- Heräsin aika lailla aamulla fomo-tunteen kanssa (fomo = fear of missing out). Olin kuolemanvakavissani sitä mieltä, että elämäni on oikeasti todella tylsää ja liian yksinkertaista, koska vapaa-päivät tulee helposti vietettyä kotosalla turhankin usein. Ja minähän olen juuri se, joka saarnasi juuri siitä, miten ei pidä ottaa stressiä tekemättömyydestä. Mutta kappas, se epävarmuus hiipii mieleen kuin tiikeri heinikossa antiloopin perässä. Perhana sentään.
- Olen kokkaillut sieluni kyllyydestä keittiössä. Eilen leivoin ensimmäistä kertaa mokkapaloja ihan itse. Ja koska yön aikana jääkaapista oli kadonnut kohtalokkaasti jo ensimmäinen rivi (joko minun tai Z:n suuhun, jääköön se arvoitukseksi), oletan niiden maistuneenkin ihan mokkapaloilta. Sen lisäksi laitoin tänään aivonystyrät hommiin uuden reseptin kanssa. Testasin kikherne-tonnikalapihvejä, jotka olivat mielettömän hyviä. Vasemmalla kädellä siinä samalla vedin uunista kolmen aineksen kaurakeksitkin. Wifematerial much?
- Olen tänään hinkannut valokatkaisijoita, mikroaaltouunia sekä saarekkeen seiniä märällä rätillä, toisin sanoen raivosiivonnut. Päätin, että haluan huomenna kodin olevan superpuhdas, kun täytän vuosia. Ei sitten tarvitsisi heti ensimmäisenä aamulla tuijottaa murusten peittämää keittiötasoa. Ikävä kyllä, se kaikista tärkein eli lattianpesu (kyllä, omistakaa koirakakara, joka ei ymmärrä putsata omia tassujaan. Tassunjälkiä. Tassunjälkiä jokapuolella...) jäi, koska kehitin itselleni ihmeellisen päänsäryn. Pitää huomenna sitten vain olla vilkuilematta lattialle.
- Josta päästäänkin mukavasti siihen, kuinka paljon odotan omaa syntymäpäivääni. Kuulostaa suorastaan itserakkaalta! Päätin kuitenkin pyhittää päivän täysin itselleni, kulkien ihan fiiliksen mukaan. Yritän kammeta itseni ylös kukonlaulun aikaan, pitää aamuisen spahetken ja juoda ainakin yhden lasin kuohuvaa! Itseään pitää juhlia edes sen yhden kerran vuodessa.
- Valehtelin sujuvasti ovella käyneelle kalankuljetusfirmalle. Oltiin sovittu jo etukäteen Z:n kanssa, ettei tilata näiltä ovelta ovelle kulkevilta kalamiehiltä enää mitään, koska edelliset ahvenfileet ovat ja tulevat pysymään visusti pakastimessa (pakastettu kala, ei ehkä maailman kulinaristisen kokemus). Mutta sen sijaan, että olisin vain ystävällisesti kieltäytynyt uudesta satsista selitin, etten syö lainkaan kalaa. Tai äyriäisiä. Koska olen aina saanut ruokamyrkytyksen. Kalamies ei varmastikaan uskonut, mutta toivotti silti ystävällisesti iloiset loppukesät. Miksi, oi miksi en vain osaa kieltäytyä kauniisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti