18. kesäkuuta 2018

10 X THIS OR THAT

KAHVI VAI TEE 
Kahvi mustana on meikäläisen juttu. 

LOMA RANNALLA LÖHÖILLEN VAI SEIKKAILLEN
Altaalla löhöilyt ovat historiaa. Kaipaan enemmän vaeltamista ja kaupungin tutkimista. Olen liian levoton maatakseni paikoillani. 

NETFLIX AND CHILL VAI ULKONA RIEKKUMINEN
Olin ennen todella kova juhlija ja juuri se bilehile, joka jaksoi tanssia aamukuuteen ja sen yli. Ulkona on edelleen kiva käydä silloin tällöin, mutta mieluummin himmailen kotona hyvässä seurassa. 

AIKAINEN AAMU VAI VAI MYÖHÄINEN ILTA
Tämä on paha sinänsä, koska niinä aamuina kun oikeasti herää aikaisin, osaa niitä myös arvostaa. Mutta koska sitä tapahtuu harvoin, vastaan silti myöhäinen ilta. Olen aina ollut iltaihmisiä. Laskevassa auringossa ja hämyisessä tunnelmassa on jotain tuttua ja turvallista. 

LÄHDEVESI VAI HIILIHAPOTETTU  
Olen yrittänyt vähentää vesipullojen ostamista kaupasta, mutta silloin kun ostan, on se hiilihapotettua (tarkemmin Bonaquan villivadelma). 
IMG-20180609-WA0006
KIRJAT VAI ELOKUVAT
Rakastan molempia, varsinkin elokuvissa käyntiä. Mutta mun on yksinkertaisesti helpompi keskittyä lukemiseen. Mulla on myös todella vilkas mielikuvitus, joka pääsee ehkä parhaimmilleen lukiessa. 

KORKOKENGÄT VAI LENKKARIT
Mieluiten vastaisin, että ilman kenkiä. Mukavuudenhaluisena vastaan lenkkarit. 

KESÄ VAI TALVI
Olen ikuinen kesälapsi, eikä se muuksi muutu. Rakastan valoa, aurinkoa ja kukoistavaa luontoa. Hellettä, kun ei tarvitse pukea melkein mitään päälle. Tötteröjäätelöä ja mökkeilyä Saimaan rannalla. AH!

KAUPUNGIN SYKKEESSÄ VAI LUONNON RAUHASSA
Myös suhtautuminen tähän on muuttunut. Nuorempana luulin olevani vannoutunut kaupunki-ihminen, mutta luonnon rauha on parasta tälle päälle. Tällainen taajama-asuminen sopii mulle. Ihmisten ilmoille pääsee helposti, mutta oma rauha on taattu. 

SUUNNITELTU VAI EXTEMPORE
Extempore on paras ja enkä tykkää liikaa suunnitella asioita. Valitettavasti työ kuitenkin vaatii sen, että joitakin vapaapäiviä tulee niin sanotusti buukattua etukäteen parilla viikollakin. Varsinkin kun ystävilläkin on erilaiset aikataulut. Kuitenkin suurin haaveeni on se, että minut yllätetään esimerkiksi työpaikalta, että nyt mennään oli kyse ravintolaillasta tai ulkomaanmatkasta ;)

13. kesäkuuta 2018

MUN KESÄKROPPA NÄYTTÄÄ SAMALTA KUIN VIIME VUODEN TALVIKROPPA

IMG_3069 (2)
IMG_3073 (2)
IMG_3084 (2)
Kesä ja sen alku on tunnetusti aikaa, jolloin median mielestä on aika etsiä se kesäkroppa kaapin perukoilta. Tähän some usein vastaa miekat tanassa, että jokainen kroppa on kesäkroppa. Ja sehän on ihan totta! Jossain postauksessa törmäsin lauseeseen, että kesäkroppa on sama kroppa talvellakin. Ymmärrettävästi kesällä ihoa paljastatetaan enemmän, ehkä jopa käydään rannalla bikineissä. Mutta onko kesä ainoa syy etsiä oman kehon hyvää oloa ja siinä samalla erottuvaa sixpackia? Mitäpä jos a) jengi lopettaisi kirjoittamisen aiheesta, miten saat selluliitin pois reisistä ja b) laittaisitte ne bikinit vaan päälle, vaikka sitä selluliittia olisikin? 

Oman vartaloni kanssa olen lyönyt kättä päälle melkein aina, mutta joskus sitä omakuvaa on yritetty heilauttaa tai häpäistä. Teiniaikojen entinen seurustelukumppani oli vakaasti sitä mieltä, että rintani ovat pienet. Myös ylä-asteaikoina sain parhaalta ystävältä kuulla, miten joku poika oli todennut, että tarvitsisin silikonit. Skolioosin läpikäyneenä kirjaimellisesti vääristynyt vartalo oli jotenkin kamalan iso asia, mutta lähinnä koin suurta ylpeyttä leikkauksen myötä saamasta viidestä lisäsentistä sekä (omasta mielestäni) maailman upeimmasta arvesta, jonka se jätti jäkeensä. 
Mun keho on tehnyt mielettömän duunin! Selkäranka on luudutettu liikkumattomaksi ja pultattu kiinni kahteen titaanitankoon. Kropasta on tullut vuosien saatossa vähän naisellisempi lisäkilojen myötä ja nekin muutokset olen toivottanut tervetulleeksi ilolla. 

Mulle on tärkeintä, että mun kroppa jaksaa kuljettaa mua päivästä toiseen. Liikutan kehoani metsälenkeillä, joogalla ja kreisibailaamalla kotona. Syön miten haluan, mutta tähtään balanssiin. Joskus osaan piiskata itseäni liiallisesta roskaruuan syömisestä, mutta sitten tulee niitä viikkoja kun puputtaa vain kasvisruokaa ja tadaa, elämä on taas tasapainossa. 
Mutta mikä tärkeintä, puhun itselleni kauniisti. En ikinä sanoisi omalle parhaalle ystävälleni, että hyi mikä maha, älä syö sitä suklaalevyä, omaa vatsamakkaraa puristellen (sitäpaitsi, kaikille ihmisille tulee vatsamakkaroita)! Miksi sanoisin niin itselleni? 
Mulla ei ole olkapäät ihan samassa tasossa eikä selkäkään ole ihan symmetrinen. Mutta perhana, mun mielestä mun kroppa on aivan mahtavan ihana. Tykkään käyskennellä kotona ilman vaatteita ja aina peilin edestä kulkiessa tokaisen itselleni nykyisin, että VAU mikä nainen. 

Että eiköhän nyt vaan vedetä ne uikkarit päälle ja kirmata rantaveteen hihkuen. Kaikki vartalot on ihania ja tärkeintä on hyvä olo. Joskus se vaatii pelkkää oman itsensä hyväksymistä, joskus taas hiukan lisää vihreitä asioita ruokavalioon. Mutta balanssi, se on se juttu. Niin, ja alusvaatteisilla joraaminen kotona, vähän kuin niissä kaikissa korneissa deodoranttimainoksissa. Se oikeasti toimii! 
Syleile itseäsi, koska olet kaunis. Yritän itsekin muistaa sen. Kehutaan toisiamme. Muista kertoa, miten upeita ystäväsi ovat.  Äläkä ikinä sorru parjaamaan omaa vartaloasi, koska ethän sanoisi niin kenellekään mullekaan vai mitä?

6. kesäkuuta 2018

IRTIPÄÄSTÄMISEN JALO TAITO

Henkilökohtaisella tasolla harjoittelen paljon irtipäästämistä. 
Jo pelkästään omiin tähtiini on kirjoitettu, että olen hanakasti asioihin tarttuvaa sorttia. Otan tiukan otteen ravunsaksillani kaikista olennaisista ja epäolennaisista, hyvistä ja huonoista hetkistä. Todellisuuteni rakentuu toisinaan ylianalyyttisille tarinoille, jotka haamujen tapaan eivät jätä minua rauhaan, vaan pyörivät päässäni epämääräisenä muistojen tulvana. Selitän itselleni paljon ja pohdin syitä asioille ja ihmisille. Meillä on taipuvaisuutta narratiivisuuteen eli elämän jäsentämiseen tarinoina. Yleisesti määrittelemme itseämme haitallisten tarinoiden kautta. Omalla kohdallani olen mestari luomaan pahaa oloa itselleni ja ympärilleni lähtemällä ikuiseen ajatusjuoksuun näiden menneisyyden haamujen kanssa, joita meillä kaikilla tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän. 

Irtipäästämistä voi tehdä niin epätyydyttävästä elämäntilanteesta, huonoista ajatusmalleista, haitallisista tai myrkyllisistä ihmissuhteista ja ihan konkreettisista tavoista. Itselläni aikaisemmin irtipäästäminen on nimenomaan ollut elämäntilanteeseen liittyvää. Kun tajusin jättää energiasyöpöt pois omasta arjesta, on ollut helpompi käsitellä omia ajatuksia suurentelematta niitä isoiksi hirviöiksi. Hengittäminen on helpompaa, kun ajatuksilla on tilaa. Onnellisuus taas on suurempaa, kun omat voimat eivät mene liiaksi asioiden vatvomiseen ja pyörittelyyn. 
IMG_20180602_143409
Kun elämässä on tapahtunut, olen normaalisti jäänyt vellomaan melankoliassa ja synkkyydessä. Teininä oli helppo turruttautua huonoilla tavoilla, mutta mitä aikuisemmaksi sitä kasvaa, sitä enemmän ymmärtää olla tekemättä vain lisää hallaa. Tämä vain tarkoittaa aina sitä, että omien vastoinkäymisten ja ongelmien kanssa joutuu kohdata kasvokkain ja sepä vasta rumaa touhua osaa olla!
Mutta nyt siihen on alkanut pikkuhiljaa tulemaan muutosta. Oman sisäisen rauhan saavuttamisessa on se hyvä puoli, että ongelmat pystyy ulkoistamaan ja niiden tarkasteluun on tullut uusia puolia. Olen myös löytänyt itseeni takertumisen sijaan loistavia menetelmiä käsitellä omia tunteita ja sen jälkeen päästää niistä irti. 
Tämän suuren kehitysaskeleen itsessäni huomasin vasta toukokuussa, kun päässä vihdoin naksahti huomion tekemisen merkkiksi. Tajusin päästää irti itseäni painavasta asiasta ja voi pojat, on ollut helpompi hengittää. Siihen riitti se, että kuukausien vellomisen jälkeen ymmärsin, että en voi vaikuttaa kuin omaan toimintaani ja muu jääkin sitten luottamuksen varaan. Jokaisella on mahdollisuus tehdä uusia valintoja elämässään. 
Jooga ja meditaatio ovat olleet myös suuria polun viitoittajia, mikä tulee oman mielen sekaviin maisemiin. Se, että tarpeeksi syvään hengittämällä voi saada liikkellee suuria massoja ikävää oloa sen sijaan, että ne muodostaisivat suuren möykyn tuohon rintaan. Että mielen keskittäminen ja affirmaatioiden toistaminen, on yllättävän hyvä temppu huijata oma mieli ohjautumaan uudelleen. 

Valitettava, mutta hyvvä uutinen on se, että ihminen kasvaa, muuttuu ja kehittyy jatkuvasi. Välillä toivoisin pystyväni käymään itseni kanssa sisäisiä dialogeja paremmin juuri tässä ja nyt-hetkessä. Turhan usein kuitenkin vetäydyn kuoreeni saatuani jonkinlaista piikkiä lihaan, koska se nyt vaan on helpoin tapa reagoida. Mutta tässä sitä edellään ollaan! 

Ja kyllä, tänään on ollut taas yksi niistä aamuista, kun olen saanut ahaa-elämyksiä omasta elämästäni tuijottaessa liikkuvan junan ikkunasta ulos (niin runollista). Tämän päivän hetki ei kuitenkaan ole tähän aiheeseen liittyvää. Tai no, ehkä vähän. Täytyisi oppia päästämään irti siitä tunteesta, etten voi täysin ensinäkemällä luottaa ihmisiin uskaltaakseni olla täysin avoin oma itseni. Tästä ehkä lisää myöhemmin. 
Ja luit aivan oikein, olen oppinut koulun myötä uusia hienoja sanoja kuten narratiivisuus tai sisäinen dialogi. Jotain hyötyä tuosta instituutista siis on! ;) 

5. kesäkuuta 2018

KESÄN ÄMPÄRILISTA 2018

Näitä postauksia pyörii ihan hirveän paljon blogeissa kesäkuun alussa. Ja koska uskon vakaasti haaveiden ja tavoitteiden ylös kirjoittamiseen, miksi en esittelisi teille tämän kesän bucketlistiä! 

Lähinnä en ole tähän saakkaa edes suonut sen kummemin ajatusta tulevalle (tai noh, alkaneelle) kesälle. Mielenpäällä on ollut niin paljon kaikkea muuta. Mutta tänään oli viimeinen tentti takana, joten koulukirjat voi nyt virallisesti polttaa grillihiilien seassa ja katseen voi suunnata tuleville vapaapäiville! 

Mitä siis kesän 2018 kalenterista voisi löytyä? 
IMG_9103
Venezia, 2017

Mökkeilyä
Tämä on niinkin päivänselvää, että on jopa hölmöä kirjoittaa se ylös. Ensimmäinen mökkireissu on edessä jo parin viikon päästä, kun lähdetään juhlimaan juhannusta tuttuun ja turvalliseen tapaan. 
Sen lisäksi suunnitteilla olisi ystäväporukalla tehty reissu myöhemmin kesällä (tiedätte ketä tällä tarkoitan, olkaapa valmiina!).

Auringonlaskun katselua merenrannalla
Eikö kuulostakin vähän romanttiselta komedialta? Meillä on niin kauniit puitteet täällä omalla asuinpaikallani, että tämä olisi mukava totettaa joko kaveriporukalla tai oman miekkosen ja koiran kainalossa, piknik-herkkuja unohtamatta. 
IMG_20160509_165835
Kamakura, 2016

Pihan laittoa
Kyllä, luitte oikein. Minä, joka en ole perinyt äitini kykyä kykkiä kukkapuskien juurella aion kunnostautua ja tarttua haravan varteen. Ehkäpä istutan omenapuun? Tai rakennan suihkulähteen? Kukapa tietää!

Telttailua
Oli se sitten omalla takapihalla, luonnonsuojelualueella tai mökillä, se tulee tapahtumaan! Olen viimeksi telttaillut muksuna ja sekin oli ihan oman kotipihan turvallisella nurtsilla. Oli ihana herätä aamulla a) kovaan linnunlauluun b) hikiseen makuupussiin. 
IMG_20161016_184627
Fuengirola, 2016

Suppailua
Kokeiltiin kaveriporukalla suppailua viime kesänä ensimmäistä kertaa ja olipa muuten hauskaa! Ja koska tämä kesä tulee olemaan superlämmin ja aurinkoinen (fingers crossed) voisi sitä viettää muutamankin päivän veden äärellä kehitellen käsivarsilihaksia melan kanssa. 

Grillibileitä
Nyt kun uusi piha on valmistumassa ja terassi on saatu kuosiin, ollaan vain kalusteita, grilliä ja kylmiä juomia vaille kesäkunnossa! Odotan jo innolla puheensorinan täyttämää takapihaa ja auringon viimeisiä säteitä, ennen kun se katoaa puiden taakse. Grilliruoka on tietty kaiken A ja O!
IMG_9532
Köln, 2017

Asuntomessut Porissa
Meille on tyttöporukkamme kanssa muodostunut melkein jo tavaksi käydä pyörähtämässä asuntomessuilla himoitsemassa toienen toistaan upeampia lukaaleja. Viimeksi oltiin meidän mökin lähellä Mikkelissä, sitä edellisenä vuonna päädyttiin extempore-reissulle Seinäjoelle. Uskoisin, että Pori tarjoaa meille yhtä hauskoja hetkiä. Voipa taas raksittaa yhden kaupungin seuraavaksi mainitsemalta kohdalta. 

Maakuntamatkailua
Tänä kesänä ei tule reissuja Suomen rajoja kauemmas, mutta maakuntamatkailua aion harrastaa sitäkin enemmän. Koti-Suomesta löytyy niin paljon kauniita paikkoja, jotka ovat vierailun arvoisia. Opiskelijabudjetti saa siis luvan taipua lähinnä roadtrippailuun ja kotimaan metsiin. 

Katsotaan, mitä tämä kesä tuo tullessaan! Mulla on aina tapana ajatella, että jos edellinen kesä on ollut huikea ja täynnä uusia kokemuksia, tuppaa aina seuraava kesä olemaan astetta rauhallisempi ja työntäyteisempi. En haluaisi ajatella niin, koska elämä ja kesä on just niin makealta maistuvaa, kun niistä tekee. Toisaalta rauhallinen kesä ei ole yhtään sen hullumpi, varsinkin kun rahaa ei säästössä ole. Mutta kesän tekevät seura, sää ja fiilis, joka on mukavasti jo saavutettu viime viikkojen aikana. Jatkukoon seuraavat viikot yhtä aurinkoisissa ja leppoisissa tunnelmissa. Tiedättehän, aamukahveja pihalla ja rusketusraidat, niistähän se kesä on tehty!

4. kesäkuuta 2018

AUTIOSAARELLE TARVITSEE MUKAAN VAIN PARI HYVÄÄ PODCASTIA

Kesäkuu tarkoittaa meikäläiselle kirjaimellisesti ensimmäistä kesäkuukautta. Kesä taas tarkoittaa sitä, että eletään pesemättömällä tukalla päiväkausia, hypellään pellolla koiran perässä lauleskellen ja pukeudutaan pelkkiin bikineihin joka ikinen päivä. 
Kesä tarkoittaa myös sitä, että on aikaa puuhailla muitakin juttuja, kuin pelkkiä velvollisuuksia. Toisin sanoen, sitä kerkeää sivistämään itseään kuunnellen erilaisia podcasteja, joita maailma on pullollaan. 

Alla siis viisi podcastia, joiden kanssa viihdyn niin rannalla, haravan varressa kuin työmatkallakin!
IMG_3025
YKSILLÄ
Yksillä on kolmen bloggaajan Sara Vannisen, Marianna Mäkelän ja Elisa Lepistön joka keskiviikkoinen sarja Suplassa. Suosittujen bloggaajien podcastit kuulostavat mun korvaan niin kliseeltä, että kyseessä ei voi olla muuta kuin pinnallista höpinää, ottaen huomioon nykymaailman blogiskenen. Yksillä-jaksoissa keskustellaan kuitenkin niin uskonnosta ja uskomuksista, mielenterveydestä kuin somesta työpaikkana ja siitä, millaisia kiusallisia mokia kyseiset bloggaajat ovat onnistuneet tekemään. 

FROM THE HEART: CONVERSATIONS WITH YOGA GIRL
Olen joskus ennenkin täällä maininnut alkuperäisin ruotsalaisesta, nykyään Aruballa asustavasta Rachel Brathenista aka Yoga Girl:stä. Rachel on suora, rehellinen ja aito somepersoona, jonka From the heart-podcast käsittää sisälleen puhetta omista tuntemuksista, vegaanilapsen kasvattamisesta sekä elämästä Aruballa, joka ei aina ole yhtä ruusuilla tanssimista. 
IMG_3029
THE DAILY BOOST
Kaipaatko piristävää ja motivoivaa puhetta päivääsi? Onko aikaa vain alle 20 minuuttia, ennen kuin työpäivä alkaa? Säädä itsesi ainakin Spotifysta löytyvän The Daily Boost-podcastin taajuuksille, josta löydät Scott Smith-nimisen miehen lyhyitä tsemppauksia päivääsi aina unelmien saavuttamisesta irti päästämiseen. Smihin ääntä on tosi miellyttävä kuunnella ja pursuan aina hiukan enemmän energiaa näiden jaksojen jälkeen. 

NO FILTER
No filter on viimeisin löytöni, jonka eräs ystäväni vinkkasi. Sen pääosassa ovat bloggaajat Viena ja Arttu, jotka puhuvat avoimesti nimensä veroisesti ilman filttereitä. Heiltä on ilmestynyt vasta ensimmäinen jakso, joka käsittelee uskonnollisessa yhteisössä elämistä. Se oli jo niin mielenkiintoista kuunneltavaa, että jään mielenkiinnolla odottamaan lisää. Tämän podcastin löydät osoitteesta www.acast.com/nofilter
IMG_3027
VÄRIKÄS TOTUUS
Kirsikkana kakun päälle törmäsin eilen Temppari-kohuparin, Vilman ja Eliaksen omaan podcast-sarjaan. Ja tottahan toki oli pakko klikata play-nappia ja kuunnella näiden kahden horinoita. Kaksi jaksoa meni mukavasti putkeen tuossa pihahommissa ja on pakko myöntää, että ihan hauskaa kuunneltavaa ne olivat. Joten tämänkin kaksikon kohdalla odotan seuraavia jaksoja. 
IMG_3021
Podcastit ovat mahtava vaihtoehto ainaiselle musiikin kuuntelulle. Kirjoihin verrattuna ne ovat sinänsä helppoja vaihtoehtoja, koska samalla voi touhuta muita omia askareita. Kukapa olisi uskonut, että siivoaminen tuntuisi näinkin helpolta puuhalta napit korvissa? Tai miten nopeasti aika hurahtaa auringon alla, kun on joku mielenkiintoinen henkilö omalla tarinallaan höystettynä, ketä kuunnella. 
Mutta koska näitä kuunneltavia ei voi koskaan olla liikaa, niin vinkatkaapa kommenttilaatikkoon, jos teiltä löytyy jotakin podcastien helmiä kuunneltavaksi. Etsintäkuulutan mielenkiintoisia persoonia, syvällisiä pohdintoja sekä huumoripitoisia sarjoja! 

31. toukokuuta 2018

P A R S A P I Z Z A

IMG_2722
IMG_2723
Sitä vaan joskus sattuu olemaan kaikki tähdet ja ruoka-ainekset kohdallaan jotain mahtavaa varten. Tämä parsapizza syntyi kädenkäänteessä!

Helpon pizzapohjan saa seuraamalla Pirkka pizzajauhopussin ohjetta. Tarvitaan vain1/3 hiivaa, kaksi desiä kädenlämpöistä vettä sekä 5 desiä pizzajauhoja. Hiiva liotetaan veteen ja mukaan vaivataan jauhot. Taikinan annetaan nousta reilu puolisen tuntia, jonka jälkeen se kaulitaan ohuen ohueksi. 

Pizzapohjalle sivellään kaksi ruokalusikallista oliivia öljyä, jonka lisäksi lisäsin pienen purkillisen pestoa. Sitten vain paloitellaan tankoparsa ja parsakaali. Tadaa! Itse rakastan ananasta pizzassa, joten tietysti sitä. Päälle sirotellaan juustoraastetta sekä oreganoa. Ja kesän helpoin tarjottava on pöydässä. Kunhan vain muistat paistaa sen kymmenisen minuuttia uunissa! 

27. toukokuuta 2018

ELÄNKÖ MINÄ VIIDEN VUODEN SUUNNITELMAANI ?

Kävin eräässä haastattelussa, jossa pohdittiin laajasti moraalikäsityksiä ja elämää ylipäätään. Yksi vaikeimmista kysymyksistä omasta mielestäni oli, kun kysyttiin, missä näen itseni viiden vuoden päästä. 

Viiden vuoden päästä olisin pian täyttämässä 28. Että missäkö olisin silloin? Ehkä työelämässä...? Missä noin yleisesti pitäisi siinä vaiheessa olla? 
'IMG_2945
IMG_2827
Mä en ole sellainen ihminen, joka tekisi viiden vuoden suunnitelmia ja odottaisi niiden sitten tapahtuvan. Tulevaisuuten näkeminen tuntuu hiukan oudolta, koska sitä ei ole vielä eikä sitä voi millään ennustaa. Se, mitä olen nyt viime vuosina oppinut on, että elämää voi kyllä varmasti suunnittella, mutta jotakuinkin harvemmin se näyttäytyy tulevaisuudessa sellaisena kuin oli ajatellut. Tai ehkä näyttäytyykin, mene ja tiedä. 

Tunnistan itsestäni enemmän sellaisen haaveilijan ja unelmoijan. On paljon asioita tietenkin, mitä haluaisin tulevaisuudelta. Toivottavasti kaikilla ihmisillä on. Se taas, ettei jättäisi mitään tilaa niille ulkopuolisille tekijöille vain aiheuttaa aina kriisejä. 
Jos ajattelee, että no tänä vuonna tätä, ensi vuonna tuo ja sitten pitäisikin olla jo tämä, niin pian huomaatkin vellovasi tunteessa, jossa koet eksistentaalista ahdistusta miten elämä ei mennytkään niinkuin Strömsössä. No eihän se koskaan mene. Tähän astisessa elämässäni kaikki, mitä olen suunnitellut pitkälle tähtäimelle, on mennyt juuri päinvastaisesti. 
Tämä menee vähän samaan kastiin kuin postaus, jossa kirjoitin sitkuttelusta. Elämä tapahtuu aikalailla tässä ja nyt. Sitä on välillä vaikea oikeasti ymmärtää.  Jos elää takertuen omaan viiden vuoden suunnitelmaan, isket laput silmille siinä vaiheessa, kun elämä yrittää tarjota ihania vaihtoehtoja. 
IMG_2867
IMG_2845
Se, miksi tähänkin ajatukeen olen nyt herännyt, on koska yhtäkkiä oma ikäluokkani onkin ihan hirveän aikuista porukkaa, joilla kaikilla häämöttää viiden vuoden, korkeintaan kymmenen sisällä ne klassisen kuuluisat vakituinen työpaikka, sopivasti ulkomaan matkoja, kihlaus ja häät, asunto jostain kaupungin reunalta, farmarivolvo ja kultainen noutaja. 

Ja tämän kirjoitettuani tajusin, että itse istun tällä hetkellä rivaripätkässäni tuijottamassa tolleripentuani, joka on pian kaksi vuotta tallustellut menemään täällä. Pisimmälle suunniteltu asia on ensi vuoden ukomaanreissu. Olenko tietämättäni toteuttanut omaa viiden vuoden suunnitelmaani, tietämättä edes sen olemassaolosta??

Enpä usko. 

Asiat on vain tapahtunut. Omalla painollaan. Ja ne ovat olleet mukavia yllätyksiä ja tapahtumia omassa elämässä. Ei ole tarvinnut stressata niiden tapahtumattomuudesta. Oli kauhean luonnollsita muuttaa tähän nykyiseen asuntoon, vaikka totesinkin Z:lle että minulle henkilökohtaisesti ei ole vielä väliä missä asun. Koirakaan ei ollut alunperin oma ajatukseni. On sellainen jännä lause, jota huomaan toistelevani tilanteessa kuin tilanteessa. Elämä kuljettaa. Juuri sinne minne pitäisi. Siinä sivussa voi vähän manifestoida, mitä elämältä ehkä haluaisi, itse en oikein tiedä. 
Ja tottakai itse kukin jossain vaiheessa potee melkeinpä syyllisyyttä siitä, ettei mitään ole tapahtunut. Käsi sydämellä voin sanoa, että hiukan kun hellittää itsensä piiskaamisesta niin johan alkaa tapahtua. Ei saa liian tiukasti tuijottaa paperille rustattuja, raksitettavia kohtia. Elämä ei tapahdu siellä (vaikka olenkin super super super paljon sitä mieltä, että omai tavoitettaan on hyvä kirjoitella ylös, ainakin vuosi kerrallaan). 
IMG_2796
Photocredits: Saga
Se, mitä vastasin siihen yhteen vaikeimpaan haastattelukysymykseen, että missä näen itseni viiden vuoden päästä, meni suurin piirtein näin: 
Mä olen nyt koulussa. Isoin maali, jonka edessäni näen on loogisesti valmistuminen. Tapahtuuko se kolmessa, neljässä vai viidessä vuodessa, sitä en oikeasti osaa sanoa. Varmaankin todennäköisisntä sen jälkeen on siirtyä työelämään. Tai ehkä olen siirtynyt sinne jo koulun aikana, eihän sitäkää tiedä. Mutta mä haaveilen paljon. Mä haaveilen matkustelusta, koska se ruokkii mun sielua eniten tässä maailmassa. Mä olen yhtäkkiä alkanut haaveilla vanhasta, punaisesta puutalosta ja isosta pihasta metsän keskellä. Mä haaveilen, että ehkä jossain vaiheessa mä haluaisin kirjoittaa runokirjan. Mä haaveilen, että pitäisin jotkut isot grillijuhlat kesällä, jossa juotaisi kylmiä juomia ja kuunneltaisi livemusiikkia. Mä haaveilen päivittäin, koska se auttaa miettimään, mitkä asiat haluan oikeasti tavoittaa, mitkä ovat vain mukavia päiväunia. 
Unelmia on kaksi. Toinen on se aiemmin manitsemani pidempi reissu jonnekin kauas. Toinen on sitten uusi karvainen perheenjäsen. Sille on jo nimi valmiina. 

Ainoa asia mitä haluan viiden vuoden päästä olla, on olla onnellinen. Haluan ajatella edelleen samalla tavalla kuin nyt. Pieni lisäkyspsyminen ei tekisi yhtään pahaa, mutta haluan edelleen ajatella maailman olevan sellainen avoin keittokirja mistä napsia hyviä reseptejä. Jestas, mikä vertauskuva... 

Lähden nyt nauttimaan taas uudesta maanantaista, viimeisen tentin materiaaleista sekö kahvista ja auringosta. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Tuo hame on yksi ihana kirppislöytö. Törmäsin siihen kolme viikkoa sen jälkeen, kun olin kirjaimellisesti piirtänyt samaisen hameen yhden vihkosen sivulle. En tiedä vielä, onko se liian överi meikäläisen kaappiin, mutta ihanahan se on. Se on Intiassa käsintehty ja helmaan on kirjailtu varmaan sata helmeä! Kunpa vain tietäisi, että miten se oli päätynyt Fidan kierrätyskeskukseen!