Tiedättekö sen tunteen, kun katsotte kelloa ja tajuatte, että teillähän on vielä ihan rutosti aikaa puuhailla kaikkea kivaa ennen päivän vastuullisuuksia? Kahvipannu ja näppäimistö siis laulamaan!
Olen mietiskellyt paljon. Itseäni, elämääni, ihmisiä ympärilläni ja blogiani. Olen päässyt aikalailla nyt sen ikuisuudelta tuntuvan kyseenalaistusvaiheen ohi, jonka aikana pohdin valintojani, jotka ovat minut tähän pisteeseen tuoneet.
Kulunut vuosi on ollut hyvin antoisa niin hyvässä kuin pahassa. Tulen siitä kirjoittamaan teille varmasti lisää ensi kuussa. Pääpointti on kuitenkin se, että koen muuttuneeni ihmisenä ihan älyttömän paljon. Olen kiivennyt omien kompastukivieni yli ja näen nyt sen eteen avautuvan maiseman vihdoin selvemmin kuin koskaan.
Koen olevani täysin avoin kaikelle. Koen olevani henkisesti vahvempi kuin koskaan.
Omat elämänarvot ja oma tyylini elää ovat pikkuhiljaa alkaneet muotoutua itsellenikin. Toki henkinen kasvu (ja miksei fyysinenkin) sekä itsensä kehittäminen jatkuu läpi elämän. Voi olla, että vuoden päästä oma näkemys on taas hyvinkin erilainen verrattuna tämän hetkiseen. Who knows, ja toisaalta, siihen on myös oikeus. Sinun ei tarvitse olla sama ihminen kuin minuutti, tunti, kuukausi tai vuosi sitten.
Suurimman osan ajasta, pääni on sellainen suloinen sekamelska täynnä ideoita, ajatuksia ja inspiraation kohteita. Musta tuntuu, että olen tällä hetkellä siinä tilanteessa, että olen valmis kehittämään omaa elämääni siihen suuntaan, mihin sen haluan kulkeutuvan, niin hassulta kuin se kuulostaakin.
Mitä sitten haluan olla ja mihin haluan itseäni kehittää?
Tämä on se kohta, jossa olen miettinyt blogiani. Mitä haluan antaa maailmalla, millaisia arvoja haluan korostaa ja mitkä ovat minulle tärkeitä asioita.
Haluan viedä blogiani vielä aidompaan suuntaan. Haluan sen olevan minulle paikka, jossa voin ilmaista itseäni vapaasti. Haluan, että se on muille alusta, josta imeä voimaa ja inspiraatiota. Blogit ovat suurimmaksi osaksi sellaisia hyvänmielenjuttuja, joissa puhutaan välillä vakavia ja välillä keveitä. Ja sellaisena haluan tämän omankin blogini pitää. Haluan kirjoittaa yhteiskunnallisista aiheista enemmän, sillä olen mestariprovosoituja aiheesta kuin aiheesta. Haluan jakaa hyvinvointia ja positiivisuutta niissä raameissa, miten itse toimin omassa arjessani. Haluan löytää samanhenkisiä ihmisiä.
Ja uskokaa tai älkää, haluaisin panostaa tähän enemmän. Sillä bloggailu on kulkenut rakkaana harrastuksena mukana aina vuodesta 2009 saakka. Blogi on ollut mulle kasvukipujen purkamista, päivän asujen esittelyä ja milloin mitäkin varten.
En halua ottaa stressiä tästä ja kirjoitan, kun siltä tuntuu. Mutta haluan kehittyä ja haluan antaa jotain itsestäni.
Tämän sanaoksennuksen jälkeen, jätän tämän vain tähän. Kirjoitin tätä jo viime viikolla, mutta sanotaanko näin, että elämä tapahtuu aina välillä ja vetää omat ajatukset täysin niihin omiin asioihin.
Mutta ihanaa uutta viikkoa näin keskiviikkona toivotettuna!
