2017/09/25

L A M M A S S A A R I

IMG_0607
IMG_0481
IMG_0518
IMG_0531
IMG_0592
IMG_0534
IMG_0605
IMG_0598
IMG_0608
IMG_0610
Oltiin ystäväni kanssa kuvailemassa Lammassaaressa, joka oli meikäläiselle täysin uusi ulottuvuus Helsingistä. Saari on vietävän ihana ulkoilu-alue, jonne tien vie puu"polku". Tilalla oli ennen ilmeisesti pitkospuut, mutta niitä ei enää pääse kokemaan. Lammassaari on täynnä pienen pieniä mökkejä, mutta sieltä pääsee myös bongailemaan oikeita lampaita viereiseen Kuusiluotoon. Jonkinlainen lintubongarien paratiisi tämä paikka oli, sillä niin monta kaveria kiikareiden ja jäätävien kameroiden kanssa hiippaili siellä menemään.  

Uusia ulkoilualueita on ihana seikkailla läpi. On hassua, että keskeltä kaupungin hälinää voi löytyä suojeltuja saaria tai ylipäätään lampaita! Naposteltiin Fazerin sinistä rantakiven päällä ja käytiin läpi muiden vierailijoiden kirjoituksia Kuusiluodon postilaatikon luona. Hirveän hauska tapa viettää vapaa-päivää! 

Käytiin nyt illemmalla myös meidän ensimmäisillä koiratreffeillä läheisessä koirapuistossa. Seuraan liittyi myös muutama muu karvakaveri ja siinä me seistiin porukalla naureskelemassa koirien touhuille. 
Takana on siis kaiken kaikkiaan niin hauska maanantai, etten kestä! Niinkuin Instassa kirjoitin, ei maanantaiden tarvitse olla aina masentavia ja ikäviä. Parhaimmillaan ne ovat alku jollekin uudelle. 

2017/09/24

SUNNUNTAISIA KASVIMAA-PUUHIA

Vapaat sunnuntait on siitä kivoja, että voi nukkua ensin pitkään ja makeasti. Sen jälkeen voi tuijotella Netflixiä, vetää syksyisiä kävelylenkkejä koiran kanssa ja syödä. 
Tänään päätin myös vihdoin ruksata yhden kohdan to-do-listaltani. Ulko-oven edessä ollut ruukku on kaivannut siitä asti piristystä, kun edelliset callunat nuupahtivat raskaan talven jälkeen. Nyt oli vihdoin aika tehdä tuolle surulliselle näkymälle jotain. 
IMG_0450
IMG_0456
IMG_0460
Miksikään viherpeukaloksi meikäläistä ei voi kutsua, koska olen menneessä elämässäni tappanut muun muassa kaktuksen pelkällä katseella. Mutta rukkuhommat ovat sen verran helppoa puuhaa, ettei siinä voi mennä vikaan. 
Ja koska keittiön yläkaapin päällä oli parit tyhjänä olevat ruukut, päätin keksiä niillekin jotain täytettä! 
IMG_0465
IMG_0468
IMG_0473
Ruukkuyrttejä olen joskus koittanut pitää elossa, mutta yleensä ne eivät ole selvinneet viikkoa pidempään. Mulla oli entisessä kämpässämme pieni viljelmä keittiön ikkunalaudalla, mutta muuttaessa niiden olemassaolo vähän jäi. 
Nyt sain jostain syystä uutta virtaa puuhailla pientä puutarhaa aikaan. Sitruunamelissa on nyt istutteuna ja sain kuvien ottamisen jälkeen tuon avokadonsiemenenkin kylvettyä multaan. Nyt vain odottamaan! Hedelmien siementen istuttaminen on superhauskaa puuhaa, varsinkin siinä vaiheessa jos siemenet alkavat oikeasti itämään. Plus, jos elät pienellä budjetilla on hedelmien hyötykäyttö huonekasveiksi loistava vaihtoehto sen sijaan, että ostaisit kasvit. Toki joudut hetken ajan odottamaan vihreitä lehtiä, mutta mitäpä pienistä!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! 

2017/09/20

TÄTÄ ET TIENNYT MINUSTA #2

1. En osaa hahmottaa aikaa tai etäisyyksiä. Mulla ei ole koskaan todettu mitään hahmotushäiriöön viittaavaa, mutta joskus mulla on pieniä ongelmia tämän kanssa. Mun on vaikea sanoa, kauanko esimerkiksi johonkin tiettyyn asiaan tai matkaan menee aikaa, jolloin joko yli- tai aliarvioin ajan tarpeen. Yleensä olen vain superajoissa uusissa paikoissa, koska varaan matkoihin suurinpiirtein kaksinkertaisen ajan, kuin mitä tarvitsisi. 

2. Kerään kirjoja. Kyllä, niitä missä on oikeat kannet ja paperiset sivut (en kestä ajatusta mobiilikirjoista tai siitä, että kouluissa käytetään muka tietokonetta tai tabletteja!!!11). 
Haalin paljon kierrätyskeskuksista kirjoja, joita haluan tai voisin jossain vaiheessa lukea. En tosiaan ole lukenut puoliakaan noista kirjahyllyn täytteistä. Ja silti on jatkuva himo ostaa uusia. Kun palkkapäivä tulee, suuntaan aina ensimmäisenä klikkailemaan Adlibriksisestä jotain virtuaaliostoskoriin. 
Mutta sanottakoon, että ainakin mulla on viihdykettä kotona valmiina, jos media-alustat ja tv hajoaa! 

IMG_9329
4. Olen lapsuudessani toiminut mallina sisustus- ja käsityölehtiin. Näin jälkikäteen muistellen, nuo ovat ollet melkoisia kokemuksia pikku-Noralle! Kuvauspäivät oli aina hauskoja. Kuvaajat tulivat tutuiksi ja saatiin pitää kivoja vaatteita. Omalta osaltani tämä tyssäsi yhteen kertaan, kun varhaisnuoruuden ensimmäisissä murrosikämyllerryksissä sain vedettyä kiukkupussikohtauksen. Piti esittää, että on mukava kesäpäivä ulkona, vaikka todellisuudessa taisi olla syys- tai lokakuu. Sitä voisi melkein kutsua Diva-momentiksi... 

5. Oikean korvani kuulo on huomattavasti huonompi kuin vasemman. Kärsin lapsena monen monta korvatulehduskierrettä, jonka seurauksena joku "hajosi", enkä ole kuullut kunnolla sen koommin. Tämä ei siis ole niin dramaattista, että asia vaikuttaisi jotenkin elämääni. Mutta toisinaan tulee hetkiä, jolloin kuulo "palautuu" hetkellisesti, eli korva aivan kuin aukeaisi. Silloin kuulen taas lintujen viserryksen ja heinäsirkan sirinän. 
IMG_9562
5. Opin juomaan ja keittämään kahvia vasta 19-vuotiaana, kun äiti osti ensimmäiseen asuntooni kahvinkeittimen vieraita varten (eli itseään). Mua hävetti tämä kyvyttömyyteni niin paljon, että yksi päivä sitten googlasin, että miten sitä kahvia keitetään ja tein perässä. Sille tielle jäin ja kohtasin silmästä silmään kofeiiniriippuvuuden. 

6. Yläasteella käsityönumeroni oli 10 ja olin varsinainen DIY-tyttö. Ompelin, neuloin, väkersin ja askartelin. Tein itselleni vaatteita, koruja ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Ja olin oikeasti aika hyvä, vaikka itse sanoinkin. Nautin käsityönopettajan lempilapsen asemasta pitkään (kunnes se murrosikä oikeasti puhkesi ja koulusta tuli the worst place ever). 
Musta tehtiin jopa juttu Suuren Käsityölehden Tekijä-palstalle. Samassa lehdessä julkaistiin meikäläisen korvakoru-ohje. Voi noita aikoja. Viime aikoina olen miettinyt, josko hakisin vanhan ompelukoneeni vanhempieni luota (jos se edes on enää elävien kirjoissa). 
IMG_9281
7. Olen pyörtynyt kaksi kertaa elämäni aikana, kumpikin verikokeen vuoksi. Ensimmäinen verikokeeni otettiin, kun sain leikkauspäätöksen selästä. Hirveästi ei ollut aikaaa valmistautua vaan mut istutettiin suoraan tuoliin käsi ojossa. Tilanne ei ollut niin kamala kuin luulin ja hoitajan estelystä huolimatta, hyppäsin heti jalkeilleni. Ja pyörryin sairaalan ovien eteen. 
Toisella kertaa varoitin hoitajaa, että viimeksi kävi pieni äksidentti. Kesken kaiken tuoli huono olo, juuri siinä vaiheessa kun veri alkaa paeta sinne tuubiin. Noh, hoitaja sitten pirteästi tokaisi, että ei tässä mitään haenpas sinulle vetää. Ja hän löysi minut tuolilta tipahtaneena, tajuttomana näytteenottohuoneen lattialta. Nykyisin otan näytteet mieluiten makuulta ja ikäviltä kaatumisilta ollaan säilytty. 

8. En voi käyttää samaa paitaa kahta päivää peräkkäin. Olen pyykkäyshullu. Pesen yläosat aina kertakäytön jälkeen, koska oloni on likainen, jos laitan saman vaatteen seuraavana päivänä päälle. Tämä ei päde kotiasuihin eikä alaosiin, mutta farkkujakin taidan pyykätä vähän turhan usein. 
Olen myös ainoa, joka asettaa vaatteet kuivaustelineelle. En kestä, jos saumat ovat yhtään vinossa... 

2017/09/19

SYYSKUUN RAKKAUDET

Jestas, viime postauksesta onkin aikaa. Viikonloppu meni työntäyteisissä merkeissä ja vapaa-ajalla keskityin jooga-haasteeseen ja syömiseen. Juoksin kirjaimellisesti paikasta A paikkaan B minuuttiaikataululla, mutta tänään ja oikeastaan koko loppuviikko, on aikaa ottaa rennommin. Varsinkin, kun olisi ne sosiaalialan esivalintamatskut luettavana (arvatkaa kaksi kertaa, olenko avannu niitä vielä kertaakaan). 

Joka tapauksessa, ajattelin kirjoitella teille pitkästä aikaa kuukauden suosikit- postauksen. Viimeisimmästä on aikaa ja tykkään itse lukea näitä postauksia muilta. Yleensä kirjoittelen kuukauden kosmetiikkalemppareista, mutta viime aikoina ei ole tullut osteltua uusia kauneudenhoitotuotteita. Tästä postauksesta löytyy neljä erilaista rakkausjuttuja, joten antaa palaa: 
IMG_0398
Bongasin uusimmasta Pirkka-lehdestä maininnan täysin kierrätettävästä hammasharjasta, Humble Brush:ista. Innostuin todenteolla tästä ajatuksesta ja harja tipahti lähi-Cittarin hammashoitohyllystä suoraan ostoskoriin. 
Harjan varsi on 100% biohajoavaa bambua ja harjakset nylon-6-materiaalia, joka kompostoituu 2-3 vuodessa. Myös pakkaus on täysin ekologinen. Harja on kääritty kasvipohjaiseen kääreeseen ja itse pakkaus on kierrätysmateriaalia. Jokaisesta myytyä harjaa kohten myös lahjoitetaan yksi harja hammashoitoa tarvitseville. Eli ihan mieletön tuote! 

Puuvarsi tuntui ensin hassulta suussa verrattuna muovivarteen, mutta fiilikseen tottuu. Harjan hinta on aika suolainen, noin nelisen euroa, mutta kun jättää vain yhden kahvilakahvin ostamatta niin tilit on tasoitettu. 
IMG_0404
Kuten olen maininnut, suoritan Instassa 30 days of yoga-haastetta, jonka keksijä on Yoga girl eli Rachel Brathen. Brathen on ruotsalais-syntyinen joogaguru, joka valmistumisensa jälkeen päätyi muutamien seikkailujen päätteeksi asumaan Aruballe, jossa opettaa nyt joogaa.
Törmäsin Yoga girliin Instagramissa ja painoin heti seuraa-nappia. Lähdin mukaan joogahaasteeseen ja yksi päivä Suomalaisen kirjakaupan lifestyle-hyllystä repäisin tämän Yoga Girl-opuksen
Luin kirjan aikalailla muutamassa päivässä. Brathen kirjoittaa omasta matkastaan nuoruudesta tähän päivään asti höystettynä mantroilla, vinkeillä, joogaliikkeillä ja resepteillä. Tällaisia kirjoja kaipaisin enemmänkin omaan hyllyyn. Nuoruuden selvitymistarinat ovat inspiroivia, varsinkin kun tietää, että jokaisella on mahdollisuus kääntää elämänsä siihen suuntaan mihin haluaakin. 
IMG_0407
Kolmantena rakkauslistalla on Young Livin-öljyt, joita ystäväni diilaa. Voisimme kutsua häntä tässä Hulluksi Öljyleidiksi, koska hän tietää noista litkuista ihan kamalan paljon, mikä on omalta kannaltani hyvä. 
Olen aina rakastanut eteerisiä öljyjä, mutten ole kummemmin niitä itse käyttänyt. Lähinnä senkin vuoksi, että olen skeptinen niiden parantavia ominaisuuksia kohtaan. 
Mutta tämä Stress Away-öljy on ihan ykkönen ja melkeinpä jokapäiväisessä käytössä tällä hetkellä. 
Koska töissä pyritään välttämään vahvoja tuoksuja, olen sivellyt tätä korvien taakse sekä ranteisiin. Ja olo on ollut kumman stressitön nyt hetken aikaa. Tiedä häntä, mistä johtunee? 
IMG_0412
Viimeisenä, muttei vähäisempänä Pukka! Rakastan Pukan luomuteevalikoimaa, mutta tämä Womankind-tee oli ihan uusi tuttavuus. Pakkaus kiinnitti tottakai aluksi huomioni, koska se on kertakaikkiaan suloinen. Maku on tottakai huumaavan hyvä. Tee sisältää kamomillaa, joka rauhoittaa ja tekee vatsalle hyvää. 
Kofeiinittomat teet ovat muutenkin hyvää vaihtelua kahvien tilalle, varsinkin iltapäivästä, itse kun olen kofeiiniherkkä. 
(Toisaalta, viimeaikoina olen vähentänyt kahvinjuontia niin paljon, että verenpaine on muuttunut supermatalaksi. Niinkin matalaksi, että työkaveri määräsi minut viikon kahvikuurile jatkuvan huippaamisen vuoksi.)

Tässä oli tämän kuukauden omat suosikkini. Löytyykö teiltä jotain erityisiä syyskuu-lemppareita? Vinkatkaa kommenttiboxiin meikäläisellekin!

2017/09/12

O L O H U O N E

Onko ihan normaalia jämähtää yhdeksi päiväksi Netflixin ääreen katsomaan Pretty Little Liarsia, syöden suklaamuffinsitaikinaa suoraan kulhosta? Koska näin tapahtui eilen. En häpeä, se teki hyvää. Vaikkakin PLL (voiko tuota sarjaa kutsua noin) ei olekaan ihan se itseni tyyppisin niin voi pojat, olen koukussa! 

Tuohon kaikkeen voisi yhdistää sen, että laitoin kuudetta kertaa hakupaperit korkeakoulujen syyshakuja varten menemään bittiavaruuteen. Tämä aiheutti jonkinlaisen ahdistustilan, mutta otin itseäni niskasta kiinni. Käytiin tänään ystävän kanssa Ikea-vierailulla ja sain idean esitellä tänne pikkupalan kotia, jossa ollaan asuttu jo vuosi. Jestas miten aika kuluu! 
Sisustusjutut ovat rehellisesti olleet viimeinen asia, jotka ovat vuoden aikana päässä pyörineet. Mutta uuden sohvan myötä, alkaa palaset vihdoin loksahdella paikalleen. Tai sanoisinko, tavarat alkavat pikkuhiljaa loksahdella paikalleen.  
IMG_0347
IMG_0351
IMG_0363
IMG_0364
Lundian kirjahylly oli onnistunut löytö tori.fi:stä. Z:n kaveri maalasi sen mustaksi ja se sopii hyvin yksiin meidän mustien ikkunakarmien kanssa! Metsästin kauan isoa, mustaa kirjahyllyä ja rehellisesti sanottuna, mistään en meinannut löytää. Nyt vain pitää täyttää se lukemisella ;).
IMG_0385
IMG_0370
Uusi sohva taas on puhdasta rakkautta. Se on superpaljon pienempi kuin meidän edellinen kulmasohva, mutta tilan kannalta paljon käytännöllisempi. Mietittiin, että voisimme hankkia samantyylisen jättirahin samalla kankaalla tuohon eteen. Ehdottomasti joku upottava, löhönojatuoli tuohon kaveriksi pitää hommata. Sellainen, mistä voisi katsella takkaa! Ah, syksyvibat... 
Ikeasta roudasin kotiin nuo siniset tyynynpäälliset piristykseksi. Mistä lähtien sininen on ollut muuten Ikean it-väri? Koska alan lämmetä ajatukselle tummansinisestä, sinapinkeltaisesta ja metsänvihreästä. Ja minä nimenomaan käytän kodissa vain mustaa, valkoista ja harmaata! 
IMG_0391
Kaikenlaista puuttuu vielä. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa hommata matto, verhot ja uusi sohvapöytä tuon väliaikaisen tilalle. Unohtamatta kasveja. Niitä kaipaisin hirveästi, edelliset kun eivät pysyneet elossa reissuni ajan... Mutta tämä menee hyvin näin. 
Aion tulevana syksynä poltella rutosti kynttilöitä, ison neulehuovan neulominen innostaisi myös. Kukapa ei haluaisi kirpeällä ilmalla kietoutua villaan? 

Mitkä on teidän syysjuttunne mitä odotatte? Entä oletteko tehneet jotain huippuja sisustuslöytöjä viime aikoina? 

2017/09/05

VIISI VUOTTA SITTEN

Nora vuonna 2012...
169332_351864164883799_1529186082_o
...oli juuri sellainen kuin mitä kuva antaa olettaa. Kyllästynyt kaikkeen tavalliseen. Kävin ahkerasti lukion toista vuotta, mutta kyseenalaistin toisinaan vahvastikin kyseisen instituutin tarpeellisuutta. Mielestäni koulunkäynti oli enemmän tai vähemmän perseestä ja mielenkiinto oli, kuten monilla nuorilla aikuisilla, muualla. HaaveilIn täysi-ikäisyydestä ja siitä, että voisin itse hakea Alkosta omat juomani. 
17-vuotias Nora värjäsi hiuksia punaiseksi ja unohti blendata mustat luomivärit, mikä ei kuitenkaan menoa haitannut. Yleinen vitsi myös tuohon aikaan oli, että minulla oli joko housut tai paita päällä, ei koskaan molempia. 

Seurustelin tuolloinkin ja etsin itseäni aika rajustI toisinaan. Kirjoitin päiväkirjaan syvimpiä tuntemuksiani, kunnes heitin sen roskiin häpeissäni. Jemmasin kirjoituspöydän kaappiin puolillaan olevia Gin Lemon-pulloja ja olin varma, ettei kukaan niitä sieltä koskaan löytäisi. Juoksentelin ties millä teillä pitkin viikonloppuja, mutta olin tunnollinen. Tulin kotiin kun käskettiin (yleensä) ja opiskelin, vaikka ei olisi kiinnostanut. 
En tykännyt kahvista enkä aamuisin löytänyt aikaa aamupalalle. Mutta isäni, joka usein heitti minut juna-asemalle koulumatkaa varten, kärsivällisesti voiteli meikäläiselle ruisleivän mukaan (kiitos iskä). Koulupäivien aikana join puolen litran pullon Coca Cola Zeron, jolla huuhtelin suklaadonitsit alas. Vedin ihan älyttömästi sokeria, enkä ymmärtänyt muun muassa hyvin yöunien päälle. 
Kuuntelin Lana Del Reytä, tunnistin itseni kaikista niistä synkistä sanoituksista ja harrastin melankoliaa, koska se sopi hyvin imagooni. 

Sain kuulla olevani oudon näköinen ja ristiriitainen, koska näytin siltä miltä näytin, mutten ollut erakko. Mulla oli iso kaveriporukka koulussa ja pienempi vapaa-ajalla. Välillä oli kivaa ja välillä ei.


Nora vuonna 2017...
IMG_0203
...on niin erilainen, mutta silti ei niinkään. Ulkoisesti en melkein tunnista noita kahta ihmistä samaksi. Punaiset hiuksen vaihtuivat omaan väriin puoli vuotta Z:n tapaamisen jälkeen ja meikin määrä laski noin 70%. Paita ja housutkin löytyy nykyisin päältä, kun astun ulos ovesta. 
Sisäisesti minussa asuu vielä se melankolinen otus, joka aina nostaa päätään säännöllisen epäsäännölisesti. Itsevarmuutta on tullut lisää huimasti, vaikka olenkin aina voinut olla oma itseni. 

Olen viidessä vuodessa muuttunut kahvittomasta yliannostuksen partaalla käyneeseen, nykyisin hillitysti juovaan kahvi-ihmiseen. Enää ei tarvitse piilotella pulloja, koska niitä ei omista keittiönkaapeista löydy. Kokiksen olen jättänyt melkein kokonaan pois, joitaki poikkeuksia lukuunottamatta (kuten ne hetket, jolloin dippaan sipsejä lasilliseen kokista). Aamiaisia maistuisi vaikka x 2 per aamu, donitsikin uppoaa kuin häkä. 

Koulunkäynti tuntuu tärkeimmältä asialta, jos sinne vain pääsisi. Nyt ehkä kaduttaa se, miten en jaksanut koskaan panostaa ja miettiä jatkokouluttautumista lukiossa sen suuremmin. Kunhan menin eteenpäin. 
Tunnollinen olen edelleen. Joskus sitä unohtaa olevansa aikuinen ihminen, joka määrittelee itse omat menonsa ja tulonsa. Tällä meinaan sitä, että ei haittaa jos arkisin olisi jossain tai viikonloppuna menisi myöhempään kuin normaalisti. Onko minusta tulossa "tylsä aikuinen"? Koska pahalta näyttää. 
Seurustelen edelleen, toki eri ihmisen kanssa. Oudoksi minua sanotaan edelleen, mutta olen oppinut sen olevan hyvä asia. Koska kaikki "normaali" on epäilyttävää. 

Elämä oli hauskaa ja T O D E L L A menopainoitteista viisi vuotta sitten. Ehkä siksi olen alkanut pikkuhiljaa löytämään jonkinlaista tasaisuutta tähän elämään. Toki housuton kapinahenki tuskin koskaan poistuu tästä kehosta, sama koskee melankolisuutta ja herkkyyttä. Mutta hyvällä mallilla ollaan, taputan itseäni selkään tästä hyvästä. 

(Tällä hetkellä energiaa menee uuteen työpaikkaan niin paljon, ettei bloggaus ole ollut numero ykkösenä. Mutta keskiviikon jälkeen on pari vapaata, jolloin palailen taas uusien juttujen parissa. Postausideoitakin saa muuten heittää kommenttilaatikkoon, jos jotain ajatuksia yhtään mistään herää ;).)

2017/09/01

R U O K A K O K E I L U J A

Käsi ylös jos nautit ruuanlaitosta (varsinkin jos sen voi tehdä Aamulypsyn podcasteja kuunnellen), mutta olet toisinaan suurimmaksiosaksi laiska kokeilemaan uusia asioita. Sen sijaan teet samaa ruokaa joka viikko. (Meillä se tarkoittaa tonnikalapinaatti-lasagnea, kalaa ja bataattiranuja sekä sekalaisia kana/salaatti/roskaruoka-annoksia.) 

Keittiön hyllystä löytyy useampikin kiva keittokirja, mutta ne aukeavat vain silloin tällöin. Eli kun on aikaa suunnitella viikon ruokailuja ja isoja kauppareissuja ajatuksen kanssa. 

Haastoin kuitenkin viime sunnuntaina itseni kokeilemaan jotain uusia pöperöitä, ihan vain koska. Rakastan viikkosuunnitelmien tekemistä ruuan suhteen. Vielä enemmän rakastan lähteä ruokaostoksille. Mun rauhan paikkani on paikallinen Cittari, jossa voin viettää vaikka puolitoista tuntia tutkiskellen hyllyjen antimia. Ihan tosi. Mun lempiasia kuluttaa rahaa ylipäätään on ruoka ja ruoka-aineet. Olen siis kaiken kaikiaan järkyttävä ruokakauppanatsi, joka haluaa hoitaa aina kaiken itse. 

Suurimman osan ruokainspiksestä saan tosiaan vanhoista kunnon keittokirjoista, joista saisi varmaan ihan oman postauksen aikaan. Mutta yksi ihan äärettömän kätsy paikka löytää uusia reseptejä on K-Ruoka sivusto. Ja ei, tämä ei ole mikään mainosjuttu, vaan olen ihan tosissani. 

Alta löytyy kolme eri gourmetannosta, joilla pärjättiin tämä arkiviikko:
IMG_0333
Ohje: täältä
IMG_0338
IMG_0342
Ohje: täältä

Ensinnäkin kiitän kaikkia ylempiä voimia keksinnöstä nimeltä sauvasekoitin. Kuinka helppo kasvisruoka onkaan kasvis-sosekeitto?? 
Z, joka taas ei ole lainkaan kasviruokaihminen, tykkäili tuosta Pizzetin eli pizzan ja lasagnen rakkauslapsesta. Koska pepperoni on hyvää, oli se missä vain. 
Maanantaihin saakka ajattelin mennä taas sieltä, mistä aita on matalin. Ensi viikolla voisi sitten kunnostautua, vaikka niiden keittokirjojen kanssa. 

Ja hei, jos jooga kiinnostaa, alkoi tänään Instagramissa 30-päivän joogahaaste. Käy kurkkaamassa meikäläisen profiilista (nnorasp) mikä juttu ja osallistu itsekin! 

SUPERIHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!