REISSUPOSTAUS: K Ö L N

Luvassa Euroopaan-kiertueemme toiseksi viimeinen kaupunki, Köln. Saksassa en ole koskaan ennen käynyt ja se oli valloittava, uusi tuttavuus! Toki tässä vaiheessa matkaa alkoi jo väsymys painaa, joten mielenkiintoa oli vaikea pitää yllä. Mutta emme antaneet sen estää. 

Junamatka Amsterdamista ei ollut kovinkaan pitkä ja kävipä niinkin, että seuraamme löyttäytyi yksin matkannut suomalaispoika. Hauska sattuma! Kun saavuimme Kölniin oli taivas juuri revennyt ja sitä seurasi ukkosmyrsky. Onneksemme varaamamme hotelli oli aivan aseman vieressä ja pääsimme juoksemaan sateensuojaan matkatavaroinemme.  

Majoitusten varaaminen viimeiselle viikolle olikin haastavaa, sillä emme meinanneet millän löytää edullisia vaihtoehtoja nopealla aika-taululla. Jotain onneksi löytyi, ennen kuin vaivuimme epätoivoon. Hotellimme oli ok, mutta nimeä en enää tähään hätään muista. Sijainti oli kuitenkin kerrassaan mahtava! 

Yksi yllättävän hauska kokemus oli Lindt:in suklaamuseo, joka sijaitsi Rein-joen varrella. Pääsimme seuraamaan suklaanvalmistuksen eri vaiheita sekä kasaamaan omat suklaalevyt. Tämä suklaamonsteri oli taivaassa kaiken sen suklaamäärän keskellä (plus, osasinpa laatia loistavan levyn itselleni). 

Kölnistä, kuten muistakin isoista Euroopan kaupungeista, löytyy paljon historiaa. Ja kuten niin monien muidenkin kaupunkien kohdalla, olisi tuollakin saanut kulumaan helposti vaikka viikon. Saatiin kuulla paikalliselta, että Kölnistä löytyy yhdet Saksan ystävällisimmät ihmiset. Harmi, ettei päästy tutustumaan heihin sen enempää! 

Mutta esimerkiksi vedenhakureissulla paikallisen kioskin pitäjä tunnisti heti meidät suomalaisiksi. Ja siitä lähti sitten liikkelle tarina siitä, miten hän rakastaa suomalaista musiikkia kuten Nylon Beatia ja Ultra Brata. Hän oli antanut ihan paikallisille baarinomistajille edellämainittujen levyjä viikonloppusoittoihin! 

Ja yksi ihanimmista hetkistä oli tämä. Löydettiin lukkoseppä, joka taiteili lukkoja kaiverruksilla, jotta ne voi käydä kiinnittämässä Rein-joen yllä olevaan siltaan. Tottakai teetätin ikuisena romantikkona lukon, johon kaiverrutin minun ja Z:n nimet. Ainakin on hyvä syy palata etsimään se... 

Ja Kölnin tuomiokirkko, henkeäsalpaava. En ole koskaan nähnyt noin vaikuttavaa ja suurta rakennusta. Niin sisältä kuin ulkoakin, oli tämä aivan sanoinkuvaamattoman hieno. Ja niin, ensimmäinen asia minkä näkee kun astuu juna-asemalta ulos! 

Köln oli upea ja täynnä avuliaita ihmisiä. Käytiin kahdessa eri museossa ja käppäiltiin ympäriinsä kaupungilla. Samalla tavalla kuin Belgiassa ja Hollanissa, on arkkitehtuuri vanhoissa kaupungeissa varsinainen ilo silmälle. Köln menee myös kategoriaan "kiva kaupunki seurailla ihmisiä". 

Haluan myöskin tässä vaiheessa kiittää teitä. Olen puuhaillut blogia aina täysin amatööripohjalta. Viime aikoina olen saanut teiltä kommentteja ja ne lämmittävät ihan mielettömästi sydäntäni. Kiitos teille päivieni piristämisestä ihanilla kommenteillanne!