SISÄISTÄ JA ULKOISTA KAUNEUTTA KOOKOSÖLJYSTÄ

Ihanaa maanataita kaikille! Edessä on taas uusi, ihana viikko, jota ilahduttaa muun muassa keskiviikkona vietettävä Ystävänpäivä. 

Itse nappasin jostain ihmeestä taas flunssanpoikasen, joten viikonloppu on mennyt aikalailla vällyjen välissä nukkuessa. Jäin vielä tänään kotiin parantelemaan. 

Lauantaina kuitenkin yritin saada oloa paremmaksi kunnon löylyillä. Päätin myös lähteä toteuttamaan ideaa kasvonaamiosta, joka muotoutuisi täysin keittiön antimista. 

Kookosöljyn terveysvaikutuksista on kiistelty, mutta omaan kaappiin se on viime kuukausien aikana silti vakiintunut. Itse en alunperin tykännyt kookoksen mausta, mutta nämä on aina niitä kuuluisia tottumuskysymyksiä. 

Kookosöljyä on kuitenkin hehkutettu kauneudenhoidossa, joten omaan kasvonaamioon heitin sekaan puolikkaan banaanin, ruokalusikallisen hunajaa sekä ruokalusikallisen kylmäpuristettua kookosöljyä. 

Muussasin aineet suht tasaiseksi mössöksi ja sivelin kauttaaltaan kasvoille. Halusin hyötykäyttää yli jäävän seoksen, joten sivelin sitä hiuksiinkin. Sitten vain saunan lämpöön rentoutumaan. 

Ennen naamiota olin kevyesti kuorinut kasvot, jotta saisin kaikki hyödyt irti. Ja on muuten pakko sanoa, että saunan jälkeen peilistä kurkisti hiukan kivemman näköinen naama. Banaanilla sekä kookosöljyllä kummallakin on kosteuttava vaikutus ja sitä ei voi kiistää, etteikö tämä kuivahko talvi-iho extrakosteutta tarvitsisi. 

Iho oli naamion jälkeen hiukan tasaisemman värinen sekä kosteutetun tuntuinen. Yllätyin ihan itsekin. 

Mitä hiuksiin tulee... Noh, se banaani ei ollut kovin hyvä idea. Taisin nimittäin repiä noin puolet hiuksista irti, ehkä hiukan päänahkaanikin. Pelkkä öljy olisi siis riittänyt näille sortuville... 

Saunailun jälkeen nautiskelin valmistamani "jälkkäriannoksen". Yritin tehdä smoothien, mutta tämän juoman tekstuuri oli hiukan paksuhkompi. Mukana oli: 

puolikas banaani

omena

kiivi

avokado

1/2 tl spirulinaa

noin 1,5 dl kookosmaitoa 

1 rkl kookosöljyä

Ja oli muuten maukasta! 

Mua ihan hirveästi kiinnostaa nämä itse tehty kosmetiikka, jonka ainekset olisivat kaikki valmiina kotona. Tuntui, että tämän naamion vaikutus oli paljon selvemmin nähtävissä verrattuna kaupan hyllyjen naamioihin. Onko kookosöljy tosiaan niin ihmeellinen ja monikäyttöinen? 

Oli miten oli, tämä naamio jää kyllä omaan käyttöön, sen verran hyvä fiilis sen kokeilusta tuli!  

TAMMIKUUN RAKKAUDET

Kuten lupasinkin, tulin nyt postailemaan muutaman tämän kuun suosikkijutun. Kuten viimeksikin (eli siis syyskuussa...), nämä ei mitenkään rajaudu kauneuteen tai kosmetiikkaan, vaan ovat ihan yleisiä kuun rakkaudenkohteita. Että mistä tykkäsin niin paljon, että haluan hehkuttaa teillekin. 

Kånken no. 2

Kuka muu kuuluu siihen ihmiskuntaan, jonka edelliset repunkannot sijoittuvat ala-asteelle? Muistan, miten selässä kulki koko sen kuuden vuoden ajan Eastpakin violetti perusreppu, kunnes murrosikä teki tehtävänsä. 

Tuossa yksi aamu tuskailin lumipyryssä, miten nahkaolkalaukku + kangaskassi työkengille yhdistettynä oikean käden puhelimen navigaattoriin ja vasemman käden take away- kahviin ei ole käytännöllisin kombinaatio. Ja sitten bongailin juna-asemalla asiallisia pukumiehiä, joiden selässä keikkuivat katu-uskottavat reput. 

Koska reppu ei ole enää ala-asteikäisen lapsen koulunaloituksen symboli, vaan täysin vakavasti otettavan aikuisenkin tunnusmerkki, uskaltauduin tori.fi:n syövereihin. 

Ja niin vain kävi, että löysin vähän käytetyn Kånkenin nahkaisilla ykstyiskohdilla. Mukava myyjä jopa kiikutti sen minulle omien kiireideni keskelle töihin! Ja en voisi olla tyytyväisempi. Läppäri ja ne tuhannet kouluvihot asettuvat nyt ergonomisesti kummankin hartian kannettavaksi. Tykkään! 

Mary Cohr, Pure Enviroment- kasvovoide

R A K A S T A N Mary Cohrin tuotteita. Olen saanut niitä testailuun Z:n äidin kautta ja viimeisin ihastuksen kohde oli uuden lanseerauksen, Pure Enviroment-sarjan kasvovoide. 

Voiteen idea on, että se suojaa ihoa 100% luonnollisilla aktiiviaineilla, ilman parabeenejä, väriaineita tai kemiallisia filttereitä. 

Meritalon mustaherukkatäysmehu

Mustaherukkamehu on täydellinen throwback lapsuuteeni sekä nuoruuteeni. Meiltä löytyi aina jääkaapista pulloittain "mummonmehua" eli mummon tekemää mustaherukkamehua. 

Muistan hyvin, miten eräs lasketteluloma, koko perheeni sairastui flunssaan Tahkolla ollessamme. Minä vietin kaikki illat yksin huoneessani litkien tätä ihmejuomaa ja kumma kyllä, vältin itse koko perheen kuumetaudin ja naatiskelin rinteissä kaiket päivät. 

Viimeisimmän flunssataudin aikana, eksyin intuitiivisesti mehuosastolle, kun mieleeni juolahti tämä salainen ase. Sittarin hyllystä lähti mukaan Meritalon täysmustaherukkamehu, joka ei sisällä lisäaineita ja on valmistettu ihan vain mustaherukoista! Ja uskon kovasti sen vaikutukseen, sillä flunssa katosi aikalailla sen siliän tien. Jos kaipaa iltateen tilalle jotain astetta tujumpaa, on tämä oiva vaihtoehto kuumaan veteen lantrattuna. 

Lavera Butterfly effect-ripsiväri

Tämän vuoden yksi tavoitteeni on kosmetiikan vaihtaminen astetta luonnollisempaan. Päätin aloittaa ripsarilla, kun kyllästyin hinkkaamaan vedenkestävää maskaraa kaiket illat. 

Laveraa löytyy ihan marketista ja se on Saksasta lähtöisin, enemmän pääset lukemaan merkistä tästä. 

Butterfly effect on täysin vegaaninen tuote. Tuoksu on tosi hassu verrattuna "tavallisiin" ripsareihin. Tärkeintä kuitenkin on, että ripset ovat tämön kanssa ihan yhtä näyttävät kuin ennenkin, eikä tämä muuten paakkunnu ollenkaan. 

Ainoa miinus tulee siitä, että vedekestämättömänä tämä ei pysy ihan niin intensiivisesti ripsissä, verrattuna Lumenen Mystic:iin, jota normaalisti olen käyttänyt. Toki silmämeikkien peseminen on taas superpaljon helpompaa. 

Lavera on mulla nyt lähinnä arkikäytössä, mutta viikonlopun reintoihin valitsen hiukan täpäkämmän Lumenen. 

Siinä tämän kuun suosikkijutut! Ihanaa sunnuntaita kaikille! 

M Ö K K I K A U N E U T T A

Toisin kuin luulla voisi, mökkeily antaa loistavan mahdollisuuden kattavaan ihonhoitoon! Tajusin nyt viime reissulla, että panostan maalla enemmän ja paremmin ihonhoitoon, mitä kotona. Ehkä se on kiireettömyys, joka tämän ilmiön saa aikaan? 

Järven äärellä iho saa hengittää meikittömänä ja saunan lämmössä on mukava levitellä kasvonaamioita. 

Ajattelinkin kerätä teille muutaman oman mökkikauneudenhoitovinkin.

Meikittömyys on kaiken lähtökohta. Tavallisessa arjessani pyrin pitämään 1-2 meikitöntä päivää, jolloin puhdistan ihon myös hyvin miedosti. Vaikka meikittömyyden hyödyistä ei tutkimustuloksia ole, uskon meikittömien päivien voimaan silti. Iho tuskin hengittää kovinkaan paljon meikkivoidekerroksen alla. Voin toki olla väärässäkin asian suhteen! 

Joka tapauksessa en koe kovin tärkeäksi levittää pakkelikerrosta maalla, lähinnä siksi, että silloin laiskottaa tavallista enemmän. 

Uskon myös luonnontuotteiden voimaan! Aikoinaan luin jostain naistenlehdestä kauneusvinkin, jonka avainsana on sitruuna. Purista ensin puolikas sitruuna lasiin ja kiskaise vitamiinipommi kurkkuun. Tämän jälkeen hiero sitruunalla kasvojen ihoa, välttäen kuitenkin silmänympärystä. Ta-daa, tässä halpa sitruunahappokuorinta, joka löytyy melkein jokaisesta jääkaapista. 

Sitruunalla on antiseptinen vaikutus ja sen sanotaan kirkastavan ihon väriä sekä ehkäisevän jopa mustapäitä. Niin tai näin, sitruuna jättää jälkeensä ihan raikkaan tunteen iholle. 

Ja itse kuulun siihen porukkaan, joka raahaa pinon aikauslehtiä mökille kesäluettavaksi. Joten miksipä ei kokeilla niiden sivujen välissä olevat testerit läpi. 

Olen parista blogista bongannut Garnierin Pure Active-tuoteiden testaamista. Yhdellä testikerralla ei tietty hirveän suuria vaikutuksia saa aikaan, mutta tykästyin tosi paljon tuohon puhdistusaineeseen, joka oli muistaakseni kuoriva sekä naamiona tehoava. 

Eikä parane unohtaa sitä tärkeintä, eli kosteutusta. Sauna ja järvivedessä lilluminen kuivattavat ainakin omaa ihoa hirveästi. Nappasin pikkuruisesta S-marketista Lumenen klassikko-päivävoiteen ja ainakin tähän asti olen tykkäillyt sen koostumuksesta.

Vartalon kosteutuksessa luotan turvalliseen Erisaniin, joka vakuutta aina minut koostumuksellaan. Erilasinilta löytyy myös erittäin päteviä kasvorasvoja! 

Koska maalla toimii muutenkin Hidasta elämää-tyyppinen ajatusmalli, on itseensä aikaa panostaa hitaasti ja pitkän kaavan mukaan. Sitä paitsi, omien kokemuksien mukaan järvivesi tekee hiuksista pehmeän ja kirpeä vesi tietenkin supistaa ihohuokosia! 

"OLENKO MÄ SUSTA KAUNIS?"

Pyydät poikaystävääsi ottamaan pari kuvaa, koska olosi tuntuu hehkeältä. Kun saat kameran näppeihisi ja käyt kuvat läpi, tekisi mieli siirtä jokainen kuva kuvainnolliseen roskakoriin. Ihan vain koska, näytät mielestäsi kamalalta. 

Teet aamurutiinisi kuten tavallista. Peset hiukset, meikkaat hiukan ja vedät vaatteet päälle. Kun lähtiessäsi silmäilet peilikuvaasi, irvistät. Yhtäkkiä olet tietoinen turvonneesta vatsastasi, parista typerästä näpystä naamassa tai lättänöistä hiuksistasi. 

Selaat Instagramin ihmeellistä maailmaa ja vastaan tulee toinen toistaan täydellisimpiä kuvia. Täydellisiä pyykkilautavatsoja, täydellisen paksuja kultakutreja, täydellisen kauniita naisia. Heität puhelimen sohvalle ja päässäsi toistuu lause: miksen näytä tuolta? 

Kuka myöntää joskus kokeneensa jotain läheltä liipaavaa? Tunnetta siitä, että oma ulkonäkö ei miellytä. Kun peilikuva ei näyttänyt aamulla siltä, miltä olisit sen halunnut näyttävän? 

Koska rehellisesti sanottuna, minulla on viime aikoina ollut paljon tällaisia hetkiä. Minulla, aina niin sinut itseni kanssa olleella. Se tuntuu ihmeelliseltä ja pahalta, enkä osaa sanoa, mistä tämä epävarmuus oikein kumpuaa. 

Olen viime päivinä pyöritellyt mielessä asioita, jotka liittyvät kauneuteen sekä kauneusihanteisiin. Mikä on kauneutta? Millainen on kaunis ihminen? Miksi ulkonäölle pitäisi antaa niin paljon arvoa? Annetaanko sille arvoa? Onko some tehnyt meistä itsekriittisempiä? Miksi otamme selfieitä enemmän kuin koskaan? Miksi nykykulttuuri painottaa ulkoisia tekijöitä?

Millainen on yhteiskunnan luoma käsite kauneudesta? 

Rehellisesti sanottuna en oikein osaa vastata näihin kysymyksiin, ainakaan vielä. Olen aina liittänyt itse kauneuden käsitteen lauseeseen "kauneus on katsojan silmissä". Näen persoonallisuuden kauniina. Itsevarmuus säteilee ulospäin ja sisäinen kauneus tekee ihmisestä ulkoisestikin kauniin. 

Omia kauneusihanteita ovat muun muassa Kat Von D, Angelina Jolie ja Amy Lee. En näytä heiltä, enkä yritäkkää . He ovat mielestäni vain upean näköisiä (eikä tietenkään haittaisi saada esimerkiksi Angelinan huulia tai Amyn mustaa, pitkää tukkaa). 

Kauneusihanteita on ollut aina. Marilyn Monroe oli oman aikansa seksipommi ja Kardashianin perjeenjäsenien contour-taidot ja peput ihastuttavat. Nykyajan kauneusihanteet ovat samaan aikaan moniulotteiset ja överiksi menneet. Nuoret pakkeloivat naamansa täyteen peittääkseen virheet ja korostaakseen parhaita puoliaan. Ja silti luodaan kampanjoita luonnollisen kauneuden puolesta ja julkisuuden henkilöt puhututtavat meikittömyydellään. 

Mitä tulee yleiseen kauneuskäsitykseen, tuntuvat kauneusihanteet vaativan meitä kuulaaseen luonnonkauneuteen. Mutta jos totta puhutaan, kenellä oikeasti on täydellisen tasainen iho, pitkät tummat ripset ja tuuheat kulmakarvat luonnostaan? Unohtamatta vienoa punaa poskipäillä, jotka kauniisti erottuvat tavallisesta pullanaamasta. Kyllä ne minun kohdallani ainakin purkista tulevat! 

Ja toisaalta, onko mitään väliä vetääkö paljaalla naamalla vai sutiiko parin sentin meikkikerroksen aamuisin? Ketä se loppujen lopuksi liikuttaa? Niin kauan, kun olet tyytyväinen itseesi, ei muiden mielipiteillä tai yhteiskunnan kauneuskäsitteillä ole saneluvaltaa. 

Itse haluan liputtaa luonnonkauneuden puolesta, mutta tykkään myös välillä panostaa meikkiin. Koen itse olevani kauneimmillani niin täydessä tällingissä, kuin saunanpuhtoisenakin. Mikä ristiriita! Vai onko tämä edes ristiriita??

Noh, pidänkö itseäni sitten kauniina? Pidän. 

Pitävätkö muut minua kauniina? Ehkä, en tiedä. En osaa sanoa millainen paketti ulkopuolisen silmin olen. 

Olen kuitenkin melkein aina ollut sinut oman ulkonäköni kanssa. Myös silloin, kun piirsin kulmakarvat pitkiksi viiruiksi ja värjäsin hiuksiani liilaksi. Jälkeenpäin olen kuullut joiltakin, miten se vaihe oli kamala, miten rumaksi se minut muutti. Tällaisilla lauseilla vain ei ole minulle oikeastaan kovinkaan paljon arvoa. Olin onnellinen kehossani silloin, ja olen sitä nytkin. Tai ainakin haluan olla! 

Kirjoitan tästä aiheesta siksi, että olen muuttunut ja minun on vaikea joskus hyväksyä sitä. Kroppani on muuttunut. Muotoja kiloja on tullut lisää, silmieni alle on muodostunut aikuisen ihmisen silmäpussit ja kyllä, pian 22-vuotiaana, olen saanut ensimmäiset ryppyni. Hehee!

Pointtini on se, että peilikuva ei aina miellytä ja se on ihan okei. En tule koskaan näyttämään yhdeltä niistä Instagramin täydellisistä tytöistä. Ja sekin on ihan okei! 

En olisi halunnut julkaista yllä olevia kuvia, mutta tein sen silti. Koska nyt kun niitä katson, niin enhän mä nyt niin kamalalta oikeasti näytä. Ja toisaalta, mitä ihmeen väliä vaikka näyttäisinkin? Ulkonäkö ei määrittele loppujen lopuksi kuin pienen osan ihmisestä. 

Ehkä lakkaan sen jatkuvan kyselyn mieheltäni. Että olenko minä sun mielestä kaunis? 

Ehkäpä vain katson itseäni silmiin peilin kautta huonoina aamuina ja totean, että hei sä olet itseäinen, vahva nainen ja kaunis just tuollaisena! 

SOVITUSKOPPIHELVETTI: AJATUKSIA KEHONKUVASTA

Elin tänään ehkä pahimman sovituskoppipainajaisen ikinä...

Löysin söpöt farkut, joita olin silmäillyt kerran ennenkin. Materiaalihimoissani nostin käsivarrelleni ensin yhden koon, sitten vähän isomman. Silmämääräisesti olin aika varma, että suurempi koko myötäilisi jalkojani juuri oikealla tavalla, mutta kaikkihan me tahdomme joskus olla hiukan optimisteja, mitä tulee vaatekokoon. Sovituskoppiin kanssani lähtivät loppujen lopuksi näiden lisäksi yhdet shortsit (joita oikeasti olin lähtenyt metsästämään) sekä herätelöytöfarkut. 

Eipä aikaakaan kun, kiskoin päälleni "omaa kokoa" olevat farkut, joista hädin tuskin sain vyötärön napin kiinni. Seisoin siinä tuijottamassa peilikuvaani, joka lähinnä muistutti liian pieneen kuoreen ahtautunutta makkaraa. Pudistin päätäni ja vapautin itseni denimkuoresta vain vetääkseni omaa kokoa suuremmat farkut jalkaan. Ne jäivät mukavasti pakaran kohdalla jumiin. Siinä sitten seisoin, hikikarpalot otsalla kimmeltäen sekavassa mielentilassa. Miten voi olla mahdollista, etten mahdu koon 38-housuihin?

Viskasin vaatteet rekkiin ja tuhahdin äidille, että nyt mennään, ei nää vaatteet mahdu mulle. 

Tästä pienestä episodista masentuneena, päätimme poiketa toipumaan vakiofarkkuliikkeeseeni. Koska a) liikkeen shortsit VARMASTI sopivat ja b) olin varautunut budjetillisesti siihen, että jonkin vaatekappaleen kotiini kiikutan. 

Puoli tuntia ja noin kuusi farkkushortsia myöhemmin, nojasin lempiliikkeeni sovituskopin seinään valmiina heittämään hanskat farkut tiskiin. Yksikään pari ei sopinut. Jos shortsit olivat vyötäröltä sopivat, ne kiristivät reisistä niin, että verisuonet katkeilivat silmissä saakka. Osasta ei mennyt nappi kiinni ja osa jäi roikkumaan niin sanotusti puolitankoon. Sovitustilan armottomat valot saivat minut katsomaan peilikuvaani inhoten, kyyneleet silmissä. Yhtäkkiä tunsin itseni isoksi pötkyläksi niissä piukeissa shortseissa, joiden ylin nappi oli irvokkaasti auki. Olin vuoren varma, että reiteni olivat täynnä selluliittiä (mitä pahaa siinäkin muka olisi ollut?) enkä enää ikinä kulkisi lyhyissä lahkeissa.

Superystävällinen myyjä siinä sitten koitti tsempata lauseella "jos hakisin sulle vielä testiin noi miesten mallit, ne on vähän rennommat". Ja minut oli virallisesti lyöty. Tai hetkinen, oikeastaan minut lyötiin vasta siinä vaiheessa, kun sain miestenshortsit jalkaan JA NIIDEN LAHKEET KIRISTIVÄT REISISTÄ. 

Siinä peilien edessä, päässäni pyöri muutama asia. Kuten millainen on oma suhteeni vartalooni?

Koen omaavani suhteellisen hyvän itsetunnon. Olen ollut sinut vartaloni kanssa pitkään, mutta viime aikoina on tapahtunut jotain. Ja tämä sovituskoppihelvetti oli viimeinen niitti arkkuuni. 

Olen itse 172 senttiä pitkä ja vartaloltani olen ollut aina hoikka. Tosiasia on kuitenkin se, että en (tietenkään) ole enää samankokoinen, kuin 18-kesäisenä. Muotoja on tullut, luojan kiitos, mutta ei ihan ongelmitta näköjään. Ja kun ahtauduin "oman kokoisiini" vaatteisiin, näin yhtäkkiä paljon muutoksen varaa. Rehellisesti sanottuna ainoat ajatukset siinä vaiheessa olivat, miten pitäisi ehkä sittenkin alkaa käydä salilla ja ehkä sittenkin syön tänään vain salaattia kanan sijaan. Hullua! 

Tässä on myös takana ilmiö, johon olen viime aikoina alkanut kiinnittää enemmän huomiota. Millainen on yhteiskunnan ja somen määrittelemä kauneusihanne? Millaisille ihmisille nykyvaatteet oikein kaavoitetaan? Miksi on niin nöyryyttävää valita koon 34 sijaan 40? Miten voi olla mahdollista, että tänäinen sovitusrumba oli niin kova kolaus omalle itsetunnolleni? Miksi tuijotamme näin orjallisesti kokomerkintöjä?

Miksi koin itseni täydellisen epäonnistuneeksi, kun sovituskopin peilistä ei kurkistanut someihannetta vastaava vartalo? 

(Ja kröhöm, miksi sovituskoppien peilit lisäävät satavarmasti noin 50 kiloa peilikuvaasi???)

Tiedän myös, että koot vaihtelevat merkeittäin. Toisessa liikkeessä saatat olla S, toisessa M ja kolmannessa L. Loppujenlopuksi tärkeintä on kuitenkin se, miltä vaatteet päällä tuntuvat ja missä kaavuissa tunnet itsesi itsevarmaksi. Mutta kuten muutama ystäväni totesi snäpätessani tästä dilemmasta, on ahdistavaa kuvitella, että vaikka olet normaalikokoinen, sinulla on päälläsi XL-kokoinen jakku. 

Vaikka toisin voisi kuvitella, on tällä tarinalla onneksi onnellinen loppu. Carlingsissa poiketessa, vetäisin jostain hyllyjen uumenista ajatuksissani vanhat kunnon Dr.Denimit. Kaikki muistavat varmasti kyseisen merkin joustavat pillifarkut. Nämä shortsit eivät olleet joustavat, mutta kun vedin oman koon päälle, hämmennyin. Hämyisestä peilistä katsoi Nora, jonka päällä oli täydellisesti istuvat, täydellisen pituiset shortsit. Ei puristavia lahkeita, ei liian tiukkaa vyötäröä. Juuri sopivat. Elämä tuntui yhtäkkiä keveämmältä ja kiitin hämmentynyttä myyjää päiväni pelastamisesta. 

Joten nyt voin tulla siihen tulokseen, että tämän päivän shoppailukierros oli opettavaisempi kuin kuvittelinkaan. 

Harva meistä omaa niin sanotun täydellisen Victorias Secret-vartalon. Ja miksi pitäisikään? Meitä on niin monen kokoista ja muotoista! Miksi tuntuu kuitenkin siltä, että moni nykyvaate on mitoitettu täydelliselle vartalolle? Mikä edes on täydellinen kroppa ja mitä on olla sopivan kokoinen? 

Kokomerkintöjen orjallinen seuraaminen on turhaa ja ahdistavaa. Ne eivät määrittele sitä, millainen olet, koska olet todenäköisesti juuri sopiva tuollaisena. Me kaikki tiedämme sen, mutta miksi se on vain niin vaikea oikeasti sisäistää. Tämä päivä oli itselle varsinainen bodynegative-päivä, mutta hei, eikö niitä ole kaikilla? Kun kotona sitten selostin suu vaahdoten tapahtumat Z:lle, naurahti hän taas niin rakastavasi ja sulki minut halaukseensa:

"Mutta kulta, sähän olet täydellinen juuri tuollaisena."

Seuraavaksi, kun lähden hankkimaan uusia bikineitä, lupaan astua sovituskoppiin uudella asenteella. Jos vaatteet eivät sovi minulle, on vika vaatteissa, ei minussa.

TOUKOKUUN SUOSIKIT

Kävipä sitten niin, etten eilen jaksanutkaan raahautua koneen ääreen kirjoittelemaan myday-postausta. Päivä venyi sen verran, että olin kotona kahdeksan aikoihin ja siinä vaiheessa olikin jo tärkeämpiä juttuja meneillään. 

Mutta kuten ehkä huomaatte, toukokuu on tullut tiensä päähän ja huomenna käännetään kalenterista taas uusi sivu kesän puolelle. Meikäläiseltä löytyy kuitenkin peilikaapin uumenista muutama kuukauden suosikki, jonka halusin päästä kanssanne jakamaan. Aina on hyvä syy hehkuttaa kaunuesjuttuja! 

Päätin pitää postauksen teeman simppelinä ja keskittyä markettien hyllyiltä löytyviin lemppareihin. Lähikaupan kosmetiikkaosastot pursuavat toinen toistaan mahtavampia tuotteita, jotka sopivat pienellekin budjetille.  

Monissa blogeissa näkyneet Doven Nourishing Secret hiustenhoitotuotteet ovat saaneet inspiraationsa naisten kauneudenhoitorituaaleista ympäri maailman. Nappasin summamutikasta Cittarin hyllyköstä thickenin ritual-setin ja se oli R A K K A U T T A ensihiustenpesulla. Thickenin ritual-tuotteet ovat saaneet inspiraationsa yllätys yllätys, Ranskasta! Laventelin ja rosmariinin tuoksu on suorastaan päätähuimaavan ihana. Normaalisti en niinkään kiinnitä huomiota shampooseen tai hoitoaineiseen, kunhan huuhtelun jälkeen hiukset eivät ole hartioille valuva takkukasa. Mutta tässä setissä kaikki vain natsaa. 

L'orealin Pure Clay illuminating cleansing gel-puhdistusgeeli on uusin tuttavuus tässä kuussa. Näitä L'oreralin uusia Pure Clay-tuotteita, jotka sisältävät siis kolmea eri savityyppiä, oli kuitenkin hypetetty somessa sen verran, että uskalsin tuubin ostoskoriin heittää. Ja voivatko nämä tosiaan olla näin tehokkaita?? 

Valitsin itselleni tämän 3 pure clays + charcoal-geelin, sillä ainakin tuotteen oman etiketin mukaan, hiili on tunnettu magneettisesta ominaisuudestaan. Tämä siis lupaa syväpuhdistaa ja heleyttää ihoa.

Ja joko olen täysin lumevaikutuksen lumoissa tai tämä tosiaan jo yhden käyttökerran jälkeen teki ihosta kuultavamman ja heleämmän! 

Geeli vaahtoutuu kivasti ja poistaa myös meikin, eli täydellinen lisäpuhdistus tavallisen puhdistusmaitoni rinnalle!  

Kuten yllämainitsin, en ole kovinkaan tarkka hiustenhoitotuotteiden kanssa. Oma hiusrutiinini on vielä kovin hiusta kuluttava, pesen hiukset nimittäin melkein päivittäin. Viime aikoina olen kuitenkin koittanut kiinnittää niiden kuntoon tavallista enemmän huomiota, muun muassa vähentämällä hiustenpesuja. Batisten Heavenly Volume kuivashampoo on ollutkin hiuskriisien suurin pelastaja. Batiste ylipäätään kuuluu kuivashampoiden aateliin, mutta tämä se vasta tuuheutta antaakin tälle lirularutukalle.  

Ja koska ei kuukauden suosikit-postausta ilman mainintaa jostakin meikkituotteesta, haluaisin nostaa jalustalle tämän oman meikkipussini arjen sankarin. Lumene Natural Coden ihan tavallinen musta rajauskynä on ollut toukokuun käytetyin silmämeikki heti ripsivärin jälkeen. Eyelinerilla tehty skarppi rajaus vaatii joskus vierelleen jotain vähän utuisempaa. Siihen soveltuu hyvin rajauskynä, jonka jälken saa häivytettyä pehmeämmäksi. Natural coden kynä pysyy hyvin päivän menoissa mukana. Toimii hyvin myös alarajauksena, kun tarvitaan syvyyttä katseeseen! 

Siinä tämän kuun lemppareiden kavalkadi! Kerro ihmeessä mikä on ollut just sun suosikkituote menneen kuukauden aikana? 

I H O N H O I T O R U T I I N I T

Pitäisi lähteä jo kirjastoon aloittelemaan tämän viikon luku-urakkaa. Mutta näin lomaviikkoni kunniaksia halusin nopsaa tulla julkaiseman postauksen, jota suunnittelin jo viime viikolle. Meinaa, koskaan ei voi puhua liikaa ihonhoidosta.

Viime postauksessa valitin huonoa ruokavaliota ja roskaruuan yletöntä mättämistä. Ja niinkuin voi kuvitellakin, ruokavalio näkyy myös naamassa. Vähän tavallista enemmän huonoa rasvaa, sokeria sekä lisäaineita ja PAM, hyvästi kuulas iho. 

Teini-ikäisenä kärsin akneposkista. Löysin, jotain vanhoja kuvia ja voi herranjestas mikä muutos tämän hetkiseen! Toki nuoruuden hormoonit ja sekaiho saattavat olla syynä senaikaisiin ihopulmiin, mutta uskon omien elintapojen vaikutukseen suuresti. Aikoinaan e-pillereiden aloituksen jälkeen tein elämäntaparempan ja naaman iho ei sen jälkeen ole enää kummemin aiheuttanut harmaita hiuksia. Kunnes sitten omilla huonoilla elintavoila tuhoan kaiken. 

Rakastan meikkaamista tosi paljon, mutta vielä enemmäm rakastan ihonhoitoa. Olen superinnokas testailemaan uusia tököttejä ja ihonpuhdistustapoja. Viime aikoina olen pohdiskellut luonnonkosmetiikkaa ja mielessä itää haasteviikko, jonka aikana hoitaisin ihoa vain omasta keittiöstä löytyvillä aineilla. 

Mulla löytyy kuitenkin kylppärin kaapista muutama rakkausluottopakkaus, joista ajattelin tulla kirjoittelemaan teille! 

Päivittäiseen ihonhoitoon kuuluu meikäläiselle kasvojen puhdistus aamuin ja illoin. Sen lisäksi turvaudun aamuisin kirkastavaan kasvonaamioon. Iltapesun jälkeen, en koskaan lisää enää yövoiteita tai rasvoja iholle, vaan annan sen hengittää yöunien ajan. 

Tähtään siihen, että teen ihan kunnon ihonpuhdistuksen noin kerran viikossa. Tähän kuuluu naamiot ja kuorinnat, sekä mustapäiden poisto-operaatio (okei tämä on valhe, koska puristelen mustapäitä melkein päivittäin pois). 

Biothermin Wonder Mud-naamio on ollut plakkarissa jo vuodenpäivät. Nappasin sen itselleni aikoinaan K&T:n harjoittelun aikaan. Naamio syväpuhdistaa ja omasta mielestäni myös rauhoittaa ihoa. Sitä pidetään vain minuutin ajan vaikuttamassa, joten kiireellä ei voi selitellä sen käyttämättömyyttä Lisään tämän aina kuorinnan jälkeen, jotta teho olisi parhaimmillaan. 

Ja kuorinnasta puheen ollen, Nivean Skin Refining scrub on mielettömän mahtava tuote, joka pienestä tuubista huolimatta on hirveän riittoisaa. Tykkään kovin Nivean tuotteista ja tämä E-vitamiinia sisältävä pakkaus ei ole poikkeus. Iho jää vauvanpyllyn silkkiseksi kuorinnan jälkeen ja sehän se kuorinnan idea onkin, eikö? 

Kuorintavinkkauksena myös oikeastaan kaikki Neutrogenan kuorivat tuotteet. Tällä hetkellä mulla ei ole yhtään käytössä koska viimeisin loppui aikapäiviä sitten. Ehkä se on syy tähän näppyläiseen ihooni? 

Toinen K&T:n ajoilta pysynyt suosikki on japanilainen V 10 Plus Okinawa Deep Sea Water Mask. Merkki ei ole todellakaan tuttu, mutta tiedän sen olevan kehuttu (koska katsokaa nyt japanilaisia naisia ja heidän kaunista ihoaan). Tämä kosteuttava naamio laitetaan illalla ja pestään aamulla pois. Yhdellä sanallakuvaillen se on T E H O K A S! Varsinkin talvisin iho tuntuu hirven kireältä ja pintakuivalta ja vaikka juuri yläpuolelle mainitsin, etten rasvoja lisäile yöksi, niin tämä on kyllä poikkeus. Pitäisi testata varmaan merkin muitakin tuotteita. 

Ja nyt myönnän teille salaisen paheeni. Ne on mustapäät. Nenäni on se "ongelma-alueeni" koko naamassani ja salainen paheeni on mustapäiden puristelu. Mikä ei oikeasti edes ole mikään hyvä juttu... Suosin yleensä Nivean mustapäälappuja, jotka on suhteellisen tehokkaita, vaan eivät tarpeeksi. Törmäsin sitten jossain blogissa tähän supersuosittuun someilmiöön, eli charocal-maskiin, joka kuorittaessa pois vetää kaikki tukkeutunuteet ihohuokoset mennessään. Joopa joo... 

Snappasin ensikokemuksestani ja pakko sanoa, että en vakuuttunut. Naamio vetää kyllä kaiken muun mennessää aina ihokarvoista sieluun, mutta mustapäät eivät lähteneet. Että en voi suositella, ainakaan vielä. Paketin kyljessä luki kyllä, että pitäisi toistaa tämä rumba muutamaan otteeseen halutun tuloksen saamiseksi. Mutta anteeksi nyt vaan, kauneuden ei kuulu olla NÄIN karmeaa kipuilua... 

Multa löytyy noita vielä muutama, että jos joku haluaa teustaukseen ilmaiseksi niin voin laittaa tulemaan postitse! :D 

Mutta siinä oli tiivistettynä meikäläisen ihonhoidon kulmakivet! Tästä aiheesta voisi jauhaa iät ja ajat. Suunnittelin jo seuraavan ihonhoitoon liittyvän postauksen olevan joko viikon meikittömyyshaastejuttu tai sitten luonnonantimista koottujen kosmetiikkahömpötysten testailua. Katsotaan sitä sitten!

Ihanaa alkavaa viikkoa!

# B L U E H A I R

Koska sää on ja pysyy näköjään harmaana, on väriä haettava päiviin jostain muualta. 

Vuorossa tukkakokeilu vol 2: L'oreal Colorista Washout. Eli suomeksi L'orealin suoraväri, jonka luvataan kestävän parisen viikkoa kutreissa. Päätin lähteä omalta mukavuusalueeltani pois ja kokeilla jotain, mitä en ole hiushistoriani aikana kokeillut. Nimittäin sinistä! 

Ihastuin noihin pakkauksiin ja niiden kuvat olivat niin houkuttavia, että vähän heräteostoksena nakkasin tämän kärryihini. Mielessä kihisi innostus uudesta sävystä, joka kuitenkin valuisi loppujen lopuksi aika nopeasti viemäriin. Ah, suoravärien helppous...

Levittelin sävyn vähän kiirepäissäni ja lopputuloksesta ei mikään kovin tasainen tullut. Suoraväreissähän on se, että ne eivät ihan värjäämättömään hiukseen tartu, ainakaan omalla kohdallani. Tyvi jäi siis värittömäksi, samoin jotkut hiusosiot. Lopputulos olisi todennäkäöisesti ollut kirkuvampi, jos olisin antanut aineen vaikuttaa pidempään. Epätyypillisesti kuitenkin vahtasin kellosta tasan tarkkaan sen 15 minuuttia, ihan vain siksi, että sininen ei ole ihan se meikäläisen väri. 

Lilahtavan sinisen harmaahan tuo lopputulos on, tykkäilen vaan ihan hirveästi! Joissakin kohdissa väriä on enemmän, jossain vähemmän, mutta lopputulosoli kuitenkin selvästi sinertävä. 

Mitäs pidätte? 

Värin tehoa testaan huomenna, kun peset hiukset ensimmäisen kerran tämän testailun jälkeen. Biozellin blorange-sekoitus kesti sen reilun viikon. Itse kuitenkin pesen niin tiuhaan tahtiin hiuksia (vaikkei pitäisi) että kauaa ei suoravärit tässä tukassa pysy. 

Mutta edelleen jatkan sillä linjalla, että nämä ovat kiva keksintö sekä mahtava tapa piristää omaa lookkiaan. Suosittelen! 

F E B R U A R Y F A V O U R I T E S

Sanotaanko näin, että olen viime aikoina tuhlaillut rahat rehellisesti mielummin ruokaan, kuin kosmetiikkaan. En tiedä, kuinka hyvä asia se on, mutta sovitaan, että se on. (Vaikka lähinnähän rahaa pitäisi mennä säästöön, eh...)

Mutta jotain on tullut kokeiltua kuitenkin ja ajattelin tulla jakamaan näin maanantain kunniaksi vähän pinnallisempia juttuja. 

Pidemmittä puheitta:

Ensinnäkin, rakastan Maybellinen Nudes-paletteja ihän älyttömästi. Ne ovat aina kiva sekoitus matta- että shimmersävyjä. 

Toisekseen, kiljaisin melkein ilosta, kun bongasin tämän uusimmain paletin Cittarin meikkiosastolta (kyllä, ostan suurimman osan meikeistäni marketeista). Tässä 24karat Nudesissa on ihanan erilaisia sävyjä aina vihreästä lilaan. Värit ovat ihanan riittoisia, kuten aina ja koin ylipäätään orgastisia hetkiä tämän kanssa. Luomiväripaletteja voi olla liikaa, mutta Nudes-paletteja ei, lisää näitä!

NYX:in Micro brow pen on ainoa kyseisen brändin meikkituote, jonka omistan. Ihastelin pikkusiskoni kulmia yksi päivä ja suositteli tätä ohuen ohukaista, kynämäistä tuotetta, jolla saa aikaiseksi tosi pientä jälkeä. Ja kulmani kokivat uskoon tulemisen! Tällä saa nopeasti täytettyä kolot omien karvojen seassa ja luotua vähän muotoakin niihin siinä samalla. 

Ja koska ei meikkituotteita ilman hyviä kasvojen puhdistustuotteita, tässä yksi, jonka nappasin lähimarketin hyllystä mukaan. Lumenen Glow revealia voi käyttää vaikka päivittäin. Se on iholle jätettävä savinaamio, joka lupaa syväpuhdistaa ja kirkastaa ihoa. Toimii! Lumenen tuotteissa parasta on se, että niissä käytetään myös luonnollisia aineita, kuten tässäkin tapauksessa lakka- sekä tyrniöljyjä. Parabeenit on myös unohdettu! 

Siinä meikäläisen tämän kuun suosikit! Kommenttiboxiin saa kertoa omia suosikkeja. Itse kaipasin myös vinkkejä löytääkseni shampoon ja hoitoaineen tällaiselle perussuomalaiselle ohuelle lättätukalle. 

H I U S K I E M U R O I T A

Oli muuten sellainen keskiviikko, että oksat pois. Ainoa lohtu oli se, että meikki onnistui ja tukanlaitto melkein onnistui. Sitä kun katsoo liikaa Instagram-videoita, niin saa hirveästi inspistä. Kokeilin/yritin vääntää hiuksiini niin sanottua "hiusrusettia", mutta lähinnä tuo muistuttaa jonkinlaista kanelikierrettä. 

Ideana oli kuitenkin tehdä ponnari, jonka jaoin kahteen osaan. Nämä erilliset hiussortuvaosat kiepautin rusetin "renkaiksi", jotka kiinnitin pinneillä ponnarin tyveen. Ihan hirveän vaikeaa on omalle tukalle tehdä yhtään mitään, en ymmärrä teitä ranskiksien vääntäjiä lainkaan. Kai se harjoittelemalla taituroituisi? 

Going Blorange

Facebookia selatessa törmäsin uutiseen vuoden 2017 hittihiusväristä. Sen nimi on blorange! 
Blorange on jatkoa purkan- sekä persikansävytteisille kutreille. Se on värinä nimensä veroinen, kulutettu blondinoranssi! Selasin nimellä Instagramin ihmeellistä maailmaa ja löysin toinen toistaan houkuttelevampia kuvia kyseisestä hiusväristä. Innostuin nopeasti ideasta, mutta toteutus mietitytti. En todellakaan kaikkien näiden vuosien jälkeen ole valmis heittämään tätä "omaa väriäni" pois. Värjäysrumba on niin hiuksia kuluttava että kalliskin, että pitäydyn mielummin tällaisissa hetkellisissä värikokeiluissa. 

Vaihtoehdoksi iskeytyi Biozellin hoitavat Color Mask sävytteet, joista olen kuullut vain hyvää. Nappasin kaupasta kaksi eri väriä, Rasberryn sekä Mandarinin. 

Lauantai-iltana ryhdyin tuumasta toimeen. Niksi tällaisen hempeän sävyn saavuttamiseksi, on lotrata sävytteitä hoitoaineen kanssa. Itse miksailin ihan kulhoon ensin hoitoaineen ja sitten näitä mukaan. Sekoittelin niitä, kunnes lopputulos oli lähellä haluttua väriä. 
Päässä annoin vaikuttaa vähän yliaikaa, verrattuna tuubin ohjeistukseen joka on 2-10 minuuttia. Sitten vain huuhdottiin pois ja voilá!

Kuvat on napattu eiliseltä ja sävy on kerennyt muuttumaan jo muutamassa päivässä hirveästi! Aluksi väri oli tosi räikeä, melkein pinkki. Itse olen pessyt joka päivä hiukset, ja väri on haalistunut tosi paljon lähtötilanteeseen verrattuna. Tykkään tästä tämän hetkisestä ihan älyttömästi. Ei liian räikeä, mutta silti ihanan piristävä muutos. 
Sen verran voin kuitenkin sanoa, että värjäämättömille hiuksille tämä tuskin toimii. Itsellä ei tuonne tyvikasvuun tarttunut väri ollenkaan. Samaa olen kuullut muiltakin. 
Mutta kaiken kaikkiaan mukava kokeilu, vaikkei väri sitten kauaa ainakaan tässä reuhkassa näköjään pysy. Mutta sehän oli ideakin! 

Koska noita Biozellin sävytteitä löytyy melkein sateenkaaren kaikissa väreissä, aion kerätä rohkeutta kokeilla jotain vielä räväkämpää. Lila? Sininen? We'll see... 

Päivittäistuotteiden ABC

Ihon hoidosta on aina mukava kirjoitella. En ole mikään himojynssääjä mitä naamaan tulee, mutta rakastan kokeilla uusia tuotteita. Erikoisempia kasvonaamioita ja kuorintavoiteita tulee käytettyä muutamia kertoja kuussa, mutta tietyt perustuotteet on ja pysyy. Lemppareista ei tule luovuttua, parhaimmillaan löytyy uusia mukavuuksia päivittäiseen ihonpuhdistukseen- ja hoitoon. 

Ajattelin näin maanantain kunniaksi esitellä muutamat vanhat tutut sekä pari uutta jännää!

Tavalliseen meikinpoistoon käytän Nivean puhdistusmaitoa. Puhdistusmaito on hellävarainen kuivakolle tai atooppiselle iholle. Yhdellä purnukalla saat puhistettua silmämeikin sekä ihon. Arvostan itse helpolla pääsyä. 

On mennyt vuosia niin, etten tuon puhdistusmaidon lisäksi ole muuta käyttänyt. Haluan mennä nukkumaan ilman yötököttejä kasvoilla, koska yö on hyvää aikaa antaa ihon hengittää ja levätä. 

Havahduin vain siihen, ettei se iho ihan kunnolla puhdistu ilman kasvovettä. 

Lehdissä ja somessa jupistiin yhteen aikaan hirveästi misellivedestä. Ihmetuotteesta, joka oli kuin pyhää vettä. Puhdistaa lian ja meikin yhdellä kertaa! Päätin rohkeasti poimia Citymarketin hyllyltä kauppareissulla mukaan Nivean Gentle Caring miselliveden, Niveasta kun tykkään muutenkin. Ja mikä valaistus! 

Puhdistusmaito + misellivesi on äärettömän hyvä kombo, joka jättää ihon kirkkaaksi ja hehkuvaksi. Suosittelen lämmöllä, muuta ei tyttö meikinpuhdistukseen kaipaa!

Itsellä tärkeä huolehtimisenkohde on silmäluomet. Silmämeikki sekä silmämeikin puhdistaminen kuluttavat herkkää ihoa, sen jos minkä olen oppinut. Talvi on ikävää aikaa siinä mielessä, että omat luomeni kuivuvat muistuttamaan saharan autiomaata. Yritäppä siinä sivellä kivoja luomivärejä sitten... 

Silmänympärysvoiteen käyttö pitäisikin aloittaa samaan aikaan silmämeikin käytön kanssa. Omani on aina ollut Lumenelta. Nyt nelisen vuotta olen käyttänyt Lumenen Arctic Aqua-voidetta, jonka syväkosteuttava vaikutus toimii kesät-talvet. 

Sitten kun tilanne on edennyt liian pahaksi tuon kuivuuden kanssa, olen käyttänyt tehohoitona Bio-Oilia. Tätä öljyä olen myös sivellyt vanhoille finniarville, jotka ovat mahdollisesti jopa haalentuneet. 

Lumene kun nyt sattuu olemaan suosikkibrändini, esitellään vielä yksi joka-aamuinen rakkaustuote. 

Ystäväni iho oli kirkastunut ihan hirveästi ja sitä kehuessai, hän mainitsi Lumenen Bright Now hyaluronitipat. Ja kun näkee tuloksia jollain muulla, niin mieli tuppaa vakuuttumaan tuotteiden toimivuudesta. Joten taas kassan kautta kotiin ja testaamaan. 

Nykyään tipautan muutaman tipan joka aamu kosteusvoiteeseen (joka vaihtelee mielen mukaan). Koostumus lupaa heleyttää ja siloittaa, ja mielestäni on onnistunut siinä aika hyvin. Suosittelen (pipetti on ihan älyttömän kätevä)!

Siinä meikäläisen päivittäisessä käytössä olevat suosikit. Mitä ihonhoitolemppareita teidän kylppärin kaapistanne löytyy?