Joku voisi väittää, että elokuussa alkaa syksy. Mutta tässä minä istun keittiön pöydän ääressä bikineissä, hörppien kolmatta aamukahvikupillista.
Tämä päivä on aikalailla samanlainen kuin eilinen. Aurinko porottaa lähestulkoon pilvettömältä taivaalta, hiki valuu selkää pitkin tuttavallisesti ja hiukset kihartuvat kosteudesta.
Ja jos hiukan siristää silmiään, voisi luulla Helsinkiä joksikin Italian merenrantakaupungiksi. Puuttuu vain käsillä puhuvat ihmiset ja ilmassa leijaileva pastan tuoksu.
Voisin vain hehkuttaa kesää joka ikisessä lauseessa. En muista milloin viimeksi olisin tuntenut oloni näin kotoisaksi Suomessa. Ja vielä ainakin kokonainen kuukausi tätä auvoista elämää, ah! Elokuu, odotan sinulta paljon!
Pointtini ei kuitenkaan ollut taas pelkässä päivittelyssä vaan kuvissa näkyvässä farkkuhameessa.
Olen niitä ihmisiä, jotka jemmaavat rikkinäisiä vaatteitaan kaapeissa, koska on vaikeaa heittää vaatteita roskiin. Rakkaat Leviksen pillifarkkuni palvelivat hyvin, kunnes ratkesivat haaroista ja siirsin ne odottamaan eläkepäiviään. Olin varma, etten vain heittäisi niitä kaatopaikalle, vaan keksisin niille uuden tarkoituksen.
Pari viikkoa sitten sain nuoruusvuosieni ompelukoneen takaisin ja laitoin samantein Pinterestin tulille hakusanalla DIY jeans to skirt. Näppäränä tyttönä ja entisenä omien vaatteiden tekijänä puursin muutaman tunnin stretchdenimin kimpussa ja kyllä, käsissäni oli katu-uskottava farkkuhame.
En muistanutkaan, miten hauskaa omien vaatteiden tuunaminen olikaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, ehkä innostuisin taas puuhamaan enemmänkin.
Ps. Vielä yhtä asiaa täytyy hehkuttaa. Instagramiinkin laitoin kuvan noista yllä näkyvistä purkkareista. Joskus männävuosina muistan selanneeni Demiä (tuo teinityttöjen raamattu) jossa kerrottiin purjehduskenkien tulleen muotiin. Noh, näin yhdeksän vuotta myöhemmin tein varsinaisen löydön, kun törmäsin näihin vähän käytettyihin, kahden euron purkkareihin. Meant to be? Todellakin!
