Kuten kunnon suomalaiset, haluan aloittaa tämän postauksen höpisemällä säästä.
Milloin viimeksi marraskuu on ollut näin kirpeä ja luminen? En todellakaan meinaa muistaa. Samaan aikaan kun valkoinen lumipeite ajaa koko maan hulluuden partaalle ja VR:ää jälleen syytetään junavuorojen perumisesta, haluaisin itse vain heittäytyä kinoksiin tekemään lumienkeleitä.
Ollaan tarvottu Yodan kanssa pitkin metsiä lumisateessa iltahämärässä. Ja pakko on myöntää, että entisestä neljänseinänmajailijasta on saatu varsinainen erämimmi kaivettua ulos!
Kylmän ilman vuoksi sainkin hyvän syyn tulla esittelemään tuoreinta ostostani muutaman viikon takaa. Meinaa päätin satsata ja hankkia itselleni uuden talvitakin näille paukkupakkasille.
Viikkoja taaksepäin oli äärettömän avartava juttu Hesarissa kierrätyksestä. Siitä, miten ihmiset heittävät tavaraa pois vain siksi, että voisivat ostaa uutta tilalle (tässäkin olisi aihetta ihan omaan postaukseensa). Artikkelista inspiroituneena päätin haastaa itseni ja etsiä tori.fi:n syövereistä joillekin muille tarpeettomaksi jääneitä takkeja. Ja voi pojat, että onnisti!
Hain tämän Everestin murretun keltaisen untuvatakin omakseni eräältä nuorelta naiselta, joka oli todennut lyhyen talvitakkimallin itselleen sopimattomaksi. Takki on uuden veroinen ja aivan älyttömän käytännöllinen noille koiranulkoilutusaamuille. Se tuo kivasti väriä muuten aika tummanpuhuvaan vaatekaappiini. Se sopii niin toppahousujen kuin rentoilufarkkujen kaveriksi.
Sen olen tässä vuosien varrella huomannut, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä mukavuuden haluisempi olen. Hyvä puhua vanhuudesta näin päälle parikymppisenä, mutta tottahan se on. Mua ei todellakaan kiinnosta palella kylmyydestä, päinvastoin.
Untuvatakki ei ole ehkä maailman tyylikkäin vaate, mutta ainakaan en kärsi hypotermiasta. Että sori vaan villakangastakit, teille ei ole tilaa meikäläisen eteiskaapissa.
Tämä secondhand-löytö teki olon mahtavaksi ja olenkin päättänyt vähentää kulutusta ihan vain omaksi kuin myös maailman iloksi. Aion toki tehdä tästä ihan oman juttunsa vain siksikin, että nykyisen asunnon huonekalut ovat suureksi osaksi kirppislöytöjä. Mutta siitä enemmän myöhemmin.
Nyt sen sijaan aion palata takaisin sohvalle miehen kainaloon kera viinilasillisen. Huomenna on kauan odotettu vapaa sunnuntai isänpäivän kunniaksi ja luvassa on vaikka mitä hauskaa.
Ihanaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti