P U N A J U U R I S M O O T H I E

Toipuuko maksasi edelleen juhannuksen saunaolutrallista? Entä päätitkö sittenkin ajaa Mäkkärin autokaistan kautta kotiin vaikka tiesit jääkaapissa olevan ainekset terveelliseen salaattikulhoon. Ei hätää! 

Punajuuri puhdistaa sekä maksaa, että verta ja sen sanotaan myös energisoivan! Että siitäs sait, keskikesän väsymys. 

Jos punajuuren syöminen yksinään ei toimi, heitä blenderiin pari kourallista mustikoita sekä iso omena. Nesteenä käytin nimenomaan punajuurimehua, joten tämä kolmen aineksen smoothie ei paljoa vaivaa vaatinut. 

Fun fact: olen aikoinaan hakeutunut yksityiselle lääkärille, koska söin suuren määrän punajuurta lounaaksi ja virtsa oli seuraavana päivänä verenpunaista. Ilmeisesti kaikki kehot eivät pilko punajuuren punaista väriä ja olihan se mukava maksaa kuutisenkymppiä tästä tiedosta.  

TÄNÄ YÖNÄ EI NUKUTA

Haluaisin sanoa, että täällä ollaan jälleen elävien kirjoissa, mutta se olisi aika karskisti valehtelua. Selvisin kahden viikon työkoulustressi-puserruksesta, mutta valitettavasti kropalla menee aina hetki toipua, ainakin omalla kohdalla. 

Nimittäin mikä minuun itseeni tulee, näyttäisi nykyään stressin myötä katoavan ne kullan kalliit yöunet kuin pieru saharaan. 

Olen aina ollut huono nukkuja. Lähinnä heräilen paljon öisin enkä saa helposti unta yöllä. Teini-aikojen korsettihoito ei paljoa auttanut, kun kroppaa painavan muovikorsetin vuoksi heräsin jokaiseen kyljen kääntöön. Saan unihalvauksia, jos lähden leikkimään omalla unirytmillä ja näistä viisastuneena, annan enemmän arvoa peiton alla tuhisemiselle, kuin yökukkumiselle. 

Noin puolitoista vuotta sitten tein lähempää tuttavuutta unettomuuden kanssa. Kuukausien ajan heräilin monta kertaa yössä ja aamulla olin kuolemanväsynyt, vaikka takana saattoi olla ne "seitsemän hyvää tuntia unta". Ja kun vielä viidentoista tunnin putkeen nukuttujen yöunien jälkeen olo ei ollut hyvä, päätin hakea apua. 

Unettomuuden oireita nimittäin ovat virkistämätön uni, yöheräämiset ja ihan se vanha tuttu "nyt ei nukuta". Unettomuus on ihan kamalan yleistä ja lääkärikin totesi keskustellessamme unilääkkeiden mahdollisuudesta, että tietäisitpä vain kuinka moni niitä pillereitä popsii pärjätäkseen arjesta. Eikö kuulosta karulta? Ihminen voi syödä huonosti ja liikkua huonosti, mutta huonosti nukuttu yö onkin sitten enää muutaman askeleen päästä psykoosista.  

Vuosi takaperin söin kuuden kuukauden ajan masennuslääkkeeksi määriteltyä reseptilääkettä, jota pienissä määrin käytetään unettomuuden hoitoon. Ja oi kyllä, aloin taas nukkumaan sikeästi kuin lapsi konsanaan, vaikka mukana tulikin sitten se aamupöhnä ja jatkuva nälän tunne. Kesällä lopetin lääkkeet ennen reissua, eikä niihin ole tarvinnut turvautua sen jälkeen.  

Paitsi nyt, kun ollaan taas itse noidankehässä. Ja nyt ei enää puhutakaan siitä, että uni ei virkistä. Nyt puhutaan siitä, että tulee niitä öitä, kun en nuku silmäystäkään. Makaan vain sängyssä ja tuijotan verhon liikkeitä (niitä ei ole). Siinä aamuyöstä iskee sitten aina ahdistus siitä, että ei mun nyt enää kannata edes yrittää nukkua, kun herätys on jo kahden tunnin päästä. 

Omalla kohdalla tuo totaalinen unenpuute tuntuu suurin piirtein tältä: Saatan olla järkyttävän väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta sänkyyn päästessä se aivojen on/off nappi kokee jonkinlaisen sähkövian. Noin tuhat ajatusta pyörii samaan aikaan päässä ja siinä vaiheessa, kun olen käsitellyt ja murehtinut  kaikki käytännön asiat, alkavat aivoni miettiä erilaisia jumppaliikkeitä, joita kokeilla (not even kidding). Tämä on äärimmäisen turhauttavaa siksi, että ensinnäkin niiden asioiden vatvomiseen saattaa vierähtää kolme tuntia kolmessa sekunissa ja sitten ahdistunkin jo siitä, etten saa unta, joka yleensä vain pahentaa unettomuutta. 

Ja tämä kaikki ei haittaisi, jos se tapahtuisi vain silloin tällöin. Mutta kun yhtenä yönä et nuku, menee pari yötä unirytmin korjaamiseen, jonka jälkeen tuleekin jo seuraava uneton yö. Ja siinä tullaankin siihen ongelmaan, että meikäläiselle, jonka unentarve on kahdeksan tuntia yössä, on tämä unettomuus aika koettelemus. 

Unettomuus vetää mielen mustaksi ja olon riittämättömäksi ja epäonnistuneeksi. Unettomuus imee sellaiseen mustaan aukkoon, jossa yhtäkkiä muistat kaikki elämässäsi tapahtuneet ikävät asiat. Toisaalta se aiheuttaa myös sen, että keskittymiskyky on tasoa mitä, missä, milloin ja aivotyöskentely muistuttaa promillen humalaa yhdistettynä adhd-kohtauksiin. 

Syy, miksi halusin tästä kirjoittaa on puhtaasti se, että haluan avata näitä asioita niin itselle kuin teillekin. Kiitos useiden bloggareiden, jotka ovat nostaneet yleiseksi puheenaiheeksi omat terveysongelmansa, on ihan ok puhua myös niistä elämän vaikeista asioista. Unettomuuteenkin saa apua, vähän niinkuin flunssaankin ja saattaa olla, että ensi viikolla pirauttelenkin lääkärin vastaanotolle. Kirjoitan tätä postausta nimittäin, yllätys yllätys, unettoman yön jälkeen. 

Myöskin erään koulukaverin kommentti vähän järisytti. Olin nukkunut pitkästä aikaa hyvin, mutta hän totesi, että näytän väsyneeltä enkä ole oikein oma itseni. Siihen kiteytyi tämä kaikki aika kivasti. Kyllä minä niin paljon mieluummin olisin se oma, hauska itseni zombimorsiammen sijaan. 

Unettomat yöt ovat saatanallinen kirous, jotka altistavat ahdistukselle ja saamattomuudelle. En pysty suoriutumaan mistään, koska aivot eivät ole oikein mukana, noh, missään. Vaikka tiedostan stressaavimman ajan olevan jo takana, ei se selvästikään ole vielä ihan selkeä asia omalle päälleni. Se terrorisoi minua heittämällä miljoona rautaa tuleen jättämällä ne kuitenkin takomatta. 

Aiheesta voisi kirjoittaa paljon muutakin, mutta jätän tämän nyt vain tähän. Kokemuksia tai hyväksi koettuja vinkkejä otan vastaan kommenttiboxissa!

Mutta, hyvää vappua ja ensimmäistä toukokuun päivää kaikille! Eilen saatiin nauttia ihanasta säästä hyvässä seurassa ja vaikka tänään sataakin, ei se estä fiilistelemästä tulevaa kesää! 

PÄIVÄN SMOOTHIE LOHIKÄÄRMEHEDELMÄSTÄ

Pitaya eli tuttavallisemmin lohikäärmehedelmä teki hetkellisen paluun meikäläisen hedelmäkoriin. Valitettavasti tuon yhdenkin kappaleen hinnaksi tuli seitsemän euroa, joten tätä hedelmää ei hirveän usein ostoskoriin heitetä. 

Vaikka pitayan ulkokuori onkin hukaisevan jännittävä, maistuu se kuitenkin hyvin miedon makealta. Sisältä löytyy valkea hedelmäliha sekä runsaasti siemeniä, jotka ovat syötäviä. 

Lohikäärmehedelmän lisäksi tähän (oikeasti eilisen päivän) smoothien eksyi ihan uusi tuttavuss, nimittäin jäisiä granaattiomenan siemeniä! Miksi en ole koskaan törmännyt näihin pakasteosastolla? Sattumoisin törmäsin myös Fazerilla kahvilla käydessä heidän omaan mansikka-granaattiomenasmothieeseen, joten kaipa nämä ovat sitten just nyt pinnalla. 

Päivän smoothie: 

puolikas pitaya

yksi omena

muutama suuri hormonimansikka

inkivääriä

puolisen desiä granaattiomenan siemeniä

vettä nesteeksi oman maun mukaan

A V O K A D O - S U K L A A K E K S I T

Eilisen rattoisanrennon sunnuntain kunniaksi, vietin aikaa oikein olan takaa surffaten erilaisten blogien kimpussa. Ja mihin törmäsinkään Ruoka-alkemisti- blogissa? 

Avokado-suklaakekseihin!

Jos joku olisi puoli vuotta sitten väittänyt, että laittaisin suuhuni avokadosta tehtyjä, sokerittomia keksejä, olisin nauranut räkäisesti. Herkkujen rakastajana sekä addiktinomaisena sokerihiirenä suhtaudun varauksella vegaanisiin herkkuihin, sillä vuosien takainen raakakakkukokeiluni ei ollut menestystarina...

Mutta kyllä vain, sunnuntai-iltana surautin sauvasekoittimella hyvinkin paljon tavallista suklaataikinaa muistuttavan seoksen. Ei kananmunia, ei vehnäjauhoja, ei maitoa! 

Tämä vegaaninen herkkuohje löytyy täältä. 

Itse en lisännyt lainkaan sokeria mukaan. Sen sijaan taisin kyllä tuplata suklaahippujen määrän, ihan vain vahingossa. Mutta lopputulos oli herkullinen. Pakko myöntää, että makuun totuttelu vaati melkein puoli pellillistä, mutta se minulle suotakoon. Keksit sopivat tämän aamupäivän kahvihetkeen kuin nakutettu. 

TAMMIKUUN RAKKAUDET

Kuten lupasinkin, tulin nyt postailemaan muutaman tämän kuun suosikkijutun. Kuten viimeksikin (eli siis syyskuussa...), nämä ei mitenkään rajaudu kauneuteen tai kosmetiikkaan, vaan ovat ihan yleisiä kuun rakkaudenkohteita. Että mistä tykkäsin niin paljon, että haluan hehkuttaa teillekin. 

Kånken no. 2

Kuka muu kuuluu siihen ihmiskuntaan, jonka edelliset repunkannot sijoittuvat ala-asteelle? Muistan, miten selässä kulki koko sen kuuden vuoden ajan Eastpakin violetti perusreppu, kunnes murrosikä teki tehtävänsä. 

Tuossa yksi aamu tuskailin lumipyryssä, miten nahkaolkalaukku + kangaskassi työkengille yhdistettynä oikean käden puhelimen navigaattoriin ja vasemman käden take away- kahviin ei ole käytännöllisin kombinaatio. Ja sitten bongailin juna-asemalla asiallisia pukumiehiä, joiden selässä keikkuivat katu-uskottavat reput. 

Koska reppu ei ole enää ala-asteikäisen lapsen koulunaloituksen symboli, vaan täysin vakavasti otettavan aikuisenkin tunnusmerkki, uskaltauduin tori.fi:n syövereihin. 

Ja niin vain kävi, että löysin vähän käytetyn Kånkenin nahkaisilla ykstyiskohdilla. Mukava myyjä jopa kiikutti sen minulle omien kiireideni keskelle töihin! Ja en voisi olla tyytyväisempi. Läppäri ja ne tuhannet kouluvihot asettuvat nyt ergonomisesti kummankin hartian kannettavaksi. Tykkään! 

Mary Cohr, Pure Enviroment- kasvovoide

R A K A S T A N Mary Cohrin tuotteita. Olen saanut niitä testailuun Z:n äidin kautta ja viimeisin ihastuksen kohde oli uuden lanseerauksen, Pure Enviroment-sarjan kasvovoide. 

Voiteen idea on, että se suojaa ihoa 100% luonnollisilla aktiiviaineilla, ilman parabeenejä, väriaineita tai kemiallisia filttereitä. 

Meritalon mustaherukkatäysmehu

Mustaherukkamehu on täydellinen throwback lapsuuteeni sekä nuoruuteeni. Meiltä löytyi aina jääkaapista pulloittain "mummonmehua" eli mummon tekemää mustaherukkamehua. 

Muistan hyvin, miten eräs lasketteluloma, koko perheeni sairastui flunssaan Tahkolla ollessamme. Minä vietin kaikki illat yksin huoneessani litkien tätä ihmejuomaa ja kumma kyllä, vältin itse koko perheen kuumetaudin ja naatiskelin rinteissä kaiket päivät. 

Viimeisimmän flunssataudin aikana, eksyin intuitiivisesti mehuosastolle, kun mieleeni juolahti tämä salainen ase. Sittarin hyllystä lähti mukaan Meritalon täysmustaherukkamehu, joka ei sisällä lisäaineita ja on valmistettu ihan vain mustaherukoista! Ja uskon kovasti sen vaikutukseen, sillä flunssa katosi aikalailla sen siliän tien. Jos kaipaa iltateen tilalle jotain astetta tujumpaa, on tämä oiva vaihtoehto kuumaan veteen lantrattuna. 

Lavera Butterfly effect-ripsiväri

Tämän vuoden yksi tavoitteeni on kosmetiikan vaihtaminen astetta luonnollisempaan. Päätin aloittaa ripsarilla, kun kyllästyin hinkkaamaan vedenkestävää maskaraa kaiket illat. 

Laveraa löytyy ihan marketista ja se on Saksasta lähtöisin, enemmän pääset lukemaan merkistä tästä. 

Butterfly effect on täysin vegaaninen tuote. Tuoksu on tosi hassu verrattuna "tavallisiin" ripsareihin. Tärkeintä kuitenkin on, että ripset ovat tämön kanssa ihan yhtä näyttävät kuin ennenkin, eikä tämä muuten paakkunnu ollenkaan. 

Ainoa miinus tulee siitä, että vedekestämättömänä tämä ei pysy ihan niin intensiivisesti ripsissä, verrattuna Lumenen Mystic:iin, jota normaalisti olen käyttänyt. Toki silmämeikkien peseminen on taas superpaljon helpompaa. 

Lavera on mulla nyt lähinnä arkikäytössä, mutta viikonlopun reintoihin valitsen hiukan täpäkämmän Lumenen. 

Siinä tämän kuun suosikkijutut! Ihanaa sunnuntaita kaikille! 

DRINK YOUR GREENS

1 omena / 2 kiiviä / puolikas puristettu sitruuna / 1/4 tl spirulinaa /  1 tl kookosöljyä / vettä 

Rakastan smoothieita joskus jopa enemmän kuin elämää, mutta vihermömmöt eivät koskaan ole sillälailla mieltäni hivelleet. Nyt kuitenkin elämäntapavegaanien ruokatottumuksista inspiroituneena, heitin viimeisimmällä kauppareissulla kärryihin Cocovin spirulina-jauheen. 

Spirulina on mikroskooppinen levä, jota käytetään ravintolisänä. Se sisältää muun muassa B-vitamiineja, sinkkiä, beetakaroteenia, rautaa ja gammalinoleenihappoa (koskaan kuullutkaan). 

Purkin ohjeissa luki, että käyttö täytyy aloittaa pienellä määrällä, jotta vältetään kehon puhdistusreaktio. 

Ihan mielenkiinnolla olen tämän nyt lisännyt muutamiin smoothieisiin, eikä se muiden aineksien seassa maistu oikein miltään, mikä on toisaalta hyvä juttu. Katsotaanko, onko olo puhtaampi hetken käytön jälkeen! 

KUN SAIRASTAMINEN AHDISTAA

Mä olen tosi surkea sairastaja. Mä en vaan osaa jäädä kotiin kipeänä, vaikka Netflix and chill with tee-päiviä ei koskaan voi olla liikaa. 

Mä olen nyt reilun viikon päivät tuskaillut flunssan kourissa. Viime viikon lopusta kyllä urheasti vääntäydyin jo kouluun (jeij, se on hauskaa) ja jopa töihin. Näiden urotöiden jälkeen ollaan siinä tilanteessa, että ääneni on puoliksi kadonnut jonnekin (todennäköisesti eilisen deitti-illan tiimellyksissä elokuvateatteriin) ja päätä jyskyttää jokin muu kuin punaviini. 

Ahdistuin illalla ajatuksesta, että joudun ilmoittamaan kouluun olevani kipeä. Päätin nimittäin tänään viettää kotipäivän sohvan-nurkassa. Ahdistun yleensä myös muun muassa työterveyslääkärin luona käymisestä. Elän aina siinä pelossa, että lääkäri toteaa minun valehtelevan työkyvyttömyydestäni vaikka on ilmiselvää, että saikkupaperin kanssa käsi kädessä sieltä aina kotiin lähdetään. 

Mulla on aina ikään kuin sellainen olo, että en ansaitse näitä kotona lepäilyjä. Pystyn nimittäin kyllä pyörittämään arkea pienessä kurkkukivussa tai juoksevan nenän kanssa. Kunnes tulee sitte se kuuluisa stoppi. 

Joskus jostain tutkimuksesta luin, että suomalaiset ovat mieluummin sairaana töissä kuin kotona lepäämässä. Mikä siinä on, että se sairaspäivien pitäminen aiheuttaa huonoa omatuntoa? Vaikka kroppa selvästikin viestittäisi tarvitsevansa lepoa, on silti painettava pää kolmantena jalkana luuhistumiseen saakka. ARGH! 

Pahinta on kuitenkin puolikuntoisena oleminen. Että syke nousee pelkästään jaloilleen nousemisesta. Ärsyttää, että läheisin asia minulle tällä hetkellä on nessupaketti. Ja nenäsumute, tuo taivaan lahja. 

Nyt taistelen sen kanssa, että olisinko vielä huomennakin kotona, vaikka koulussa olisi kaikenmaailman tärkeitä juttuja tarjolla. Ahdistaa ajatus siitä, että jäisin niistä paitsi. 

Kai sitä täytyisi opetella jonkinlaista armollisuutta itseään kohtaan. Että ei taaskaan ole pakko olla mikään superihminen. Ja että on ihan ok, jos flunssa kataa petiin. 

Onko ruudun sillä puolen muita ahdistuneita sairastelijoita? Miten päästä irti kalvavasta huonosta omatunnosta, vaikka lepäämiselle olisi oikea syy?? 

Ja viimeiseksi, löytyykö teiltä vippaskonsteja flunssan karkoittamiseen? 

SMOOTHIE OF THE DAY

appelsiini / kiivi / noin desi puolukoita /2 ruokalusikallista mustaherukkaa / vettä

Flunssakautena on hyvä varmistaa C-vitamiinin saanti, vaikka joidenkin tutkimusten mukaan se ei ehkäisekään kuuluisaa räkätautia. Niin tai näin, vitamiineista ei koskaan ainakaan haittaa ole. 

Appelsiini, kiivi ja mustaherukat ovat oivallisia C-vitamiinin  lähteitä. 

Puolukasta sitten sen lisäksi löytyy polyfenoliyhdisteitä sekä hiven- ja kivennäisaineita. Niin, ja kuituja (kiitos Wikipedia). Näin syksy- ja talviaikaan se toimii hyvin muun muassa virtsatietulehduksen ehkäisijänä. 

Ja jos smoothieen haluaa vähän tujua lisää, niin oma suosikkini on inkivääri! Se nyt toimii ihan kaikkeen. 

YOGA EVERY DAMN DAY - MITÄ OLEN SAANUT JOOGASTA IRTI

Nyt vihdoin pääsen postauksen kimppuun, jota olen mielessäni väsännyt jo kauan. Jos minua on yhtään seurannut somessa niin tietää, että innostuin joogasta noin puolisentoista kuukautta takaperin. Osallistuin silloin #yogagirlchallenge-joogahaasteeseen, jonka tarkoituksena oli joogata joka päivä. Ja sille tielle jäätiin. 

Toki jos rehellisiä ollaan, on tässä viimeisen parin viikon aikana ollut pari päivää, jolloin joogat ovat jäänet enemmänkin syvähengittelyksi suihkussa, mutta se ei ole se pointti. Pointti on se, että olen vihdoin löytänyt jotain, joka rauhoittaa mut. Jotain, josta saan voimaa ja energiaa. Mikä parasta, jotain mikä liikuttaa tätä kropan ruhoa! Kukapa olisi uskonut?? 

Koska elin (oikeasti) köyhää elämää vielä kuukausi sitten, mun joogatuntini tapahtuivat olohuoneessa tv:n edessä, Youtubesta opiskellen. Ja se on toiminut mulla. Ei paineita, ei ylimääräisiä häiriötekijöitä (ellei Yoddea lasketa) ja saan itse valita aikani! Hirveän kätevää. Pikkuhiljaa olen alkanut hiffata, että miten kroppa toimii ja miten sitä kannattaa liikutella. 

Siksi ajattelin teille listata miten jooga on vaikuttanut elämääni. 

KROPPA

Ensinnäkin reilussa kuukaudessa jo on kerennyt tapahtumaan niin selviä muutoksia, ettei sitä meinaa uskoa todeksi! 

Kehoni venyy aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. En ole koskaan saanut eteentaivutuksessa käsiä maahan, mutta nyt se jokapäiväistä. Lihakset pysyvät paremmin menossa mukana, eivätkä kädet vapise heti lankku-asentoon päästessä. 

Kroppa on timmiytynyt paljonkin. Päivittäinen turvotukseni on kadonnut hei, mullahan on yhtäkkiä vatsalihaksetkin! Missä ne ovat olleet nämä kaikki vuodet? 

Toki tämä yhtäkkinen liikkuvuuden lisääntyminen on ollut vähän shokki, eikä jumejakaan ole päästy karkuun. Ensi kuussa voisi harkita jonkinlaiseen hierontaan vääntäytymistä, ihan kirjaimellisesti. 

R U O K A V A L I O 

On melkein sanomattakin selvää, että heti kun ottaa yhdenkin askeleen kohti terveellistä elämää, niin siitä helposti syntyy eräänlainen domino-ilmiö. Olen syönyt paljon kevyemmin viime viikkoina. Paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Lihan käyttö on vähentynyt huomattavasti, mutta sitä syödessä pöydässä pitää olla kunnon punainen pihvi! 

Uusin suosikkiruoka-aine on ehdottomasti tölkistä tulevat kik-herneet, jotka voi kaataa suoraan salaatin sekaan! Superkätevä ja helppo proteiinin lähde. 

Ei musta koskaan mitään kasvis-intoilijaa saa, koska let's face the reality. Hampparit ja ranskalaiset ovat elämä. Herkkuja en todellakaan ole jättänyt, päinvastoin. Tuntuu, että olen vetänyt enemmän sipsejä tämän kuukauden aikana kuin yhteensä kuluneen vuoden aikana (keho vaatii sen, mitä se tarvitsee , eikö?). Mutta mättöruokaa vetäessä olen huomannut saavani ihan fyysisiä oireita, joka saattaa olla joko psykologinen juttu tai sitten vain fakta siitä, että vatsani ei siedä rasvaa ja suolaa kaikkien niiden vihannesannosten jälkeen. Sinänsähän tämä toimii kyllä hyvänä motivaattorina! 

Mutta ruokavalioon toimii mielestäni sanat kohtuudella kaikkea. Jos suurimmaksi osaksi ajasta syön hyvin, eiviikonlopun skumppajumpat ja satunnainen sipsien rouskuttaminen elämää tai kehoa kaada ojasta allikkoon. 

K E H O N K U V A 

Viime syksyn ikävämpi kausi aiheutti sen, että tuli syötyä TODELLA huonosti. Se myöskin näkyi kropassa. Jokapäiväinen leipämme vaihtui jokapäiväiseen turvotukseen ja pahoinvointiin. Olo oli kuin ilmapallolla ja se, mitä peilistä näkyi ei todellakaan omasta mielestäni ollut silmiä hivelevää. Haukuin mielessäni omaa vartaloani, mikä on oikeasti ihan kamala teko. Haukkuisitko ystäväsi vartaloa ikinä rumaksi? Miksi siis tekisit niin itsellesi? 

Liikunnalla on suotuisia vaikutuksia ihan yleisestikin, mutta mitä enemmän olen alkanut venyä, taipua ja vahvistua, sitä enemmän olen alkanut kiittää kehoani. Se tekee juuri niinkuin haluan. Se pystyy ihmeellisiin suorituksiin! 

Nykyään kun katson itseäni peilistä, ihailen itseäni. Näytän mielestäni hyvältä! Ja onko oikeasti tapahtunut suurta muutosta? Ei. Ehkä pari hassua kiloa lähtenyt turvotuksen myötä, mutta kaikki muu on aikalailla ennallaan. 

Tätä haluaisin niin toitottaa kaikille muillekin. Olette ihania, hyväksykää itsenne! 

M I E L I A L A 

Tämän myöskin allekirjoittaa rakas mies, joka kanssani jakaa tämän talouden. Jooga on tehnyt ihmeitä mun hermoille. Krooninen stressaaminen, ei ole näkynyt? Keittiön lattialla väsymyksen itkeminen, not anymore! 

En tiedä johtuuko se ylipäätään terveellisemmistä valinnoista, liikunnasta vai joogan rauhoittavasta vaikutuksesta, mutta en koe olevani sama ihminen laisinkaan, kuin vuosi sitten. Olo on paljon positiivisempi ja avarampi. Näen asiat ihan eri tavalla. Iloa saattaa aiheuttaa niin kaunis sateenkaari taivaalla kuin joku ihanan, ohimenevä ihmiskohtaaminen. Yhtäkkiä on alkanut tuntu, että joka päivä tapahtuu jotain ihanaa ja ihmeellistä! Eikö kuulostakin kliseiseltä ituhippeilyltä... 

Tämä on pelottavan ihana olotila. Kun jättää stressaamisen, masentelun ja yleisen negistelyn ja korvaa sen syvään hengittämisellä ja positiivisyydellä, niin johan alkaa pyyhkiä. Elämä heittelee sitruunoiden sijaan mun eteeni Fazerin suklaakonvehteja, ainakin siltä se tuntuu! 

Siinä aika hyvin tiivistettynä sanaoksennukseksi, millainen olo mulla on nyt. Tämän viikon joogailut ovat jääneet vähemmälle pitkien työpäivien vuoksi. Tuleva vapaa viikonloppu kuitenkin sisältää niin paljon aikaa, että kerkeän suomaan sieltä osan itselleni. 

Ah, elämä on supermaittavaa tällä hetkellä. Ja sitä haluan jakaa teille enemmän täällä! Olen hirveästi viime aikoina miettinyt, mihin suuntaan haluaisin bloggaamista viedä. Se on edelleen hautumassa. 

Mutta tosiaan, pahoittelen radiohiljaisuutta, mutta vapaat hetket ovat menneet muihin asioihin. Sanottakoon, että sain eilen sähköpostiini kilahduksen, joka meinasi sitä, että minut kutsuttiin Metropolian pääsykokeeseen! Kyllä, mulla on vielä mahdollisuus päästä opiskelemaan!! 

Juhlikaamme sitä. 

Ihanaa viikonloppau kaikille! 

KOHTI TERVEELLISEMPÄÄ ELÄMÄÄ ?

Mä olen ihan täysin hullaantunut tällä hetkellä kehonhuollosta! Joogaamisesta, venyttelystä, tasapainoilusta... 

You name it! 

Mä en oikeastaan osaa sanoa, mistä tämä kaikki sai alkunsa. Ehkä siitä sisäisestä rauhasta, jota olen tavoitellut viimeisen kuukauden. On ollut aikaa miettiä omaa elämää ja omia elintapojaan. Ja tämä hipoo aika läheltä sitä, mistä kirjoitin aikaisemmin Olenko minä onnellinen? - postauksessa. Onnelliseen olotilaan kuuluu myös kokonaisvaltainen hyvinvointi. Se onko hyvä olo itsensä kanssa ja miltä oma keho tuntuu.

Olen suhteellisen lahjakas laiminlyömään terveellisiä elämäntapoja. Koska ollaanpa nyt rehellisiä. Tykkään löhöilystä, suklaasta, hampurilaisista ja viinistä. Mutta avainasemassa on löytää tasapaino. Terveelliset elämäntavat eivät ole yhtä kuin täyskieltäytyminen herkuttelusta. Tai ainakin minä näen sen niin. 

Luin kuitenkin mielenkiintoisen haastattelun Manuela Boscosta, joka kertoi seuraavansa sitä, mitä keho pyytää ja syödä sen mukaan. Oman mielen ja kropan kuunteleminen on välilä hyvin haastavaakin, mutta olen tsempannut tässä. Olen yrittänyt syödä enemmän kasviksia, hedelmiä ja vihanneksia sekä hyviä rasvoja. Vastapainoksi voi välillä syödä puoli pussilista sipsejä, en usko että vatsani elämä menee siitä täysin sekaisin. Olen myös yrittänyt löytää vähän parempia vaihtoehtoja. Parasta just nyt ovat Parrotsin suklaapähkinät (mutta ne ovat ihan jumalattoman kalliita!). Yritän myös tähdätä herkutteluhetket viikonloppuille jokapäiväisen napostelun sijaan, mutta se onkin juuri se meikäläisen akilleen kantapää...  

Mitä taas liikuntaan tulee, olen yrittänyt aloittaa kevyesti. Viime sunnuntain salityyppinen treenipäivä oli superhyvä idea, joka täytyy toteuttaa tänäkin sunnuntaina. Jooga on tällä hetkellä se, mikä hivelee mieltäni. Netti on pullollaan hyviä ohjeita ja videoita, ja olen lähtenyt ihan yksinkertaisista asioista liikkeelle, kuten liikkuvuuden parantamisesta aina kehon painolla tekemiseen. Tämä on helppo toteuttaa ihan kotona. Joogaa olen käynyt kokeilemassa useaan kertaan ihan ohjatustikin, mutta nyt haluan aloittaa pienestä, ettei innostus lakkkaa heti. 

Kaikki eivät välttämättä tiedä, mutta mun skolioosileikkauksesta tulee ensi kuussa seitsemän vuotta täyteen. Kirjoitin vuosia sitten vanhaan blogiini postauksen skolioosin läpikäymisestä ja mietin catch up-postauksen tekemistä. 

Skolioosiin liittyen viime kevät oli ahdistava Zumban aloituksen myötä. Tajusin, miten paljon liikkuvuutta on oikeasti kadonnut selkärangan luutumisen myötä, enkä oikein uskalla liikkua samalla tavalla kuin ennen. Tein itselleni kuitenkin karhunpalveluksen ja varasin soitto-ajan minut leikanneelle lääkärille, jotta voisin keskustella selän kunnosta. Haluaisin kyetä syviin taivutuksiin ja venytyksiin, mutta tällä hetkellä en uskalla edes ajatella niitä. Pelkään rikkovani itseni, vaikka maalaisjärkikin sanoo, ettei sen pitäisi olla ihan niin helppoa. 

Some on ihan järjettömän loistava tässä tapauksessa. Instagramista on helppo (sekä hauska) etsiä inspiraation lähteitä. Olen yrittänyt karsia omasta somesta kaiken negatiivisen pois ja tuoda tilalle mielenkiintoisia ihmisiä sekä innoittavia elämäntyylejä. Tapuisat joogit aiheuttavat ihastuksen huokailuja ja motivoivat keskittymään oman kehon huoltoon. 

Blogeja taas on ollut jostain syystä haastava etsiä, varsinkaan suomalaisia. Ruokablogeja kyllä löytyy, joista saisi uusia tuulia omaan keittiöön. Fitness-blogit eivät ole sitä mitä itse kaipaan, vaan lähinnä sellaista hellän rakastavaa lähstymistapaa oman kehon suhteen. Että vinkkejä otetaan kyllä vastaan!

Ja vaikka itse haluankin elää hitusen terveellisemmin, niin keskiviikkona vedin mäkkäriaterian napaan, enkä häpeä sitä! 

Onko siellä ruudun toisella puolella ketään, joka pohtii elintapojen parannusta tai on joskus tehnyt sellaisen? Tai löytyykö ketään joogasta innostunutta? 

SOVITUSKOPPIHELVETTI: AJATUKSIA KEHONKUVASTA

Elin tänään ehkä pahimman sovituskoppipainajaisen ikinä...

Löysin söpöt farkut, joita olin silmäillyt kerran ennenkin. Materiaalihimoissani nostin käsivarrelleni ensin yhden koon, sitten vähän isomman. Silmämääräisesti olin aika varma, että suurempi koko myötäilisi jalkojani juuri oikealla tavalla, mutta kaikkihan me tahdomme joskus olla hiukan optimisteja, mitä tulee vaatekokoon. Sovituskoppiin kanssani lähtivät loppujen lopuksi näiden lisäksi yhdet shortsit (joita oikeasti olin lähtenyt metsästämään) sekä herätelöytöfarkut. 

Eipä aikaakaan kun, kiskoin päälleni "omaa kokoa" olevat farkut, joista hädin tuskin sain vyötärön napin kiinni. Seisoin siinä tuijottamassa peilikuvaani, joka lähinnä muistutti liian pieneen kuoreen ahtautunutta makkaraa. Pudistin päätäni ja vapautin itseni denimkuoresta vain vetääkseni omaa kokoa suuremmat farkut jalkaan. Ne jäivät mukavasti pakaran kohdalla jumiin. Siinä sitten seisoin, hikikarpalot otsalla kimmeltäen sekavassa mielentilassa. Miten voi olla mahdollista, etten mahdu koon 38-housuihin?

Viskasin vaatteet rekkiin ja tuhahdin äidille, että nyt mennään, ei nää vaatteet mahdu mulle. 

Tästä pienestä episodista masentuneena, päätimme poiketa toipumaan vakiofarkkuliikkeeseeni. Koska a) liikkeen shortsit VARMASTI sopivat ja b) olin varautunut budjetillisesti siihen, että jonkin vaatekappaleen kotiini kiikutan. 

Puoli tuntia ja noin kuusi farkkushortsia myöhemmin, nojasin lempiliikkeeni sovituskopin seinään valmiina heittämään hanskat farkut tiskiin. Yksikään pari ei sopinut. Jos shortsit olivat vyötäröltä sopivat, ne kiristivät reisistä niin, että verisuonet katkeilivat silmissä saakka. Osasta ei mennyt nappi kiinni ja osa jäi roikkumaan niin sanotusti puolitankoon. Sovitustilan armottomat valot saivat minut katsomaan peilikuvaani inhoten, kyyneleet silmissä. Yhtäkkiä tunsin itseni isoksi pötkyläksi niissä piukeissa shortseissa, joiden ylin nappi oli irvokkaasti auki. Olin vuoren varma, että reiteni olivat täynnä selluliittiä (mitä pahaa siinäkin muka olisi ollut?) enkä enää ikinä kulkisi lyhyissä lahkeissa.

Superystävällinen myyjä siinä sitten koitti tsempata lauseella "jos hakisin sulle vielä testiin noi miesten mallit, ne on vähän rennommat". Ja minut oli virallisesti lyöty. Tai hetkinen, oikeastaan minut lyötiin vasta siinä vaiheessa, kun sain miestenshortsit jalkaan JA NIIDEN LAHKEET KIRISTIVÄT REISISTÄ. 

Siinä peilien edessä, päässäni pyöri muutama asia. Kuten millainen on oma suhteeni vartalooni?

Koen omaavani suhteellisen hyvän itsetunnon. Olen ollut sinut vartaloni kanssa pitkään, mutta viime aikoina on tapahtunut jotain. Ja tämä sovituskoppihelvetti oli viimeinen niitti arkkuuni. 

Olen itse 172 senttiä pitkä ja vartaloltani olen ollut aina hoikka. Tosiasia on kuitenkin se, että en (tietenkään) ole enää samankokoinen, kuin 18-kesäisenä. Muotoja on tullut, luojan kiitos, mutta ei ihan ongelmitta näköjään. Ja kun ahtauduin "oman kokoisiini" vaatteisiin, näin yhtäkkiä paljon muutoksen varaa. Rehellisesti sanottuna ainoat ajatukset siinä vaiheessa olivat, miten pitäisi ehkä sittenkin alkaa käydä salilla ja ehkä sittenkin syön tänään vain salaattia kanan sijaan. Hullua! 

Tässä on myös takana ilmiö, johon olen viime aikoina alkanut kiinnittää enemmän huomiota. Millainen on yhteiskunnan ja somen määrittelemä kauneusihanne? Millaisille ihmisille nykyvaatteet oikein kaavoitetaan? Miksi on niin nöyryyttävää valita koon 34 sijaan 40? Miten voi olla mahdollista, että tänäinen sovitusrumba oli niin kova kolaus omalle itsetunnolleni? Miksi tuijotamme näin orjallisesti kokomerkintöjä?

Miksi koin itseni täydellisen epäonnistuneeksi, kun sovituskopin peilistä ei kurkistanut someihannetta vastaava vartalo? 

(Ja kröhöm, miksi sovituskoppien peilit lisäävät satavarmasti noin 50 kiloa peilikuvaasi???)

Tiedän myös, että koot vaihtelevat merkeittäin. Toisessa liikkeessä saatat olla S, toisessa M ja kolmannessa L. Loppujenlopuksi tärkeintä on kuitenkin se, miltä vaatteet päällä tuntuvat ja missä kaavuissa tunnet itsesi itsevarmaksi. Mutta kuten muutama ystäväni totesi snäpätessani tästä dilemmasta, on ahdistavaa kuvitella, että vaikka olet normaalikokoinen, sinulla on päälläsi XL-kokoinen jakku. 

Vaikka toisin voisi kuvitella, on tällä tarinalla onneksi onnellinen loppu. Carlingsissa poiketessa, vetäisin jostain hyllyjen uumenista ajatuksissani vanhat kunnon Dr.Denimit. Kaikki muistavat varmasti kyseisen merkin joustavat pillifarkut. Nämä shortsit eivät olleet joustavat, mutta kun vedin oman koon päälle, hämmennyin. Hämyisestä peilistä katsoi Nora, jonka päällä oli täydellisesti istuvat, täydellisen pituiset shortsit. Ei puristavia lahkeita, ei liian tiukkaa vyötäröä. Juuri sopivat. Elämä tuntui yhtäkkiä keveämmältä ja kiitin hämmentynyttä myyjää päiväni pelastamisesta. 

Joten nyt voin tulla siihen tulokseen, että tämän päivän shoppailukierros oli opettavaisempi kuin kuvittelinkaan. 

Harva meistä omaa niin sanotun täydellisen Victorias Secret-vartalon. Ja miksi pitäisikään? Meitä on niin monen kokoista ja muotoista! Miksi tuntuu kuitenkin siltä, että moni nykyvaate on mitoitettu täydelliselle vartalolle? Mikä edes on täydellinen kroppa ja mitä on olla sopivan kokoinen? 

Kokomerkintöjen orjallinen seuraaminen on turhaa ja ahdistavaa. Ne eivät määrittele sitä, millainen olet, koska olet todenäköisesti juuri sopiva tuollaisena. Me kaikki tiedämme sen, mutta miksi se on vain niin vaikea oikeasti sisäistää. Tämä päivä oli itselle varsinainen bodynegative-päivä, mutta hei, eikö niitä ole kaikilla? Kun kotona sitten selostin suu vaahdoten tapahtumat Z:lle, naurahti hän taas niin rakastavasi ja sulki minut halaukseensa:

"Mutta kulta, sähän olet täydellinen juuri tuollaisena."

Seuraavaksi, kun lähden hankkimaan uusia bikineitä, lupaan astua sovituskoppiin uudella asenteella. Jos vaatteet eivät sovi minulle, on vika vaatteissa, ei minussa.

M U N A S M O O T H I E

Tuli tuossa yksi ilta perheeni kanssa puhetta siitä miten monen yli 100-vuotiaan haastattelussa, henkilöt ovat nimenneet pitkän iän salaisuudeksi raa'an kananmunan. Isäni kehuskeli siinä sitten vetäneensä opiskeluaikoinaan nuorena urheilijana kananmunan päivässä. 

Ei mikään ihmekään. Tein pientä taustatutkimusta kananmunan ravintoarvoista ja kappas, se on yksi monipuolisimmista ruoka-aineista, mitä maan päällä on. 

Kananmunan valkuainen sisältää pääosin proteiinia mutta keltuainen pitää sisällään muun muassa rasvaliukoisia vitamiineja sekä kivennäisaineita. Kananmunan luultiin aikoinaan lisäävän riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sen sisältämän kolesterolin vuoksi, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että munia voi syödä huoletta. 

Googlasin sitten huvikseni, että voiko munaa tosiaan lisätä blenderiin smoothieaineiden kanssa. Ajatus munan pelkiltän juomisesta ei hirveästi makuhermoja hivellyt. Löysin ihmeen vähän erilaisia ohjeita, joten päätin tuttuun tapaan säveltää itse. 

Rohkaistuneena heitin tehosekoittimeen sitten kaksi luomumunaa, yhden appelsiinin, pari desiä tyrnimarjoja sekä hiukan inkivääriä. Lisäsin sekaan hiukan vettä ja tehojuoma oli valmis! 

Ja olipa muuten paras smoothie pitkään aikaan! Kananmuna teki koostumuksesta ihanan kuohkean ja se tasoitti hieman tyrnin kirpsakkaa makua. Vetäisin juoman melkein kertahuikalla naamaan!

Jos haluat enemmän tietoa kananmunasta, Suomen linjauksista kananmunatuotannosta tai hyvä munareseptejä, käy tsekkaamassa tottamunasta.fi/.

Koska vaikka sekasyöjä olenkin, niin suosin mahdollisimman eettistä ruokakuluttamista. Ja yksi helppo tapa on tsekata, että minkälaista munaa sitä poskeensa laittaa! 

Ihanaa alkavaa viikkoa! 

I H O N H O I T O R U T I I N I T

Pitäisi lähteä jo kirjastoon aloittelemaan tämän viikon luku-urakkaa. Mutta näin lomaviikkoni kunniaksia halusin nopsaa tulla julkaiseman postauksen, jota suunnittelin jo viime viikolle. Meinaa, koskaan ei voi puhua liikaa ihonhoidosta.

Viime postauksessa valitin huonoa ruokavaliota ja roskaruuan yletöntä mättämistä. Ja niinkuin voi kuvitellakin, ruokavalio näkyy myös naamassa. Vähän tavallista enemmän huonoa rasvaa, sokeria sekä lisäaineita ja PAM, hyvästi kuulas iho. 

Teini-ikäisenä kärsin akneposkista. Löysin, jotain vanhoja kuvia ja voi herranjestas mikä muutos tämän hetkiseen! Toki nuoruuden hormoonit ja sekaiho saattavat olla syynä senaikaisiin ihopulmiin, mutta uskon omien elintapojen vaikutukseen suuresti. Aikoinaan e-pillereiden aloituksen jälkeen tein elämäntaparempan ja naaman iho ei sen jälkeen ole enää kummemin aiheuttanut harmaita hiuksia. Kunnes sitten omilla huonoilla elintavoila tuhoan kaiken. 

Rakastan meikkaamista tosi paljon, mutta vielä enemmäm rakastan ihonhoitoa. Olen superinnokas testailemaan uusia tököttejä ja ihonpuhdistustapoja. Viime aikoina olen pohdiskellut luonnonkosmetiikkaa ja mielessä itää haasteviikko, jonka aikana hoitaisin ihoa vain omasta keittiöstä löytyvillä aineilla. 

Mulla löytyy kuitenkin kylppärin kaapista muutama rakkausluottopakkaus, joista ajattelin tulla kirjoittelemaan teille! 

Päivittäiseen ihonhoitoon kuuluu meikäläiselle kasvojen puhdistus aamuin ja illoin. Sen lisäksi turvaudun aamuisin kirkastavaan kasvonaamioon. Iltapesun jälkeen, en koskaan lisää enää yövoiteita tai rasvoja iholle, vaan annan sen hengittää yöunien ajan. 

Tähtään siihen, että teen ihan kunnon ihonpuhdistuksen noin kerran viikossa. Tähän kuuluu naamiot ja kuorinnat, sekä mustapäiden poisto-operaatio (okei tämä on valhe, koska puristelen mustapäitä melkein päivittäin pois). 

Biothermin Wonder Mud-naamio on ollut plakkarissa jo vuodenpäivät. Nappasin sen itselleni aikoinaan K&T:n harjoittelun aikaan. Naamio syväpuhdistaa ja omasta mielestäni myös rauhoittaa ihoa. Sitä pidetään vain minuutin ajan vaikuttamassa, joten kiireellä ei voi selitellä sen käyttämättömyyttä Lisään tämän aina kuorinnan jälkeen, jotta teho olisi parhaimmillaan. 

Ja kuorinnasta puheen ollen, Nivean Skin Refining scrub on mielettömän mahtava tuote, joka pienestä tuubista huolimatta on hirveän riittoisaa. Tykkään kovin Nivean tuotteista ja tämä E-vitamiinia sisältävä pakkaus ei ole poikkeus. Iho jää vauvanpyllyn silkkiseksi kuorinnan jälkeen ja sehän se kuorinnan idea onkin, eikö? 

Kuorintavinkkauksena myös oikeastaan kaikki Neutrogenan kuorivat tuotteet. Tällä hetkellä mulla ei ole yhtään käytössä koska viimeisin loppui aikapäiviä sitten. Ehkä se on syy tähän näppyläiseen ihooni? 

Toinen K&T:n ajoilta pysynyt suosikki on japanilainen V 10 Plus Okinawa Deep Sea Water Mask. Merkki ei ole todellakaan tuttu, mutta tiedän sen olevan kehuttu (koska katsokaa nyt japanilaisia naisia ja heidän kaunista ihoaan). Tämä kosteuttava naamio laitetaan illalla ja pestään aamulla pois. Yhdellä sanallakuvaillen se on T E H O K A S! Varsinkin talvisin iho tuntuu hirven kireältä ja pintakuivalta ja vaikka juuri yläpuolelle mainitsin, etten rasvoja lisäile yöksi, niin tämä on kyllä poikkeus. Pitäisi testata varmaan merkin muitakin tuotteita. 

Ja nyt myönnän teille salaisen paheeni. Ne on mustapäät. Nenäni on se "ongelma-alueeni" koko naamassani ja salainen paheeni on mustapäiden puristelu. Mikä ei oikeasti edes ole mikään hyvä juttu... Suosin yleensä Nivean mustapäälappuja, jotka on suhteellisen tehokkaita, vaan eivät tarpeeksi. Törmäsin sitten jossain blogissa tähän supersuosittuun someilmiöön, eli charocal-maskiin, joka kuorittaessa pois vetää kaikki tukkeutunuteet ihohuokoset mennessään. Joopa joo... 

Snappasin ensikokemuksestani ja pakko sanoa, että en vakuuttunut. Naamio vetää kyllä kaiken muun mennessää aina ihokarvoista sieluun, mutta mustapäät eivät lähteneet. Että en voi suositella, ainakaan vielä. Paketin kyljessä luki kyllä, että pitäisi toistaa tämä rumba muutamaan otteeseen halutun tuloksen saamiseksi. Mutta anteeksi nyt vaan, kauneuden ei kuulu olla NÄIN karmeaa kipuilua... 

Multa löytyy noita vielä muutama, että jos joku haluaa teustaukseen ilmaiseksi niin voin laittaa tulemaan postitse! :D 

Mutta siinä oli tiivistettynä meikäläisen ihonhoidon kulmakivet! Tästä aiheesta voisi jauhaa iät ja ajat. Suunnittelin jo seuraavan ihonhoitoon liittyvän postauksen olevan joko viikon meikittömyyshaastejuttu tai sitten luonnonantimista koottujen kosmetiikkahömpötysten testailua. Katsotaan sitä sitten!

Ihanaa alkavaa viikkoa!

K A S V I S P A S T A

Mun on pakko myöntää jotain...

Olen syönyt viime aikoina ihan hirveän huonosti. Olen mättänyt roskaruokaa sekä eineksiä monta kertaa viikossa. Viime viikonloppuna tuli vielä kiskottua hiukan kuoharia nassuun kera sipsien ja suklaiden. Not good... Haluaisin sysätä syyn hirveälle stressille, mutta ihan itse olen kaupan kassalle niitä suklaalevyjä heitellyt. 

Sen vaan huomaa heti, kun syö huonosti. Iho tulee täyteen näppyjä, turvottaa ja olo on raskas ja väsynyt. Siksi keräsin itseni toissapäivänä ja valmistin vegepastan käyttäen härkistä!

Härkis ei ole meikäläiselle ihan vieras. Kokeilin muutamia viikkoja sitten ensin häriskäristystä ja sen jälkeen härkispullia. Kumpikaan ei ollut omasta mielestäni mikään makunautinto. Se muistuttaa mielestäni mautonta jauhoseosta. 

Mutta olen muuttanut täysin mieltäni! Kunnolla maustettuna, tomaattimurskan seassa, se oli jopa hyvää! 

Noran kasvispasta

1 sipuli

oliiviöljyä

500g tomaattimurskaa

1 tlk kikherneitä

Verson valmis härkäpapuvalmiste

puolikas kesäkurpitsa

sitruuna

1 rkl soijaa

pippuria

1 tl paprikajauhetta

(puoli desiä vettä)

Ohje on maailman helpoin. Kuullota sipulit pannulla oliiviöljyssä. Lisää tomaattimurska, härkis ja kikherneet. Leikkaa kesäkurpitsa kuutioiksi ja lisää joukkoon. Purista sitruunasta noin pari ruokalusikallista mehua sekaan. Lisää mausteet ja soija, anna muhia kannen alla. Itse lisäsin joukkoon vielä hiukan vettä, koska seos näytti sen verran kuivalta. 

Nauti pastan tai vaikkapa riisin kanssa. Ja koska rakastan chiasiemeniä, heitin tuohon annoksen päälle niitä ruokalusikallisen. 

"Mulla on vähän stressiä..."

"Se alkaa pitkästä työpäivästä. Ei ehkä ole kerennyt syömään kunnolla, siitä potee huonoa omatuntoa. Työasiat seuraavat kotiin. Mitä meilejä pitikään lähettää ja kenelle? Niin, unohdin ne pari muutakin juttua. Nyt ihmiset on kauhean pettyneitä muhun. Missä vaiheessa muistan tehdä ne huomenna? 

Pyykkikasa on päässyt valtavaksi. Unohdin aamulla laittaa ne pyörimään, kun tuli muuta. Missä vaiheessa ne nyt pesee, kun pitäisi käyttää koira, että itekin saisi liikuntaa. Niin, ja se ruoka. Piti laittaa jotain terveellistä, mutta ei ehdi taaskaan. Siivoa, siivoa, siivoa. Kämppä näyttää ihan läävältä. Unohdin käydä kaupassa. Pitäisi suunnitella lista ensi viikon ruuista. Niin, mitä pitikiään muistaa huomiseksi?"

Ja tästä on kaaos tehty. Tai toisin sanoen, stressaantunut mieli. Kun pienet arkiset asiat alkaa kaatua niskaan. Kiire on joka paikkaan. Suurin toiveeni on, että vuorokaudessa olisi 30 tuntia, jotta joskus kerkisi katsomaan Netflixiäkin. Tai lakkaamaan kynnet. Mutta ei pysty. Pää on koko ajan hetkeä edelle. Mitä pitikään tehdä nyt, mitä eilen, entä huomenna? Kaikki ahdistaa, kun ei menekään niinkuin pitäisi. Loppujen lopuksi ajatus on pelkkää muussia ja lamaannus iskee. Istun pöydän ääressä ja selaan Facebookia, jotta saan omasta päästäni taukoa. 

Työt seuraa sänkyyn, kun yritän miettiä mikä on jäänyt tekemättä. Tukka lähtee päästä ja siinäpä mukava stressinaihe lisää, minähän kaljuunnun!

Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Monet tutkijat uskovat, että miltei mikä tahansa myönteinen tai kielteinen muutos voi vaikuttaa yksilöön stressaavasti. Mikään ärsyke ei sinänsä stressaa, vaan reaktio riippuu paljon yksilön vastustus- ja sietokyvystä, erityisesti näkökulmista ja asenteista. Filosofi Epiktetos sanoi: "Eivät asiat sinänsä vaivaa meitä, vaan meidän käsityksemme niistä."

Näin sanoo terveyskirjasto.fi. Stressiä voi aiheuttaa niin työt, ihmissuhteet, kiire sekä elämänmuutokset. 

Itse olen keittiöpsykologialla diagnosoinut itseni krooniseksi stressaajaksi. Kyse ei ole pienestä työstressistä tai elämänmuutoksiin liittyvästä kipuilusta. 

Stressaan kaikesta. 

Olen luonteeltani tosi herkkä, joten otan ihmissuhteissa hirveästi itseeni. Koen toisten tunteet itse vahvasti, jolloin helposti stressaan toisen fiiliksiä. Stressaan pitkiä työpäiviä ja sitä, ettei aikaa riitä koiralle tai kavereille. Stressaan rahaa. Stressaan elämäntapojani, sitä etten aina kerkeä syödä lautasmallin mukaan tai liikkumaan. Stressaan saanko tarpeeksi unta. Stressaan siivoamista ja kotia. Kun sisustus ei ole vielä mieleinen enkä jaksa tarttua imurinvarteen. Kun en jaksa pyykätä yhtenä päivänä ja vaatekasa on tuplaantunut seuraavaksi päiväksi. 

Stressaaminen on raskasta ja syö pahasti energiaa. Stressi kiristää ohimoita ja saa voimaan pahoin. Kokemaan hengenahdistusta, jos unohtaa jotain. Olemaan äreä ja kireä. Yhteen mokaan kaatuu koko päivä ja jos siihen liittyy toisia ihmisiä, olen varma, että he vihaavat minua. Sitten stressaan sitä. 

Olen paatunut miellyttäjä, ylianalysoija ja ylisuorittaja. Olen itse se, joka vaatii itseltäni liikoja ja supersuorituksia, jokaisessa elämän asiassa. Tämä on outoa, sillä en koe paineiden tulevan mistään muualta, enkä myöskään ole perfektionisti. Tiedän, että parhaansa yrittäminen riittää ja ettei kukaan odota minulta kuuta taivaalta. 

Stressi liittyy vahvasti elämäntilanteisiin. Kun on ollut paljon muutoksia, voi olla väsynyt. Silloin kaikki murheet tuntuvat suuremmilta kuin mitä ne ovat. Rankemman ajanjakson jälkeen yleensä saan hillittömän itkukohtauksen, jolla puran kaikki stressintunteet ulos lähimmälle ihmiselle joka kuuntelee. Ei ole terveellistä, ei. 

Läheiset ihmettelevät miten voikaan stressata niin paljon. "Miksi sä stressaat" Käyn asiat mielessä läpi ja totean, etten tiedä. Elämä on täydellisen kunnossa, kaikki on hyvin. Mutta se stressi sen pyörittämisestä... Ei pysty nauttimaan hetkestä, kun ajatus pyörii kielteisten juttujen ympärillä. Epäonnistumiset ruokkivat pahaa oloa. Stressi aiheuttaa muistiongelmia, levottomuutta ja ahdistusta, ne taas aiheuttavat stressiä. Lopulta sitä stressaa, koska stressaa. 

Mitä stressille voi tehdä?

Puhu! Yhdelle ihmiselle ei voi purkaa kaikkea ahdistusta. Jos stressi pitkittyy ja alkaa haitata elämää, kannattaa kävellä vaikka psykologin vastaanotolle (kaikilla kouluilla on omat koulupsykologinsa, näin esimerkiksi). Tukiverkosto on tärkeä. Myönnä jos tarvitse apua tai hidastusta. 

Liiku! Olen itse maailman viimeinen ihminen, joka saa hyvää mieltä liikunnasta. Mutta kun kaikki kaatuu niskaan, reippailu ulkoilmassa voi auttaa mieltä rauhoittumaan. Metsässä samoaminen on parasta terapiaa kiireessä velloville aivoille. 

Syö! Tasainen verensokeri ehkäisee kiukkua ja ärsytystä sekä mielialojen heittelyä. Terveellinen ruokavalio ei koskaan ole pahaksi. Roskaruuasta ja alkoholista tulee vain entistä pahempi olo. 

Priorisoi! Mitkä ovat elämässä kolme tärkeintä asiaa? Panosta niihin. Omalle tehtävälistalle ei pidä ottaa liikaa tekemistä. Stressaantuneena kannattaa hoitaa lähinnä työ/koulu sekä terveys kuntoon. Muut asiat tulevat sen jälkeen. 

Murehdi vähemmän! Helpommin sanottu kuin tehty. Sitä joutuu harjoittelemaan. Kirjoita ylös asiat, jotka stressaavat ja mieti niihin ratkaisut. Tekemättömät asiat kannattaa laittaa myös ylös, silloin et stressaa niiden unohtamista. 

Stressaaminen on oravanpyörä, josta on todella vaikea päästä irti. Se saattaa johtaa pahimmillaan masennukseen tai työuupumukseen. En tahdo olla 21 ja burnoutissa. Siksi kirjoitin tämän nyt teille ylös. Myönnän, että minulla on huono puoli. Se on järjetön stressaaminen. Yritän päästä siitä eroon, mutta se on kuin tupakointi. Addiktio. 

Teille kaikille, jotka kärsivät samasta, älkää lannistuko! Muistakaa, että elämä on ihanaa, ei lainkaan stressaamisen arvoista. Painojen pudottaminen hartioilta on todella vaikeaa, jos ne on kiinnitetty rautakoukuilla luihin ja ytimiin. Mutta stressin vähentäminen on mahdollista. Varatkaa viikonloppureissu ja tehkää maisemanvaihdos. Älkää jääkö neljän seinän sisälle murehtimaan maailmaa, vaan ulkoilkaa, nauttikaa pienistä asioista ja muistakaa pitää tärkeät ihmiset lähellä (mutta älkää ressatko näistä)!