15. tammikuuta 2018

KUN SAIRASTAMINEN AHDISTAA

Mä olen tosi surkea sairastaja. Mä en vaan osaa jäädä kotiin kipeänä, vaikka Netflix and chill with tee-päiviä ei koskaan voi olla liikaa. 
Mä olen nyt reilun viikon päivät tuskaillut flunssan kourissa. Viime viikon lopusta kyllä urheasti vääntäydyin jo kouluun (jeij, se on hauskaa) ja jopa töihin. Näiden urotöiden jälkeen ollaan siinä tilanteessa, että ääneni on puoliksi kadonnut jonnekin (todennäköisesti eilisen deitti-illan tiimellyksissä elokuvateatteriin) ja päätä jyskyttää jokin muu kuin punaviini. 

Ahdistuin illalla ajatuksesta, että joudun ilmoittamaan kouluun olevani kipeä. Päätin nimittäin tänään viettää kotipäivän sohvan-nurkassa. Ahdistun yleensä myös muun muassa työterveyslääkärin luona käymisestä. Elän aina siinä pelossa, että lääkäri toteaa minun valehtelevan työkyvyttömyydestäni vaikka on ilmiselvää, että saikkupaperin kanssa käsi kädessä sieltä aina kotiin lähdetään. 
Mulla on aina ikään kuin sellainen olo, että en ansaitse näitä kotona lepäilyjä. Pystyn nimittäin kyllä pyörittämään arkea pienessä kurkkukivussa tai juoksevan nenän kanssa. Kunnes tulee sitte se kuuluisa stoppi. 
IMG_1591
Joskus jostain tutkimuksesta luin, että suomalaiset ovat mieluummin sairaana töissä kuin kotona lepäämässä. Mikä siinä on, että se sairaspäivien pitäminen aiheuttaa huonoa omatuntoa? Vaikka kroppa selvästikin viestittäisi tarvitsevansa lepoa, on silti painettava pää kolmantena jalkana luuhistumiseen saakka. ARGH! 

Pahinta on kuitenkin puolikuntoisena oleminen. Että syke nousee pelkästään jaloilleen nousemisesta. Ärsyttää, että läheisin asia minulle tällä hetkellä on nessupaketti. Ja nenäsumute, tuo taivaan lahja. 
Nyt taistelen sen kanssa, että olisinko vielä huomennakin kotona, vaikka koulussa olisi kaikenmaailman tärkeitä juttuja tarjolla. Ahdistaa ajatus siitä, että jäisin niistä paitsi. 
Kai sitä täytyisi opetella jonkinlaista armollisuutta itseään kohtaan. Että ei taaskaan ole pakko olla mikään superihminen. Ja että on ihan ok, jos flunssa kataa petiin. 

Onko ruudun sillä puolen muita ahdistuneita sairastelijoita? Miten päästä irti kalvavasta huonosta omatunnosta, vaikka lepäämiselle olisi oikea syy?? 

Ja viimeiseksi, löytyykö teiltä vippaskonsteja flunssan karkoittamiseen? 

2 kommenttia:

  1. Tunnistan kyllä itseni niin tästä tekstistä! Kuinka voikin olla niin vaikeaa levätä kipeänä, nimimerkillä hirveässä flunssassa ja silti töissä.. Huomaan aina potevani huonoa omaatuntoa, vaikka olisi saikkulaput ja kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinäpä sen sanoit. Ja vaikka oikeasti se on epäreilua työkavereita kohtaan mennä tartuttamaan sitä omaa flunssaa muihin, muttakun!! Omassa päässäni se menee näin: saikutat = väistelet työvelvollisuuksiasi :D Sairasta...

      Poista