En tiedä monesko comeback tämä kohdallani onkaan. Bloggailu on vetänyt puoleensa harrastuksenomaisena projektina, aina vuodesta 2008 saakka. Silloin kirjauduin Bloggeriin ensimmäisen kerran.
Nuoruusvuodet valuivat kuvina ja epämääräisinä sepustuksina netin ihmeelliseen maailmaan, kunnes viime keväänä tyssäsi koko homma.
Blogi on kuitenkin silloin tällöin pompahtanut mieleen. Tämä on kanava, jonne voin vuodattaa itseäni, inspiroitua ja inspiroida. Tämä on ollut aina itseni toteuttamista, vaikka amatööritasolla ollaan pelattukin.
Nyt olen kuitenkin palannut. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa. En tiedä kuinka suurella intensiteetillä lähden tätä taas kirjoittelemaan. Mutta eihän se nyt niin vakavaa ole, kuten elämä noin muutenkaan.
Olen Nora, 21-vuotias oman elämänsä sankari Etelä-Suomesta. Tällä hetkellä olen huonekalumyyjä, koira-äiti sekä avovaimo. Sama mies on ollut kuvioissa vuodesta 2013 ja otimme uuden askeleen elämässä kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Saman katon alla ollaan kuitenkin asuttu jo reilu vuosi, kun muutin ensimmäisestä omasta asunnostani miehen tykö takaisin lapsuuden seuduille.
Toinen iso askel on Nova Scotian pentu, Yoda. Tuo yhdeksän viikkoinen karvapallo sulatti sydämet ja muutti asumaan kotiimme viikko sitten. Vauva-arjeksihan tätä voisi kutsua ja minusta tuli hullu koiraäiti kertaheitolla.
Blogikatoamiseen on ehkä oma syynsäkin.
Viime vuosi oli hyvää aikaa siinä mielessä, että elämä oli raiteillaan. Panostin itseeni, hyvinvointiini sekä opiskeluihin, jotka sijoittuvat sillä hetkellä Laajasalon opiston Crossmedia-linjalle. Vietin keväällä kaksi kuukautta aivan mahtavassa harjoittelussa Kauneus&Terveys-lehdessä ja tuntui, että kaikki oli juuri niinkuin pitääkin.
Jotain tapahtui ja elämän balanssi kiikahti ihan miten sattui. Vaihdoin työpaikan uuteen, koulu loppui ja yhtäkkiä sitä oltiinkin taas aivan hukassa ja täysin nollapisteessä.
Koko elämäni ajattelin seuraavani isäni jalanjälkiä. Tähtäsin media-alalle sokeasti, mutta vuoden mediaopintojen jälkeen se ei tuntunutkaan siltä omalta jutulta.
Kesä meni identiteettikriiseillessä ja taisinpa siinä sivussa kyseenalaistaa koko elämäni valinnat. Mikään ei tuntunut oikealta. Terveelliset elämäntavat lensivät roskiin ja siitä syntyi sitten sellainen pahoinvoinnin oravanpyörä, josta pyristelen edelleen irti.
Nyt olen tässä. En ole ihan varma tulevaisuudesta, mutta jos jotain olen oppinut, niin sen, että elämä kuljettaa ja mikään ei mene koskaan niinkuin on suunnitellut. En todellakaan ole elämässäni siinä, missä olisin halunnut olla. Mutta uskon tämän olevan jotain paljon parempaa. Olen aikalailla valmis uusiin haasteisiin, jälleen kerran!
Mitä sitten nyt?
Haluan palata takaisin bloggaamaan arjesta ja juhlasta (koska kuka nyt ei juhlimisesta tykkäisi). Sen täyttää koira, mies, ystävät ja hyvinvointi. Haluan levittää positiivisuutta ja hyvää mieltä ympärilleni.
Tykkään ruuasta, elokuvista, kirjoista, pitkään nukkumisesta ja matkailusta.
Sisustan rivarikolmiota suurella innolla. Keväällä aion kunnostautua puutarhahommissa!
Haluan löytää paikkani tässä maailmassa ja päästä teidät kurkkaamaan sisään oikeaan elämään. Haluan tuoda blogiskeneen sellaista aitoutta, ihan vain harrastelijapohjalta, ilman stressiä.
Tervetuloa seuraamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti