29. kesäkuuta 2017

ENSI KERRALLA PAREMMIN

IMG_9069
IMG_9070
IMG_9075
IMG_9078
Varasija 62. Varasija 118. Varasija 148. 

Kirjaimellisesti räpläsin Opintopolkua koko kuluneen viikon hermostuksissani, kunnes eilen oli jysähtänyt päätökset. Siinä ne komeili. Ja taisin muistaakseni ensin vain tuijottaa puhelimen ruutua ja sen jälkeen sännätä duunipaikan takapihalle tihrustamaan itkua. 

Pettymys oli tosi kova. Ihan järjettömän. Tein niin paljon töitä, mutta se ei riittänyt tällä kertaa. Tuntui että petin niin itseni kuin kaikki läheiseni, sillä kaikki olivat niin hurjasti mua tsempanneet koko kevään. Äh... Edelleenkään ei hyvältä tunnu. Ja vaikka tiedän, että syksyllä pääsee taas yrittämään, on olo tosi epätoivoinen. 
Milloin on mun vuoro? Milloin on mun aika? Pääsenkö koskaan mihinkään? Miksen pääse mihinkää? Johtuuko se siitä, että olen vain liian tyhmä? 

Myönnän, että olen ehkä maailman paras itsesäälissä rypemisessä. Ei tässä muuten mitään, mutta odotin vain niin paljon kouluun pääsyä. Että kun vihdoin hiffasi, että missä voisi olla hyvä, niin käsketään yrittämään ensi kerralla paremmin. Ja tottakai niin teen. Ja jatkan tottakai yrittämistä niin kauan, että saavutan omat unelmani. Elämässä mikään ei tule hopeatarjottimella (paitsi ruuat kalliissa ravintolassa), joten leuka ylös ja hymy huulille vain. 
En nimittäin ole ainoa, joka tässä tilanteessa on. Melkein 22-vuotiaana on minulla myös hurjan paljon aikaa vielä elämässä. Mutta kun ystävät pääsevät kouluun, valmistuvat ja lähtevät tähtäämään unelmahommiinsa, niin minä junnaan vielä paikallani. 

Aion todennäköisesti elellä katkeraa eloa vielä pari päivää, mutta sitten kokoan itsenija lähden reissuun ilman pahan mielen häivää. Kesästä tulee edelleen mahtava ja onpahan taas haasteita tiedossa syksyllä. Kukapa ei niistä tykkäisi. 

27. kesäkuuta 2017

M Ö K K I K A U N E U T T A

Toisin kuin luulla voisi, mökkeily antaa loistavan mahdollisuuden kattavaan ihonhoitoon! Tajusin nyt viime reissulla, että panostan maalla enemmän ja paremmin ihonhoitoon, mitä kotona. Ehkä se on kiireettömyys, joka tämän ilmiön saa aikaan? 
Järven äärellä iho saa hengittää meikittömänä ja saunan lämmössä on mukava levitellä kasvonaamioita. 

Ajattelinkin kerätä teille muutaman oman mökkikauneudenhoitovinkin.
IMG_8998
Meikittömyys on kaiken lähtökohta. Tavallisessa arjessani pyrin pitämään 1-2 meikitöntä päivää, jolloin puhdistan ihon myös hyvin miedosti. Vaikka meikittömyyden hyödyistä ei tutkimustuloksia ole, uskon meikittömien päivien voimaan silti. Iho tuskin hengittää kovinkaan paljon meikkivoidekerroksen alla. Voin toki olla väärässäkin asian suhteen! 
Joka tapauksessa en koe kovin tärkeäksi levittää pakkelikerrosta maalla, lähinnä siksi, että silloin laiskottaa tavallista enemmän. 
IMG_8983
Uskon myös luonnontuotteiden voimaan! Aikoinaan luin jostain naistenlehdestä kauneusvinkin, jonka avainsana on sitruuna. Purista ensin puolikas sitruuna lasiin ja kiskaise vitamiinipommi kurkkuun. Tämän jälkeen hiero sitruunalla kasvojen ihoa, välttäen kuitenkin silmänympärystä. Ta-daa, tässä halpa sitruunahappokuorinta, joka löytyy melkein jokaisesta jääkaapista. 
Sitruunalla on antiseptinen vaikutus ja sen sanotaan kirkastavan ihon väriä sekä ehkäisevän jopa mustapäitä. Niin tai näin, sitruuna jättää jälkeensä ihan raikkaan tunteen iholle. 
IMG_8980
Ja itse kuulun siihen porukkaan, joka raahaa pinon aikauslehtiä mökille kesäluettavaksi. Joten miksipä ei kokeilla niiden sivujen välissä olevat testerit läpi. 
Olen parista blogista bongannut Garnierin Pure Active-tuoteiden testaamista. Yhdellä testikerralla ei tietty hirveän suuria vaikutuksia saa aikaan, mutta tykästyin tosi paljon tuohon puhdistusaineeseen, joka oli muistaakseni kuoriva sekä naamiona tehoava. 
IMG_8989
Eikä parane unohtaa sitä tärkeintä, eli kosteutusta. Sauna ja järvivedessä lilluminen kuivattavat ainakin omaa ihoa hirveästi. Nappasin pikkuruisesta S-marketista Lumenen klassikko-päivävoiteen ja ainakin tähän asti olen tykkäillyt sen koostumuksesta.
Vartalon kosteutuksessa luotan turvalliseen Erisaniin, joka vakuutta aina minut koostumuksellaan. Erilasinilta löytyy myös erittäin päteviä kasvorasvoja! 
IMG_8992
Koska maalla toimii muutenkin Hidasta elämää-tyyppinen ajatusmalli, on itseensä aikaa panostaa hitaasti ja pitkän kaavan mukaan. Sitä paitsi, omien kokemuksien mukaan järvivesi tekee hiuksista pehmeän ja kirpeä vesi tietenkin supistaa ihohuokosia! 

26. kesäkuuta 2017

J U H A N N U S T U N N E L M I A

Hellurei ja hellät tunteet!

Kotiin on palattu mökkimaisemista ja pian starttaa pyykinpesukone tutun rumbansa. Sitä ennen päätin tulla fiilistelemään elektroniikkaa ja blogimaailmaa, joka on neljän päivän ajan jäänyt taka-alalle. Tauko tekee välillä hyvää ja sanotaanko näin, että tällä viikolla on odotettavissa postauksia laidasta laitaan (jos vain tunnit riittävät vuorokaudessa...). 
IMG_8938
IMG_8942
IMG_8944
IMG_8950
IMG_8961
Meikäläisen juhannukseen kuuluu väistämättä AINA mökkeily. Kaksi kaupunkijuhannusta on tullut vietettyä ja ei se vain tunnu oikealta. 
Meidän perinteiseen juhannukseen kuuluu saunominen, hyvä ruoka, mölkkykisa ja kaikenlainen järviaktiviteetti. Hiukan viileiden säiden vuoksi ei hirveästi jaksanut vedessä ilakoida, mutta ylpeänä voin todeta, että talviturkki on nyt heitetty. 

Tänä vuonna jostain syystä olin koko juhannuksen ihan järkyttävän väsynyt. Tavallinen unirytmi venähti muutamalla tunnilla ja olo on ollut varsin pöhnäinen. Vanhuus ei kai siis tulee yksin? Rentoutumista on kuitenkin tapahtunut ainakin jossain määrin, eikä taaskaan tekisi mieli palata sorvin ääreen. Onneksi se tapahtuu vasta keskiviikkona. 

Joka tapauksessa, seuraavan kerran mökille lähdetään vasta elokuussa, sillä tasan viikko JA OLEN ETELÄSSÄ. Aika on mennyt ihan supernopeasti, ekä todellakaan voi uskoa, että kohta pakataan rinkka ja mennään. 

Ihanaa alkanutta viikkoa taas kerran kaikille ja kertokaahan toki, että mitä kuuluu teidän perinteiseen juhannushuumaan? 

20. kesäkuuta 2017

VIIKON VAATE: SELECTED FEMME KIRPPIS-LÖYTÖ

IMG_8742
IMG_8741
IMG_8745
IMG_8739
Oikeastaan tämän kuuluisi olla viime viikon vaate,mutta oh well...

Kuten olen saattanut mainita, en nykyisin enää ole oikein mikään helmoissa viihtyvä. Tai niin aina luulen, kunnes kesän ensi auringonsäteet pakottavat riisumaan lahkeet jalasta. Mekoissa on se mukava puoli, että ne ovat a) melkein aina mukavia b) saavat kantajansa näyttämään upealta. 

Tein omasta mielestäni siis aivan supermahtavan löydön toukokuussa, kun kiskaisin suosikkikirpparillani yhdestä rekistä tämän Selected Femmen A-linjaisen kukkamekon. Koltussa oli edelleen hintalappu kiinni, se oli juuri minun kokoani ja vain kuuden euron hintainen! Nopean sovituksen jälkeen kotiutin mekon omaan kaappiinin, ilman sen kummempia harkintoja. Olenkin se päällä liitänyt menemään jo parit juhlat ja yhdet treffit. Eli sopeutuu niin boolipöydän ääreen kuin elokuvateatteriinkin! 

Mekossa ihaninta on ehdottomasti avonainen selkä, joka rikkoo sen muotoa. Rakastan muutenkin ylitse kaiken avoselkäisiä vaatteita. Toisekseen, se ei ole liian hempeä, kuten kukkamekot joskus tuppaavat olemaan. Olemme varmasti tänä kesänä erottamaton pari! 

19. kesäkuuta 2017

S&S2017

IMG_8788
IMG_8786
IMG_8800
IMG_8829
IMG_8893
IMG_8897
IMG_8935
Serkkuni meni viikonloppuna naimisiin ja saimme kunnian olla mukana juhlimassa häitä. 
Perjantaina saimme seurata vihkimistilaisuuden, joka tapahtui heidän kotimetsässään. Se oli niin ainutlaatuinen tilaisuus, että vieläkin menee kylmät väreet selkää pitkin. Lauantaina oli sitten festarihenkinen juhla ystäville, jossa olimme myös mukana. Oli livemusiikkia, aurinkoa ja rentoa meininkiä. 

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan mahtava. Nyt sitten muutama päivä tätä tavallista arkea, kunnes taas suuntaame landelle juhannuksen viettoon. 

Ihanaa maanantaita kaikille! 

14. kesäkuuta 2017

"OLENKO MÄ SUSTA KAUNIS?"

Pyydät poikaystävääsi ottamaan pari kuvaa, koska olosi tuntuu hehkeältä. Kun saat kameran näppeihisi ja käyt kuvat läpi, tekisi mieli siirtä jokainen kuva kuvainnolliseen roskakoriin. Ihan vain koska, näytät mielestäsi kamalalta. 

Teet aamurutiinisi kuten tavallista. Peset hiukset, meikkaat hiukan ja vedät vaatteet päälle. Kun lähtiessäsi silmäilet peilikuvaasi, irvistät. Yhtäkkiä olet tietoinen turvonneesta vatsastasi, parista typerästä näpystä naamassa tai lättänöistä hiuksistasi. 

Selaat Instagramin ihmeellistä maailmaa ja vastaan tulee toinen toistaan täydellisimpiä kuvia. Täydellisiä pyykkilautavatsoja, täydellisen paksuja kultakutreja, täydellisen kauniita naisia. Heität puhelimen sohvalle ja päässäsi toistuu lause: miksen näytä tuolta? 

Kuka myöntää joskus kokeneensa jotain läheltä liipaavaa? Tunnetta siitä, että oma ulkonäkö ei miellytä. Kun peilikuva ei näyttänyt aamulla siltä, miltä olisit sen halunnut näyttävän? 

Koska rehellisesti sanottuna, minulla on viime aikoina ollut paljon tällaisia hetkiä. Minulla, aina niin sinut itseni kanssa olleella. Se tuntuu ihmeelliseltä ja pahalta, enkä osaa sanoa, mistä tämä epävarmuus oikein kumpuaa. 
IMG_8721
Olen viime päivinä pyöritellyt mielessä asioita, jotka liittyvät kauneuteen sekä kauneusihanteisiin. Mikä on kauneutta? Millainen on kaunis ihminen? Miksi ulkonäölle pitäisi antaa niin paljon arvoa? Annetaanko sille arvoa? Onko some tehnyt meistä itsekriittisempiä? Miksi otamme selfieitä enemmän kuin koskaan? Miksi nykykulttuuri painottaa ulkoisia tekijöitä?
Millainen on yhteiskunnan luoma käsite kauneudesta? 

Rehellisesti sanottuna en oikein osaa vastata näihin kysymyksiin, ainakaan vielä. Olen aina liittänyt itse kauneuden käsitteen lauseeseen "kauneus on katsojan silmissä". Näen persoonallisuuden kauniina. Itsevarmuus säteilee ulospäin ja sisäinen kauneus tekee ihmisestä ulkoisestikin kauniin. 

Omia kauneusihanteita ovat muun muassa Kat Von D, Angelina Jolie ja Amy Lee. En näytä heiltä, enkä yritäkkää . He ovat mielestäni vain upean näköisiä (eikä tietenkään haittaisi saada esimerkiksi Angelinan huulia tai Amyn mustaa, pitkää tukkaa). 
IMG_8724
Kauneusihanteita on ollut aina. Marilyn Monroe oli oman aikansa seksipommi ja Kardashianin perjeenjäsenien contour-taidot ja peput ihastuttavat. Nykyajan kauneusihanteet ovat samaan aikaan moniulotteiset ja överiksi menneet. Nuoret pakkeloivat naamansa täyteen peittääkseen virheet ja korostaakseen parhaita puoliaan. Ja silti luodaan kampanjoita luonnollisen kauneuden puolesta ja julkisuuden henkilöt puhututtavat meikittömyydellään. 
Mitä tulee yleiseen kauneuskäsitykseen, tuntuvat kauneusihanteet vaativan meitä kuulaaseen luonnonkauneuteen. Mutta jos totta puhutaan, kenellä oikeasti on täydellisen tasainen iho, pitkät tummat ripset ja tuuheat kulmakarvat luonnostaan? Unohtamatta vienoa punaa poskipäillä, jotka kauniisti erottuvat tavallisesta pullanaamasta. Kyllä ne minun kohdallani ainakin purkista tulevat! 

Ja toisaalta, onko mitään väliä vetääkö paljaalla naamalla vai sutiiko parin sentin meikkikerroksen aamuisin? Ketä se loppujen lopuksi liikuttaa? Niin kauan, kun olet tyytyväinen itseesi, ei muiden mielipiteillä tai yhteiskunnan kauneuskäsitteillä ole saneluvaltaa. 
Itse haluan liputtaa luonnonkauneuden puolesta, mutta tykkään myös välillä panostaa meikkiin. Koen itse olevani kauneimmillani niin täydessä tällingissä, kuin saunanpuhtoisenakin. Mikä ristiriita! Vai onko tämä edes ristiriita??
IMG_8726
Noh, pidänkö itseäni sitten kauniina? Pidän. 

Pitävätkö muut minua kauniina? Ehkä, en tiedä. En osaa sanoa millainen paketti ulkopuolisen silmin olen. 

Olen kuitenkin melkein aina ollut sinut oman ulkonäköni kanssa. Myös silloin, kun piirsin kulmakarvat pitkiksi viiruiksi ja värjäsin hiuksiani liilaksi. Jälkeenpäin olen kuullut joiltakin, miten se vaihe oli kamala, miten rumaksi se minut muutti. Tällaisilla lauseilla vain ei ole minulle oikeastaan kovinkaan paljon arvoa. Olin onnellinen kehossani silloin, ja olen sitä nytkin. Tai ainakin haluan olla! 

Kirjoitan tästä aiheesta siksi, että olen muuttunut ja minun on vaikea joskus hyväksyä sitä. Kroppani on muuttunut. Muotoja kiloja on tullut lisää, silmieni alle on muodostunut aikuisen ihmisen silmäpussit ja kyllä, pian 22-vuotiaana, olen saanut ensimmäiset ryppyni. Hehee!

Pointtini on se, että peilikuva ei aina miellytä ja se on ihan okei. En tule koskaan näyttämään yhdeltä niistä Instagramin täydellisistä tytöistä. Ja sekin on ihan okei! 
En olisi halunnut julkaista yllä olevia kuvia, mutta tein sen silti. Koska nyt kun niitä katson, niin enhän mä nyt niin kamalalta oikeasti näytä. Ja toisaalta, mitä ihmeen väliä vaikka näyttäisinkin? Ulkonäkö ei määrittele loppujen lopuksi kuin pienen osan ihmisestä. 

Ehkä lakkaan sen jatkuvan kyselyn mieheltäni. Että olenko minä sun mielestä kaunis? 
Ehkäpä vain katson itseäni silmiin peilin kautta huonoina aamuina ja totean, että hei sä olet itseäinen, vahva nainen ja kaunis just tuollaisena! 

13. kesäkuuta 2017

TIISTAI NUMEROINA

3 kuppia kahvia.

25 minuuttia koiran lenkitystä aamulla. 

5 biisiä Spotify-listalta työmatkalla. 
IMG_20170613_100437
7 lyöntiä sormille vasaralla. 

3 saapunutta sähköpostia. 

1 lähetetty sähköposti.
IMG_20170613_112850
1 lämmin ateria, joka oli aamulla valmistettu tonnikala-lasagne.

2 koottua kenkälaatikkoa. 

20 suklaapähkinää. 
IMG_20170613_161242

7 Whatsapp-keskustelua.

0 löydettyä punkkia Yodasta. 

15 minuuttia Riemurasian selaamista Z:n kanssa. 

11. kesäkuuta 2017

R O C K F E S T 2 0 1 7

Tämän kesän ensimmäiset ja todennäköisesti viimeiset festarit on nyt käyty kunnialla läpi! Oltiin ystäväni kanssa tsekkaamassa Vantaalla järjestetyt Rockfest-festarit eilen lauantaina. 

Puolisen vuotta takaperin sain tietää, että nuoruusvuosieni musiikillinen rakkaudenkohde Evanescence tulisi Suomeen. Ja joululahjakirjekuoresta löytyi sitten Z:n hankkimat liput, kun olin ensin kironnut omaa budjettiani. (Ja ne väittää, että miehet ei muka koskaan kuuntele naisia...)  

Meidän päivän ensimmäinen keikka oli Michael Monroen energinen pläjäys. Ja on se kyllä ihmeellistä, miten heppu jaksaa vetää sellaisella latauksella biisistä toiseen.  Monroe hypähteli välillä spagaateihin kesken biisin ja kiipeili yleisön luokse mikrofonin johdoista välittämättä. Aurinko porotti lähes kirkkaalta taivaalta, kun jammailtiin mukana. Setiltä löytyi jopa vanhaa kunnon Hurriganesia. Tykkäsin kovasti tästä glamrock- ja old school-meiningistä! 
IMG_20170610_194601
Dead by April oli illan yllättäjä. Metalcore ei ole se tyylilaji, jota löytyy meikäläisen soittolistalta, mutta yhtye oli yllättävän mukavaa kuunneltavaa. Tosin nautittiin keikka anniskelualueelta, kaukana moshpitistä. Ilta-aurinko lämmitti kivasti vielä siinä vaiheessa ja porukkaakin alkoi olla paikalla. 
Rakastan festarimeininkiä ylitse kaiken. Siinä on vain oma fiiliksensä, kun saa nauttia kesästä ja hyvästä musiikista. Jopa ruoaksi nautitut nahistuneet ranskalaisetkin lähinnä naurattivat. 
IMG_20170610_215010
Pienemmällä lavalla käytiin tsekkaamassa vain yhtä bändiä jostain syystä. Kierreltiin paljon myös muuten alueella. Ihmisiä oli hauska seurata, sillä tällaisilla festareilla löytyy yleensä tyylisuuntauksia laidasta laitaan. 
Ennen Evanescenceä päälavalla stoitti Stam1na. Itse en kyisestä bändiä ole kuunnellut, mutta siinähän sekin meni hengaillessa. Osallistuttiin kyllä yhteiseen onnittelulauluun, jonka yksi bändin jäsenistä kuvasi isälleen! 
IMG_20170611_004714
Ja sitten oli Evanescence. Mitä voinkaan sanoa? Olen odottanut kymmenen vuotta (kyllä, minäkin olen jo niin vanha), että kyseinen orkesteri tulee takaisin Suomeen. Mentiin puoli tuntia ennen keikkaa jo ottamaan paikat ja kyllä siinä minuutteja laskeskeltiin. Kun bändi sitten saapui lavalle ja soitti ensimmäiset soinnut, oli fangirl-momentti huipussaan. Poppoo ei ollut täysin sama, kuin vuosikymmen sitten, mutta livevetäjänä Evanescence on parhaasta päästä edelleen. Tunnin aikana kuultiin niin vanhaa kuin uuttakin tuotantoa ja hyvin sitä lauloi ja bailasi mukana. Mahtavaa oli myös se, miten bändin jäsenet vetivät ylävitosia keskenään aina biisien jälkeen. 
Ja Ame Lee... Niin upea, että kyyneleet valuivat poskille My Immortalin aikana. 
Viimeiseksi jätetyn Bring me to life:n aikana vieressäni hillityn tyynesti kädet taskuissa seisonut mieshenkilökin nosti nyrkin täysillä ilmaan. 

Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä ja mielestäni myös festarialueelta poistuminen oli järjestetty yllättävän sulavasti, vaikka hiukan joutuikin kävellä.

Ainoa asia mikä harmitti keikkojen aikanat olivat puhelimet! Tottakai itsekin napsin parit kuvat ja videot, mutta suurimmaksi osaksi keskityin nauttimaan ja heiluttamaan käsiä. Ymmärrän tosi hyvin sen, että halutaan ikuista keikat muistoiksi, joita voi selailla myöhemminkin. Ihmettelin vain, että kuinka paljon ihminen pystyy keskittymään elämyksestä nauttimiseen, jos on koko ajan tarkentamassa kameraa lavalle (josta ei kuitenkaan mitään hirveän hyviä kuvia saa). 
Toinen asia mikä hiukan nauratti oli se, miten saatiin parit ilkeät katseet, kun huudettiin, hihkuttiin ja taputettiin minuutti ennen keikan alkua. Nämä hetket on tehty elettäväksi, hyvät ihmiset! 

Näillä eväillä on hyvä aloittaa seuraava viikko! Ihanaa sunnuntai-iltaa! 

5. kesäkuuta 2017

TÄLLÄ HETKELLÄ ILOITSEN...

...siitä, että viikonloppu oli niin muikea, edelleenkin hymyilyttää. Vietettiin lauantaina iltaa Löylyn terassilla ihastellen iltaista merimaisemaa. Ja se jos mikä on kaunis.

...koska kaupasta löytyy jo ihanan makeita, suomalaisia mansikoita. Mikään ei voita tuoreita marjoja, varsinkaan mansikoita. 
IMG_8495
...lahjaksi saadusta, kauan himoitsemastani mutterikeittimestä! Espresso on arjen ylellisyyttä ja aamukahvi maistuu parhaiten maitovaahdon kanssa. 

...myös kahdesta uudesta Hobstarin lasista, jotka viime viikolla asettuivat keittiön kaappiin. Olen ihan super-rakastanut tuollaisiin "kristalli"laseihin, joita somekin on pullollaan. 
IMG_8503
...tekstiviestistä, jonka sain aamupäivällä. Tilaamani kirjat ovat saapuneet noudettavaksi R-Kioskille. Teemana on feminismi, enkä malta odottaa niiden kimppuun pääsyä. 

...sillä olen seuraavat kolme viikonloppua vapaalla töistä! Ja tämä on sitä todellista arjen luksusta. Tarkoituksena on moshata Rockfestit, juhlia yhdet häät kukkamekossa ja saunoa Saimaan rannalla. Ah, kesä! 

3. kesäkuuta 2017

VIIKON VAATE: TRIKOOJUMPSUIT + VALMISTUJAISPÄIVÄHUUMAA

IMG_8511
IMG_8514
IMG_8519
IMG_8522
IMG_8565
IMG_8550
Tuo musta trikoojumpsuit oli varsin onnekas herätelöytö Espritiltä. Esprit ei heti ensimmäisenä ole se liike jonne suuntaan, jos jotain tarvitsen, mutta tälläkertaa sieltä lähti kesän juhlien ykkösvaate! Jumpsuit on äärimmäisen mukava päällä, mikä tarkoittaa sitä, että voit vetää navan täyteen kakkua juhlissa kuin juhlissa. Korkokengillä ja kiharoilla saa asusta juhlavan, mutta nahkarotsilla ja ballerinoilla saa tuunattua rennon lookin, jossa lähteä vaikka kaupungille. 

Yhdet ylioppilasjuhlat on nyt takana ja pakkoa sanoa, että lippa takana elämä edessä- meininki tarttui mukavasti! Kävin kaupan kautta hakemassa mansikoita ja kuoharia, joten mistäs sitä tietää minne tänään päädytään juhlistamaan virallista kesän alkua. Sää on kuin morsian ja kanafileet odottavat keittiössä valmistumista. Jospa sitä söisi vaikka terassilla ensimmäistä kertaa tänä vuonna. 

Ihanaa viikonloppua ja onnea kaikille valmistuneille! 

1. kesäkuuta 2017

SOVITUSKOPPIHELVETTI: AJATUKSIA KEHONKUVASTA

Elin tänään ehkä pahimman sovituskoppipainajaisen ikinä...

Löysin söpöt farkut, joita olin silmäillyt kerran ennenkin. Materiaalihimoissani nostin käsivarrelleni ensin yhden koon, sitten vähän isomman. Silmämääräisesti olin aika varma, että suurempi koko myötäilisi jalkojani juuri oikealla tavalla, mutta kaikkihan me tahdomme joskus olla hiukan optimisteja, mitä tulee vaatekokoon. Sovituskoppiin kanssani lähtivät loppujen lopuksi näiden lisäksi yhdet shortsit (joita oikeasti olin lähtenyt metsästämään) sekä herätelöytöfarkut. 
Eipä aikaakaan kun, kiskoin päälleni "omaa kokoa" olevat farkut, joista hädin tuskin sain vyötärön napin kiinni. Seisoin siinä tuijottamassa peilikuvaani, joka lähinnä muistutti liian pieneen kuoreen ahtautunutta makkaraa. Pudistin päätäni ja vapautin itseni denimkuoresta vain vetääkseni omaa kokoa suuremmat farkut jalkaan. Ne jäivät mukavasti pakaran kohdalla jumiin. Siinä sitten seisoin, hikikarpalot otsalla kimmeltäen sekavassa mielentilassa. Miten voi olla mahdollista, etten mahdu koon 38-housuihin?

Viskasin vaatteet rekkiin ja tuhahdin äidille, että nyt mennään, ei nää vaatteet mahdu mulle. 

Tästä pienestä episodista masentuneena, päätimme poiketa toipumaan vakiofarkkuliikkeeseeni. Koska a) liikkeen shortsit VARMASTI sopivat ja b) olin varautunut budjetillisesti siihen, että jonkin vaatekappaleen kotiini kiikutan. 

Puoli tuntia ja noin kuusi farkkushortsia myöhemmin, nojasin lempiliikkeeni sovituskopin seinään valmiina heittämään hanskat farkut tiskiin. Yksikään pari ei sopinut. Jos shortsit olivat vyötäröltä sopivat, ne kiristivät reisistä niin, että verisuonet katkeilivat silmissä saakka. Osasta ei mennyt nappi kiinni ja osa jäi roikkumaan niin sanotusti puolitankoon. Sovitustilan armottomat valot saivat minut katsomaan peilikuvaani inhoten, kyyneleet silmissä. Yhtäkkiä tunsin itseni isoksi pötkyläksi niissä piukeissa shortseissa, joiden ylin nappi oli irvokkaasti auki. Olin vuoren varma, että reiteni olivat täynnä selluliittiä (mitä pahaa siinäkin muka olisi ollut?) enkä enää ikinä kulkisi lyhyissä lahkeissa.
Superystävällinen myyjä siinä sitten koitti tsempata lauseella "jos hakisin sulle vielä testiin noi miesten mallit, ne on vähän rennommat". Ja minut oli virallisesti lyöty. Tai hetkinen, oikeastaan minut lyötiin vasta siinä vaiheessa, kun sain miestenshortsit jalkaan JA NIIDEN LAHKEET KIRISTIVÄT REISISTÄ. 

Siinä peilien edessä, päässäni pyöri muutama asia. Kuten millainen on oma suhteeni vartalooni?
IMG_8458
Koen omaavani suhteellisen hyvän itsetunnon. Olen ollut sinut vartaloni kanssa pitkään, mutta viime aikoina on tapahtunut jotain. Ja tämä sovituskoppihelvetti oli viimeinen niitti arkkuuni. 
Olen itse 172 senttiä pitkä ja vartaloltani olen ollut aina hoikka. Tosiasia on kuitenkin se, että en (tietenkään) ole enää samankokoinen, kuin 18-kesäisenä. Muotoja on tullut, luojan kiitos, mutta ei ihan ongelmitta näköjään. Ja kun ahtauduin "oman kokoisiini" vaatteisiin, näin yhtäkkiä paljon muutoksen varaa. Rehellisesti sanottuna ainoat ajatukset siinä vaiheessa olivat, miten pitäisi ehkä sittenkin alkaa käydä salilla ja ehkä sittenkin syön tänään vain salaattia kanan sijaan. Hullua! 

Tässä on myös takana ilmiö, johon olen viime aikoina alkanut kiinnittää enemmän huomiota. Millainen on yhteiskunnan ja somen määrittelemä kauneusihanne? Millaisille ihmisille nykyvaatteet oikein kaavoitetaan? Miksi on niin nöyryyttävää valita koon 34 sijaan 40? Miten voi olla mahdollista, että tänäinen sovitusrumba oli niin kova kolaus omalle itsetunnolleni? Miksi tuijotamme näin orjallisesti kokomerkintöjä?
Miksi koin itseni täydellisen epäonnistuneeksi, kun sovituskopin peilistä ei kurkistanut someihannetta vastaava vartalo? 
(Ja kröhöm, miksi sovituskoppien peilit lisäävät satavarmasti noin 50 kiloa peilikuvaasi???)

Tiedän myös, että koot vaihtelevat merkeittäin. Toisessa liikkeessä saatat olla S, toisessa M ja kolmannessa L. Loppujenlopuksi tärkeintä on kuitenkin se, miltä vaatteet päällä tuntuvat ja missä kaavuissa tunnet itsesi itsevarmaksi. Mutta kuten muutama ystäväni totesi snäpätessani tästä dilemmasta, on ahdistavaa kuvitella, että vaikka olet normaalikokoinen, sinulla on päälläsi XL-kokoinen jakku. 
IMG_8476
Vaikka toisin voisi kuvitella, on tällä tarinalla onneksi onnellinen loppu. Carlingsissa poiketessa, vetäisin jostain hyllyjen uumenista ajatuksissani vanhat kunnon Dr.Denimit. Kaikki muistavat varmasti kyseisen merkin joustavat pillifarkut. Nämä shortsit eivät olleet joustavat, mutta kun vedin oman koon päälle, hämmennyin. Hämyisestä peilistä katsoi Nora, jonka päällä oli täydellisesti istuvat, täydellisen pituiset shortsit. Ei puristavia lahkeita, ei liian tiukkaa vyötäröä. Juuri sopivat. Elämä tuntui yhtäkkiä keveämmältä ja kiitin hämmentynyttä myyjää päiväni pelastamisesta. 

Joten nyt voin tulla siihen tulokseen, että tämän päivän shoppailukierros oli opettavaisempi kuin kuvittelinkaan. 
Harva meistä omaa niin sanotun täydellisen Victorias Secret-vartalon. Ja miksi pitäisikään? Meitä on niin monen kokoista ja muotoista! Miksi tuntuu kuitenkin siltä, että moni nykyvaate on mitoitettu täydelliselle vartalolle? Mikä edes on täydellinen kroppa ja mitä on olla sopivan kokoinen? 

Kokomerkintöjen orjallinen seuraaminen on turhaa ja ahdistavaa. Ne eivät määrittele sitä, millainen olet, koska olet todenäköisesti juuri sopiva tuollaisena. Me kaikki tiedämme sen, mutta miksi se on vain niin vaikea oikeasti sisäistää. Tämä päivä oli itselle varsinainen bodynegative-päivä, mutta hei, eikö niitä ole kaikilla? Kun kotona sitten selostin suu vaahdoten tapahtumat Z:lle, naurahti hän taas niin rakastavasi ja sulki minut halaukseensa:

"Mutta kulta, sähän olet täydellinen juuri tuollaisena."

Seuraavaksi, kun lähden hankkimaan uusia bikineitä, lupaan astua sovituskoppiin uudella asenteella. Jos vaatteet eivät sovi minulle, on vika vaatteissa, ei minussa.