Nyt vihdoin pääsen postauksen kimppuun, jota olen mielessäni väsännyt jo kauan. Jos minua on yhtään seurannut somessa niin tietää, että innostuin joogasta noin puolisentoista kuukautta takaperin. Osallistuin silloin #yogagirlchallenge-joogahaasteeseen, jonka tarkoituksena oli joogata joka päivä. Ja sille tielle jäätiin.
Toki jos rehellisiä ollaan, on tässä viimeisen parin viikon aikana ollut pari päivää, jolloin joogat ovat jäänet enemmänkin syvähengittelyksi suihkussa, mutta se ei ole se pointti. Pointti on se, että olen vihdoin löytänyt jotain, joka rauhoittaa mut. Jotain, josta saan voimaa ja energiaa. Mikä parasta, jotain mikä liikuttaa tätä kropan ruhoa! Kukapa olisi uskonut??
Koska elin (oikeasti) köyhää elämää vielä kuukausi sitten, mun joogatuntini tapahtuivat olohuoneessa tv:n edessä, Youtubesta opiskellen. Ja se on toiminut mulla. Ei paineita, ei ylimääräisiä häiriötekijöitä (ellei Yoddea lasketa) ja saan itse valita aikani! Hirveän kätevää. Pikkuhiljaa olen alkanut hiffata, että miten kroppa toimii ja miten sitä kannattaa liikutella.
Siksi ajattelin teille listata miten jooga on vaikuttanut elämääni.
KROPPA
Ensinnäkin reilussa kuukaudessa jo on kerennyt tapahtumaan niin selviä muutoksia, ettei sitä meinaa uskoa todeksi!
Kehoni venyy aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. En ole koskaan saanut eteentaivutuksessa käsiä maahan, mutta nyt se jokapäiväistä. Lihakset pysyvät paremmin menossa mukana, eivätkä kädet vapise heti lankku-asentoon päästessä.
Kroppa on timmiytynyt paljonkin. Päivittäinen turvotukseni on kadonnut hei, mullahan on yhtäkkiä vatsalihaksetkin! Missä ne ovat olleet nämä kaikki vuodet?
Toki tämä yhtäkkinen liikkuvuuden lisääntyminen on ollut vähän shokki, eikä jumejakaan ole päästy karkuun. Ensi kuussa voisi harkita jonkinlaiseen hierontaan vääntäytymistä, ihan kirjaimellisesti.
R U O K A V A L I O
On melkein sanomattakin selvää, että heti kun ottaa yhdenkin askeleen kohti terveellistä elämää, niin siitä helposti syntyy eräänlainen domino-ilmiö. Olen syönyt paljon kevyemmin viime viikkoina. Paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Lihan käyttö on vähentynyt huomattavasti, mutta sitä syödessä pöydässä pitää olla kunnon punainen pihvi!
Uusin suosikkiruoka-aine on ehdottomasti tölkistä tulevat kik-herneet, jotka voi kaataa suoraan salaatin sekaan! Superkätevä ja helppo proteiinin lähde.
Ei musta koskaan mitään kasvis-intoilijaa saa, koska let's face the reality. Hampparit ja ranskalaiset ovat elämä. Herkkuja en todellakaan ole jättänyt, päinvastoin. Tuntuu, että olen vetänyt enemmän sipsejä tämän kuukauden aikana kuin yhteensä kuluneen vuoden aikana (keho vaatii sen, mitä se tarvitsee , eikö?). Mutta mättöruokaa vetäessä olen huomannut saavani ihan fyysisiä oireita, joka saattaa olla joko psykologinen juttu tai sitten vain fakta siitä, että vatsani ei siedä rasvaa ja suolaa kaikkien niiden vihannesannosten jälkeen. Sinänsähän tämä toimii kyllä hyvänä motivaattorina!
Mutta ruokavalioon toimii mielestäni sanat kohtuudella kaikkea. Jos suurimmaksi osaksi ajasta syön hyvin, eiviikonlopun skumppajumpat ja satunnainen sipsien rouskuttaminen elämää tai kehoa kaada ojasta allikkoon.
K E H O N K U V A
Viime syksyn ikävämpi kausi aiheutti sen, että tuli syötyä TODELLA huonosti. Se myöskin näkyi kropassa. Jokapäiväinen leipämme vaihtui jokapäiväiseen turvotukseen ja pahoinvointiin. Olo oli kuin ilmapallolla ja se, mitä peilistä näkyi ei todellakaan omasta mielestäni ollut silmiä hivelevää. Haukuin mielessäni omaa vartaloani, mikä on oikeasti ihan kamala teko. Haukkuisitko ystäväsi vartaloa ikinä rumaksi? Miksi siis tekisit niin itsellesi?
Liikunnalla on suotuisia vaikutuksia ihan yleisestikin, mutta mitä enemmän olen alkanut venyä, taipua ja vahvistua, sitä enemmän olen alkanut kiittää kehoani. Se tekee juuri niinkuin haluan. Se pystyy ihmeellisiin suorituksiin!
Nykyään kun katson itseäni peilistä, ihailen itseäni. Näytän mielestäni hyvältä! Ja onko oikeasti tapahtunut suurta muutosta? Ei. Ehkä pari hassua kiloa lähtenyt turvotuksen myötä, mutta kaikki muu on aikalailla ennallaan.
Tätä haluaisin niin toitottaa kaikille muillekin. Olette ihania, hyväksykää itsenne!
M I E L I A L A
Tämän myöskin allekirjoittaa rakas mies, joka kanssani jakaa tämän talouden. Jooga on tehnyt ihmeitä mun hermoille. Krooninen stressaaminen, ei ole näkynyt? Keittiön lattialla väsymyksen itkeminen, not anymore!
En tiedä johtuuko se ylipäätään terveellisemmistä valinnoista, liikunnasta vai joogan rauhoittavasta vaikutuksesta, mutta en koe olevani sama ihminen laisinkaan, kuin vuosi sitten. Olo on paljon positiivisempi ja avarampi. Näen asiat ihan eri tavalla. Iloa saattaa aiheuttaa niin kaunis sateenkaari taivaalla kuin joku ihanan, ohimenevä ihmiskohtaaminen. Yhtäkkiä on alkanut tuntu, että joka päivä tapahtuu jotain ihanaa ja ihmeellistä! Eikö kuulostakin kliseiseltä ituhippeilyltä...
Tämä on pelottavan ihana olotila. Kun jättää stressaamisen, masentelun ja yleisen negistelyn ja korvaa sen syvään hengittämisellä ja positiivisyydellä, niin johan alkaa pyyhkiä. Elämä heittelee sitruunoiden sijaan mun eteeni Fazerin suklaakonvehteja, ainakin siltä se tuntuu!
Siinä aika hyvin tiivistettynä sanaoksennukseksi, millainen olo mulla on nyt. Tämän viikon joogailut ovat jääneet vähemmälle pitkien työpäivien vuoksi. Tuleva vapaa viikonloppu kuitenkin sisältää niin paljon aikaa, että kerkeän suomaan sieltä osan itselleni.
Ah, elämä on supermaittavaa tällä hetkellä. Ja sitä haluan jakaa teille enemmän täällä! Olen hirveästi viime aikoina miettinyt, mihin suuntaan haluaisin bloggaamista viedä. Se on edelleen hautumassa.
Mutta tosiaan, pahoittelen radiohiljaisuutta, mutta vapaat hetket ovat menneet muihin asioihin. Sanottakoon, että sain eilen sähköpostiini kilahduksen, joka meinasi sitä, että minut kutsuttiin Metropolian pääsykokeeseen! Kyllä, mulla on vielä mahdollisuus päästä opiskelemaan!!
Juhlikaamme sitä.
Ihanaa viikonloppau kaikille!
