SIT KUN

Ollaan muutaman ystävän kanssa puhuttu viime aikoina siitä, millaisia oletuksia meillä oli nuorempana. Moni varmaan muistaa ajatelleensa, että sitten kun täytän 25 on opiskeltu ja oikea ammatti. Itse ajattelin ihan niinkin mustavalkoisesti, että 25-vuotiaana on niin vanha, että on naimisissa ja perhettäkin. Oma koti, iso auto, paljon elämänkokemusta ja kultainen noutaja. 

Sinänsä oli ihan mukava ajatus siltä 16-vuotiaalta minältä ajatella, että olisin oikeasti 25-vuotiaana niin hurjan kypsä. Totuus on kuitenkin aika kaukana kuvitellusta. En usko, että kahteen vuoteen mahtuisi valmistuminen, loistokas työpaikka ja muksut. Elämä kun ei ole mikään täydellinen valmistalopaketti, jonka tilaat kotiovelle. 

Sitä jotenkin aina elää sellaisesta "sit kun"-elämää. Tai ainakin siihen törmää. 

"Sit kun olen 30, mulla on ainakin jo perhe."

"Sit kun olen opiskellut, hankin unelmien työn ja täydellisen kämpän."

"Sit kun valmistun, niin matkustelen."

"Sit kun olen tehnyt tämän kaiken, mulla on vihdoin aikaa."

"Sit kun mulla on rahaa, niin toteutan kaikki haaveeni."

"Sit kun." 

Totuus on se, että koskaan ei ole oikea hetki tehdä mitään ja ikinä ei saisi jossitella tai sitkutella. Sinulla voi olla unelmiesi työ NYT. Sinä voit matkustella tänäkin vuonna. Sinä voit saavuttaa juuri nyt aivan mielettömän paljon, jos vain jaksat keskittyä hetkeen. Sinä voit tänäänkin tehdä valintoja, jolla voit vaikuttaa omaan tuevaisuuteesi. 

Vaikka haavekuvat on hyvästä, ei kannata siirtää vastuuta ihanasta elämästä tulevaisuuden itselleen. Sitä ei koskaan tiedä, millaisessa elämäntilanteessa olet kymmenen vuoden päästä. 

Ystävien kanssa pohdittiin myös sitä, miten ei ole olemassa mitään turhaa ikää. Yleensä sanotaan, että 17-vuotta on turha ikä. Tai 21-25 on turha ikä, koska silloin ei oikeastaan tapahdu mitään, tehdään vain töitä tulevaisuutta varten. Koska elämä alkaa kunnolla vasta sit kun elämä on valmis. Hetkinen? Onoas masentava ajatus!

16-vuotiaalle Noralle olisin halunnut kertoa, ettei täydellistä elämää ole eikä alle kolmekymppinen nyt niin järin kypsä vielä ole, että kaikki olisi niin sanotusti hanskassa. Ja mitä enemmän ympärilleni katson, en ole ihan varma, onko elämä ikinä ihan kellään hanskassa! 

Ei myöskään pidä sortua yhteiskunnan luomiin paineisiin ja sit kun elämään. 

On ihan okei, jos et jatkokouluttaudu heti lukion jälkeen. On ihan ok hankkia lapsi 20-vuotiaana ja vasta sitten suunnitella sen suuremmin elämää. On myöskin ihan ok vaihtaa vaikkapa alaa neljäkymppisenä. Vielä enemmän ok on lähteä reppureissamaan viisissäkymmenissä Aasiaan etsimään kadonnutta itseään. 

Mutta älä nyt herrantähden elä sitkun elämää. Elä just nyt elämää! Ettei tarvitse ajatella, että sit kun olen vanhainkodissa, harmittelen kuinka en elänyt elämääni ihan täysillä. 

TAMMIKUUN RAKKAUDET

Kuten lupasinkin, tulin nyt postailemaan muutaman tämän kuun suosikkijutun. Kuten viimeksikin (eli siis syyskuussa...), nämä ei mitenkään rajaudu kauneuteen tai kosmetiikkaan, vaan ovat ihan yleisiä kuun rakkaudenkohteita. Että mistä tykkäsin niin paljon, että haluan hehkuttaa teillekin. 

Kånken no. 2

Kuka muu kuuluu siihen ihmiskuntaan, jonka edelliset repunkannot sijoittuvat ala-asteelle? Muistan, miten selässä kulki koko sen kuuden vuoden ajan Eastpakin violetti perusreppu, kunnes murrosikä teki tehtävänsä. 

Tuossa yksi aamu tuskailin lumipyryssä, miten nahkaolkalaukku + kangaskassi työkengille yhdistettynä oikean käden puhelimen navigaattoriin ja vasemman käden take away- kahviin ei ole käytännöllisin kombinaatio. Ja sitten bongailin juna-asemalla asiallisia pukumiehiä, joiden selässä keikkuivat katu-uskottavat reput. 

Koska reppu ei ole enää ala-asteikäisen lapsen koulunaloituksen symboli, vaan täysin vakavasti otettavan aikuisenkin tunnusmerkki, uskaltauduin tori.fi:n syövereihin. 

Ja niin vain kävi, että löysin vähän käytetyn Kånkenin nahkaisilla ykstyiskohdilla. Mukava myyjä jopa kiikutti sen minulle omien kiireideni keskelle töihin! Ja en voisi olla tyytyväisempi. Läppäri ja ne tuhannet kouluvihot asettuvat nyt ergonomisesti kummankin hartian kannettavaksi. Tykkään! 

Mary Cohr, Pure Enviroment- kasvovoide

R A K A S T A N Mary Cohrin tuotteita. Olen saanut niitä testailuun Z:n äidin kautta ja viimeisin ihastuksen kohde oli uuden lanseerauksen, Pure Enviroment-sarjan kasvovoide. 

Voiteen idea on, että se suojaa ihoa 100% luonnollisilla aktiiviaineilla, ilman parabeenejä, väriaineita tai kemiallisia filttereitä. 

Meritalon mustaherukkatäysmehu

Mustaherukkamehu on täydellinen throwback lapsuuteeni sekä nuoruuteeni. Meiltä löytyi aina jääkaapista pulloittain "mummonmehua" eli mummon tekemää mustaherukkamehua. 

Muistan hyvin, miten eräs lasketteluloma, koko perheeni sairastui flunssaan Tahkolla ollessamme. Minä vietin kaikki illat yksin huoneessani litkien tätä ihmejuomaa ja kumma kyllä, vältin itse koko perheen kuumetaudin ja naatiskelin rinteissä kaiket päivät. 

Viimeisimmän flunssataudin aikana, eksyin intuitiivisesti mehuosastolle, kun mieleeni juolahti tämä salainen ase. Sittarin hyllystä lähti mukaan Meritalon täysmustaherukkamehu, joka ei sisällä lisäaineita ja on valmistettu ihan vain mustaherukoista! Ja uskon kovasti sen vaikutukseen, sillä flunssa katosi aikalailla sen siliän tien. Jos kaipaa iltateen tilalle jotain astetta tujumpaa, on tämä oiva vaihtoehto kuumaan veteen lantrattuna. 

Lavera Butterfly effect-ripsiväri

Tämän vuoden yksi tavoitteeni on kosmetiikan vaihtaminen astetta luonnollisempaan. Päätin aloittaa ripsarilla, kun kyllästyin hinkkaamaan vedenkestävää maskaraa kaiket illat. 

Laveraa löytyy ihan marketista ja se on Saksasta lähtöisin, enemmän pääset lukemaan merkistä tästä. 

Butterfly effect on täysin vegaaninen tuote. Tuoksu on tosi hassu verrattuna "tavallisiin" ripsareihin. Tärkeintä kuitenkin on, että ripset ovat tämön kanssa ihan yhtä näyttävät kuin ennenkin, eikä tämä muuten paakkunnu ollenkaan. 

Ainoa miinus tulee siitä, että vedekestämättömänä tämä ei pysy ihan niin intensiivisesti ripsissä, verrattuna Lumenen Mystic:iin, jota normaalisti olen käyttänyt. Toki silmämeikkien peseminen on taas superpaljon helpompaa. 

Lavera on mulla nyt lähinnä arkikäytössä, mutta viikonlopun reintoihin valitsen hiukan täpäkämmän Lumenen. 

Siinä tämän kuun suosikkijutut! Ihanaa sunnuntaita kaikille! 

IHAN PIENI MOROTUS

Tällä hetkellä arki on aika hektistä. Silloin korostuu tarve viettää vapaa-aikaa rauhassa, tehden niitä asioita, joista nauttii. 

Eilen illalla kun palasin iltavuorosta kotiin totesi mies, että onneksi joka päivä ei ole tällainen. Eli sanotaan nopeat moikat aamulla kuuden aikaan ja seuraavan kerran halataan illalla yhdentoista aikaan, kun mennään nukkumaan. 

Mä nautin siitä, että saan mennä tehdä, mutta vielä enemmän nautin rauhasta ja omasta ajasta. Meikäläisen viikonloppu alkoi pitkästä aikaa tänään. Olen muun muassa kerennyt jo juoda pari kuppia kahvia katsellen Yökylässä Maria Veitola:n uusinta jaksoa (suuri suositus, jos ette ole vielä tutustuneet tähän sarjaan) sekä pitkästä aikaa joogannut oikein kunnolla. 

Saan nyt perjantaista sunnuntaihin vain olla ilman mitään hoppua mihinkään. Ajatuksena oli ulkoilla, syödä hyvin ja viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Sellaista simppeliä akkujen latausta, mitä aina välillä kaivataan. 

Mulla olisi hirveästi sellaisia ideanpoikasia, joita teille kirjoitella. Mutta aivot on olleet nyt pari päivää sellaista mössöä, ettei pohdiskelevaasta kirjoittamisesta, saatika ajattelusta tule yhtään mitään. Syytän tätä jatkuvaa informaatiotulvaa. Joten antakaa anteeksi tämä päivien hiljaisuus. Aion kyllä viikonloppuna päivitellä teille muun muassa kuluneen kuukauden suosikkeja. Ehkä sunnuntaihin mennessä saisin jäsenneltyä myös jotain pohdiskelevaa! 

Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille! Tehkää niitä asioita, mistä nautitte! <3 

DRINK YOUR GREENS

1 omena / 2 kiiviä / puolikas puristettu sitruuna / 1/4 tl spirulinaa /  1 tl kookosöljyä / vettä 

Rakastan smoothieita joskus jopa enemmän kuin elämää, mutta vihermömmöt eivät koskaan ole sillälailla mieltäni hivelleet. Nyt kuitenkin elämäntapavegaanien ruokatottumuksista inspiroituneena, heitin viimeisimmällä kauppareissulla kärryihin Cocovin spirulina-jauheen. 

Spirulina on mikroskooppinen levä, jota käytetään ravintolisänä. Se sisältää muun muassa B-vitamiineja, sinkkiä, beetakaroteenia, rautaa ja gammalinoleenihappoa (koskaan kuullutkaan). 

Purkin ohjeissa luki, että käyttö täytyy aloittaa pienellä määrällä, jotta vältetään kehon puhdistusreaktio. 

Ihan mielenkiinnolla olen tämän nyt lisännyt muutamiin smoothieisiin, eikä se muiden aineksien seassa maistu oikein miltään, mikä on toisaalta hyvä juttu. Katsotaanko, onko olo puhtaampi hetken käytön jälkeen! 

KESKIVIIKKO PUHELIMEN LÄPI

6:00

Herätys soi hyvin nukutun yön jälkeen ärhäkkäänä. Mies nousee, mutta minä näprään uuden herätyksen puolen tunnin päähän. 

6:34

Olen hiukan masentunut laiskuudestani, sillä halusin viettää uberhitaan aamun. Raahaudun suihkuun zombina, mutta kuuma vesi tekee ihmeitä. 

Heitän puuron mikroon, lusikoin kahvin suodatinpussiin ja valmistan jollain kolmannella kädellä siinä sivussa smoothien. 

Syön aamupalan kaikessa rauhassa Vauva-palstaa selaten (koska mitenkä muuten aloittaa aamu kuin provosoitumalla oikein kunnolla). Käytän aamustani mieluusti suurimman ajan vatsan täyttämiseen, kuin laittautumiseen. Viimeiseksi puen päälle, letitän kosteat hiukset ja sivelen hiukan meikkiä nassuun. 

Lenkitän koiraa reilut 20 minuuttia, huutaisen vitamiinit Beroccalla alas ja nappaan kahvia koulumatkalle. 

Aamun smoothie

kokonainen banaani

ananaspaloja- ja mehua tölkistä

kaksi kiiviä

1/4 teelusikallista spirulinaa

8:20

Istuudun autoon, jota ei tarvinnut sulatella yön jäljiltä. Mukana menossa on köyhän naisen kahvin, sillä en vieläkään omista termosmukia. 

Rakastan aamulla ajamista, sillä aamuradiot ovat ihan lempparijuttuni. Matkaan menee yleensä noin reilu puoli tuntia, mutta tähän aikaan olikin jopa hiukan ruuhkaa. Mikä tarkoittaa sitä, että tapojeni vastaisesti olen myöhässä. Onneksi ryhmätyöporukkani on anteeksiantavaista sorttia. 

9:10

Saavun koululle ja käymme ryhmätyömme suunnittelun kimppuun. 

13:20

Päivä loppuu kivan aikaisin. Olimme suhteellisen aikaansaavia projektimme kanssa, mikä kyllä lämmitti mieltä. 

Aamuajeluiden lisäksi rakastan tuhottomasti kouluruokailuja. Tänään lautaselle tiensä löysi mustajuurikeitto ja sen kylkeen hiukan salaattia. 

Koulunpenkin kuluttamisen jälkeen suuntaan keulan kohti keskustaa. 

14:00

Agendana oli hakea uudet siniset perusfarkut, sillä ikäväkseni huomasin tuossa yksi päivä kuluttaneeni vanhat haaroista puhki... Tuntuu, että olen nykyään maailman huonoin shoppaaja. Sovituskopit eivät vain ole mua varten. Pyysin myyjää tiiraamaan istuvuutta, koska en selvästikään enää edes muista, miltä vaatteiden kuuluu näyttää päällä. 

Hikisen sovitusrumban päätteeksi suuntaan hemmottelukaakaolle ennen kotimatkaa. 

15:15

Ihailen hetken kotona omaa ahkeruuttani. Farkkujen lisäksi kävin hommaamassa nimittäin itselleni vihdoinkin matkakortin (ihanan värisiä suojia nykyyään tarjolla!) sekä vanhan kunnon kalenterin! Aloin menemään niin sekaisin ajoista ja päivistä, että on pakko jotenkin yrittää sumplia ne samojen kansien väliin oman mielenterveyden vuoksi. 

Akateemisesta kirjakaupasta bongasinkin maailman pelkistetyimmän mustan kalenterin, joka on valmistettu kierrätysmatskusta!

16:00

Flunssan vuoksi en jaksanut lähteä kävelemään pitkää lenkkiä, joten päätin hoitaa koiranulkoilutuksen helpoimmalla tavalla ikinä: koirapuistossa. Saatiin kyllä olla keskenämme, mutta tunti jaksettiin puistossa puuhailla. Tuo satanut lumi tekee muuten ihmeitä mielelle. Niin valkoista ja valoisaa! 

17:20

Koska hyvällä energialla jaksaa painaa, suuntasin koiranulkoilutus-session jälkeen vanhempien luokse kylään. Kerkesin suurinpiirtein takin riisua päältä ja käsissäni oli jo uudet, siskoni neulomat sukat sekä uunista tullutta pullaa! Sanalla sanoen, parhautta! 

18:00 -->

Illalla lähti myös testiin ihan superloistava uusi resepti, nimittäin Afrikkalaisvivahteiset lihapullat. Opin taas uusia juttuja, kuten sen, että teräskattila voi toimia myös pataruokien teossa. 

Illan oikeastaan hoitelin koneella juttuja, yrittäen saada selkoa ensi viikkojen aikatauluista radiopodcastien pauhatessa kuulokkeissa. 

Opiskelijaelämämaittaa ihan makoisalta, mutta just nyt olen onnellinen tulevasta viikonlopusta. 

KUN SAIRASTAMINEN AHDISTAA

Mä olen tosi surkea sairastaja. Mä en vaan osaa jäädä kotiin kipeänä, vaikka Netflix and chill with tee-päiviä ei koskaan voi olla liikaa. 

Mä olen nyt reilun viikon päivät tuskaillut flunssan kourissa. Viime viikon lopusta kyllä urheasti vääntäydyin jo kouluun (jeij, se on hauskaa) ja jopa töihin. Näiden urotöiden jälkeen ollaan siinä tilanteessa, että ääneni on puoliksi kadonnut jonnekin (todennäköisesti eilisen deitti-illan tiimellyksissä elokuvateatteriin) ja päätä jyskyttää jokin muu kuin punaviini. 

Ahdistuin illalla ajatuksesta, että joudun ilmoittamaan kouluun olevani kipeä. Päätin nimittäin tänään viettää kotipäivän sohvan-nurkassa. Ahdistun yleensä myös muun muassa työterveyslääkärin luona käymisestä. Elän aina siinä pelossa, että lääkäri toteaa minun valehtelevan työkyvyttömyydestäni vaikka on ilmiselvää, että saikkupaperin kanssa käsi kädessä sieltä aina kotiin lähdetään. 

Mulla on aina ikään kuin sellainen olo, että en ansaitse näitä kotona lepäilyjä. Pystyn nimittäin kyllä pyörittämään arkea pienessä kurkkukivussa tai juoksevan nenän kanssa. Kunnes tulee sitte se kuuluisa stoppi. 

Joskus jostain tutkimuksesta luin, että suomalaiset ovat mieluummin sairaana töissä kuin kotona lepäämässä. Mikä siinä on, että se sairaspäivien pitäminen aiheuttaa huonoa omatuntoa? Vaikka kroppa selvästikin viestittäisi tarvitsevansa lepoa, on silti painettava pää kolmantena jalkana luuhistumiseen saakka. ARGH! 

Pahinta on kuitenkin puolikuntoisena oleminen. Että syke nousee pelkästään jaloilleen nousemisesta. Ärsyttää, että läheisin asia minulle tällä hetkellä on nessupaketti. Ja nenäsumute, tuo taivaan lahja. 

Nyt taistelen sen kanssa, että olisinko vielä huomennakin kotona, vaikka koulussa olisi kaikenmaailman tärkeitä juttuja tarjolla. Ahdistaa ajatus siitä, että jäisin niistä paitsi. 

Kai sitä täytyisi opetella jonkinlaista armollisuutta itseään kohtaan. Että ei taaskaan ole pakko olla mikään superihminen. Ja että on ihan ok, jos flunssa kataa petiin. 

Onko ruudun sillä puolen muita ahdistuneita sairastelijoita? Miten päästä irti kalvavasta huonosta omatunnosta, vaikka lepäämiselle olisi oikea syy?? 

Ja viimeiseksi, löytyykö teiltä vippaskonsteja flunssan karkoittamiseen? 

HOMEMADE POTATOCHIPS

Pese ja kuori haluamasi määrä perunoita. Kuivaa ja viipaloi perunat ohuen ohuiksi viipaleiksi. Sivele perunapalat rypsi- tai oliiviöljyllä. Ripottele päälle pippuria ja suolaa. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Käännä perunslaissit kertaalleen uunissa. 

Itsehän rakastan sipsejä ihan kamalan paljon. Inspiroidun yhden Facebookin ruokasivuston juures-sipsi ohjeesta niin paljon, että päätin lähteä itsekin testailemaan. Valitsin helpon perunan sekä sen kaveriksi perinteiset suomalaiset mausteet. Paprikajauhe voisi olla kiva lisä ja seuraavaksi haluaisin kokeilla lehtikaalisipsien tekoa. Hirveän helppoa ja vaivatonta pieneen suolaisen himoon. 

VUONNA 2018 AION...

Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille! 

Olemme nyt eläneet reilun viikon vuotta 2018, voitteko tuntea jo uuden vuoden tuomat tuulet? 

Minä ainakin tunnen, sairaspedillä. Perjantaina flunssa kaatoi meikäläisen sohvan nurkkaan ja täältä en ole vielä noussut.  Ilmeisesti kehoni ei ole tottunut tällaiseen ylimalkaiseen lepäämiseen. Voitteko kuvitella, että tämä päivien makoilu on aiheuttanut mulle tulehduksen niskaan. Kyllä, luit oikein. 

Vaikka viikonloppu menikin itkua tihrustaessa räkäpapereiden keskellä (Netflix vinkkaus, Lady Gaga: Five foot two, yllättävän hyvä) olen ottanut tämän taudin merkkinä kropalta siitä, että nyt kannattaa levätä oikein olan takaa, ennen kuin uusi arki alkaa rullaamaan. 

Postauksen aiheena on tänään uuden vuoden lupaukset tai aikeet, tai miksikä niitä nyt haluaa kutsua. Moni on jostain syystä suhtautunut lupaus-sanaan tosi negatiivisesti. Niihin liitetään aina jatus siitä, että ne eivät kuitenkaan pidä. Tipaton tammikuu loppuu tasan silloin, kun helmikuun ensimmäinen tunti pyörähtää kelloon. 

Kirjoitin viime vuonna postauksen Vuonna 2017 aion..., jossa listasin tulevalle vuodelle muutaman aikeen tai asian, jonka haluan saavuttaa. Ja se toimi! Uskon siihen, että kun asioita ja toiveitaan sanoo ääneen (tässä tapauksessa kun ne kirjoittaa kaikelle kansalle luettavaksi), sitä jotenkin ohjelmoituu lähtemään tavoitteitaan kohti. Ja nyt ei ole kyse siitä, että alotan painojen noston käymällä punttiksella viisi kertaa viikossa. Tai, että aloitan uuden ruokavalion. Ollaan vähän hellempiä ja käytetään luovuutta. Mitä just sinä haluaisit saavuttaa tänä vuonna ja miksi?

Vuonna 2018 minä aion... 

(kiitos maailmalle, viime viikolla otetuista selfieistä, voitte sitten vaikka kuvitella, että näytän tällä hetkellä tältä)

... lukea kymmenen kirjaa. 

Lukeminen jos mikä on jäänyt aivan liian vähälle allekirjoittaneen elämässä. Haluan tämän tekstihimon takaisin ja parhaiten se toteutukoon oikeasti myös lukemalla. Sain inspiksen tähän rakkaalta pikkusiskoltani, joka lausui nuo kunnialliset sanat "Siis sehän on melkein mut ei ihan kirja kuukaudessa. Eli silleen aika helppo.". No näinpä juuri. Yksi on kesken ja toisen ajattelin aloittaa tänään, eli laitetaan nyt heti kirjallisuuden puolesta tuhat rautaa tuleen. 

...opiskella niin maan perhanasti.

Jos kukaan ei vieläkään ole kuullut, NIIN MINÄHÄN PÄÄSIN KOULUN PENKILLE. Koulu alkaa keskiviikkona ja siitä alkaa minun akateeminen matkani sossutädiksi. Ei vaineska, mutta odotan aivan tulen palavalla innolla seuraavia vuosia. Motivaatio on x1000 ja olen valmis näyttämään ne kynteni, joita olen nämä kuluneet vuodet teroitellut eri työpaikkojen takahuoneissa. 

...harrastaa kotimaan matkailua. 

Suomireissaaminen on jäänyt oman elämäni aikana hyvinkin minimiin ja tämä vuosi olkoon Suomivuosi. Haluaisin nähdä edes jotakin uutta, mitä kotimaastamme löytyy. Mutta en toki laita pahitteeksi jotakin muuta reissua, käytännössä ihan mihin vain. Siis vaikka Tallinaan. Olen matkailuaddikti, jonka ajatukset kiitävät kohti uusia reissuja nopeammin kuin Finskin kone. 

...jatkaa tätä löydettyä polkua eteenpäina. 

Olen mielestäni suhteellisen hyvällä jamalla omassa elämässäni. Löysin joogan, jota haluan pitää mukanani nyt ja aina. Haluan panostaa omaan elämänlaatuuni kaikilla osa-alueilla. Vahvistaa  omia arvoja ja seistä niiden takana. Osata sanoa rohkeasti ei ja kyllä. Ottaa vastaan avoimesti kaiken, mitä elämä heittää omalle tielle. Olla positiivisempi ja armollisempi. Syödä hyvin, nukkua hyvin ja juhlia hyvin. Haluan löytää sen kultaisen tasapainon. Eli toisin sanoen jatkaa itseni kehittämistä. 

Mulla on sellainen kutkutteleva tunne vatsanpohjassa, että tuleva vuosi tulee olemaan ihmeellinen, uudenlainen ja täynnä haasteita niin hyvässä kuin varmasti pahassakin. Olen aikalailla valmis kohtaamaan kaiken ja jos en olekaan, niin sekään ei haittaa. 

AH, tehdään yhdessä tästä vuodesta vieläkin parempi! Ihanaa kun olette siellä ruudun toisella puolella mukana!