REISSUPOSTAUS: HAMPURI

Hei, se on viimeisen reissupostauksen aika! En kestä, nämä ovat olleet mukava tapa palata ajassa taaksepäin hauskoihin hetkiin. Reissumme tosiaan päättyi (sateiseen) Hampuriin. Meitä varoiteltiin siitä, että Hampuri olisi tylsä paikka, mutta mitä vielä! 

Matkustuspäivämme Kölnistä Hampuriin oli mielettömän ihana. Juna-matka kesti nelisen tuntia, mutta meidän kuuden hengen vaunuloossimme iskeytyi seuraksi saksalainen nainen ja brasilialainen mies. Me juttelimme neljä tuntia putkeen aina matkustelusta politiikkaan, mikä oli superantoisaa. Vaihdoimme vielä keskenämme osoitteita, jotta voisimme lähetellä toisillemme postikortteja tulevilta reissuilta. Pari viikkoa sitten löytyikin jo postilaatikosta vanha kunnon kirje!

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, hotellien varaaminen viimeiselle viikolle edullisella budjetilla oli haastavaa. Hampurin majoituksemme sijaitsi kirjaimellisesti kaupungin reunalla, mutta pitkiinkin matkoihin tottuu. Hotelli oli huoneistohotellityyppinen, mutta me saimme huoneen omalla kylppärillä, mikä oli kiva! Myöskään respan englannittomuus ei haitannut, sillä elekielellä pärjää yllättävänkin pitkälle. 

Ensimmäiseä päivänä/iltana tutkiskelimme lähinnä kaupunkia. Kävimme syömässä Italialaisessa ravintolassa ja vietimme tunnelmallisen tuokion pääaukiolla, jonne oli pystytetty ulkoilma-leffateatteri. 

Viimeinen kokonainen päivämme oli harmaan sateinen, mutta emme antaneet sen haitata. Ostimme sateenvarjot ja lähdimme suunnistamaan kohti ystäväni valitsemaa kohdetta, miniatyyrimuseota (jota suosittelen suuuuurella lämmöllä)! Koska museo oli täyteen buukattu päiväsellä, ostimme liput ilta-ajalle, joka jätti meille aikaa tutustua sen hetkiseen kaupunginosaan. 

Hampuri meinaan poikkesi arkkitehtuurilta todella paljon Kölnistä. Hampuri oli enemmän karumman puoleinen satamakaupunki, mutta nuo tiilistä rakennetut talot olivat U P E I T A. 

Löysimme tiilien keskeltä jonkinlaiset Olut-festarit, joiden läpi päätimme kävellä. Yllättävin hetki oli se, kun pääsimme todistamaan jonkinlaista teatterimomenttia kahden naisen toimesta. He työnsivät lastenvaunuissa vihanneksia ja hedelmiä, jotka esittivät vauvoja! Siinä he ojentelivat ruokavauvoja paikalle kirmanneiden lasten syötettäväksi. Kaiken kaikkiaan tilanne oli hyvinkin absurdi, mutta eihän sitä voinut muuta kuin nauraa. 

Katsastimme myös juuri valmistuneen musiikki/oopperatalon, joka on ilmeisesti ollut paikallinen kohahduksen aihe. Rakennus oli hillitön, tiileistä valmistettu tietysti! Ihmiset pääsivät näköalatasanteelle kiikaroimaan ympärille avautuvaa Hampuria. 

Hampuri oli kaiken kaikkiaan lämmin kaupunki täynnä tekemistä. Saksa ylipäätään ylitti kaikki odotukseni. En esimerkiksi tiennyt, että eri kaupungeilla on omat oluensa! Mielenkiintoista! 

Siinä se nyt oli. Euroopan seikkailu on nyt täysin purettu teillekin ja nyt on aika kääntää katse uusiin seikkailuihin. Seuraavaa matkaa varten täytyy säästellä hieman pidempään, sillä toiveenani olisi lähteä jonnekin kauemmas ensi vuonna... ;)

REISSUPOSTAUS: K Ö L N

Luvassa Euroopaan-kiertueemme toiseksi viimeinen kaupunki, Köln. Saksassa en ole koskaan ennen käynyt ja se oli valloittava, uusi tuttavuus! Toki tässä vaiheessa matkaa alkoi jo väsymys painaa, joten mielenkiintoa oli vaikea pitää yllä. Mutta emme antaneet sen estää. 

Junamatka Amsterdamista ei ollut kovinkaan pitkä ja kävipä niinkin, että seuraamme löyttäytyi yksin matkannut suomalaispoika. Hauska sattuma! Kun saavuimme Kölniin oli taivas juuri revennyt ja sitä seurasi ukkosmyrsky. Onneksemme varaamamme hotelli oli aivan aseman vieressä ja pääsimme juoksemaan sateensuojaan matkatavaroinemme.  

Majoitusten varaaminen viimeiselle viikolle olikin haastavaa, sillä emme meinanneet millän löytää edullisia vaihtoehtoja nopealla aika-taululla. Jotain onneksi löytyi, ennen kuin vaivuimme epätoivoon. Hotellimme oli ok, mutta nimeä en enää tähään hätään muista. Sijainti oli kuitenkin kerrassaan mahtava! 

Yksi yllättävän hauska kokemus oli Lindt:in suklaamuseo, joka sijaitsi Rein-joen varrella. Pääsimme seuraamaan suklaanvalmistuksen eri vaiheita sekä kasaamaan omat suklaalevyt. Tämä suklaamonsteri oli taivaassa kaiken sen suklaamäärän keskellä (plus, osasinpa laatia loistavan levyn itselleni). 

Kölnistä, kuten muistakin isoista Euroopan kaupungeista, löytyy paljon historiaa. Ja kuten niin monien muidenkin kaupunkien kohdalla, olisi tuollakin saanut kulumaan helposti vaikka viikon. Saatiin kuulla paikalliselta, että Kölnistä löytyy yhdet Saksan ystävällisimmät ihmiset. Harmi, ettei päästy tutustumaan heihin sen enempää! 

Mutta esimerkiksi vedenhakureissulla paikallisen kioskin pitäjä tunnisti heti meidät suomalaisiksi. Ja siitä lähti sitten liikkelle tarina siitä, miten hän rakastaa suomalaista musiikkia kuten Nylon Beatia ja Ultra Brata. Hän oli antanut ihan paikallisille baarinomistajille edellämainittujen levyjä viikonloppusoittoihin! 

Ja yksi ihanimmista hetkistä oli tämä. Löydettiin lukkoseppä, joka taiteili lukkoja kaiverruksilla, jotta ne voi käydä kiinnittämässä Rein-joen yllä olevaan siltaan. Tottakai teetätin ikuisena romantikkona lukon, johon kaiverrutin minun ja Z:n nimet. Ainakin on hyvä syy palata etsimään se... 

Ja Kölnin tuomiokirkko, henkeäsalpaava. En ole koskaan nähnyt noin vaikuttavaa ja suurta rakennusta. Niin sisältä kuin ulkoakin, oli tämä aivan sanoinkuvaamattoman hieno. Ja niin, ensimmäinen asia minkä näkee kun astuu juna-asemalta ulos! 

Köln oli upea ja täynnä avuliaita ihmisiä. Käytiin kahdessa eri museossa ja käppäiltiin ympäriinsä kaupungilla. Samalla tavalla kuin Belgiassa ja Hollanissa, on arkkitehtuuri vanhoissa kaupungeissa varsinainen ilo silmälle. Köln menee myös kategoriaan "kiva kaupunki seurailla ihmisiä". 

Haluan myöskin tässä vaiheessa kiittää teitä. Olen puuhaillut blogia aina täysin amatööripohjalta. Viime aikoina olen saanut teiltä kommentteja ja ne lämmittävät ihan mielettömästi sydäntäni. Kiitos teille päivieni piristämisestä ihanilla kommenteillanne! 

P O R V O O

Jos kaipaa pientä irtiottoa omasta ympäristöstään, kannattaa harrastaa kaupunkimatkailua. 

Näin pääkaupunkiseutulaiselle Porvoo on oiva paikka pieneen virkistäytymiseen. Vain tunnin ajelu itään päin ja sitä pääsee keskelle suloista vanhaa kaupunkia. 

Olen pari kertaa käynyt itse Porvoossa päiväreissulla, mutta vanhaan kaupunkiin ei ole tullut tustututtua yhtä perusteellisesti kuin mitä eilen. Käveltiin Tiian kanssa mukulakivikatuja pitkin ja poikin kamerat kaulassa. Ihastuksen huokaukset kaikuivat puutalojen seinistä ja salaa toivoin kotiin tullessa, että oma asunto olisi muuttunut söpöksi, vaaleanpunaiseksi puumökiksi. 

Vanhan kaupungin ravintola-antiin ei tullut perehdyttyä, sillä kävimme vain pienellä välipalalla Tee- ja kahvihuone Helmessä. Terassit olivat kuitenkin täynnä ihmisiä pikkusateesta huolimatta ja kaupungin reunoja koristivat turissibussit, eikä mikään ihme. Porvoo on valloittava! 

REISSUPOSTAUS: A M S T E R D A M

Hei, tämän postauksen jälkeen on enää kaksi kaupunkia raportoitavana teille! En olisi uskonut saavani reissukuvia purettua teille vain kuukaudessa. Ilmeisesti sitä kuitenkin joskus onnistuu yllättämään itsensäkin. 

Takaisin aiheeseen. Belgian jälkeen matkasimme tosiaan Hollantiin ja mihinkäs muualle kuin tuttuun ja turvalliseen Amsterdamiin. Tämä oli varsin selkeä kohde, sillä saimme yöpyä ystäväni poikaystävän luona. Oltiin tyttöjen reissulla kaupungissa parisen vuotta sitten ja siitä oli jäänyt hyvät fiilikset. 

Junamatka Antwerpenistä Amsterdamiin taittui suhteellisen nopeasti (koska kuuntelimme uteliaine jonkinlaista lippudraamaa), yhdellä vaihdolla. Juna-asemalta matkattiin hetkinen raitiovaunulla, mutta yöpaikkamme sijaitsi aivan kävelymatkan päässä keskustasta. Ensimmäinen päivä/ilta meni oikeastaan syödessä ja tavaroita purkaessa, mutta seuraavana päivänä suuntasimme aamupäivästä keskustaan. 

Kävimme tutustumassa paikalliseen kirkkoon (jolla oli varmasti joku nimi), jonka tiloihin oli rakennettu museo aiheenaan Historia ja Kuninkaalliset. Äärimmäisen kiehtovaa, vaikken kirkkoihmisiä olekaan. 

Tuntien kävelyn, ihmettelyn, kuvaamisen ja syömisen jälkeen palattiin takaisin tukikohtaamme. Suuntasimme illalla yhdessä ensin pihvi-illalliselle, sen jälkeen Punaisten lyhtyjen alueelle. Enkä tiedä teistä muista, mutta omasta mielestäni se on yksi mielenkiintoisimmista paikoista joihin olen törmännyt, vaikka suhtaudunkin siihen suurella epäluulolla. 

Toinen kokonainen päivämme menikin sitten astetta rennommissa tunnelmissa, kun yhteinen ystävämme suuntasi takaisin koti-Suomeen. Päätimme viettää koti-päivän eli toisin sanoen makasimme ilmapatjalla elokuvia katsellen ja herkkuja syöden.

Vietimme Amsterdamissa loppujen lopuksi kolmisen yötä, eli viimeisen viikkomme keskiviikkona pakkasimme taas kerran tavarat kasaan ja suuntasimme uusia seikkailuja kohti kukonlaulun aikaan. 

Tykkään äärimmäisen paljon Amsterdamin rennosta tunnelmasta. Samalla tavalla kuin Antwerpenissäkin, ihmiset ovat hyväntuulisia ja ystävällisiä. Tiistai-iltana yhdentoista aikaankin kadunvarsien kuppilat pursuavat iloista puheensorinaa ja aina löytyy juttuseuraa. 

Ruoka on ehkä aavistuksen verran halvempaa kuin Suomessa, mutta muuten hintataso liippaa läheltä kotimaata. 

Ja samalla tavalla kuin muaallakin, parhaat ruokapaikat löytää, kun suuntaa pois turistikohteista. Matkustelusta hauskempaa tekee ehdottomasti se, jos mukana on joku paikallinen. Sitä kautta pääsee tutustumaan menoon ja meininkiin ihan eri tavalla. Olisimmeko tajunneet itse mennä Punaisten lyhtyjen alueella hämyiseen peliluolaan pelaamaan flipperiä ja juomaan halpaa olutta? Tuskinpa. 

Hollanti menee meikäläisellä kategoriaan "täytyy tutustua enemmän". Mietimme kauan, josko olisimme matkustaneet Rotterdamin kautta, mutta tulimme siihen tulokseen, että se olisi ollut vähän liikaa. 

Joka tapauksessa Amsterdam sopii niin pikavisiitille, kuin pidemmällekin reissulle. Museoita löytyy valtavasti, samoin muuta tekemistä seurasta puhumattakaan! 

Ja jos joku miettii, niin ei, ei käyty avaruus-kakulla. Jätän sen suosiolla jollekin muulle. :D

JA TAAS MÖKILLÄ

Mökkeily on yksi maailman ihanimmista asioista. Järvi muutaman askeleen päässä terassista, puusauna, luonto ja hiljaisuus. Mitä mutta voisinkaan toivoa?

No ystävät tietty! Meitä oli yhteensä kahdeksan kipaletta, mukana menossa eli mukaan mahtui minun sekä Z:n hyvät ystävät. Lauantaina oli asuntomesut, joilla piipahdettiin tyttöjen kanssa. Illemmalla tehtiin yhdessä jättimäinen kasa pyttipannua notskilla, lämmitettiin saunaa, ilakoitiin vedessä ja pelattiin lautapelejä. Vieläkin hymyilyttää! 

Mökillä ihanaa on se, että voi olla täysin rennosti. Uimassa voi käydä ilman rihman kiertämää ja aikaa voi viettää likaisissa verkkareissa, hiukset takussa. Mustikoita voi syödä suoraan pensaasta ja aamukahvin voi nauttia kalliolla istuksien. Voisinko vaan viettää seuraavat kaksi kuukautta noissa maisemissa..?