MUN KESÄKROPPA NÄYTTÄÄ SAMALTA KUIN VIIME VUODEN TALVIKROPPA

Kesä ja sen alku on tunnetusti aikaa, jolloin median mielestä on aika etsiä se kesäkroppa kaapin perukoilta. Tähän some usein vastaa miekat tanassa, että jokainen kroppa on kesäkroppa. Ja sehän on ihan totta! Jossain postauksessa törmäsin lauseeseen, että kesäkroppa on sama kroppa talvellakin. Ymmärrettävästi kesällä ihoa paljastatetaan enemmän, ehkä jopa käydään rannalla bikineissä. Mutta onko kesä ainoa syy etsiä oman kehon hyvää oloa ja siinä samalla erottuvaa sixpackia? Mitäpä jos a) jengi lopettaisi kirjoittamisen aiheesta, miten saat selluliitin pois reisistä ja b) laittaisitte ne bikinit vaan päälle, vaikka sitä selluliittia olisikin? 

Oman vartaloni kanssa olen lyönyt kättä päälle melkein aina, mutta joskus sitä omakuvaa on yritetty heilauttaa tai häpäistä. Teiniaikojen entinen seurustelukumppani oli vakaasti sitä mieltä, että rintani ovat pienet. Myös ylä-asteaikoina sain parhaalta ystävältä kuulla, miten joku poika oli todennut, että tarvitsisin silikonit. Skolioosin läpikäyneenä kirjaimellisesti vääristynyt vartalo oli jotenkin kamalan iso asia, mutta lähinnä koin suurta ylpeyttä leikkauksen myötä saamasta viidestä lisäsentistä sekä (omasta mielestäni) maailman upeimmasta arvesta, jonka se jätti jäkeensä. 

Mun keho on tehnyt mielettömän duunin! Selkäranka on luudutettu liikkumattomaksi ja pultattu kiinni kahteen titaanitankoon. Kropasta on tullut vuosien saatossa vähän naisellisempi lisäkilojen myötä ja nekin muutokset olen toivottanut tervetulleeksi ilolla. 

Mulle on tärkeintä, että mun kroppa jaksaa kuljettaa mua päivästä toiseen. Liikutan kehoani metsälenkeillä, joogalla ja kreisibailaamalla kotona. Syön miten haluan, mutta tähtään balanssiin. Joskus osaan piiskata itseäni liiallisesta roskaruuan syömisestä, mutta sitten tulee niitä viikkoja kun puputtaa vain kasvisruokaa ja tadaa, elämä on taas tasapainossa. 

Mutta mikä tärkeintä, puhun itselleni kauniisti. En ikinä sanoisi omalle parhaalle ystävälleni, että hyi mikä maha, älä syö sitä suklaalevyä, omaa vatsamakkaraa puristellen (sitäpaitsi, kaikille ihmisille tulee vatsamakkaroita)! Miksi sanoisin niin itselleni? 

Mulla ei ole olkapäät ihan samassa tasossa eikä selkäkään ole ihan symmetrinen. Mutta perhana, mun mielestä mun kroppa on aivan mahtavan ihana. Tykkään käyskennellä kotona ilman vaatteita ja aina peilin edestä kulkiessa tokaisen itselleni nykyisin, että VAU mikä nainen. 

Että eiköhän nyt vaan vedetä ne uikkarit päälle ja kirmata rantaveteen hihkuen. Kaikki vartalot on ihania ja tärkeintä on hyvä olo. Joskus se vaatii pelkkää oman itsensä hyväksymistä, joskus taas hiukan lisää vihreitä asioita ruokavalioon. Mutta balanssi, se on se juttu. Niin, ja alusvaatteisilla joraaminen kotona, vähän kuin niissä kaikissa korneissa deodoranttimainoksissa. Se oikeasti toimii! 

Syleile itseäsi, koska olet kaunis. Yritän itsekin muistaa sen. Kehutaan toisiamme. Muista kertoa, miten upeita ystäväsi ovat.  Äläkä ikinä sorru parjaamaan omaa vartaloasi, koska ethän sanoisi niin kenellekään mullekaan vai mitä?