Lammassaaren-reissun jälkeen on ollut hyviä sekä huonoja hetkiä.
Olen löytänyt jonkinlaista rauhaa itseeni tässä parin kuukauden aikana ja olen siitä ylpeä. Olen yrittänyt katsoa maailmaa vähän eri vinkkelistä. Omalla kohdallani se on tarkoittanut tietoisempaa positiivisuutta. Ja kyllähän se vain niin on, että positiivisuus vetää lähelleen hyviä asioita, ihmisiä ja tilanteita.
Negatiivinen asenne oikein ruokkii kaikkea inhottavaa, eilen sain itse sen taas huomata.
Mulla on tällä hetkellä kaikki pitkästä aikaa niin hyvin, että voisin melkein itkeä onnesta. No, niin olenkin, muutamia kertoja.
Työ maistuu ja ympärilläni on inspiroiva tiimi upeita naisia. Arki rullaa mukavasti omalla painollaan ja jokaisessa päivässä on ollut jotain erityistä. 30 days of yoga-haaste alkaa vetelemään viimeisiä, josta aionkin tulla kirjoittelemaan muutaman päivän päästä.
Kroppa toimii, mieli on kirkas ja joinakin päivänä on tuntunut kirjaimellisesti siltä, että mitä ikiniä teenkin, tapahtuu jotain ihanaa. Se on ihan käsittämätön tunne!
AINOA asia joka kuitenkin edelleen saa mun niskavillat pystyyn ja mielen puolustuskannalle on tuo opiskelu ja kaikki siihen liittyvä. On ollut ihan järjettömän vaikeaa löytää motivaatiota materiaaleille. Yksinkertaisesti ei vain huvita.
Esivalintakokeeseen on kaksi viikkoa eli tässä on vielä ihan potentiaalisesti aikaa jos otan itseäni niskasta kiinni tasan NYT. En tahdo luovuttaa tältä syksyltä, mutta samaan aikaan haluaisin vain antaa tämän haun olla.
Lähinnä siksi, että olen juuri nyt superonnellinen ja tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. En haluaisi mitään takapakkeja tälle vuodelle enää.
Nuo hemmetin pääsykokeet ovat muodostuneet mulle oikeaksi Akilleen kantapääksi. Ne edustavat mulle jotain sellaista mun elämässä, jota vain en ole kyennyt saavuttamaan. Dramaattista? Ehkä, mutta jostain syystä omat ja ulkoa tulevat paineet ovat onnistuneet pääsemään mun iholle.
Olen onnistunut pääsemään suhteellisen sinuiksi näiden asioiden kanssa, mutta yksikin lause tai sana voi murtaa mun itseluottamuksen tiiliseinän, jota olen niin ahkerasti koittanut rakentaa viimeiset kolme kuukautta.
Mutta koulu ei ole koko elämä. On niin paljon muutakin, mikä tekee juuri minun elämästä mielekästä.
Niinkuin sanoin, arki rullaa ihanasti (kop kop). Iltaisin en tiedä mitään parempaa kuin sytytellä kynttilöitä ja käpertyä sohvalle miehen kainaloon katsomaan Narcosta (joka saatiin loppuun eilen).
Viikonloppu on pyhitetty ystävien tapaamiselle, ulkoilulle ja Netflixille. Huhujen mukaan jälkimmäisen uumenista pitäisi löytyä uusi Lady Gagasta kertova dokkari. Popparit tulille!
Ensi viikko taas on omistettu sitten sille lukemiselle, joten saa nähdä vaivunko lyhyehköön blogihiljaisuuteen... Ensi viikon viikonloppu onkin perjantaista sunnuntaihin vapaa, joten täytyy laittaa suunnitelmia kehitykseen. Pitäisikö ehkä jopa vaihtaa maisemaa hetkeksi..?
Entä mitä teille kuuluu? Onko ilonaiheita joita haluatte jakaa tai stressinmurusia, jotka haluatte heittää VEKS elämästä? Painiiko kukaan muu opiskeludemonien kanssa? Ja tärkein onko suositella jotain superhyviä kirjoja pimeneviin syysiltoihin? (Itse luen tällä hetkellä Pohjoismaiden noitavainoista... :D).
Ihanaa viikonloppua just sulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti