnuntaina vetäisin oikein kunnon itkumaratonin ja sain puhdistettua ämpärillisen ikäviä fiiliksiä näin heti kuukauden alkuun. 

Ah, heinäkuu! Be good to me. 

26. kesäkuuta 2018

P U N A J U U R I S M O O T H I E

IMG_3511 (2)
Toipuuko maksasi edelleen juhannuksen saunaolutrallista? Entä päätitkö sittenkin ajaa Mäkkärin autokaistan kautta kotiin vaikka tiesit jääkaapissa olevan ainekset terveelliseen salaattikulhoon. Ei hätää! 
Punajuuri puhdistaa sekä maksaa, että verta ja sen sanotaan myös energisoivan! Että siitäs sait, keskikesän väsymys. 

Jos punajuuren syöminen yksinään ei toimi, heitä blenderiin pari kourallista mustikoita sekä iso omena. Nesteenä käytin nimenomaan punajuurimehua, joten tämä kolmen aineksen smoothie ei paljoa vaivaa vaatinut. 

Fun fact: olen aikoinaan hakeutunut yksityiselle lääkärille, koska söin suuren määrän punajuurta lounaaksi ja virtsa oli seuraavana päivänä verenpunaista. Ilmeisesti kaikki kehot eivät pilko punajuuren punaista väriä ja olihan se mukava maksaa kuutisenkymppiä tästä tiedosta.  

25. kesäkuuta 2018

J U S S I 2 0 1 8


IMG_3338 (2)
IMG_3181 (2)
IMG_3182 (2)
IMG_3422 (2)
IMG_3208 (2)
IMG_3217 (2)
IMG_3325 (2)
IMG_3191 (2)
IMG_3502 (2)
Juhannustaiat on nyt taiottu ja edessä siintää maaginen paluu arkeen. Kuten melkein 23 vuotta aiemminkin, tuli juhannus vietettyä mökkimaisemissa järven äärellä hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Säät olivat tyypillisesti myrskyisät, emmekä saaneet tehtyä puoliakaan suunnitelluista jutuista. Soutuvene-retket saivat jäädä seuraavaan mökkikertaan, samoin mölkynpeluu ja kalliomaalauksille vaeltaminen. Tämän lisäksi itselläni meni pari ensimmäistä päivää oman mielen rauhoittamiseen. Kävin jotenkin ihan ylikierroksilla ja ajatuksethan siinä vaiheessa lähtevät laukalle vähän liiankin kovaa.  
Tästä huolimatta juhannus oli oikein makoisa. Sitä tuli syötyä täytekakkua lounaaksi ja flunssaaa yritin häätää vuorotellen saunomalla ja sukeltamalla kylmään järveen (saattoi jopa onnistua!). Sain meditoitua ja kaikista onnellisimmaksi tulin, kun sain syödä suklaamuroja sängyssä ja kun hurjasteltiin Z:n kanssa pikkuteitä pitkin. 

Lueskeltuani ja kuunneltuani muiden tarinoita juhannuksesta tuntui, että hirveän monella oli jonkinlaisia suorituspaineita tämänkin keskikesän juhlan viettämisestä. Monet ovat avautuneet blogeissaan siitä, kuinka kesä lisää stressiä ja luo paineita, kun koko ajan pitäisi olla juhlimassa, tekemässä ja puuhaamassa uutta ja ihmeellistä. Että kesä ei ole mitään, jos ei ole tavannut ihmisiä villeissä underground-bileissä, mökkeillyt, lomamatkaillut kaukomaille tai pussaillut juhannuksena pellolla alastomana kukkaseppele päässä. Milloin kesästä oikein tuli pakkopullaa ja Netflix- tai työntäyteisestä suvesta epäonnistumisen ruumiillistuma? 
Hyvät ihmiset! Kesä on kesä, vaikka ei jaksaisi juhlia joka lauantai aamuyön pikkutunneille saakka. Kesä on kesä, vaikka kaikki ne ihanat suunnitelmat lentäisivät roskiin ja viettäisitkin päiväsi tilaten nettikaupoista bikineitä, joita et kuitenkaan tule käyttämään. Kesä on kesä, vaikka roadtrip toiseen kaupunkiin muuttuisi kävelyretkeksi omalta jääkaapilta postilaatikon kautta takaisin sohvatyynyjen väliin. 

Käsi sydämmellä, meikäläisen kesän bucketlist meni kertaheitolla uusiksi, kun vapaat ja lomat eivät menneetkään ihan niinkuin Strömsössä. Olen niin sanotusti broke ass fuck, joten suppailut, pihanlaitto sekä syntymäpäivän suureelliset suunnitelmat siirtyvät toiselle kuukaudelle. 
Mutta tiedättekö, mun kesäfiiliksen tekevät ihmiset, pihalla nautittu pannukahvi sekä niin moni muu pieni asia. Kesä tulee ensi vuonnakin, vaikkei tänä kesänä kerkeäisi tehdäkään mitään sen kummempaa. Niin, ja elämästä voi nauttia myös kaikkina muina kuukausina. 

Ihanaa alkanutta viikkoa ja ottakaa ilo irti kaikista päivistänne! 

19. kesäkuuta 2018

CONVERSATIONS WITH MY 13 YEAR OLD SELF

Oh don't lose your passion or the fighter that's inside of you
You're the girl I used to be
The pissed off complicated thirteen year old me
Pink - Conversations with me 13 year old self
IMG_3125
IMG_3122 (2)
IMG_3129
IMG_3128
IMG_3132
Ah, nostalgiaa. En rehellisesti tiedä mitään parempaa kuin vanhoihin kuviin törmäämistä. Löysin yhdeltä pölyiseltä muistitikulta ystäväni tekemän videon minusta, joka oli niin koskettava, että meinasi tippa tulla linssiin. Nappasin ruudulta pari kuvaa (älkää siis välittäkö laadusta). Mielessäni alkoi heti soida Pinkin yllämainittu kappale, joka on omistettu 13-vuotiaalle itselle. 

13-vuotias minä on kerrassaan mahtava! Olin aika rauhallinen ja helppo, ainakin uskoisin niin. Murrosiän mielenmyllerrykset iskivät vasta vuosia myöhemmin, lähinnä peruskoulun jälkeen. Siihen saakka olin todella tunnollinen. Vietin aikaa parhaiden ystävieni kanssa tutkien maailmaa (eli internetin ihmeellistä maailmaa) ja elämä oli auvoisaa. 

13-vuotias minä oli kaiken skolioosin korsettihoidon alla kovin itsevarma itsestään! En ollut todellakaan yläasteella mikään beauty queen ja tiesin sen itsekin. Olin hullutteleva ja vaatteeni olivat aatteeni. Ostin kaikki vaatteet kirpparilta ja laitoin päälleni kirjaimellisesti mitä vain! Kuinka siistiä! Käytin paljon mekkoja ja näpersin itse koruja harva se päivä. Hiukset olin leikkauttanut yläasteen alussa lyhyeksi, tummanruskeanpunertavaksi poikatukaksi, jonka kasvuvaihe oli sanalla sanoen, awkward. 

13-vuotias minä sai kuulla paljon, kuinka outo olikaan. Koulun ruokalassa jostain pöydästä heitettiin ruokaa päälleni ja tupakkapaikalta muistan jonkun huutaneen "Emo!". Mutta eipä nuo paljoa lannistaneet, päinvastoin! En kokenut koskaan olevani kiusattu, enkä ollutkaan. Oli vain muutamia ihmisiä, joita varmaan pelotti mun rohkeus olla oma itseni. 

Voi sinua, 13-vuotiasta minua. Tietäisitpä vain, kuinka tulisit koko elämäsi kuulemaan olevasi outo, mutta oikeastaan oppisit rakastamaan sitä. Kukapa haluaisi olla normaali tässä maailmassa? Eikö se ole vähän tylsää? 
Onneksi elit ihanan turvallista nuoruutta. Sellaista, missä parhaat ystävät kertovat fritsuista, riekutaan yöt Omegle-chattipalstalla puhumassa yhdessä vieraille ja ensimmäiset henkoset tupakasta vedettiin salaa metsässä (olin vain niin tunnollinen, että se jäi vaan siihen yhteen henkoseen). 

Täytän 23 parin viikon päästä. Se tarkoittaa sitä, että näistä kuvista on kerennyt vierähtämään vuosikymmen. Olen paljon velkaa tuolle rääpäleelle, joka kävi paljon muutoksia läpi. Joka luukutti Evanescenceä ja Marilyn Mansonia suljetun oven takana. Joka katseli Audrey Hepburnin mustavalkoelokuvia ihaillen. Joka uskalsi olla ihan se oma outo itsensä. 

18. kesäkuuta 2018

10 X THIS OR THAT

KAHVI VAI TEE 
Kahvi mustana on meikäläisen juttu. 

LOMA RANNALLA LÖHÖILLEN VAI SEIKKAILLEN
Altaalla löhöilyt ovat historiaa. Kaipaan enemmän vaeltamista ja kaupungin tutkimista. Olen liian levoton maatakseni paikoillani. 

NETFLIX AND CHILL VAI ULKONA RIEKKUMINEN
Olin ennen todella kova juhlija ja juuri se bilehile, joka jaksoi tanssia aamukuuteen ja sen yli. Ulkona on edelleen kiva käydä silloin tällöin, mutta mieluummin himmailen kotona hyvässä seurassa. 

AIKAINEN AAMU VAI VAI MYÖHÄINEN ILTA
Tämä on paha sinänsä, koska niinä aamuina kun oikeasti herää aikaisin, osaa niitä myös arvostaa. Mutta koska sitä tapahtuu harvoin, vastaan silti myöhäinen ilta. Olen aina ollut iltaihmisiä. Laskevassa auringossa ja hämyisessä tunnelmassa on jotain tuttua ja turvallista. 

LÄHDEVESI VAI HIILIHAPOTETTU  
Olen yrittänyt vähentää vesipullojen ostamista kaupasta, mutta silloin kun ostan, on se hiilihapotettua (tarkemmin Bonaquan villivadelma). 
IMG-20180609-WA0006
KIRJAT VAI ELOKUVAT
Rakastan molempia, varsinkin elokuvissa käyntiä. Mutta mun on yksinkertaisesti helpompi keskittyä lukemiseen. Mulla on myös todella vilkas mielikuvitus, joka pääsee ehkä parhaimmilleen lukiessa. 

KORKOKENGÄT VAI LENKKARIT
Mieluiten vastaisin, että ilman kenkiä. Mukavuudenhaluisena vastaan lenkkarit. 

KESÄ VAI TALVI
Olen ikuinen kesälapsi, eikä se muuksi muutu. Rakastan valoa, aurinkoa ja kukoistavaa luontoa. Hellettä, kun ei tarvitse pukea melkein mitään päälle. Tötteröjäätelöä ja mökkeilyä Saimaan rannalla. AH!

KAUPUNGIN SYKKEESSÄ VAI LUONNON RAUHASSA
Myös suhtautuminen tähän on muuttunut. Nuorempana luulin olevani vannoutunut kaupunki-ihminen, mutta luonnon rauha on parasta tälle päälle. Tällainen taajama-asuminen sopii mulle. Ihmisten ilmoille pääsee helposti, mutta oma rauha on taattu. 

SUUNNITELTU VAI EXTEMPORE
Extempore on paras ja enkä tykkää liikaa suunnitella asioita. Valitettavasti työ kuitenkin vaatii sen, että joitakin vapaapäiviä tulee niin sanotusti buukattua etukäteen parilla viikollakin. Varsinkin kun ystävilläkin on erilaiset aikataulut. Kuitenkin suurin haaveeni on se, että minut yllätetään esimerkiksi työpaikalta, että nyt mennään oli kyse ravintolaillasta tai ulkomaanmatkasta ;)

13. kesäkuuta 2018

MUN KESÄKROPPA NÄYTTÄÄ SAMALTA KUIN VIIME VUODEN TALVIKROPPA

IMG_3069 (2)
IMG_3073 (2)
IMG_3084 (2)
Kesä ja sen alku on tunnetusti aikaa, jolloin median mielestä on aika etsiä se kesäkroppa kaapin perukoilta. Tähän some usein vastaa miekat tanassa, että jokainen kroppa on kesäkroppa. Ja sehän on ihan totta! Jossain postauksessa törmäsin lauseeseen, että kesäkroppa on sama kroppa talvellakin. Ymmärrettävästi kesällä ihoa paljastatetaan enemmän, ehkä jopa käydään rannalla bikineissä. Mutta onko kesä ainoa syy etsiä oman kehon hyvää oloa ja siinä samalla erottuvaa sixpackia? Mitäpä jos a) jengi lopettaisi kirjoittamisen aiheesta, miten saat selluliitin pois reisistä ja b) laittaisitte ne bikinit vaan päälle, vaikka sitä selluliittia olisikin? 

Oman vartaloni kanssa olen lyönyt kättä päälle melkein aina, mutta joskus sitä omakuvaa on yritetty heilauttaa tai häpäistä. Teiniaikojen entinen seurustelukumppani oli vakaasti sitä mieltä, että rintani ovat pienet. Myös ylä-asteaikoina sain parhaalta ystävältä kuulla, miten joku poika oli todennut, että tarvitsisin silikonit. Skolioosin läpikäyneenä kirjaimellisesti vääristynyt vartalo oli jotenkin kamalan iso asia, mutta lähinnä koin suurta ylpeyttä leikkauksen myötä saamasta viidestä lisäsentistä sekä (omasta mielestäni) maailman upeimmasta arvesta, jonka se jätti jäkeensä. 
Mun keho on tehnyt mielettömän duunin! Selkäranka on luudutettu liikkumattomaksi ja pultattu kiinni kahteen titaanitankoon. Kropasta on tullut vuosien saatossa vähän naisellisempi lisäkilojen myötä ja nekin muutokset olen toivottanut tervetulleeksi ilolla. 

Mulle on tärkeintä, että mun kroppa jaksaa kuljettaa mua päivästä toiseen. Liikutan kehoani metsälenkeillä, joogalla ja kreisibailaamalla kotona. Syön miten haluan, mutta tähtään balanssiin. Joskus osaan piiskata itseäni liiallisesta roskaruuan syömisestä, mutta sitten tulee niitä viikkoja kun puputtaa vain kasvisruokaa ja tadaa, elämä on taas tasapainossa. 
Mutta mikä tärkeintä, puhun itselleni kauniisti. En ikinä sanoisi omalle parhaalle ystävälleni, että hyi mikä maha, älä syö sitä suklaalevyä, omaa vatsamakkaraa puristellen (sitäpaitsi, kaikille ihmisille tulee vatsamakkaroita)! Miksi sanoisin niin itselleni? 
Mulla ei ole olkapäät ihan samassa tasossa eikä selkäkään ole ihan symmetrinen. Mutta perhana, mun mielestä mun kroppa on aivan mahtavan ihana. Tykkään käyskennellä kotona ilman vaatteita ja aina peilin edestä kulkiessa tokaisen itselleni nykyisin, että VAU mikä nainen. 

Että eiköhän nyt vaan vedetä ne uikkarit päälle ja kirmata rantaveteen hihkuen. Kaikki vartalot on ihania ja tärkeintä on hyvä olo. Joskus se vaatii pelkkää oman itsensä hyväksymistä, joskus taas hiukan lisää vihreitä asioita ruokavalioon. Mutta balanssi, se on se juttu. Niin, ja alusvaatteisilla joraaminen kotona, vähän kuin niissä kaikissa korneissa deodoranttimainoksissa. Se oikeasti toimii! 
Syleile itseäsi, koska olet kaunis. Yritän itsekin muistaa sen. Kehutaan toisiamme. Muista kertoa, miten upeita ystäväsi ovat.  Äläkä ikinä sorru parjaamaan omaa vartaloasi, koska ethän sanoisi niin kenellekään mullekaan vai mitä?

6. kesäkuuta 2018

IRTIPÄÄSTÄMISEN JALO TAITO

Henkilökohtaisella tasolla harjoittelen paljon irtipäästämistä. 
Jo pelkästään omiin tähtiini on kirjoitettu, että olen hanakasti asioihin tarttuvaa sorttia. Otan tiukan otteen ravunsaksillani kaikista olennaisista ja epäolennaisista, hyvistä ja huonoista hetkistä. Todellisuuteni rakentuu toisinaan ylianalyyttisille tarinoille, jotka haamujen tapaan eivät jätä minua rauhaan, vaan pyörivät päässäni epämääräisenä muistojen tulvana. Selitän itselleni paljon ja pohdin syitä asioille ja ihmisille. Meillä on taipuvaisuutta narratiivisuuteen eli elämän jäsentämiseen tarinoina. Yleisesti määrittelemme itseämme haitallisten tarinoiden kautta. Omalla kohdallani olen mestari luomaan pahaa oloa itselleni ja ympärilleni lähtemällä ikuiseen ajatusjuoksuun näiden menneisyyden haamujen kanssa, joita meillä kaikilla tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän. 

Irtipäästämistä voi tehdä niin epätyydyttävästä elämäntilanteesta, huonoista ajatusmalleista, haitallisista tai myrkyllisistä ihmissuhteista ja ihan konkreettisista tavoista. Itselläni aikaisemmin irtipäästäminen on nimenomaan ollut elämäntilanteeseen liittyvää. Kun tajusin jättää energiasyöpöt pois omasta arjesta, on ollut helpompi käsitellä omia ajatuksia suurentelematta niitä isoiksi hirviöiksi. Hengittäminen on helpompaa, kun ajatuksilla on tilaa. Onnellisuus taas on suurempaa, kun omat voimat eivät mene liiaksi asioiden vatvomiseen ja pyörittelyyn. 
IMG_20180602_143409
Kun elämässä on tapahtunut, olen normaalisti jäänyt vellomaan melankoliassa ja synkkyydessä. Teininä oli helppo turruttautua huonoilla tavoilla, mutta mitä aikuisemmaksi sitä kasvaa, sitä enemmän ymmärtää olla tekemättä vain lisää hallaa. Tämä vain tarkoittaa aina sitä, että omien vastoinkäymisten ja ongelmien kanssa joutuu kohdata kasvokkain ja sepä vasta rumaa touhua osaa olla!
Mutta nyt siihen on alkanut pikkuhiljaa tulemaan muutosta. Oman sisäisen rauhan saavuttamisessa on se hyvä puoli, että ongelmat pystyy ulkoistamaan ja niiden tarkasteluun on tullut uusia puolia. Olen myös löytänyt itseeni takertumisen sijaan loistavia menetelmiä käsitellä omia tunteita ja sen jälkeen päästää niistä irti. 
Tämän suuren kehitysaskeleen itsessäni huomasin vasta toukokuussa, kun päässä vihdoin naksahti huomion tekemisen merkkiksi. Tajusin päästää irti itseäni painavasta asiasta ja voi pojat, on ollut helpompi hengittää. Siihen riitti se, että kuukausien vellomisen jälkeen ymmärsin, että en voi vaikuttaa kuin omaan toimintaani ja muu jääkin sitten luottamuksen varaan. Jokaisella on mahdollisuus tehdä uusia valintoja elämässään. 
Jooga ja meditaatio ovat olleet myös suuria polun viitoittajia, mikä tulee oman mielen sekaviin maisemiin. Se, että tarpeeksi syvään hengittämällä voi saada liikkellee suuria massoja ikävää oloa sen sijaan, että ne muodostaisivat suuren möykyn tuohon rintaan. Että mielen keskittäminen ja affirmaatioiden toistaminen, on yllättävän hyvä temppu huijata oma mieli ohjautumaan uudelleen. 

Valitettava, mutta hyvvä uutinen on se, että ihminen kasvaa, muuttuu ja kehittyy jatkuvasi. Välillä toivoisin pystyväni käymään itseni kanssa sisäisiä dialogeja paremmin juuri tässä ja nyt-hetkessä. Turhan usein kuitenkin vetäydyn kuoreeni saatuani jonkinlaista piikkiä lihaan, koska se nyt vaan on helpoin tapa reagoida. Mutta tässä sitä edellään ollaan! 

Ja kyllä, tänään on ollut taas yksi niistä aamuista, kun olen saanut ahaa-elämyksiä omasta elämästäni tuijottaessa liikkuvan junan ikkunasta ulos (niin runollista). Tämän päivän hetki ei kuitenkaan ole tähän aiheeseen liittyvää. Tai no, ehkä vähän. Täytyisi oppia päästämään irti siitä tunteesta, etten voi täysin ensinäkemällä luottaa ihmisiin uskaltaakseni olla täysin avoin oma itseni. Tästä ehkä lisää myöhemmin. 
Ja luit aivan oikein, olen oppinut koulun myötä uusia hienoja sanoja kuten narratiivisuus tai sisäinen dialogi. Jotain hyötyä tuosta instituutista siis on! ;) 

5. kesäkuuta 2018

KESÄN ÄMPÄRILISTA 2018

Näitä postauksia pyörii ihan hirveän paljon blogeissa kesäkuun alussa. Ja koska uskon vakaasti haaveiden ja tavoitteiden ylös kirjoittamiseen, miksi en esittelisi teille tämän kesän bucketlistiä! 

Lähinnä en ole tähän saakkaa edes suonut sen kummemin ajatusta tulevalle (tai noh, alkaneelle) kesälle. Mielenpäällä on ollut niin paljon kaikkea muuta. Mutta tänään oli viimeinen tentti takana, joten koulukirjat voi nyt virallisesti polttaa grillihiilien seassa ja katseen voi suunnata tuleville vapaapäiville! 

Mitä siis kesän 2018 kalenterista voisi löytyä? 
IMG_9103
Venezia, 2017

Mökkeilyä
Tämä on niinkin päivänselvää, että on jopa hölmöä kirjoittaa se ylös. Ensimmäinen mökkireissu on edessä jo parin viikon päästä, kun lähdetään juhlimaan juhannusta tuttuun ja turvalliseen tapaan. 
Sen lisäksi suunnitteilla olisi ystäväporukalla tehty reissu myöhemmin kesällä (tiedätte ketä tällä tarkoitan, olkaapa valmiina!).

Auringonlaskun katselua merenrannalla
Eikö kuulostakin vähän romanttiselta komedialta? Meillä on niin kauniit puitteet täällä omalla asuinpaikallani, että tämä olisi mukava totettaa joko kaveriporukalla tai oman miekkosen ja koiran kainalossa, piknik-herkkuja unohtamatta. 
IMG_20160509_165835
Kamakura, 2016

Pihan laittoa
Kyllä, luitte oikein. Minä, joka en ole perinyt äitini kykyä kykkiä kukkapuskien juurella aion kunnostautua ja tarttua haravan varteen. Ehkäpä istutan omenapuun? Tai rakennan suihkulähteen? Kukapa tietää!

Telttailua
Oli se sitten omalla takapihalla, luonnonsuojelualueella tai mökillä, se tulee tapahtumaan! Olen viimeksi telttaillut muksuna ja sekin oli ihan oman kotipihan turvallisella nurtsilla. Oli ihana herätä aamulla a) kovaan linnunlauluun b) hikiseen makuupussiin. 
IMG_20161016_184627
Fuengirola, 2016

Suppailua
Kokeiltiin kaveriporukalla suppailua viime kesänä ensimmäistä kertaa ja olipa muuten hauskaa! Ja koska tämä kesä tulee olemaan superlämmin ja aurinkoinen (fingers crossed) voisi sitä viettää muutamankin päivän veden äärellä kehitellen käsivarsilihaksia melan kanssa. 

Grillibileitä
Nyt kun uusi piha on valmistumassa ja terassi on saatu kuosiin, ollaan vain kalusteita, grilliä ja kylmiä juomia vaille kesäkunnossa! Odotan jo innolla puheensorinan täyttämää takapihaa ja auringon viimeisiä säteitä, ennen kun se katoaa puiden taakse. Grilliruoka on tietty kaiken A ja O!
IMG_9532
Köln, 2017

Asuntomessut Porissa
Meille on tyttöporukkamme kanssa muodostunut melkein jo tavaksi käydä pyörähtämässä asuntomessuilla himoitsemassa toienen toistaan upeampia lukaaleja. Viimeksi oltiin meidän mökin lähellä Mikkelissä, sitä edellisenä vuonna päädyttiin extempore-reissulle Seinäjoelle. Uskoisin, että Pori tarjoaa meille yhtä hauskoja hetkiä. Voipa taas raksittaa yhden kaupungin seuraavaksi mainitsemalta kohdalta. 

Maakuntamatkailua
Tänä kesänä ei tule reissuja Suomen rajoja kauemmas, mutta maakuntamatkailua aion harrastaa sitäkin enemmän. Koti-Suomesta löytyy niin paljon kauniita paikkoja, jotka ovat vierailun arvoisia. Opiskelijabudjetti saa siis luvan taipua lähinnä roadtrippailuun ja kotimaan metsiin. 

Katsotaan, mitä tämä kesä tuo tullessaan! Mulla on aina tapana ajatella, että jos edellinen kesä on ollut huikea ja täynnä uusia kokemuksia, tuppaa aina seuraava kesä olemaan astetta rauhallisempi ja työntäyteisempi. En haluaisi ajatella niin, koska elämä ja kesä on just niin makealta maistuvaa, kun niistä tekee. Toisaalta rauhallinen kesä ei ole yhtään sen hullumpi, varsinkin kun rahaa ei säästössä ole. Mutta kesän tekevät seura, sää ja fiilis, joka on mukavasti jo saavutettu viime viikkojen aikana. Jatkukoon seuraavat viikot yhtä aurinkoisissa ja leppoisissa tunnelmissa. Tiedättehän, aamukahveja pihalla ja rusketusraidat, niistähän se kesä on tehty!

4. kesäkuuta 2018

AUTIOSAARELLE TARVITSEE MUKAAN VAIN PARI HYVÄÄ PODCASTIA

Kesäkuu tarkoittaa meikäläiselle kirjaimellisesti ensimmäistä kesäkuukautta. Kesä taas tarkoittaa sitä, että eletään pesemättömällä tukalla päiväkausia, hypellään pellolla koiran perässä lauleskellen ja pukeudutaan pelkkiin bikineihin joka ikinen päivä. 
Kesä tarkoittaa myös sitä, että on aikaa puuhailla muitakin juttuja, kuin pelkkiä velvollisuuksia. Toisin sanoen, sitä kerkeää sivistämään itseään kuunnellen erilaisia podcasteja, joita maailma on pullollaan. 

Alla siis viisi podcastia, joiden kanssa viihdyn niin rannalla, haravan varressa kuin työmatkallakin!
IMG_3025
YKSILLÄ
Yksillä on kolmen bloggaajan Sara Vannisen, Marianna Mäkelän ja Elisa Lepistön joka keskiviikkoinen sarja Suplassa. Suosittujen bloggaajien podcastit kuulostavat mun korvaan niin kliseeltä, että kyseessä ei voi olla muuta kuin pinnallista höpinää, ottaen huomioon nykymaailman blogiskenen. Yksillä-jaksoissa keskustellaan kuitenkin niin uskonnosta ja uskomuksista, mielenterveydestä kuin somesta työpaikkana ja siitä, millaisia kiusallisia mokia kyseiset bloggaajat ovat onnistuneet tekemään. 

FROM THE HEART: CONVERSATIONS WITH YOGA GIRL
Olen joskus ennenkin täällä maininnut alkuperäisin ruotsalaisesta, nykyään Aruballa asustavasta Rachel Brathenista aka Yoga Girl:stä. Rachel on suora, rehellinen ja aito somepersoona, jonka From the heart-podcast käsittää sisälleen puhetta omista tuntemuksista, vegaanilapsen kasvattamisesta sekä elämästä Aruballa, joka ei aina ole yhtä ruusuilla tanssimista. 
IMG_3029
THE DAILY BOOST
Kaipaatko piristävää ja motivoivaa puhetta päivääsi? Onko aikaa vain alle 20 minuuttia, ennen kuin työpäivä alkaa? Säädä itsesi ainakin Spotifysta löytyvän The Daily Boost-podcastin taajuuksille, josta löydät Scott Smith-nimisen miehen lyhyitä tsemppauksia päivääsi aina unelmien saavuttamisesta irti päästämiseen. Smihin ääntä on tosi miellyttävä kuunnella ja pursuan aina hiukan enemmän energiaa näiden jaksojen jälkeen. 

NO FILTER
No filter on viimeisin löytöni, jonka eräs ystäväni vinkkasi. Sen pääosassa ovat bloggaajat Viena ja Arttu, jotka puhuvat avoimesti nimensä veroisesti ilman filttereitä. Heiltä on ilmestynyt vasta ensimmäinen jakso, joka käsittelee uskonnollisessa yhteisössä elämistä. Se oli jo niin mielenkiintoista kuunneltavaa, että jään mielenkiinnolla odottamaan lisää. Tämän podcastin löydät osoitteesta www.acast.com/nofilter
IMG_3027
VÄRIKÄS TOTUUS
Kirsikkana kakun päälle törmäsin eilen Temppari-kohuparin, Vilman ja Eliaksen omaan podcast-sarjaan. Ja tottahan toki oli pakko klikata play-nappia ja kuunnella näiden kahden horinoita. Kaksi jaksoa meni mukavasti putkeen tuossa pihahommissa ja on pakko myöntää, että ihan hauskaa kuunneltavaa ne olivat. Joten tämänkin kaksikon kohdalla odotan seuraavia jaksoja. 
IMG_3021
Podcastit ovat mahtava vaihtoehto ainaiselle musiikin kuuntelulle. Kirjoihin verrattuna ne ovat sinänsä helppoja vaihtoehtoja, koska samalla voi touhuta muita omia askareita. Kukapa olisi uskonut, että siivoaminen tuntuisi näinkin helpolta puuhalta napit korvissa? Tai miten nopeasti aika hurahtaa auringon alla, kun on joku mielenkiintoinen henkilö omalla tarinallaan höystettynä, ketä kuunnella. 
Mutta koska näitä kuunneltavia ei voi koskaan olla liikaa, niin vinkatkaapa kommenttilaatikkoon, jos teiltä löytyy jotakin podcastien helmiä kuunneltavaksi. Etsintäkuulutan mielenkiintoisia persoonia, syvällisiä pohdintoja sekä huumoripitoisia sarjoja!