Venetsiasta matka jatkui Bolognan kaupunkiin. Junamatka oli noin parisen tuntia ja oli ohi silmänräpäyksessä.
Bolognassa me yövyttiin vain yksi yö ja koettiin ensimmäiset turhautumisemme. Ensin emme meinanneet millään löytää hotellia. Taisimme kävellä pari kertaa ohi ja kun lopulta löysimme oikean paikan, ei ollut hajuakaan miten pääsemme itse hotelliin!
Seisoskelimme sitten lukitun rautaportin edessä reilu puoli tuntia ystävän soitellessa hotellin henkilökunnalle. Muutamia puheluita myöhemmin ja melkein tunnin odottelun jälkeen paikalle saapui mieshenkilö, jonka kanssa ahtauduimme pieneen hissiin.
Hotellimme oli huoneistohotelli-tyyppinen ja kylpyhuoneet olivat huoneiden yhteiset. Onneksemme saimme kuitenkin ihan oman. Aamupalaa emme koskaan päässeet tsekkaamaan, koska lähdimme kukonlaulun aikaan seuraavana aamuna kohti uutta kaupunkia.
Bologna oli huikean keski-aikainen kaupunki pylväskäytävineen, mutta päiväämme varjosti yksi asia. 36 asteen kuumuus hipoi aikalailla sietorajoja, jopa meikäläisellä. Hirveästi ei jaksanut käppäillä ympäriinsä, joten näimme lähinnä vain ydinkeskustan, kiitos hyvän hotellisijainnin.
Meidän oli tarkoitus katsastaa Asinellin ja Garisendan kaksoistornit ja huikea näköala, mutta tornit olivat suljettu ilmeisesti kunnostustöiden vuoksi. Harmitti hiukan! Hauskaa oli kuitenkin se, että toinen torneista oli kalteva, Pisan tornin lailla ja näytti siltä, kuin se voisi romahtaa hetkenä minä hyvänsä.
Kaupungilla kävellessä, ihmettelimme meteliä ja serpentiinikasoja. Suunnistimme tottakai ääntä kohti ja satuimme keskelle valmistujaishumua! Opiskelijat olivat pukeutuneet joko naamiaispukuihin tai suuriin kukkaseppeleisiin ja seisoskelivat eräällä aukiolla omien läheistensä ympäröimänä. Päätimme osallistua juhlintaan ja nauttia lasilliset menoa tarkkaillen.
Juhlatunnelmaa oli hauska seurata sivusta, sillä "normaalien" valmistujaisjuhlien sijaan perheet poksauttelivat shamppanjapulloja ja kantoivat pieniä sormisyötäviä tarjottimilla kaupungille. Kätevää!
Illalla kävimme vielä syömässä ja juomassa viinit, ja meininki oli niin ihanan italialaista! Ihmiset istuskelivat pienillä terasseilla iltamyöhään saakka täyttäen ilman naurulla ja iloisella puheensorinalla. Siin hetkessä mietin, että voiko missään muualla tuntea itsensä kotoisammaksi, omaa kotia tietty lukuunottamatta.
Yö meni valitettavasti astetta hikisemmissä merkeissä. Koska päivä oli kuuma, ei ilta ollut yhtään sen viileämpi. Meidän huoneessa ei myöskään ollut ilmastointia saatika edes tuuletinta, joten lakanat olivat hiestä märät eikä unenpäästä oikein koskaan saanut kiinni. Havahduimme ystäväni kanssa kumpikin myös keskellä yötä siihen, kun nainen kirkui vertahyytävästi jossain ulkona. Tuskan hien kaveriksi hiipi siinä vaiheessa otsalle myös pelkohiki...
Tiivistettynä, Bologna ansaitsee toisen mahdollisuuden joskus tulevaisuudessa. Paljon jäi näkemättä ylitsepääsemättömän kuumuuden vuoksi, mikä hiukan harmittaa näin jälkikäteen ajatellen. Kaupunki kuitenkin tulvii historiaa ja ilmeisesti myös fantastisia ruokapaikkoja, sillä Bologna tunnetaan varmasti parhaiten ruoan mekkana. Voin suositella kaupunkia kyllä, mutta ehkä mieluummin hiukan viileämpänä ajankohtana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti