P U N A J U U R I S M O O T H I E

Toipuuko maksasi edelleen juhannuksen saunaolutrallista? Entä päätitkö sittenkin ajaa Mäkkärin autokaistan kautta kotiin vaikka tiesit jääkaapissa olevan ainekset terveelliseen salaattikulhoon. Ei hätää! 

Punajuuri puhdistaa sekä maksaa, että verta ja sen sanotaan myös energisoivan! Että siitäs sait, keskikesän väsymys. 

Jos punajuuren syöminen yksinään ei toimi, heitä blenderiin pari kourallista mustikoita sekä iso omena. Nesteenä käytin nimenomaan punajuurimehua, joten tämä kolmen aineksen smoothie ei paljoa vaivaa vaatinut. 

Fun fact: olen aikoinaan hakeutunut yksityiselle lääkärille, koska söin suuren määrän punajuurta lounaaksi ja virtsa oli seuraavana päivänä verenpunaista. Ilmeisesti kaikki kehot eivät pilko punajuuren punaista väriä ja olihan se mukava maksaa kuutisenkymppiä tästä tiedosta.  

J U S S I 2 0 1 8

Juhannustaiat on nyt taiottu ja edessä siintää maaginen paluu arkeen. Kuten melkein 23 vuotta aiemminkin, tuli juhannus vietettyä mökkimaisemissa järven äärellä hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Säät olivat tyypillisesti myrskyisät, emmekä saaneet tehtyä puoliakaan suunnitelluista jutuista. Soutuvene-retket saivat jäädä seuraavaan mökkikertaan, samoin mölkynpeluu ja kalliomaalauksille vaeltaminen. Tämän lisäksi itselläni meni pari ensimmäistä päivää oman mielen rauhoittamiseen. Kävin jotenkin ihan ylikierroksilla ja ajatuksethan siinä vaiheessa lähtevät laukalle vähän liiankin kovaa.  

Tästä huolimatta juhannus oli oikein makoisa. Sitä tuli syötyä täytekakkua lounaaksi ja flunssaaa yritin häätää vuorotellen saunomalla ja sukeltamalla kylmään järveen (saattoi jopa onnistua!). Sain meditoitua ja kaikista onnellisimmaksi tulin, kun sain syödä suklaamuroja sängyssä ja kun hurjasteltiin Z:n kanssa pikkuteitä pitkin. 

Lueskeltuani ja kuunneltuani muiden tarinoita juhannuksesta tuntui, että hirveän monella oli jonkinlaisia suorituspaineita tämänkin keskikesän juhlan viettämisestä. Monet ovat avautuneet blogeissaan siitä, kuinka kesä lisää stressiä ja luo paineita, kun koko ajan pitäisi olla juhlimassa, tekemässä ja puuhaamassa uutta ja ihmeellistä. Että kesä ei ole mitään, jos ei ole tavannut ihmisiä villeissä underground-bileissä, mökkeillyt, lomamatkaillut kaukomaille tai pussaillut juhannuksena pellolla alastomana kukkaseppele päässä. Milloin kesästä oikein tuli pakkopullaa ja Netflix- tai työntäyteisestä suvesta epäonnistumisen ruumiillistuma? 

Hyvät ihmiset! Kesä on kesä, vaikka ei jaksaisi juhlia joka lauantai aamuyön pikkutunneille saakka. Kesä on kesä, vaikka kaikki ne ihanat suunnitelmat lentäisivät roskiin ja viettäisitkin päiväsi tilaten nettikaupoista bikineitä, joita et kuitenkaan tule käyttämään. Kesä on kesä, vaikka roadtrip toiseen kaupunkiin muuttuisi kävelyretkeksi omalta jääkaapilta postilaatikon kautta takaisin sohvatyynyjen väliin. 

Käsi sydämmellä, meikäläisen kesän bucketlist meni kertaheitolla uusiksi, kun vapaat ja lomat eivät menneetkään ihan niinkuin Strömsössä. Olen niin sanotusti broke ass fuck, joten suppailut, pihanlaitto sekä syntymäpäivän suureelliset suunnitelmat siirtyvät toiselle kuukaudelle. 

Mutta tiedättekö, mun kesäfiiliksen tekevät ihmiset, pihalla nautittu pannukahvi sekä niin moni muu pieni asia. Kesä tulee ensi vuonnakin, vaikkei tänä kesänä kerkeäisi tehdäkään mitään sen kummempaa. Niin, ja elämästä voi nauttia myös kaikkina muina kuukausina. 

Ihanaa alkanutta viikkoa ja ottakaa ilo irti kaikista päivistänne! 

CONVERSATIONS WITH MY 13 YEAR OLD SELF

Oh don't lose your passion or the fighter that's inside of you
You're the girl I used to be
The pissed off complicated thirteen year old me

Pink - Conversations with me 13 year old self

Ah, nostalgiaa. En rehellisesti tiedä mitään parempaa kuin vanhoihin kuviin törmäämistä. Löysin yhdeltä pölyiseltä muistitikulta ystäväni tekemän videon minusta, joka oli niin koskettava, että meinasi tippa tulla linssiin. Nappasin ruudulta pari kuvaa (älkää siis välittäkö laadusta). Mielessäni alkoi heti soida Pinkin yllämainittu kappale, joka on omistettu 13-vuotiaalle itselle. 

13-vuotias minä on kerrassaan mahtava! Olin aika rauhallinen ja helppo, ainakin uskoisin niin. Murrosiän mielenmyllerrykset iskivät vasta vuosia myöhemmin, lähinnä peruskoulun jälkeen. Siihen saakka olin todella tunnollinen. Vietin aikaa parhaiden ystävieni kanssa tutkien maailmaa (eli internetin ihmeellistä maailmaa) ja elämä oli auvoisaa. 

13-vuotias minä oli kaiken skolioosin korsettihoidon alla kovin itsevarma itsestään! En ollut todellakaan yläasteella mikään beauty queen ja tiesin sen itsekin. Olin hullutteleva ja vaatteeni olivat aatteeni. Ostin kaikki vaatteet kirpparilta ja laitoin päälleni kirjaimellisesti mitä vain! Kuinka siistiä! Käytin paljon mekkoja ja näpersin itse koruja harva se päivä. Hiukset olin leikkauttanut yläasteen alussa lyhyeksi, tummanruskeanpunertavaksi poikatukaksi, jonka kasvuvaihe oli sanalla sanoen, awkward. 

13-vuotias minä sai kuulla paljon, kuinka outo olikaan. Koulun ruokalassa jostain pöydästä heitettiin ruokaa päälleni ja tupakkapaikalta muistan jonkun huutaneen "Emo!". Mutta eipä nuo paljoa lannistaneet, päinvastoin! En kokenut koskaan olevani kiusattu, enkä ollutkaan. Oli vain muutamia ihmisiä, joita varmaan pelotti mun rohkeus olla oma itseni. 

Voi sinua, 13-vuotiasta minua. Tietäisitpä vain, kuinka tulisit koko elämäsi kuulemaan olevasi outo, mutta oikeastaan oppisit rakastamaan sitä. Kukapa haluaisi olla normaali tässä maailmassa? Eikö se ole vähän tylsää? 

Onneksi elit ihanan turvallista nuoruutta. Sellaista, missä parhaat ystävät kertovat fritsuista, riekutaan yöt Omegle-chattipalstalla puhumassa yhdessä vieraille ja ensimmäiset henkoset tupakasta vedettiin salaa metsässä (olin vain niin tunnollinen, että se jäi vaan siihen yhteen henkoseen). 

Täytän 23 parin viikon päästä. Se tarkoittaa sitä, että näistä kuvista on kerennyt vierähtämään vuosikymmen. Olen paljon velkaa tuolle rääpäleelle, joka kävi paljon muutoksia läpi. Joka luukutti Evanescenceä ja Marilyn Mansonia suljetun oven takana. Joka katseli Audrey Hepburnin mustavalkoelokuvia ihaillen. Joka uskalsi olla ihan se oma outo itsensä. 

10 X THIS OR THAT

KAHVI VAI TEE 

Kahvi mustana on meikäläisen juttu. 

LOMA RANNALLA LÖHÖILLEN VAI SEIKKAILLEN

Altaalla löhöilyt ovat historiaa. Kaipaan enemmän vaeltamista ja kaupungin tutkimista. Olen liian levoton maatakseni paikoillani. 

NETFLIX AND CHILL VAI ULKONA RIEKKUMINEN

Olin ennen todella kova juhlija ja juuri se bilehile, joka jaksoi tanssia aamukuuteen ja sen yli. Ulkona on edelleen kiva käydä silloin tällöin, mutta mieluummin himmailen kotona hyvässä seurassa. 

AIKAINEN AAMU VAI VAI MYÖHÄINEN ILTA

Tämä on paha sinänsä, koska niinä aamuina kun oikeasti herää aikaisin, osaa niitä myös arvostaa. Mutta koska sitä tapahtuu harvoin, vastaan silti myöhäinen ilta. Olen aina ollut iltaihmisiä. Laskevassa auringossa ja hämyisessä tunnelmassa on jotain tuttua ja turvallista. 

LÄHDEVESI VAI HIILIHAPOTETTU  

Olen yrittänyt vähentää vesipullojen ostamista kaupasta, mutta silloin kun ostan, on se hiilihapotettua (tarkemmin Bonaquan villivadelma). 

KIRJAT VAI ELOKUVAT

Rakastan molempia, varsinkin elokuvissa käyntiä. Mutta mun on yksinkertaisesti helpompi keskittyä lukemiseen. Mulla on myös todella vilkas mielikuvitus, joka pääsee ehkä parhaimmilleen lukiessa. 

KORKOKENGÄT VAI LENKKARIT

Mieluiten vastaisin, että ilman kenkiä. Mukavuudenhaluisena vastaan lenkkarit. 

KESÄ VAI TALVI

Olen ikuinen kesälapsi, eikä se muuksi muutu. Rakastan valoa, aurinkoa ja kukoistavaa luontoa. Hellettä, kun ei tarvitse pukea melkein mitään päälle. Tötteröjäätelöä ja mökkeilyä Saimaan rannalla. AH!

KAUPUNGIN SYKKEESSÄ VAI LUONNON RAUHASSA

Myös suhtautuminen tähän on muuttunut. Nuorempana luulin olevani vannoutunut kaupunki-ihminen, mutta luonnon rauha on parasta tälle päälle. Tällainen taajama-asuminen sopii mulle. Ihmisten ilmoille pääsee helposti, mutta oma rauha on taattu. 

SUUNNITELTU VAI EXTEMPORE

Extempore on paras ja enkä tykkää liikaa suunnitella asioita. Valitettavasti työ kuitenkin vaatii sen, että joitakin vapaapäiviä tulee niin sanotusti buukattua etukäteen parilla viikollakin. Varsinkin kun ystävilläkin on erilaiset aikataulut. Kuitenkin suurin haaveeni on se, että minut yllätetään esimerkiksi työpaikalta, että nyt mennään oli kyse ravintolaillasta tai ulkomaanmatkasta ;)

MUN KESÄKROPPA NÄYTTÄÄ SAMALTA KUIN VIIME VUODEN TALVIKROPPA

Kesä ja sen alku on tunnetusti aikaa, jolloin median mielestä on aika etsiä se kesäkroppa kaapin perukoilta. Tähän some usein vastaa miekat tanassa, että jokainen kroppa on kesäkroppa. Ja sehän on ihan totta! Jossain postauksessa törmäsin lauseeseen, että kesäkroppa on sama kroppa talvellakin. Ymmärrettävästi kesällä ihoa paljastatetaan enemmän, ehkä jopa käydään rannalla bikineissä. Mutta onko kesä ainoa syy etsiä oman kehon hyvää oloa ja siinä samalla erottuvaa sixpackia? Mitäpä jos a) jengi lopettaisi kirjoittamisen aiheesta, miten saat selluliitin pois reisistä ja b) laittaisitte ne bikinit vaan päälle, vaikka sitä selluliittia olisikin? 

Oman vartaloni kanssa olen lyönyt kättä päälle melkein aina, mutta joskus sitä omakuvaa on yritetty heilauttaa tai häpäistä. Teiniaikojen entinen seurustelukumppani oli vakaasti sitä mieltä, että rintani ovat pienet. Myös ylä-asteaikoina sain parhaalta ystävältä kuulla, miten joku poika oli todennut, että tarvitsisin silikonit. Skolioosin läpikäyneenä kirjaimellisesti vääristynyt vartalo oli jotenkin kamalan iso asia, mutta lähinnä koin suurta ylpeyttä leikkauksen myötä saamasta viidestä lisäsentistä sekä (omasta mielestäni) maailman upeimmasta arvesta, jonka se jätti jäkeensä. 

Mun keho on tehnyt mielettömän duunin! Selkäranka on luudutettu liikkumattomaksi ja pultattu kiinni kahteen titaanitankoon. Kropasta on tullut vuosien saatossa vähän naisellisempi lisäkilojen myötä ja nekin muutokset olen toivottanut tervetulleeksi ilolla. 

Mulle on tärkeintä, että mun kroppa jaksaa kuljettaa mua päivästä toiseen. Liikutan kehoani metsälenkeillä, joogalla ja kreisibailaamalla kotona. Syön miten haluan, mutta tähtään balanssiin. Joskus osaan piiskata itseäni liiallisesta roskaruuan syömisestä, mutta sitten tulee niitä viikkoja kun puputtaa vain kasvisruokaa ja tadaa, elämä on taas tasapainossa. 

Mutta mikä tärkeintä, puhun itselleni kauniisti. En ikinä sanoisi omalle parhaalle ystävälleni, että hyi mikä maha, älä syö sitä suklaalevyä, omaa vatsamakkaraa puristellen (sitäpaitsi, kaikille ihmisille tulee vatsamakkaroita)! Miksi sanoisin niin itselleni? 

Mulla ei ole olkapäät ihan samassa tasossa eikä selkäkään ole ihan symmetrinen. Mutta perhana, mun mielestä mun kroppa on aivan mahtavan ihana. Tykkään käyskennellä kotona ilman vaatteita ja aina peilin edestä kulkiessa tokaisen itselleni nykyisin, että VAU mikä nainen. 

Että eiköhän nyt vaan vedetä ne uikkarit päälle ja kirmata rantaveteen hihkuen. Kaikki vartalot on ihania ja tärkeintä on hyvä olo. Joskus se vaatii pelkkää oman itsensä hyväksymistä, joskus taas hiukan lisää vihreitä asioita ruokavalioon. Mutta balanssi, se on se juttu. Niin, ja alusvaatteisilla joraaminen kotona, vähän kuin niissä kaikissa korneissa deodoranttimainoksissa. Se oikeasti toimii! 

Syleile itseäsi, koska olet kaunis. Yritän itsekin muistaa sen. Kehutaan toisiamme. Muista kertoa, miten upeita ystäväsi ovat.  Äläkä ikinä sorru parjaamaan omaa vartaloasi, koska ethän sanoisi niin kenellekään mullekaan vai mitä?

IRTIPÄÄSTÄMISEN JALO TAITO

Henkilökohtaisella tasolla harjoittelen paljon irtipäästämistä. 

Jo pelkästään omiin tähtiini on kirjoitettu, että olen hanakasti asioihin tarttuvaa sorttia. Otan tiukan otteen ravunsaksillani kaikista olennaisista ja epäolennaisista, hyvistä ja huonoista hetkistä. Todellisuuteni rakentuu toisinaan ylianalyyttisille tarinoille, jotka haamujen tapaan eivät jätä minua rauhaan, vaan pyörivät päässäni epämääräisenä muistojen tulvana. Selitän itselleni paljon ja pohdin syitä asioille ja ihmisille. Meillä on taipuvaisuutta narratiivisuuteen eli elämän jäsentämiseen tarinoina. Yleisesti määrittelemme itseämme haitallisten tarinoiden kautta. Omalla kohdallani olen mestari luomaan pahaa oloa itselleni ja ympärilleni lähtemällä ikuiseen ajatusjuoksuun näiden menneisyyden haamujen kanssa, joita meillä kaikilla tuppaa olemaan enemmän tai vähemmän. 

Irtipäästämistä voi tehdä niin epätyydyttävästä elämäntilanteesta, huonoista ajatusmalleista, haitallisista tai myrkyllisistä ihmissuhteista ja ihan konkreettisista tavoista. Itselläni aikaisemmin irtipäästäminen on nimenomaan ollut elämäntilanteeseen liittyvää. Kun tajusin jättää energiasyöpöt pois omasta arjesta, on ollut helpompi käsitellä omia ajatuksia suurentelematta niitä isoiksi hirviöiksi. Hengittäminen on helpompaa, kun ajatuksilla on tilaa. Onnellisuus taas on suurempaa, kun omat voimat eivät mene liiaksi asioiden vatvomiseen ja pyörittelyyn. 

Kun elämässä on tapahtunut, olen normaalisti jäänyt vellomaan melankoliassa ja synkkyydessä. Teininä oli helppo turruttautua huonoilla tavoilla, mutta mitä aikuisemmaksi sitä kasvaa, sitä enemmän ymmärtää olla tekemättä vain lisää hallaa. Tämä vain tarkoittaa aina sitä, että omien vastoinkäymisten ja ongelmien kanssa joutuu kohdata kasvokkain ja sepä vasta rumaa touhua osaa olla!

Mutta nyt siihen on alkanut pikkuhiljaa tulemaan muutosta. Oman sisäisen rauhan saavuttamisessa on se hyvä puoli, että ongelmat pystyy ulkoistamaan ja niiden tarkasteluun on tullut uusia puolia. Olen myös löytänyt itseeni takertumisen sijaan loistavia menetelmiä käsitellä omia tunteita ja sen jälkeen päästää niistä irti. 

Tämän suuren kehitysaskeleen itsessäni huomasin vasta toukokuussa, kun päässä vihdoin naksahti huomion tekemisen merkkiksi. Tajusin päästää irti itseäni painavasta asiasta ja voi pojat, on ollut helpompi hengittää. Siihen riitti se, että kuukausien vellomisen jälkeen ymmärsin, että en voi vaikuttaa kuin omaan toimintaani ja muu jääkin sitten luottamuksen varaan. Jokaisella on mahdollisuus tehdä uusia valintoja elämässään. 

Jooga ja meditaatio ovat olleet myös suuria polun viitoittajia, mikä tulee oman mielen sekaviin maisemiin. Se, että tarpeeksi syvään hengittämällä voi saada liikkellee suuria massoja ikävää oloa sen sijaan, että ne muodostaisivat suuren möykyn tuohon rintaan. Että mielen keskittäminen ja affirmaatioiden toistaminen, on yllättävän hyvä temppu huijata oma mieli ohjautumaan uudelleen. 

Valitettava, mutta hyvvä uutinen on se, että ihminen kasvaa, muuttuu ja kehittyy jatkuvasi. Välillä toivoisin pystyväni käymään itseni kanssa sisäisiä dialogeja paremmin juuri tässä ja nyt-hetkessä. Turhan usein kuitenkin vetäydyn kuoreeni saatuani jonkinlaista piikkiä lihaan, koska se nyt vaan on helpoin tapa reagoida. Mutta tässä sitä edellään ollaan! 

Ja kyllä, tänään on ollut taas yksi niistä aamuista, kun olen saanut ahaa-elämyksiä omasta elämästäni tuijottaessa liikkuvan junan ikkunasta ulos (niin runollista). Tämän päivän hetki ei kuitenkaan ole tähän aiheeseen liittyvää. Tai no, ehkä vähän. Täytyisi oppia päästämään irti siitä tunteesta, etten voi täysin ensinäkemällä luottaa ihmisiin uskaltaakseni olla täysin avoin oma itseni. Tästä ehkä lisää myöhemmin. 

Ja luit aivan oikein, olen oppinut koulun myötä uusia hienoja sanoja kuten narratiivisuus tai sisäinen dialogi. Jotain hyötyä tuosta instituutista siis on! ;) 

KESÄN ÄMPÄRILISTA 2018

Näitä postauksia pyörii ihan hirveän paljon blogeissa kesäkuun alussa. Ja koska uskon vakaasti haaveiden ja tavoitteiden ylös kirjoittamiseen, miksi en esittelisi teille tämän kesän bucketlistiä! 

Lähinnä en ole tähän saakkaa edes suonut sen kummemin ajatusta tulevalle (tai noh, alkaneelle) kesälle. Mielenpäällä on ollut niin paljon kaikkea muuta. Mutta tänään oli viimeinen tentti takana, joten koulukirjat voi nyt virallisesti polttaa grillihiilien seassa ja katseen voi suunnata tuleville vapaapäiville! 

Mitä siis kesän 2018 kalenterista voisi löytyä? 

Venezia, 2017

Mökkeilyä

Tämä on niinkin päivänselvää, että on jopa hölmöä kirjoittaa se ylös. Ensimmäinen mökkireissu on edessä jo parin viikon päästä, kun lähdetään juhlimaan juhannusta tuttuun ja turvalliseen tapaan. 

Sen lisäksi suunnitteilla olisi ystäväporukalla tehty reissu myöhemmin kesällä (tiedätte ketä tällä tarkoitan, olkaapa valmiina!).

Auringonlaskun katselua merenrannalla

Eikö kuulostakin vähän romanttiselta komedialta? Meillä on niin kauniit puitteet täällä omalla asuinpaikallani, että tämä olisi mukava totettaa joko kaveriporukalla tai oman miekkosen ja koiran kainalossa, piknik-herkkuja unohtamatta. 

Kamakura, 2016

Pihan laittoa

Kyllä, luitte oikein. Minä, joka en ole perinyt äitini kykyä kykkiä kukkapuskien juurella aion kunnostautua ja tarttua haravan varteen. Ehkäpä istutan omenapuun? Tai rakennan suihkulähteen? Kukapa tietää!

Telttailua

Oli se sitten omalla takapihalla, luonnonsuojelualueella tai mökillä, se tulee tapahtumaan! Olen viimeksi telttaillut muksuna ja sekin oli ihan oman kotipihan turvallisella nurtsilla. Oli ihana herätä aamulla a) kovaan linnunlauluun b) hikiseen makuupussiin. 

Fuengirola, 2016

Suppailua

Kokeiltiin kaveriporukalla suppailua viime kesänä ensimmäistä kertaa ja olipa muuten hauskaa! Ja koska tämä kesä tulee olemaan superlämmin ja aurinkoinen (fingers crossed) voisi sitä viettää muutamankin päivän veden äärellä kehitellen käsivarsilihaksia melan kanssa. 

Grillibileitä

Nyt kun uusi piha on valmistumassa ja terassi on saatu kuosiin, ollaan vain kalusteita, grilliä ja kylmiä juomia vaille kesäkunnossa! Odotan jo innolla puheensorinan täyttämää takapihaa ja auringon viimeisiä säteitä, ennen kun se katoaa puiden taakse. Grilliruoka on tietty kaiken A ja O!

Köln, 2017

Asuntomessut Porissa

Meille on tyttöporukkamme kanssa muodostunut melkein jo tavaksi käydä pyörähtämässä asuntomessuilla himoitsemassa toienen toistaan upeampia lukaaleja. Viimeksi oltiin meidän mökin lähellä Mikkelissä, sitä edellisenä vuonna päädyttiin extempore-reissulle Seinäjoelle. Uskoisin, että Pori tarjoaa meille yhtä hauskoja hetkiä. Voipa taas raksittaa yhden kaupungin seuraavaksi mainitsemalta kohdalta. 

Maakuntamatkailua

Tänä kesänä ei tule reissuja Suomen rajoja kauemmas, mutta maakuntamatkailua aion harrastaa sitäkin enemmän. Koti-Suomesta löytyy niin paljon kauniita paikkoja, jotka ovat vierailun arvoisia. Opiskelijabudjetti saa siis luvan taipua lähinnä roadtrippailuun ja kotimaan metsiin. 

Katsotaan, mitä tämä kesä tuo tullessaan! Mulla on aina tapana ajatella, että jos edellinen kesä on ollut huikea ja täynnä uusia kokemuksia, tuppaa aina seuraava kesä olemaan astetta rauhallisempi ja työntäyteisempi. En haluaisi ajatella niin, koska elämä ja kesä on just niin makealta maistuvaa, kun niistä tekee. Toisaalta rauhallinen kesä ei ole yhtään sen hullumpi, varsinkin kun rahaa ei säästössä ole. Mutta kesän tekevät seura, sää ja fiilis, joka on mukavasti jo saavutettu viime viikkojen aikana. Jatkukoon seuraavat viikot yhtä aurinkoisissa ja leppoisissa tunnelmissa. Tiedättehän, aamukahveja pihalla ja rusketusraidat, niistähän se kesä on tehty!

AUTIOSAARELLE TARVITSEE MUKAAN VAIN PARI HYVÄÄ PODCASTIA

Kesäkuu tarkoittaa meikäläiselle kirjaimellisesti ensimmäistä kesäkuukautta. Kesä taas tarkoittaa sitä, että eletään pesemättömällä tukalla päiväkausia, hypellään pellolla koiran perässä lauleskellen ja pukeudutaan pelkkiin bikineihin joka ikinen päivä. 

Kesä tarkoittaa myös sitä, että on aikaa puuhailla muitakin juttuja, kuin pelkkiä velvollisuuksia. Toisin sanoen, sitä kerkeää sivistämään itseään kuunnellen erilaisia podcasteja, joita maailma on pullollaan. 

Alla siis viisi podcastia, joiden kanssa viihdyn niin rannalla, haravan varressa kuin työmatkallakin!

YKSILLÄ

Yksillä on kolmen bloggaajan Sara Vannisen, Marianna Mäkelän ja Elisa Lepistön joka keskiviikkoinen sarja Suplassa. Suosittujen bloggaajien podcastit kuulostavat mun korvaan niin kliseeltä, että kyseessä ei voi olla muuta kuin pinnallista höpinää, ottaen huomioon nykymaailman blogiskenen. Yksillä-jaksoissa keskustellaan kuitenkin niin uskonnosta ja uskomuksista, mielenterveydestä kuin somesta työpaikkana ja siitä, millaisia kiusallisia mokia kyseiset bloggaajat ovat onnistuneet tekemään. 

FROM THE HEART: CONVERSATIONS WITH YOGA GIRL

Olen joskus ennenkin täällä maininnut alkuperäisin ruotsalaisesta, nykyään Aruballa asustavasta Rachel Brathenista aka Yoga Girl:stä. Rachel on suora, rehellinen ja aito somepersoona, jonka From the heart-podcast käsittää sisälleen puhetta omista tuntemuksista, vegaanilapsen kasvattamisesta sekä elämästä Aruballa, joka ei aina ole yhtä ruusuilla tanssimista. 

THE DAILY BOOST

Kaipaatko piristävää ja motivoivaa puhetta päivääsi? Onko aikaa vain alle 20 minuuttia, ennen kuin työpäivä alkaa? Säädä itsesi ainakin Spotifysta löytyvän The Daily Boost-podcastin taajuuksille, josta löydät Scott Smith-nimisen miehen lyhyitä tsemppauksia päivääsi aina unelmien saavuttamisesta irti päästämiseen. Smihin ääntä on tosi miellyttävä kuunnella ja pursuan aina hiukan enemmän energiaa näiden jaksojen jälkeen. 

NO FILTER

No filter on viimeisin löytöni, jonka eräs ystäväni vinkkasi. Sen pääosassa ovat bloggaajat Viena ja Arttu, jotka puhuvat avoimesti nimensä veroisesti ilman filttereitä. Heiltä on ilmestynyt vasta ensimmäinen jakso, joka käsittelee uskonnollisessa yhteisössä elämistä. Se oli jo niin mielenkiintoista kuunneltavaa, että jään mielenkiinnolla odottamaan lisää. Tämän podcastin löydät osoitteesta www.acast.com/nofilter. 

VÄRIKÄS TOTUUS

Kirsikkana kakun päälle törmäsin eilen Temppari-kohuparin, Vilman ja Eliaksen omaan podcast-sarjaan. Ja tottahan toki oli pakko klikata play-nappia ja kuunnella näiden kahden horinoita. Kaksi jaksoa meni mukavasti putkeen tuossa pihahommissa ja on pakko myöntää, että ihan hauskaa kuunneltavaa ne olivat. Joten tämänkin kaksikon kohdalla odotan seuraavia jaksoja. 

Podcastit ovat mahtava vaihtoehto ainaiselle musiikin kuuntelulle. Kirjoihin verrattuna ne ovat sinänsä helppoja vaihtoehtoja, koska samalla voi touhuta muita omia askareita. Kukapa olisi uskonut, että siivoaminen tuntuisi näinkin helpolta puuhalta napit korvissa? Tai miten nopeasti aika hurahtaa auringon alla, kun on joku mielenkiintoinen henkilö omalla tarinallaan höystettynä, ketä kuunnella. 

Mutta koska näitä kuunneltavia ei voi koskaan olla liikaa, niin vinkatkaapa kommenttilaatikkoon, jos teiltä löytyy jotakin podcastien helmiä kuunneltavaksi. Etsintäkuulutan mielenkiintoisia persoonia, syvällisiä pohdintoja sekä huumoripitoisia sarjoja!