F R E D A G

Eilinen oli kamala. Kaikki mahdollinen meni pieleen, ja loppuillasta kääriydyin vain peiton uumeniin selaamaan katkerana kavereiden snappailuja isoista opiskelijabileistä. Perys marttyyrimeininkiä siis. 

Tämä päivä oli huomattavasti parempi. Ehkä koska vapaapäivä? Kaveri soitti maratonpuhelun, jonka lopuksi pyyhimme kumpikin kyyneleitä poskilta. Söin pastaa ja pakastevihanneksia, sekä kupilisen suklaajäätelöä suklaakastikkeella ja suklaaströsseleillä. 

Mies laittoi viisi kuukautta makkarin lattialla pyörineen hyllyn vihdoin seinään ja tekee meille nyt pizzaa. Aion laittaa popparit mikroon myöhemmin ja tuijottaa telksua yöhön saakka. Siinä illan suunnitelmat. 

Joskus on ihan kiva vain olla ja tuntea itsensä tarvituksi. 

Ihanaa viikonloppua !

Syysräpsyjä

Aamut ei ole mun juttu näin syksyisin. Puhelin kun pärähtää ilkeästi soimaan herätyksen merkiksi, tekee mieli lähinnä vain näyttää kieltä ja vetää untuvapeitto pään yli. Sänkyyn hautautuminen ei vain ole kovin toimiva ratkaisu sillä pirteyttä se ei millään edistä. 

Syksyn piemenvät aamut ja illat on ehkä vaikeinta koskaan. Kaikki valoisa aika menee kätevästi töissä neljän seinän sisällä, joten D-vitamiini ei todellakaan voi tankata muualta kuin purkista. 

Mutta syksy kaikessa märkäisyydessään on kuitenkin yksi kauneimmista vuodenajoista. Hetken aikaa maailma räiskyy väreissä ja hengitys ihan hiukkasen huurustuu ulkona. 

Yoda sai meikäläisen kaivamaan kameran esille pitkästä aikaa hyllyltä pölyttymästä ja napsin muutamat räpsyt ihan vain kotipihalta taannoisena vapaapäivänä. 

Näitä kuvia fiilistellessä vähän harmittaa parin päivän vesitihku, mutta ei se mitään. Kohta saadaan nauttia (toivottavasti) lumisemmista hetkistä. Jouluunhan on alle kuuaksi, näin btw... 

Ihanaa perjantaita!