23. marraskuuta 2016

B A R C E L O N A

Mulle tuli harvinainen tilaisuus töiden kautta lähteä piipahtamaan viikonloppureissulla Barcelonassa. Matka alkoi perjantaina ja takaisin tultiin myöhään maanantai-iltana. Äijäporukka oli kyseessä, joka kokemus oli sekin. Reissun agenda oli Barcelona-Malaga potkupallopeli. 

Espanjassa en ole käynyt ennen, Mallorcalla joskus mukulana pari kertaa. Etelä-Eurooppa sen sijaan on muuten tuttu paikka. Rakastan sen kulttuuria ja ihmisiä yli kaiken. Tietynlainen avoimuus ja rentous välittyy ihan jokaisessa paikassa. Näin stressin keskellä olikin hyvä idea paeta hetkeksi vastuuta etelän syysauringon alle. 

Viikonloppu menikin mukavasti kaupunkia tutkiessa. Lauantai oli jännittävä päivä matseineen ja VIP-kohteluineen. Kuohuviinilasi oli jatkuvasti täytettynä! Sunnuntai-päivän vietin lähinnä itsekseen Picasso-museossa sekä tapasravintoloissa. Kamera pysyi visusti hotellihuoneessa, mutta yhdelle kaupunkikävelykierrokselle sen otin mukaan. 
IMG_6348
IMG_6334
IMG_6325
IMG_6316
IMG_6326
IMG_6322
IMG_20161120_124929
barc1
Kaiken kaikkiaan onnistunut viikonloppu! Maisemanvaihdos piristi kummasti ja eniten taisinkin nauttia hotellihuoneen puhtaista lakanoista sekä valmiiksi katetusta aamupalasta. Säätkin sattuivat sallimaan, eikä kurakeleistä tai toppatakeista ollut tietoakaan. 
Enkä muista, milloin olisin viimeksi kävellyt noin paljon korkokengillä! 

Eli toisin sanoen, jos väsyttää ja kaamos masentaa, tehkää mahdollisuuksien mukaan lyhkäinen reissu joko lähelle tai vähän kauemmas. Sitä jaksaa taas pakertaa arkijuttujen kimpussa pienen akkulatauksen jälkeen! ;) 

12. marraskuuta 2016

Kun untuvatakit saa kaivaa kaapista

Kuten kunnon suomalaiset, haluan aloittaa tämän postauksen höpisemällä säästä. 
Milloin viimeksi marraskuu on ollut näin kirpeä ja luminen? En todellakaan meinaa muistaa. Samaan aikaan kun valkoinen lumipeite ajaa koko maan hulluuden partaalle ja VR:ää jälleen syytetään junavuorojen perumisesta, haluaisin itse vain heittäytyä kinoksiin tekemään lumienkeleitä. 
Ollaan tarvottu Yodan kanssa pitkin metsiä lumisateessa iltahämärässä. Ja pakko on myöntää, että entisestä neljänseinänmajailijasta on saatu varsinainen erämimmi kaivettua ulos! 
IMG_6246
Kylmän ilman vuoksi sainkin hyvän syyn tulla esittelemään tuoreinta ostostani muutaman viikon takaa. Meinaa päätin satsata ja hankkia itselleni uuden talvitakin näille paukkupakkasille. 

Viikkoja taaksepäin oli äärettömän avartava juttu Hesarissa kierrätyksestä. Siitä, miten ihmiset heittävät tavaraa pois vain siksi, että voisivat ostaa uutta tilalle (tässäkin olisi aihetta ihan omaan postaukseensa). Artikkelista inspiroituneena päätin haastaa itseni ja etsiä tori.fi:n syövereistä joillekin muille tarpeettomaksi jääneitä takkeja. Ja voi pojat, että onnisti!

Hain tämän Everestin murretun keltaisen untuvatakin omakseni eräältä nuorelta naiselta, joka oli todennut lyhyen talvitakkimallin itselleen sopimattomaksi. Takki on uuden veroinen ja aivan älyttömän käytännöllinen noille koiranulkoilutusaamuille. Se tuo kivasti väriä muuten aika tummanpuhuvaan vaatekaappiini. Se sopii niin toppahousujen kuin rentoilufarkkujen kaveriksi. 
IMG_6260
IMG_6245
Sen olen tässä vuosien varrella huomannut, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä mukavuuden haluisempi olen. Hyvä puhua vanhuudesta näin päälle parikymppisenä, mutta tottahan se on. Mua ei todellakaan kiinnosta palella kylmyydestä, päinvastoin. 
Untuvatakki ei ole ehkä maailman tyylikkäin vaate, mutta ainakaan en kärsi hypotermiasta. Että sori vaan villakangastakit, teille ei ole tilaa meikäläisen eteiskaapissa. 
IMG_6265
Tämä secondhand-löytö teki olon mahtavaksi ja olenkin päättänyt vähentää kulutusta ihan vain omaksi kuin myös maailman iloksi. Aion toki tehdä tästä ihan oman juttunsa vain siksikin, että nykyisen asunnon huonekalut ovat suureksi osaksi kirppislöytöjä. Mutta siitä enemmän myöhemmin. 

Nyt sen sijaan aion palata takaisin sohvalle miehen kainaloon kera viinilasillisen. Huomenna on kauan odotettu vapaa sunnuntai isänpäivän kunniaksi ja luvassa on vaikka mitä hauskaa. 

Ihanaa viikonloppua!

8. marraskuuta 2016

3 A S I A A

3 asiaa joista pidän
Tällä hetkellä pidän kamomillateen hörppimisestä sohvatyynyjen välissä. Pidän Downton Abbeysta, jonka viimeisessä kaudessa jo menenkin. Pidän myös tuosta tuiskuavasta lumisateesta, vaikka esitän, etten pidä. 

3 asiaa joista en pidä
En pidä tiskien laittamisesta, enkä siitä, etten saa nukkua rauhassa niin pitkään kuin haluan (toisin sanoen puolille päiville). En pidä negatiivisista ihmisistä, jotka eivät löydä elämästä mitään mukavaa, vaan purkavat pahan olonsa muihin viattomiin. 

3 asiaa joita tein viikonloppuna
Viikonloppuna kävin ulkona juhlimassa piiiitkästä aikaa. Valvoin aamukuuteen ja söin puuroa sängyssä, vieläpä aika hyvällä omatunnolla. 

3 asiaa jotka osaan
Olen hyvä laiskottelussa. Osaan lukea ihmisiä välillä kuin avointa kirjaa ja venyä heidän kanssa samalle aaltopituudelle. Teen myös tonnikalalasagnen jo ulkomuistista. 

3 asiaa joita en osaa
Olla stressaamatta. Se on ikävin asia, jota en osaa. En myöskään puhu kunnolla ruotsia, mikä harmittaa. Toinen asia, joka harmittaa on se, etten osaa tehdä ranskalaista lettiä!
IMG_6225
3 asiaa jotka haluaisin osata
Olisi älyttömän siistiä puhua eri kieliä. Listalta löytyy niin ranska, italia, espanja kuin myös venäjä. Haluaisin osata olla järjestelmällinen ja siisti, mutta olen ainakin isäni mukaan tämmöinen hajamielinen taiteilijaluonne (mitä ikinä se tarkoittaakaan). Haluaisin oppia armollisuutta itseäni kohtaan, se on niin vaikeaa. 

3 asiaa jotka minun pitäisi tehdä
Soittaa eläinlääkäriin ja perua rokotusaika. Pestä lattiat ja soittaa yhdelle ystävälle, jonka puhelun missasin. 

3 asiaa joista stressaan
Kaikesta, kaikesta ja kaikesta. Eipä tähän muuta voi sanoa. 

3 asiaa jotka saavat minut rentoutumaan
Aikalailla hyvät tv-sarjat ja suklaa. Ihan uusi juttu on metsässä meneminen. Hiljaisuus on ehkä kaikista rentouttavinta, mitä voi maailmassa tällä hetkellä olla. 

3 asiaa joista puhun usein
Ehkä mummointa ikinä, mutta puhun todennäköisesti eniten terveydestä. Hyvänä kakkosena tulevat päivän tapahtumat ja koira sekä  mies. Olen aika tylsä. 

IMG_6230
3 asiaa jotka puen mielelläni päälle
Rento neule, farkut sekä yökkäri. Varsinkin jälkimmäinen. Voisin mennä pyjamahousuissa töihin, jos se olisi korrektia. 

3 asiaa joita en pue päälleni
En laittaisi päälle neonvärejä enkä muodottomia telttamekkoja. Enkä superpush-up-liivejä, ne on huijaamista! 

3 asiaa jotka haluaisin hankkia
Uusi linssi kameraan on kummitellut jo aika kauan liikkeellä. Haluaisin myös rumat, mutta käytännölliset talvikengät. Ja ihan rehellisyyden nimissä, ensimmäinen asia joka tämän kohdalla tuli mieleen, oli lapsia, sitten joskus. 

3 asiaa joista unelmoin
Matkustaminen on aina unelmalistalla. Unelmoin myös uudesta keittiöstä, jossa olisi mustaa, marmoria ja avohyllyä. Unelmoin ennen toimittajan työstä, mutta nykyiset uraunelmat suuntautuvat ihmisten auttamiseen. 

3 asiaa joita pelkään
Ihan lapsesta saakka olen pelännyt pimeää. Ehkä siksi, että mielikuvitus tuppaa laukkaamaan hämärässä päivänvaloa enemmän. Siksi en voi katsoa kauhuleffoja. Pelkään syvää vettä, jossa ei näe pohjaan. Silloin tuntuu, että hukkuu! Pelkään myös lähimpien ihmisteni menettämistä. 
IMG_6234
3 asiaa joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa
Toivon sään pysyvät tällaiena ihanan lumisena vielä pitkään. Toivon, että mies hieroisi mun jalkoja huomenna. Niin ja eniten kaikista, että se edellisen postauksen stressi päästäisi irti. 

7. marraskuuta 2016

"Mulla on vähän stressiä..."

"Se alkaa pitkästä työpäivästä. Ei ehkä ole kerennyt syömään kunnolla, siitä potee huonoa omatuntoa. Työasiat seuraavat kotiin. Mitä meilejä pitikään lähettää ja kenelle? Niin, unohdin ne pari muutakin juttua. Nyt ihmiset on kauhean pettyneitä muhun. Missä vaiheessa muistan tehdä ne huomenna? 
Pyykkikasa on päässyt valtavaksi. Unohdin aamulla laittaa ne pyörimään, kun tuli muuta. Missä vaiheessa ne nyt pesee, kun pitäisi käyttää koira, että itekin saisi liikuntaa. Niin, ja se ruoka. Piti laittaa jotain terveellistä, mutta ei ehdi taaskaan. Siivoa, siivoa, siivoa. Kämppä näyttää ihan läävältä. Unohdin käydä kaupassa. Pitäisi suunnitella lista ensi viikon ruuista. Niin, mitä pitikiään muistaa huomiseksi?"

Ja tästä on kaaos tehty. Tai toisin sanoen, stressaantunut mieli. Kun pienet arkiset asiat alkaa kaatua niskaan. Kiire on joka paikkaan. Suurin toiveeni on, että vuorokaudessa olisi 30 tuntia, jotta joskus kerkisi katsomaan Netflixiäkin. Tai lakkaamaan kynnet. Mutta ei pysty. Pää on koko ajan hetkeä edelle. Mitä pitikään tehdä nyt, mitä eilen, entä huomenna? Kaikki ahdistaa, kun ei menekään niinkuin pitäisi. Loppujen lopuksi ajatus on pelkkää muussia ja lamaannus iskee. Istun pöydän ääressä ja selaan Facebookia, jotta saan omasta päästäni taukoa. 
Työt seuraa sänkyyn, kun yritän miettiä mikä on jäänyt tekemättä. Tukka lähtee päästä ja siinäpä mukava stressinaihe lisää, minähän kaljuunnun!
IMG_6193
Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Monet tutkijat uskovat, että miltei mikä tahansa myönteinen tai kielteinen muutos voi vaikuttaa yksilöön stressaavasti. Mikään ärsyke ei sinänsä stressaa, vaan reaktio riippuu paljon yksilön vastustus- ja sietokyvystä, erityisesti näkökulmista ja asenteista. Filosofi Epiktetos sanoi: "Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä, vaan meidän käsityksemme niistä."

Näin sanoo terveyskirjasto.fi. Stressiä voi aiheuttaa niin työt, ihmissuhteet, kiire sekä elämänmuutokset. 
Itse olen keittiöpsykologialla diagnosoinut itseni krooniseksi stressaajaksi. Kyse ei ole pienestä työstressistä tai elämänmuutoksiin liittyvästä kipuilusta. 
Stressaan kaikesta. 
Olen luonteeltani tosi herkkä, joten otan ihmissuhteissa hirveästi itseeni. Koen toisten tunteet itse vahvasti, jolloin helposti stressaan toisen fiiliksiä. Stressaan pitkiä työpäiviä ja sitä, ettei aikaa riitä koiralle tai kavereille. Stressaan rahaa. Stressaan elämäntapojani, sitä etten aina kerkeä syödä lautasmallin mukaan tai liikkumaan. Stressaan saanko tarpeeksi unta. Stressaan siivoamista ja kotia. Kun sisustus ei ole vielä mieleinen enkä jaksa tarttua imurinvarteen. Kun en jaksa pyykätä yhtenä päivänä ja vaatekasa on tuplaantunut seuraavaksi päiväksi. 

Stressaaminen on raskasta ja syö pahasti energiaa. Stressi kiristää ohimoita ja saa voimaan pahoin. Kokemaan hengenahdistusta, jos unohtaa jotain. Olemaan äreä ja kireä. Yhteen mokaan kaatuu koko päivä ja jos siihen liittyy toisia ihmisiä, olen varma, että he vihaavat minua. Sitten stressaan sitä. 
Olen paatunut miellyttäjä, ylianalysoija ja ylisuorittaja. Olen itse se, joka vaatii itseltäni liikoja ja supersuorituksia, jokaisessa elämän asiassa. Tämä on outoa, sillä en koe paineiden tulevan mistään muualta, enkä myöskään ole perfektionisti. Tiedän, että parhaansa yrittäminen riittää ja ettei kukaan odota minulta kuuta taivaalta. 

Stressi liittyy vahvasti elämäntilanteisiin. Kun on ollut paljon muutoksia, voi olla väsynyt. Silloin kaikki murheet tuntuvat suuremmilta kuin mitä ne ovat. Rankemman ajanjakson jälkeen yleensä saan hillittömän itkukohtauksen, jolla puran kaikki stressintunteet ulos lähimmälle ihmiselle joka kuuntelee. Ei ole terveellistä, ei. 
Läheiset ihmettelevät miten voikaan stressata niin paljon. "Miksi sä stressaat" Käyn asiat mielessä läpi ja totean, etten tiedä. Elämä on täydellisen kunnossa, kaikki on hyvin. Mutta se stressi sen pyörittämisestä... Ei pysty nauttimaan hetkestä, kun ajatus pyörii kielteisten juttujen ympärillä. Epäonnistumiset ruokkivat pahaa oloa. Stressi aiheuttaa muistiongelmia, levottomuutta ja ahdistusta, ne taas aiheuttavat stressiä. Lopulta sitä stressaa, koska stressaa. 
IMG_6199
Mitä stressille voi tehdä?

Puhu! Yhdelle ihmiselle ei voi purkaa kaikkea ahdistusta. Jos stressi pitkittyy ja alkaa haitata elämää, kannattaa kävellä vaikka psykologin vastaanotolle (kaikilla kouluilla on omat koulupsykologinsa, näin esimerkiksi). Tukiverkosto on tärkeä. Myönnä jos tarvitse apua tai hidastusta. 

Liiku! Olen itse maailman viimeinen ihminen, joka saa hyvää mieltä liikunnasta. Mutta kun kaikki kaatuu niskaan, reippailu ulkoilmassa voi auttaa mieltä rauhoittumaan. Metsässä samoaminen on parasta terapiaa kiireessä velloville aivoille. 

Syö! Tasainen verensokeri ehkäisee kiukkua ja ärsytystä sekä mielialojen heittelyä. Terveellinen ruokavalio ei koskaan ole pahaksi. Roskaruuasta ja alkoholista tulee vain entistä pahempi olo. 

Priorisoi! Mitkä ovat elämässä kolme tärkeintä asiaa? Panosta niihin. Omalle tehtävälistalle ei pidä ottaa liikaa tekemistä. Stressaantuneena kannattaa hoitaa lähinnä työ/koulu sekä terveys kuntoon. Muut asiat tulevat sen jälkeen. 

Murehdi vähemmän! Helpommin sanottu kuin tehty. Sitä joutuu harjoittelemaan. Kirjoita ylös asiat, jotka stressaavat ja mieti niihin ratkaisut. Tekemättömät asiat kannattaa laittaa myös ylös, silloin et stressaa niiden unohtamista. 

Stressaaminen on oravanpyörä, josta on todella vaikea päästä irti. Se saattaa johtaa pahimmillaan masennukseen tai työuupumukseen. En tahdo olla 21 ja burnoutissa. Siksi kirjoitin tämän nyt teille ylös. Myönnän, että minulla on huono puoli. Se on järjetön stressaaminen. Yritän päästä siitä eroon, mutta se on kuin tupakointi. Addiktio. 

Teille kaikille, jotka kärsivät samasta, älkää lannistuko! Muistakaa, että elämä on ihanaa, ei lainkaan stressaamisen arvoista. Painojen pudottaminen hartioilta on todella vaikeaa, jos ne on kiinnitetty rautakoukuilla luihin ja ytimiin. Mutta stressin vähentäminen on mahdollista. Varatkaa viikonloppureissu ja tehkää maisemanvaihdos. Älkää jääkö neljän seinän sisälle murehtimaan maailmaa, vaan ulkoilkaa, nauttikaa pienistä asioista ja muistakaa pitää tärkeät ihmiset lähellä (mutta älkää ressatko näistä)! 

1. marraskuuta 2016

Marraskuun ensimmäinen

Musta tuntuu, että kuukaudet ja viikot vain vierii ja vierii kuin kivi alamäkeen. Ihan liian vauhdikkaasti. Syksy on vilissyt taas silmissä ja marraskuu on merkki lähestyvästä talvesta (ja joulusta!!). Kylmä ilma pakottaa vetämään lapaset käsiin, pimeys taas sytyttämään kynttilöitä kämpän jokaiseen nurkkaan. Eilen onnistuin saamaan palohälyttimen raikamaan niiden kynttilöiden takia... 
Ihanan tunnelmallista aikaa, mutta samaan aikaan inhottaa synkkyys. Se vetää mielenkin matalaksi.

Marraskuu pyörähti kuitenkin liikkelle paremmin kuin olisi kuvitellutkaan. Päivä oli täynnä sellaisia pieniä asioita, jotka sai hyvälle mielelle. 
Aamulla lähdin kuuden jälkeen heittämään lenkkiä koiran kanssa, vaikka ei todellakaan olisi huvittanut. Lenkki meni pikkupennun kanssa kuitenkin todella hyvin ja punaposkisena intoa puhkuen palattiin kotiin. 
Söin täyttävimmän aamupalan sitten naismuistiin ja jaksoin pitkästä aikaa laittautua ihan oikeasti, siis ihan luomivärejä ja varjostuksia myöten! 

Sen lisäksi mies huolsi auton talvikuntoon ja teki lihapullia. Varasin itselleni kampaajan, edellisestä kerrasta on vierähtänyt melkein vuosi... Asiakkaat olivat mukavia työpaikalla. Vedin myös levyn suklaata töissä pahimpaan makean himoon, eikä tullut edes huono omatunto! Hah!
IMG_6025
IMG_6008
IMG_6031
IMG_6005
IMG_6012
Nyt aion laittaa koiran unille, keittää kamomillateetä ja painua villasukkien ja kirjojen kanssa peiton alle. Sitä aina välillä unohtaa, että elämän ihanimmat jutut rakentuu niistä pienistä asioista. Kuten siitä, että joku vie sut töihin. Tai että jääkaapista löytyi lounaaksi äidin tekemää lihapiirakkaa. 
Viimeaikainen stressi on vienyt kyvyn nauttia elämästä tässä ja nyt. Mutta onneksi löytyy tukijoukkoja, jotka potkii eteenpäin niissä syvimmissä soissa. 

Ajattelinkin seuraavaksi rakennella diipimpää postausta liittyen omiin tämän hetkisiin tunnelmiin, krooniseen stressaamiseen ynnämuuhun hirveän mukavaa aiheiseen. Ihan vain, koska niihin ikäviinkin asioihin pitää joskus tarttua. 

Hyvää yötä !

31. lokakuuta 2016

Päivittäistuotteiden ABC

Ihon hoidosta on aina mukava kirjoitella. En ole mikään himojynssääjä mitä naamaan tulee, mutta rakastan kokeilla uusia tuotteita. Erikoisempia kasvonaamioita ja kuorintavoiteita tulee käytettyä muutamia kertoja kuussa, mutta tietyt perustuotteet on ja pysyy. Lemppareista ei tule luovuttua, parhaimmillaan löytyy uusia mukavuuksia päivittäiseen ihonpuhdistukseen- ja hoitoon. 

Ajattelin näin maanantain kunniaksi esitellä muutamat vanhat tutut sekä pari uutta jännää!
IMG_6044
IMG_6046
Tavalliseen meikinpoistoon käytän Nivean puhdistusmaitoa. Puhdistusmaito on hellävarainen kuivakolle tai atooppiselle iholle. Yhdellä purnukalla saat puhistettua silmämeikin sekä ihon. Arvostan itse helpolla pääsyä. 
On mennyt vuosia niin, etten tuon puhdistusmaidon lisäksi ole muuta käyttänyt. Haluan mennä nukkumaan ilman yötököttejä kasvoilla, koska yö on hyvää aikaa antaa ihon hengittää ja levätä. 
Havahduin vain siihen, ettei se iho ihan kunnolla puhdistu ilman kasvovettä. 
Lehdissä ja somessa jupistiin yhteen aikaan hirveästi misellivedestä. Ihmetuotteesta, joka oli kuin pyhää vettä. Puhdistaa lian ja meikin yhdellä kertaa! Päätin rohkeasti poimia Citymarketin hyllyltä kauppareissulla mukaan Nivean Gentle Caring miselliveden, Niveasta kun tykkään muutenkin. Ja mikä valaistus! 
Puhdistusmaito + misellivesi on äärettömän hyvä kombo, joka jättää ihon kirkkaaksi ja hehkuvaksi. Suosittelen lämmöllä, muuta ei tyttö meikinpuhdistukseen kaipaa!
IMG_6061
Itsellä tärkeä huolehtimisenkohde on silmäluomet. Silmämeikki sekä silmämeikin puhdistaminen kuluttavat herkkää ihoa, sen jos minkä olen oppinut. Talvi on ikävää aikaa siinä mielessä, että omat luomeni kuivuvat muistuttamaan saharan autiomaata. Yritäppä siinä sivellä kivoja luomivärejä sitten... 

Silmänympärysvoiteen käyttö pitäisikin aloittaa samaan aikaan silmämeikin käytön kanssa. Omani on aina ollut Lumenelta. Nyt nelisen vuotta olen käyttänyt Lumenen Arctic Aqua-voidetta, jonka syväkosteuttava vaikutus toimii kesät-talvet. 
Sitten kun tilanne on edennyt liian pahaksi tuon kuivuuden kanssa, olen käyttänyt tehohoitona Bio-Oilia. Tätä öljyä olen myös sivellyt vanhoille finniarville, jotka ovat mahdollisesti jopa haalentuneet. 
IMG_6073
IMG_6075
Lumene kun nyt sattuu olemaan suosikkibrändini, esitellään vielä yksi joka-aamuinen rakkaustuote. 
Ystäväni iho oli kirkastunut ihan hirveästi ja sitä kehuessai, hän mainitsi Lumenen Bright Now hyaluronitipat. Ja kun näkee tuloksia jollain muulla, niin mieli tuppaa vakuuttumaan tuotteiden toimivuudesta. Joten taas kassan kautta kotiin ja testaamaan. 
Nykyään tipautan muutaman tipan joka aamu kosteusvoiteeseen (joka vaihtelee mielen mukaan). Koostumus lupaa heleyttää ja siloittaa, ja mielestäni on onnistunut siinä aika hyvin. Suosittelen (pipetti on ihan älyttömän kätevä)!

Siinä meikäläisen päivittäisessä käytössä olevat suosikit. Mitä ihonhoitolemppareita teidän kylppärin kaapistanne löytyy?

28. lokakuuta 2016

Syysräpsyjä

Aamut ei ole mun juttu näin syksyisin. Puhelin kun pärähtää ilkeästi soimaan herätyksen merkiksi, tekee mieli lähinnä vain näyttää kieltä ja vetää untuvapeitto pään yli. Sänkyyn hautautuminen ei vain ole kovin toimiva ratkaisu sillä pirteyttä se ei millään edistä. 
Syksyn piemenvät aamut ja illat on ehkä vaikeinta koskaan. Kaikki valoisa aika menee kätevästi töissä neljän seinän sisällä, joten D-vitamiini ei todellakaan voi tankata muualta kuin purkista. 

Mutta syksy kaikessa märkäisyydessään on kuitenkin yksi kauneimmista vuodenajoista. Hetken aikaa maailma räiskyy väreissä ja hengitys ihan hiukkasen huurustuu ulkona. 
Yoda sai meikäläisen kaivamaan kameran esille pitkästä aikaa hyllyltä pölyttymästä ja napsin muutamat räpsyt ihan vain kotipihalta taannoisena vapaapäivänä. 
IMG_6037
IMG_5960
IMG_5967
IMG_5957
IMG_5954
IMG_5937
IMG_5946
IMG_5926
Näitä kuvia fiilistellessä vähän harmittaa parin päivän vesitihku, mutta ei se mitään. Kohta saadaan nauttia (toivottavasti) lumisemmista hetkistä. Jouluunhan on alle kuuaksi, näin btw... 

Ihanaa perjantaita! 

26. lokakuuta 2016

Kun on aika palata takaisin...

En tiedä monesko comeback tämä kohdallani onkaan. Bloggailu on vetänyt puoleensa harrastuksenomaisena projektina, aina vuodesta 2008 saakka. Silloin kirjauduin Bloggeriin ensimmäisen kerran. 
Nuoruusvuodet valuivat kuvina ja epämääräisinä sepustuksina netin ihmeelliseen maailmaan, kunnes viime keväänä tyssäsi koko homma. 

Blogi on kuitenkin silloin tällöin pompahtanut mieleen. Tämä on kanava, jonne voin vuodattaa itseäni, inspiroitua ja inspiroida. Tämä on ollut aina itseni toteuttamista, vaikka amatööritasolla ollaan pelattukin. 

Nyt olen kuitenkin palannut. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa. En tiedä kuinka suurella intensiteetillä lähden tätä taas kirjoittelemaan. Mutta eihän se nyt niin vakavaa ole, kuten elämä noin muutenkaan. 
IMG_5986
Olen Nora, 21-vuotias oman elämänsä sankari Etelä-Suomesta. Tällä hetkellä olen huonekalumyyjä, koira-äiti sekä avovaimo. Sama mies on ollut kuvioissa vuodesta 2013 ja otimme uuden askeleen elämässä kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Saman katon alla ollaan kuitenkin asuttu jo reilu vuosi, kun muutin ensimmäisestä omasta asunnostani miehen tykö takaisin lapsuuden seuduille.

Toinen iso askel on Nova Scotian pentu, Yoda. Tuo yhdeksän viikkoinen karvapallo sulatti sydämet ja muutti asumaan kotiimme viikko sitten. Vauva-arjeksihan tätä voisi kutsua ja minusta tuli hullu koiraäiti kertaheitolla. 
IMG_5980
Blogikatoamiseen on ehkä oma syynsäkin. 
Viime vuosi oli hyvää aikaa siinä mielessä, että elämä oli raiteillaan. Panostin itseeni, hyvinvointiini sekä opiskeluihin, jotka sijoittuvat sillä hetkellä Laajasalon opiston Crossmedia-linjalle. Vietin keväällä kaksi kuukautta aivan mahtavassa harjoittelussa Kauneus&Terveys-lehdessä ja tuntui, että kaikki oli juuri niinkuin pitääkin. 

Jotain tapahtui ja elämän balanssi kiikahti ihan miten sattui. Vaihdoin työpaikan uuteen, koulu loppui ja yhtäkkiä sitä oltiinkin taas aivan hukassa ja täysin nollapisteessä. 
Koko elämäni ajattelin seuraavani isäni jalanjälkiä. Tähtäsin media-alalle sokeasti, mutta vuoden mediaopintojen jälkeen se ei tuntunutkaan siltä omalta jutulta. 
Kesä meni identiteettikriiseillessä ja taisinpa siinä sivussa kyseenalaistaa koko elämäni valinnat. Mikään ei tuntunut oikealta. Terveelliset elämäntavat lensivät roskiin ja siitä syntyi sitten sellainen pahoinvoinnin oravanpyörä, josta pyristelen edelleen irti.

Nyt olen tässä. En ole ihan varma tulevaisuudesta, mutta jos jotain olen oppinut, niin sen, että elämä kuljettaa ja mikään ei mene koskaan niinkuin on suunnitellut. En todellakaan ole elämässäni siinä, missä olisin halunnut olla. Mutta uskon tämän olevan jotain paljon parempaa. Olen aikalailla valmis uusiin haasteisiin, jälleen kerran!
IMG_5989
Mitä sitten nyt?
Haluan palata takaisin bloggaamaan arjesta ja juhlasta (koska kuka nyt ei juhlimisesta tykkäisi). Sen täyttää koira, mies, ystävät ja hyvinvointi. Haluan levittää positiivisuutta ja hyvää mieltä ympärilleni. 
Tykkään ruuasta, elokuvista, kirjoista, pitkään nukkumisesta ja matkailusta. 
Sisustan rivarikolmiota suurella innolla. Keväällä aion kunnostautua puutarhahommissa!
Haluan löytää paikkani tässä maailmassa ja päästä teidät kurkkaamaan sisään oikeaan elämään. Haluan tuoda blogiskeneen sellaista aitoutta, ihan vain harrastelijapohjalta, ilman stressiä. 

Tervetuloa seuraamaan!