ELÄNKÖ MINÄ VIIDEN VUODEN SUUNNITELMAANI ?

Kävin eräässä haastattelussa, jossa pohdittiin laajasti moraalikäsityksiä ja elämää ylipäätään. Yksi vaikeimmista kysymyksistä omasta mielestäni oli, kun kysyttiin, missä näen itseni viiden vuoden päästä. 

Viiden vuoden päästä olisin pian täyttämässä 28. Että missäkö olisin silloin? Ehkä työelämässä...? Missä noin yleisesti pitäisi siinä vaiheessa olla? 

'

Mä en ole sellainen ihminen, joka tekisi viiden vuoden suunnitelmia ja odottaisi niiden sitten tapahtuvan. Tulevaisuuten näkeminen tuntuu hiukan oudolta, koska sitä ei ole vielä eikä sitä voi millään ennustaa. Se, mitä olen nyt viime vuosina oppinut on, että elämää voi kyllä varmasti suunnittella, mutta jotakuinkin harvemmin se näyttäytyy tulevaisuudessa sellaisena kuin oli ajatellut. Tai ehkä näyttäytyykin, mene ja tiedä. 

Tunnistan itsestäni enemmän sellaisen haaveilijan ja unelmoijan. On paljon asioita tietenkin, mitä haluaisin tulevaisuudelta. Toivottavasti kaikilla ihmisillä on. Se taas, ettei jättäisi mitään tilaa niille ulkopuolisille tekijöille vain aiheuttaa aina kriisejä. 

Jos ajattelee, että no tänä vuonna tätä, ensi vuonna tuo ja sitten pitäisikin olla jo tämä, niin pian huomaatkin vellovasi tunteessa, jossa koet eksistentaalista ahdistusta miten elämä ei mennytkään niinkuin Strömsössä. No eihän se koskaan mene. Tähän astisessa elämässäni kaikki, mitä olen suunnitellut pitkälle tähtäimelle, on mennyt juuri päinvastaisesti. 

Tämä menee vähän samaan kastiin kuin postaus, jossa kirjoitin sitkuttelusta. Elämä tapahtuu aikalailla tässä ja nyt. Sitä on välillä vaikea oikeasti ymmärtää.  Jos elää takertuen omaan viiden vuoden suunnitelmaan, isket laput silmille siinä vaiheessa, kun elämä yrittää tarjota ihania vaihtoehtoja. 

Se, miksi tähänkin ajatukeen olen nyt herännyt, on koska yhtäkkiä oma ikäluokkani onkin ihan hirveän aikuista porukkaa, joilla kaikilla häämöttää viiden vuoden, korkeintaan kymmenen sisällä ne klassisen kuuluisat vakituinen työpaikka, sopivasti ulkomaan matkoja, kihlaus ja häät, asunto jostain kaupungin reunalta, farmarivolvo ja kultainen noutaja. 

Ja tämän kirjoitettuani tajusin, että itse istun tällä hetkellä rivaripätkässäni tuijottamassa tolleripentuani, joka on pian kaksi vuotta tallustellut menemään täällä. Pisimmälle suunniteltu asia on ensi vuoden ukomaanreissu. Olenko tietämättäni toteuttanut omaa viiden vuoden suunnitelmaani, tietämättä edes sen olemassaolosta??

Enpä usko. 

Asiat on vain tapahtunut. Omalla painollaan. Ja ne ovat olleet mukavia yllätyksiä ja tapahtumia omassa elämässä. Ei ole tarvinnut stressata niiden tapahtumattomuudesta. Oli kauhean luonnollsita muuttaa tähän nykyiseen asuntoon, vaikka totesinkin Z:lle että minulle henkilökohtaisesti ei ole vielä väliä missä asun. Koirakaan ei ollut alunperin oma ajatukseni. On sellainen jännä lause, jota huomaan toistelevani tilanteessa kuin tilanteessa. Elämä kuljettaa. Juuri sinne minne pitäisi. Siinä sivussa voi vähän manifestoida, mitä elämältä ehkä haluaisi, itse en oikein tiedä. 

Ja tottakai itse kukin jossain vaiheessa potee melkeinpä syyllisyyttä siitä, ettei mitään ole tapahtunut. Käsi sydämellä voin sanoa, että hiukan kun hellittää itsensä piiskaamisesta niin johan alkaa tapahtua. Ei saa liian tiukasti tuijottaa paperille rustattuja, raksitettavia kohtia. Elämä ei tapahdu siellä (vaikka olenkin super super super paljon sitä mieltä, että omai tavoitettaan on hyvä kirjoitella ylös, ainakin vuosi kerrallaan). 

Photocredits: Saga

Se, mitä vastasin siihen yhteen vaikeimpaan haastattelukysymykseen, että missä näen itseni viiden vuoden päästä, meni suurin piirtein näin: 

Mä olen nyt koulussa. Isoin maali, jonka edessäni näen on loogisesti valmistuminen. Tapahtuuko se kolmessa, neljässä vai viidessä vuodessa, sitä en oikeasti osaa sanoa. Varmaankin todennäköisisntä sen jälkeen on siirtyä työelämään. Tai ehkä olen siirtynyt sinne jo koulun aikana, eihän sitäkää tiedä. Mutta mä haaveilen paljon. Mä haaveilen matkustelusta, koska se ruokkii mun sielua eniten tässä maailmassa. Mä olen yhtäkkiä alkanut haaveilla vanhasta, punaisesta puutalosta ja isosta pihasta metsän keskellä. Mä haaveilen, että ehkä jossain vaiheessa mä haluaisin kirjoittaa runokirjan. Mä haaveilen, että pitäisin jotkut isot grillijuhlat kesällä, jossa juotaisi kylmiä juomia ja kuunneltaisi livemusiikkia. Mä haaveilen päivittäin, koska se auttaa miettimään, mitkä asiat haluan oikeasti tavoittaa, mitkä ovat vain mukavia päiväunia. 

Unelmia on kaksi. Toinen on se aiemmin manitsemani pidempi reissu jonnekin kauas. Toinen on sitten uusi karvainen perheenjäsen. Sille on jo nimi valmiina. 

Ainoa asia mitä haluan viiden vuoden päästä olla, on olla onnellinen. Haluan ajatella edelleen samalla tavalla kuin nyt. Pieni lisäkyspsyminen ei tekisi yhtään pahaa, mutta haluan edelleen ajatella maailman olevan sellainen avoin keittokirja mistä napsia hyviä reseptejä. Jestas, mikä vertauskuva... 

Lähden nyt nauttimaan taas uudesta maanantaista, viimeisen tentin materiaaleista sekö kahvista ja auringosta. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ps. Tuo hame on yksi ihana kirppislöytö. Törmäsin siihen kolme viikkoa sen jälkeen, kun olin kirjaimellisesti piirtänyt samaisen hameen yhden vihkosen sivulle. En tiedä vielä, onko se liian överi meikäläisen kaappiin, mutta ihanahan se on. Se on Intiassa käsintehty ja helmaan on kirjailtu varmaan sata helmeä! Kunpa vain tietäisi, että miten se oli päätynyt Fidan kierrätyskeskukseen!

IHAN PIENI MOROTUS

Tällä hetkellä arki on aika hektistä. Silloin korostuu tarve viettää vapaa-aikaa rauhassa, tehden niitä asioita, joista nauttii. 

Eilen illalla kun palasin iltavuorosta kotiin totesi mies, että onneksi joka päivä ei ole tällainen. Eli sanotaan nopeat moikat aamulla kuuden aikaan ja seuraavan kerran halataan illalla yhdentoista aikaan, kun mennään nukkumaan. 

Mä nautin siitä, että saan mennä tehdä, mutta vielä enemmän nautin rauhasta ja omasta ajasta. Meikäläisen viikonloppu alkoi pitkästä aikaa tänään. Olen muun muassa kerennyt jo juoda pari kuppia kahvia katsellen Yökylässä Maria Veitola:n uusinta jaksoa (suuri suositus, jos ette ole vielä tutustuneet tähän sarjaan) sekä pitkästä aikaa joogannut oikein kunnolla. 

Saan nyt perjantaista sunnuntaihin vain olla ilman mitään hoppua mihinkään. Ajatuksena oli ulkoilla, syödä hyvin ja viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Sellaista simppeliä akkujen latausta, mitä aina välillä kaivataan. 

Mulla olisi hirveästi sellaisia ideanpoikasia, joita teille kirjoitella. Mutta aivot on olleet nyt pari päivää sellaista mössöä, ettei pohdiskelevaasta kirjoittamisesta, saatika ajattelusta tule yhtään mitään. Syytän tätä jatkuvaa informaatiotulvaa. Joten antakaa anteeksi tämä päivien hiljaisuus. Aion kyllä viikonloppuna päivitellä teille muun muassa kuluneen kuukauden suosikkeja. Ehkä sunnuntaihin mennessä saisin jäsenneltyä myös jotain pohdiskelevaa! 

Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille! Tehkää niitä asioita, mistä nautitte! <3 

P O R V O O

Jos kaipaa pientä irtiottoa omasta ympäristöstään, kannattaa harrastaa kaupunkimatkailua. 

Näin pääkaupunkiseutulaiselle Porvoo on oiva paikka pieneen virkistäytymiseen. Vain tunnin ajelu itään päin ja sitä pääsee keskelle suloista vanhaa kaupunkia. 

Olen pari kertaa käynyt itse Porvoossa päiväreissulla, mutta vanhaan kaupunkiin ei ole tullut tustututtua yhtä perusteellisesti kuin mitä eilen. Käveltiin Tiian kanssa mukulakivikatuja pitkin ja poikin kamerat kaulassa. Ihastuksen huokaukset kaikuivat puutalojen seinistä ja salaa toivoin kotiin tullessa, että oma asunto olisi muuttunut söpöksi, vaaleanpunaiseksi puumökiksi. 

Vanhan kaupungin ravintola-antiin ei tullut perehdyttyä, sillä kävimme vain pienellä välipalalla Tee- ja kahvihuone Helmessä. Terassit olivat kuitenkin täynnä ihmisiä pikkusateesta huolimatta ja kaupungin reunoja koristivat turissibussit, eikä mikään ihme. Porvoo on valloittava! 

REISSUPOSTAUS: V E N E T S I A

Nyt on ainakin osittain palauduttu tähän omaan arkeen. Ja mitenkä se palautumisen olisi voinutkaan paremmin käyttää, kuin tekemällä töitä kirjaimellisesti hiki hatussa. Näin perjantai-illan kunniaksi, päätin tulla kertomaan, että elossa ollaan ja mielelläni palaisin takaisin bloggailun pariin. Ja vieläpä reissupostauksien muodossa! 

Ajattelin pyhittää melkein jokaiselle kaupungille oman postauksensa, sillä kuvia kertyi matkan varrelta jonkun verran. Instagramissa meikäläistä seuraavat ovatkin sneak peakia reissulta saaneet, mutta Snapchatissa olen ollut suhteellisen hiljainen (tähän löytyy ihan syynkin, josta aion kirjoitella teillekin). 

Joka tapauksessa, on mukava olla kotona omien rakkaiden kanssa. Ja vaikka reissu ja loma loppui, niin tästä tämä kaikki vasta alkaakin. Muutoksen tuulet puhaltavat jo! 

Mutta pidemmittä puheitta, Venetsia! 

Lensimme tosiaan ihan ensimmäiseksi Marco Polon kentälle, Venetsiaan. Lentokentältä ajelimme (jäätävää vauhtia) itse kaupunkiin vesibussilla, joka itsessään oli jo kokemus. 

Venetsiasta olin kuullut puhuttavan tosi ikävästikin. Miten tämä vajoava kaupunki on täysin turistien valtaama ja kuinka kanaalit haisevat kamalalta näin kesäkuumalla. 

Noh, ystäväni ja minä olimme yhtä mieltä siitä, että kaupunki oli yksi reissumme parhaimmista! Vietimme Venetsiassa kaksi yötä, mutta viikon olisi saanut kulumaan helpostikin kaiken tekemisen äärellä. 

Koska me saavuttiin Italiaan iltapäivästä, oli ensimmäisen illan ohjelmana lähinnä kaupungilla kiertelyä. Meidän hotellin ihmettelyssäkin meni hetki. Yövyttiin Casa Martini-nimisessä hotellissa, joka sijaitsi Cannaregio-nimisessä kaupunginosassa. Hotelli oli hämärällä sivukadulla, ja alaovi aukesi nappia painamalla karmivasti naristen hämyiseen rappukäytävään. Respassa odotti vain kirje ja avain henkilökunnalta, mikä herätti naurunsekaista ihmetystä. Huone oli siisti ja oikeastaan aika söpökin. Aamupala oli aika vähäeleinen, mutta sillä pärjäsi. Hotellin sijainti oli kuitenkin mahtava, eikä Venetsia itsessään loppujen lopuksi ole kovin suuri. 

Toisena päivänä haluttiin nauttia auringosta ja matkattiin vesibussilla Lidon saarelle palvomaan aurinkoa ja uiskentelemaan merivedessä. Lidolta palatessa käveltiin koko kaupungin läpi takaisin omille konnuillemme. 

Olin toiseksi illaksi varannut meille hiukan kivemman ravintolan ystäväni syntymäpäivän kunniaksi. Eli erityismaininta Algiubagio-ravintolalle, josta saatiin miellyttävää palvelua merimaisemaa katsellessa. 

Hintaluokaltaan Venetsia on kuitenkin suhteellisen kallis, mikä osaltaan johtuu varmasti turisteiden olemassaolosta. Gondoliajelu olisi houkutellut suuresti, mutta tavallisella päiväajelulla oli hintaa 80€, mikä oli meidän budjetille hiukan liikaa. Illan ja yön gondoloinnit olisivat olleet 100€. Ehkä ensi kerralla sitten! 

Syömingit sen sijaan pystyi hoitamaan pienemmällä tai suurella budjetilla. Ensimmäisenä iltana eksyttiin superihanaan pikkuruiseen kanaalinvarsiraflaan, jossa syötiin ja juotiin hyvinkin edukkaasti. Toisena iltana taas saatiin kulumaan yli satanen illalliseen, mikä vastaa aika hyvin suomalaista ulkonasyömistä. 

Ja tosiaan, tekemistä olisi riittänyt useammaksikin päiväksi. Venetsian tuntumassa on esimerkiksi muutama saari, jotka kaikki ovat tunnettuja omista jutuistaan. Yhdellä voi tutustua lasin valmistukseen, toisella kaikki talot ovat erivärisiä. Silmänruokaa riittää, sillä katuja ja siltoja ihastellessa kävelee vaikka useamman tunnin. 

Hauskinta on tosiaan kaupungin autottomuus ja tällaisen suomineidon mielestä oli hirveän virkistävä seurata ihmisten arkea veden äärellä. 

Kaiken kaikkiaan Venetsia oli ihana ja Italia on mun sielunmaa. Rakastan sen kulttuuria, ruokaa ja kieltä ylitse kaiken ja palaan sinne aina yhtä mielelläni. Myös Venetsiaan menen mielelläni uudelleen ja ei, kanaalit eivät haisseet!  

Ja parastahan on tietenkin gelato! Olisin voinut vetää sitä aamiaseksi ja illalliseksi, mutta tyydyin vain pariin pikkukuppiin päivässä ;). 

J U H A N N U S T U N N E L M I A

Hellurei ja hellät tunteet!

Kotiin on palattu mökkimaisemista ja pian starttaa pyykinpesukone tutun rumbansa. Sitä ennen päätin tulla fiilistelemään elektroniikkaa ja blogimaailmaa, joka on neljän päivän ajan jäänyt taka-alalle. Tauko tekee välillä hyvää ja sanotaanko näin, että tällä viikolla on odotettavissa postauksia laidasta laitaan (jos vain tunnit riittävät vuorokaudessa...). 

Meikäläisen juhannukseen kuuluu väistämättä AINA mökkeily. Kaksi kaupunkijuhannusta on tullut vietettyä ja ei se vain tunnu oikealta. 

Meidän perinteiseen juhannukseen kuuluu saunominen, hyvä ruoka, mölkkykisa ja kaikenlainen järviaktiviteetti. Hiukan viileiden säiden vuoksi ei hirveästi jaksanut vedessä ilakoida, mutta ylpeänä voin todeta, että talviturkki on nyt heitetty. 

Tänä vuonna jostain syystä olin koko juhannuksen ihan järkyttävän väsynyt. Tavallinen unirytmi venähti muutamalla tunnilla ja olo on ollut varsin pöhnäinen. Vanhuus ei kai siis tulee yksin? Rentoutumista on kuitenkin tapahtunut ainakin jossain määrin, eikä taaskaan tekisi mieli palata sorvin ääreen. Onneksi se tapahtuu vasta keskiviikkona. 

Joka tapauksessa, seuraavan kerran mökille lähdetään vasta elokuussa, sillä tasan viikko JA OLEN ETELÄSSÄ. Aika on mennyt ihan supernopeasti, ekä todellakaan voi uskoa, että kohta pakataan rinkka ja mennään. 

Ihanaa alkanutta viikkoa taas kerran kaikille ja kertokaahan toki, että mitä kuuluu teidän perinteiseen juhannushuumaan? 

TÄLLÄ HETKELLÄ ILOITSEN...

...siitä, että viikonloppu oli niin muikea, edelleenkin hymyilyttää. Vietettiin lauantaina iltaa Löylyn terassilla ihastellen iltaista merimaisemaa. Ja se jos mikä on kaunis.

...koska kaupasta löytyy jo ihanan makeita, suomalaisia mansikoita. Mikään ei voita tuoreita marjoja, varsinkaan mansikoita. 

...lahjaksi saadusta, kauan himoitsemastani mutterikeittimestä! Espresso on arjen ylellisyyttä ja aamukahvi maistuu parhaiten maitovaahdon kanssa. 

...myös kahdesta uudesta Hobstarin lasista, jotka viime viikolla asettuivat keittiön kaappiin. Olen ihan super-rakastanut tuollaisiin "kristalli"laseihin, joita somekin on pullollaan. 

...tekstiviestistä, jonka sain aamupäivällä. Tilaamani kirjat ovat saapuneet noudettavaksi R-Kioskille. Teemana on feminismi, enkä malta odottaa niiden kimppuun pääsyä. 

...sillä olen seuraavat kolme viikonloppua vapaalla töistä! Ja tämä on sitä todellista arjen luksusta. Tarkoituksena on moshata Rockfestit, juhlia yhdet häät kukkamekossa ja saunoa Saimaan rannalla. Ah, kesä! 

TULEVIA PIHAHOMMIA

Rivaripätkän mukana tuli sisustuksen rinnalle uusi elementti, pihan laitto. 

Mitä viherkasveihin ja puutarhassa hääräämiseen tulee, olen peukalo keskellä kämmentä. Ainoat kokemukset ovat The Sims-pelistä saadut. Yleensä olen onnistunut jossain vaiheessa tappamaan sisäkasvit, mutta ahkeran harjoittelun jälkeen, olen valmis upottamaan kynnet multaan. Onneksi rakas toinen puoliskoni tietää pihojen tekemisestä hiukan enemmän, joten en ole täysin pulassa. 

Meidän tämän hetkinen piha on aika karsea ilmestys. Ruoho rehottaa, terassilaudut ovat verrattavissa rusinoihin (yhtä kuivia ja värittömiä) ja useat kukkaistutukset ovat kärsineet Yodden käpälöiden alla. Nyt olisi kuitenkin hyvä aika tarttua toimeen. 

Huomenna olisi tarkoitus näyttää pihalle ruohonleikkuria ja haravaa. Eiköhän se siitä lähde. Pihassa on potentiaalia toscanalaiseen huvilatyyliin, kiitos runsaiden köynnöskasvien. Terassi olisi tarkoitus öljytä uudenveroiseksi ja pihakalusteet vaihtaa uusiin. Mielessä pyörii niin ihanat kulmasohvat kuin boheemit bambutuolit, yritäpä tässä sitten päätöksiä tehdä. Varsinkin kun suurinosa tämän hetken säästöistä on heinäkuun reissua varten... 

Mutta ikuisuusprojektejahan nämä ovat. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mutta aina on ihana haaveilla!

Ihanaa maanantaita!

K E S Ä 2 0 1 7

Viime onnellisuuspostauksessa kutakuinkin "jinxasin" tulevaisuuteni ja sinetöin itseni vuodelepoon. Seuraavana yönä nousi korkea kuume ja tässä sitä ollaan nyt. Viikonlopun tuomittuna sairaslomalle flunssaviruksen vuoksi. Tilannetta ei auta se, että mies vei itsensä sekä koiramme mökille, joten kaiken lisäksi lusin tätä yksin kotona (jonka lisäksi en päässyt näkemään uusinta Alien leffaa, saatika sitten hyväntekeväisuuysmuotinäytöstä). 

Ensimmäiset kaksi tuntia omassa seurassa tuntuivat mahtavilta, mutta heti kun Sinkkuelämää-elokuvan lopputekstit kajahtivat tv-ruudulle, sain kohdata sen tosiasian, että viikonlopusta tulee ihan pirun tylsä. Telkkari ei valitettavasti kommentoi ohjelmia kanssasi kilpaa... 

Joten mikäpä olisikaan parempi hetki vähän pohtia tulevaa kesää ja luoda uskoa siihen, että vielä minäkin pääsen nauttimaan aurinkoisista viikonlopuista kotisohvaa pidemmälle! Toisaalta, nyt kun aloin asiaa miettimään, niin todennäköisesti tällä postauksella tuhoan kaikki kesän suunnitelmat. Otanko riskin..? :D

Viime kesä meni aikalailla duunia hiki hatussa tehden. Kesälomia ei paljoa pidetty, kun työpaikka vaihtui juuri toukokuussa. Arkipäivät menivät rutiinilla eat-sleep-work-repeat. Viikonloput luiskahtivat sitten raskaan raatamisen vastapainoksi vähän kosteammalle puolelle. Ai että, kun oli valoisaa ja pystyi vetämään päivät kiitettävästi putkeen vajaan neljän tunnin yöunilla... 

Toki toukokuussa oli kahden viikon Tokion- reissu (jolta postauksen kuvatkin ovat) sekä pari kesäistä irtiottoa, kun painelimme tyttöjen voimin ensin Seinäjoelle asuntomessuille ja myöhemmin perheemme mökille. 

Tämä kesä tuleekin olemaan sitten all about doing stuff! 

Kesäkuussa olisi tarkoitus käydä Rockfest:eillä tsekkaamassa nuoruuden ehdoton suosikkibändi Evanescence! Sen lisäksi on tietenkin yksi vuoden parhaimmista juhlista, juhannus! Sitä vietetään landella hyvässä seurassa, grilliruokaa syöden ja veneillen. Ei huolia, ei murheita! 

Kuu menee töiden puolesta vielä täysillä tunneilla, joten en ota sen suurempaa stressiä muista tekemisistä. SITÄPAITSI kesäkuussa on myös pääsykokeiden kakkosvaihe, johon tietty panostetaan ihan hulluna! 

Heinäkuussa pakataan rinkat ja lähdetään ystäväni kanssa kiertelemään vähän Eurooppaa. Edessä on siis takuuvarmasti huimaakin huimempi reissu. Instagramissa paljastinkin jo, että kaupunkilistalla on ainakin Pariisi. Toki mukaan mahtuu Italiaa, Belgiaa ja Hollantia. Toivottavasti myös Saksa ja Tsekki! 

Reissuun on varattu kolme viikkoa, joten siinähän se aika sitten vierähtääkin, viimeinen viikko tulee menemään palautuessa sekä viimeisten työjuttujen taputtelussa. 

Elokuussa meikäläinen ottaa ainakin omassa maailmassani aika suuren hyppäyksen oravanpyörästä, kun sanon hyvästit huonekalualalle. Tarkoituksena on omistaa kuu läheisille ihmisille ja itselle tärkeille asioille. Samalla tässä pidän sormia ristissä opiskelukuvioiden kannalta ja toivon, että elokuussa valmistauduttaisiin myös alkavaan kouluvuoteen. Monet ovat kysyneet, että mitä sitten, jos et pääsekään kouluun eikä sinulle ole työtäkään. 

Noh, siinäpä sitten syödään kynsiä ja katsotaan mihin elämä kuljettaa! 

Tässä siis tiivistettynä tulevien kuukausien menomeiningit. Paljon uusia juttuja ja tuulia on tiedossa, mikä jännittää ihan kauheasti. Mutta ajatukset tulevaisuudesta ovat kirkkaampia, kuin pitkään aikaan. Ja se on aika siistiä. 

Nyt painun takaisin sairasvuoteelleni, joka lainehtii käytettyjä nessuja. Ehkä palailen postailemaan viikonloppuna, jos tämä räkäpää vaikka antaisi myöten. 

Ihanaa viikonloppua ja nauttikaa upeista kesäkeleistä!

T O D A Y X 1 1

Tänään...

...heräsin kännykän liian pirteään hälytykseen ja käänsin uneliaana vain kylkeä...

...en jaksanut oikeasti syödä puuroa aamupalaksi, vaan vedin kulhollisen muroja...

...sen sijaan, että olisin meikannut, kömmin takaisin sänkyyn, ihan kiinni nukkuvan miehen viereen...

...tein hyvän kaupan töissä, joka lämmittää vieläkin mieltä...

...selasin pitkästä aikaa blogit.fi sivua ja haaveilin reissusta kaukomaille...

...taivastelimme työkavereiden kanssa räntäsadetta, joka ei vain ottanut loppuakseen...

...kotona odotti lainakoira, joka on äärettömän hellyydenkipeä tapaus...

...mies oli putsannut astianpesukoneen tukkeuman, josta tulin onnelliseksi...

...kävimme pitkästä aikaa yhdessä iltapissattamassa koirat...

...lakkasin kynnet ja katsottiin kaulakkain Sohvaperunoita...

...oli hyvä päivä !

M Ö K K I H Ö P E R Ö T

Vuosi vuodelta rakastan mökkeilyä vain yhä enemmän ja enemmän. Mökkeily edustaa mulle todennäköisesti samaa, kuin muillekin suomalaisille: saunaa, hyvää ruokaa ja ulkoilua. 

Nuorempana landella rentoilua ei osannut lainkaan arvostaa. Nykyään sitä vain odottaa, että kumpa taas pääsisi vaihtamaan maisemaa. Paikkaan, jossa pesuvedet kannetaan järvestä ja yöunet ovat sikeät. 

Näin talvella mökkikauden avajaiset on kuitenkin lähinnä hiihtokerrasto päällä nukkumista ja jäiden päällä kävelyä. Me ollaan nyt parina pääsiäisenä korkattu "kesäkausi" mökkeilyllä ja samalla traditiolla tullaan varmaan jatkamaan muutkin vuodet. 

Nyt ollaan maalta kotiuduttu ja saldona on väsynyt koira sekä väsyneet ihmisetkin. Joku raitisilmamyrkytys varmaan napattiin. Tänään syödään herkkuja ja hengaillaan ja huomenna nautitaan vielä viimeisestä pyhävapaasta, jonka jälkeen meikäläinenkin palaa takaisin töiden ja pääsykoejuttujen pariin. 

Ihanaa pääsiäistä kaikille !