2018/01/22

DRINK YOUR GREENS

IMG_1667
IMG_1663
1 omena / 2 kiiviä / puolikas puristettu sitruuna / 1/4 tl spirulinaa /  1 tl kookosöljyä / vettä 

Rakastan smoothieita joskus jopa enemmän kuin elämää, mutta vihermömmöt eivät koskaan ole sillälailla mieltäni hivelleet. Nyt kuitenkin elämäntapavegaanien ruokatottumuksista inspiroituneena, heitin viimeisimmällä kauppareissulla kärryihin Cocovin spirulina-jauheen. 

Spirulina on mikroskooppinen levä, jota käytetään ravintolisänä. Se sisältää muun muassa B-vitamiineja, sinkkiä, beetakaroteenia, rautaa ja gammalinoleenihappoa (koskaan kuullutkaan). 
Purkin ohjeissa luki, että käyttö täytyy aloittaa pienellä määrällä, jotta vältetään kehon puhdistusreaktio. 
Ihan mielenkiinnolla olen tämän nyt lisännyt muutamiin smoothieisiin, eikä se muiden aineksien seassa maistu oikein miltään, mikä on toisaalta hyvä juttu. Katsotaanko, onko olo puhtaampi hetken käytön jälkeen! 

2018/01/19

KESKIVIIKKO PUHELIMEN LÄPI

6:00
Herätys soi hyvin nukutun yön jälkeen ärhäkkäänä. Mies nousee, mutta minä näprään uuden herätyksen puolen tunnin päähän. 
BeFunky Collage
6:34
Olen hiukan masentunut laiskuudestani, sillä halusin viettää uberhitaan aamun. Raahaudun suihkuun zombina, mutta kuuma vesi tekee ihmeitä. 
Heitän puuron mikroon, lusikoin kahvin suodatinpussiin ja valmistan jollain kolmannella kädellä siinä sivussa smoothien. 
Syön aamupalan kaikessa rauhassa Vauva-palstaa selaten (koska mitenkä muuten aloittaa aamu kuin provosoitumalla oikein kunnolla). Käytän aamustani mieluusti suurimman ajan vatsan täyttämiseen, kuin laittautumiseen. Viimeiseksi puen päälle, letitän kosteat hiukset ja sivelen hiukan meikkiä nassuun. 
Lenkitän koiraa reilut 20 minuuttia, huutaisen vitamiinit Beroccalla alas ja nappaan kahvia koulumatkalle. 

Aamun smoothie
kokonainen banaani
ananaspaloja- ja mehua tölkistä
kaksi kiiviä
1/4 teelusikallista spirulinaa
IMG_20180117_082220
8:20
Istuudun autoon, jota ei tarvinnut sulatella yön jäljiltä. Mukana menossa on köyhän naisen kahvin, sillä en vieläkään omista termosmukia. 
Rakastan aamulla ajamista, sillä aamuradiot ovat ihan lempparijuttuni. Matkaan menee yleensä noin reilu puoli tuntia, mutta tähän aikaan olikin jopa hiukan ruuhkaa. Mikä tarkoittaa sitä, että tapojeni vastaisesti olen myöhässä. Onneksi ryhmätyöporukkani on anteeksiantavaista sorttia. 

9:10
Saavun koululle ja käymme ryhmätyömme suunnittelun kimppuun. 
BeFunky Collage1

13:20
Päivä loppuu kivan aikaisin. Olimme suhteellisen aikaansaavia projektimme kanssa, mikä kyllä lämmitti mieltä. 
Aamuajeluiden lisäksi rakastan tuhottomasti kouluruokailuja. Tänään lautaselle tiensä löysi mustajuurikeitto ja sen kylkeen hiukan salaattia. 
Koulunpenkin kuluttamisen jälkeen suuntaan keulan kohti keskustaa. 
BeFunky Collage2
14:00
Agendana oli hakea uudet siniset perusfarkut, sillä ikäväkseni huomasin tuossa yksi päivä kuluttaneeni vanhat haaroista puhki... Tuntuu, että olen nykyään maailman huonoin shoppaaja. Sovituskopit eivät vain ole mua varten. Pyysin myyjää tiiraamaan istuvuutta, koska en selvästikään enää edes muista, miltä vaatteiden kuuluu näyttää päällä. 
Hikisen sovitusrumban päätteeksi suuntaan hemmottelukaakaolle ennen kotimatkaa. 
IMG_20180117_150359
15:15
Ihailen hetken kotona omaa ahkeruuttani. Farkkujen lisäksi kävin hommaamassa nimittäin itselleni vihdoinkin matkakortin (ihanan värisiä suojia nykyyään tarjolla!) sekä vanhan kunnon kalenterin! Aloin menemään niin sekaisin ajoista ja päivistä, että on pakko jotenkin yrittää sumplia ne samojen kansien väliin oman mielenterveyden vuoksi. 
Akateemisesta kirjakaupasta bongasinkin maailman pelkistetyimmän mustan kalenterin, joka on valmistettu kierrätysmatskusta!
BeFunky Collage4
16:00
Flunssan vuoksi en jaksanut lähteä kävelemään pitkää lenkkiä, joten päätin hoitaa koiranulkoilutuksen helpoimmalla tavalla ikinä: koirapuistossa. Saatiin kyllä olla keskenämme, mutta tunti jaksettiin puistossa puuhailla. Tuo satanut lumi tekee muuten ihmeitä mielelle. Niin valkoista ja valoisaa! 
BeFunky Collage5
17:20
Koska hyvällä energialla jaksaa painaa, suuntasin koiranulkoilutus-session jälkeen vanhempien luokse kylään. Kerkesin suurinpiirtein takin riisua päältä ja käsissäni oli jo uudet, siskoni neulomat sukat sekä uunista tullutta pullaa! Sanalla sanoen, parhautta! 
BeFunky Collage6
IMG_20180117_203112
18:00 -->
Illalla lähti myös testiin ihan superloistava uusi resepti, nimittäin Afrikkalaisvivahteiset lihapullat. Opin taas uusia juttuja, kuten sen, että teräskattila voi toimia myös pataruokien teossa. 
Illan oikeastaan hoitelin koneella juttuja, yrittäen saada selkoa ensi viikkojen aikatauluista radiopodcastien pauhatessa kuulokkeissa. 

Opiskelijaelämämaittaa ihan makoisalta, mutta just nyt olen onnellinen tulevasta viikonlopusta. 

2018/01/15

KUN SAIRASTAMINEN AHDISTAA

Mä olen tosi surkea sairastaja. Mä en vaan osaa jäädä kotiin kipeänä, vaikka Netflix and chill with tee-päiviä ei koskaan voi olla liikaa. 
Mä olen nyt reilun viikon päivät tuskaillut flunssan kourissa. Viime viikon lopusta kyllä urheasti vääntäydyin jo kouluun (jeij, se on hauskaa) ja jopa töihin. Näiden urotöiden jälkeen ollaan siinä tilanteessa, että ääneni on puoliksi kadonnut jonnekin (todennäköisesti eilisen deitti-illan tiimellyksissä elokuvateatteriin) ja päätä jyskyttää jokin muu kuin punaviini. 

Ahdistuin illalla ajatuksesta, että joudun ilmoittamaan kouluun olevani kipeä. Päätin nimittäin tänään viettää kotipäivän sohvan-nurkassa. Ahdistun yleensä myös muun muassa työterveyslääkärin luona käymisestä. Elän aina siinä pelossa, että lääkäri toteaa minun valehtelevan työkyvyttömyydestäni vaikka on ilmiselvää, että saikkupaperin kanssa käsi kädessä sieltä aina kotiin lähdetään. 
Mulla on aina ikään kuin sellainen olo, että en ansaitse näitä kotona lepäilyjä. Pystyn nimittäin kyllä pyörittämään arkea pienessä kurkkukivussa tai juoksevan nenän kanssa. Kunnes tulee sitte se kuuluisa stoppi. 
IMG_1591
Joskus jostain tutkimuksesta luin, että suomalaiset ovat mieluummin sairaana töissä kuin kotona lepäämässä. Mikä siinä on, että se sairaspäivien pitäminen aiheuttaa huonoa omatuntoa? Vaikka kroppa selvästikin viestittäisi tarvitsevansa lepoa, on silti painettava pää kolmantena jalkana luuhistumiseen saakka. ARGH! 

Pahinta on kuitenkin puolikuntoisena oleminen. Että syke nousee pelkästään jaloilleen nousemisesta. Ärsyttää, että läheisin asia minulle tällä hetkellä on nessupaketti. Ja nenäsumute, tuo taivaan lahja. 
Nyt taistelen sen kanssa, että olisinko vielä huomennakin kotona, vaikka koulussa olisi kaikenmaailman tärkeitä juttuja tarjolla. Ahdistaa ajatus siitä, että jäisin niistä paitsi. 
Kai sitä täytyisi opetella jonkinlaista armollisuutta itseään kohtaan. Että ei taaskaan ole pakko olla mikään superihminen. Ja että on ihan ok, jos flunssa kataa petiin. 

Onko ruudun sillä puolen muita ahdistuneita sairastelijoita? Miten päästä irti kalvavasta huonosta omatunnosta, vaikka lepäämiselle olisi oikea syy?? 

Ja viimeiseksi, löytyykö teiltä vippaskonsteja flunssan karkoittamiseen? 

2018/01/09

HOMEMADE POTATOCHIPS

IMG_1566
IMG_1573
IMG_1575
Pese ja kuori haluamasi määrä perunoita. Kuivaa ja viipaloi perunat ohuen ohuiksi viipaleiksi. Sivele perunapalat rypsi- tai oliiviöljyllä. Ripottele päälle pippuria ja suolaa. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Käännä perunslaissit kertaalleen uunissa. 

Itsehän rakastan sipsejä ihan kamalan paljon. Inspiroidun yhden Facebookin ruokasivuston juures-sipsi ohjeesta niin paljon, että päätin lähteä itsekin testailemaan. Valitsin helpon perunan sekä sen kaveriksi perinteiset suomalaiset mausteet. Paprikajauhe voisi olla kiva lisä ja seuraavaksi haluaisin kokeilla lehtikaalisipsien tekoa. Hirveän helppoa ja vaivatonta pieneen suolaisen himoon. 

2018/01/08

VUONNA 2018 AION...

Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille! 

Olemme nyt eläneet reilun viikon vuotta 2018, voitteko tuntea jo uuden vuoden tuomat tuulet? 
Minä ainakin tunnen, sairaspedillä. Perjantaina flunssa kaatoi meikäläisen sohvan nurkkaan ja täältä en ole vielä noussut.  Ilmeisesti kehoni ei ole tottunut tällaiseen ylimalkaiseen lepäämiseen. Voitteko kuvitella, että tämä päivien makoilu on aiheuttanut mulle tulehduksen niskaan. Kyllä, luit oikein. 
Vaikka viikonloppu menikin itkua tihrustaessa räkäpapereiden keskellä (Netflix vinkkaus, Lady Gaga: Five foot two, yllättävän hyvä) olen ottanut tämän taudin merkkinä kropalta siitä, että nyt kannattaa levätä oikein olan takaa, ennen kuin uusi arki alkaa rullaamaan. 

Postauksen aiheena on tänään uuden vuoden lupaukset tai aikeet, tai miksikä niitä nyt haluaa kutsua. Moni on jostain syystä suhtautunut lupaus-sanaan tosi negatiivisesti. Niihin liitetään aina jatus siitä, että ne eivät kuitenkaan pidä. Tipaton tammikuu loppuu tasan silloin, kun helmikuun ensimmäinen tunti pyörähtää kelloon. 

Kirjoitin viime vuonna postauksen Vuonna 2017 aion..., jossa listasin tulevalle vuodelle muutaman aikeen tai asian, jonka haluan saavuttaa. Ja se toimi! Uskon siihen, että kun asioita ja toiveitaan sanoo ääneen (tässä tapauksessa kun ne kirjoittaa kaikelle kansalle luettavaksi), sitä jotenkin ohjelmoituu lähtemään tavoitteitaan kohti. Ja nyt ei ole kyse siitä, että alotan painojen noston käymällä punttiksella viisi kertaa viikossa. Tai, että aloitan uuden ruokavalion. Ollaan vähän hellempiä ja käytetään luovuutta. Mitä just sinä haluaisit saavuttaa tänä vuonna ja miksi?

Vuonna 2018 minä aion... 
IMG_1539
(kiitos maailmalle, viime viikolla otetuista selfieistä, voitte sitten vaikka kuvitella, että näytän tällä hetkellä tältä)

... lukea kymmenen kirjaa. 
Lukeminen jos mikä on jäänyt aivan liian vähälle allekirjoittaneen elämässä. Haluan tämän tekstihimon takaisin ja parhaiten se toteutukoon oikeasti myös lukemalla. Sain inspiksen tähän rakkaalta pikkusiskoltani, joka lausui nuo kunnialliset sanat "Siis sehän on melkein mut ei ihan kirja kuukaudessa. Eli silleen aika helppo.". No näinpä juuri. Yksi on kesken ja toisen ajattelin aloittaa tänään, eli laitetaan nyt heti kirjallisuuden puolesta tuhat rautaa tuleen. 

...opiskella niin maan perhanasti.
Jos kukaan ei vieläkään ole kuullut, NIIN MINÄHÄN PÄÄSIN KOULUN PENKILLE. Koulu alkaa keskiviikkona ja siitä alkaa minun akateeminen matkani sossutädiksi. Ei vaineska, mutta odotan aivan tulen palavalla innolla seuraavia vuosia. Motivaatio on x1000 ja olen valmis näyttämään ne kynteni, joita olen nämä kuluneet vuodet teroitellut eri työpaikkojen takahuoneissa. 
IMG_1553
...harrastaa kotimaan matkailua. 
Suomireissaaminen on jäänyt oman elämäni aikana hyvinkin minimiin ja tämä vuosi olkoon Suomivuosi. Haluaisin nähdä edes jotakin uutta, mitä kotimaastamme löytyy. Mutta en toki laita pahitteeksi jotakin muuta reissua, käytännössä ihan mihin vain. Siis vaikka Tallinaan. Olen matkailuaddikti, jonka ajatukset kiitävät kohti uusia reissuja nopeammin kuin Finskin kone. 

...jatkaa tätä löydettyä polkua eteenpäina. 
Olen mielestäni suhteellisen hyvällä jamalla omassa elämässäni. Löysin joogan, jota haluan pitää mukanani nyt ja aina. Haluan panostaa omaan elämänlaatuuni kaikilla osa-alueilla. Vahvistaa  omia arvoja ja seistä niiden takana. Osata sanoa rohkeasti ei ja kyllä. Ottaa vastaan avoimesti kaiken, mitä elämä heittää omalle tielle. Olla positiivisempi ja armollisempi. Syödä hyvin, nukkua hyvin ja juhlia hyvin. Haluan löytää sen kultaisen tasapainon. Eli toisin sanoen jatkaa itseni kehittämistä. 

Mulla on sellainen kutkutteleva tunne vatsanpohjassa, että tuleva vuosi tulee olemaan ihmeellinen, uudenlainen ja täynnä haasteita niin hyvässä kuin varmasti pahassakin. Olen aikalailla valmis kohtaamaan kaiken ja jos en olekaan, niin sekään ei haittaa. 
AH, tehdään yhdessä tästä vuodesta vieläkin parempi! Ihanaa kun olette siellä ruudun toisella puolella mukana! 

2017/12/30

Goodbye 2017

On taas se aika vuodesta. Pian paukahtelevat raketit yötaivaalle ja samalla haikeana muistellaan kulunutta vuotta. Blogimaailma täyttyy erilaisista muisteloista, mikä on ihanaa. Mielestäni vuoden viimeiset päivät ovat hyvä hetki pysähtyä, katsahtaa taaksepäin ja palata niihin ihaniin ja miksei ikävimpiinkin hetkiin, ennen kuin hypätään uusien tuulien vietäväksi.
Itse olen viimeisin kuukauden aikana pohdiskellut kulunutta vuotta ja voi pojat sitä kasvun ja kasvukipuilun määrää…

Kuluneen vuoden voisi oikeastaan jakaa kolmeen osaan. Aikaan ennen kesää, kesään sekä kesän jälkeiseen aikaan. Eiköhän sukelleta kliseiseen menneen vuoden muistelemiseen!
IMG_6885
Alku vuosi kun ei ollut sitä keveintä aikaa. En oikein edes osaa kuvailla omia tuntemuksia kunnolla kyseiseltä ajanjaksolta. Olen soutanut ja huovannut sen kanssa, haluanko jakaa kaikkea tänne, koska silloin asetan itseni niin paljaaksi kaikkien eteen. 
Totuus on se, että vuoden 2016 syksyn stressi ja muutokset laukaisivat hyvinkin ihmeellisen oravanpyörän. En nukkunut, ei ollut ruokahalua ja yksi yö sain sellaisen kipukohtauksen, että pääsin loppujen lopuksi Jorviin sydänkäyröille ja tippaan. Ilman mitään syytä. 
Vähensin tämän myötä työmäärää ja yritin löytää jotain mistä saadaa kiinni, mutta jouduin taipumaan ja pyytämään apua. Totesin terapeutille, että nyt haluaisin vain kaikken eniten olla taas se iloinen oma itseni. 
Loppujen lopuksi keväältä en muista paljoakaan. Olin sen verran pöhnässä koko ajan. Söin unilääkkeitä tammikuusta kesäkuuhun, jotta saisin arkea järjestykseen ja siinä sivussa koitin lukea pääsykokeisiin sekä pyörittää omaa arkea sekä vähän koota niitä omia palasiani keittiön lattialta, jolle olin itkenyt joka ikinen aamu ennen töihin lähtöä. Niin paljon väsytti. 
IMG_1517
En saanut opiskelupaikkaa, viidennestä hakukerrasta ja ahkerasta lukemisesta huolimatta. 
Sen sijaan irtisanouduin töistä ja lähdin kolmen viikon seikkailulle Eurooppaan ystäväni kanssa. 
Reissulta palatessa sain vastailla muutamaan "mitäs nyt sitten aiot?"-kysymykseen. Vastaus oli aina sama, saas nyt nähdä. 

Nautin suunnattomasti elokuun rauhallisuudesta ja levollisuudesta. Tein ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa jotain, mitä edes itse en osannut odottaa itseltäni. Löysin joogan, jonkinlaisen mielenrauhan sekä hyvän ruuan ja kunnon yöunet uudelleen. Kuukauden työttömyyden jälkeen palasin takaisin myyntihommiin keskelle upeaa naisporukkaa ja sillä tiellä olen edelleen. 

Tottakai syksyyn on kuulunut omia vaikeuksiaan, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu, että olen taas hiukan viisaampi. Omat vaikeuteni ovat opettaneet minulle jotain ja itsetutkiskelu jatkuu kirkkaampana kuin koskaan. Olen ymmärtänyt sen, että omalla olemisella ja tekemisellä voin saavuttaa oikeasti mitä vain, kunhan muistan jättää sen stressaamisen roikkumaan kaappiin. 
IMG_0507
Vuoden alussa kirjasin ylös muutaman asian, jotka halusin toteuttaa. 

Hanki uusi tatuointi
Helmikuussa kävin serkkuni neulan alla hakkauttamassa horoskooppini Ravun tähtimerkin Intuitio-tekstillä nilkkaani. 

Matkusta yksin
Lensin heinäkuussa ensimmöistä kertaa ypöyksin, vaihdon kanssa Saksasta takaisin Suomeen! Selvisin, vaikka jostain syystä jännittikin ihan superpaljon. 

Vastaanota opiskelupaikka
Epäilykset olivat ilmassa, mutta KYLLÄ. Sähköpostiini tosiaan ilmestyi hyväksymiskirje yhtenä tavallisena torstaina Metropolialta. Tämä tyttö lähtee oikeasti takaisin koulunpenkille, sosionomiksi itsensä lukemaan!!!!

Ole onnellinen
Toivoin tätä enemmän kuin mitään muuta. Kevään harmaa mössö vaihtui väreiksi, auringoksi ja rakkaudeksi (apua, miten hippimäistä tekstiä...). Alan pikkuhiljaa sisäistämään sitä faktaa, että ainoa ihminen joka juuri mut voi tehdä juuri nyt onnelliseksi, olen minä itse. 

Vuosi 2017 on ollut opettavaisempi, kuin yksikään elämäni vuosi koskaan aikaisemmin. Olen joutunut pohtimaan omaa olemista sekä sitä, kenen kannalta niitä ratkaisuja kannattaa omassa elämässä tehdä. 
Oman itsensä kehittäminen ei koskaan lopu ja on vielä paljon asioita, jotka vaativat aikaa, käsittelemistä ja käsittämistä. Mutta olen onnellinen juuri nyt, sillä olen oikealla tiellä. Tuntuu, että sanon näin joka vuosi, mutta kai sitä joka vuosi taas löytää itsensä uudelleen ja uudelleen. 
Odotan tulevaa vuotta kuin kuuta nousevaa. Arki muuttuu taas ihan erilaiseksi ja sitä tullaan kohtaamaan aivan uusia tuulia, ihmisiä, kokemuksia ja fiiliksiä. 
En muista, milloin viimeksi olisin tuntenut itseni näin eläväiseksi ja onnelliseksi, juuri näissä nahoissa. 

Kiitos teille kaikille, jotka olett matksanni kulkeneet taas yhden vuoden. Taputtakaa itseänne olalle, sillä kyllä! Taas on selvitty 12 kuukautta. Uusi vuosi tuo aina uusia mahdollisuuksia eteen. Millainen sinä haluaisit olla? Mitä haluaisit tulevalta vuodelta? Mitä haluaisit saavuttaa ja kokea? Entä mistä haluaisit irroittaa? Näitä teemoja on hauska pohtia vuoden vaihteen jälkeen oikein urakalla. 
Sen voin sanoa, että salikorttia en todennäköisesti aio hankkia, mutta tipatonta voisin ehkä kokeilla, once again! 

Ihanaa uutta vuotta!

2017/12/25

J O U L U 2 0 1 7

IMG_1456
IMG_1459
IMG_1465
IMG_1471
IMG_1495
Joulu on melkein juhlittu! Luen tuon huomisen Tapaninpäivän vielä joulurientoihin, siksi tuo melkein. 
Meidän joulu sujui miellyttävän rauhallisissa ja auvoisissa fiiliksissä. Aaton aattona hoidimme viimeiset jouluostokset, iltasella uppuduimme leffateatterin muhkeisiin penkkeihin töllistelemään uusimman Star Wars-elokuvan siskoni ja Z:n kanssa. 

Aatto oli perinteinen joulupuuron ja illallisen merkeissä. Kamera ei hirveästi kassista poistunut, mitä pidän hyvänä merkkinä. Tunnelma oli katossa ja ruokapöydän ääreen keräännyttiin isolla porukalla nautiskelemaan jouluantimista, joiden kokoamiseen kaikki olivat osallistuneet. 
Pukki kävi kylässä ja lahjoja vaihdettiin. Nauru raikasi ja lasten ilo oli ihan käsin kosketeltavaa.
Omien vanhempieni luona nautimme jälkiruokakakkua. Kotona nukahdimme Z:n kanssa sohvalle leffan ääreen ja tänään on taas vain naatiskeltu. Z:viettää traditionaalista poikien iltaa, meinä olen joogannut 108 aurinkotervehdystä sekä täyttänyt itseäni kiitettävästi jouluherkuilla. 

Ah, joulu... Se oli jälleen ihana, perhekeskeinen ja täynnä iloa ja rakkautta. Tunnen oloni niin onnekkaaksi kaikkien näiden ihmisten keskellä. 

Joulukalenteri tuli myös päätökseen ja sanotaan että, olipahan taas Noramainen tempaus. Eli postauksia aina silloin tällöin. :D Mutta ihanaa kun olette jaksaneet seurata. 

Ihanaa joulua vielä kaikille !