REISSUPOSTAUS: V E N E T S I A

Nyt on ainakin osittain palauduttu tähän omaan arkeen. Ja mitenkä se palautumisen olisi voinutkaan paremmin käyttää, kuin tekemällä töitä kirjaimellisesti hiki hatussa. Näin perjantai-illan kunniaksi, päätin tulla kertomaan, että elossa ollaan ja mielelläni palaisin takaisin bloggailun pariin. Ja vieläpä reissupostauksien muodossa! 

Ajattelin pyhittää melkein jokaiselle kaupungille oman postauksensa, sillä kuvia kertyi matkan varrelta jonkun verran. Instagramissa meikäläistä seuraavat ovatkin sneak peakia reissulta saaneet, mutta Snapchatissa olen ollut suhteellisen hiljainen (tähän löytyy ihan syynkin, josta aion kirjoitella teillekin). 

Joka tapauksessa, on mukava olla kotona omien rakkaiden kanssa. Ja vaikka reissu ja loma loppui, niin tästä tämä kaikki vasta alkaakin. Muutoksen tuulet puhaltavat jo! 

Mutta pidemmittä puheitta, Venetsia! 

Lensimme tosiaan ihan ensimmäiseksi Marco Polon kentälle, Venetsiaan. Lentokentältä ajelimme (jäätävää vauhtia) itse kaupunkiin vesibussilla, joka itsessään oli jo kokemus. 

Venetsiasta olin kuullut puhuttavan tosi ikävästikin. Miten tämä vajoava kaupunki on täysin turistien valtaama ja kuinka kanaalit haisevat kamalalta näin kesäkuumalla. 

Noh, ystäväni ja minä olimme yhtä mieltä siitä, että kaupunki oli yksi reissumme parhaimmista! Vietimme Venetsiassa kaksi yötä, mutta viikon olisi saanut kulumaan helpostikin kaiken tekemisen äärellä. 

Koska me saavuttiin Italiaan iltapäivästä, oli ensimmäisen illan ohjelmana lähinnä kaupungilla kiertelyä. Meidän hotellin ihmettelyssäkin meni hetki. Yövyttiin Casa Martini-nimisessä hotellissa, joka sijaitsi Cannaregio-nimisessä kaupunginosassa. Hotelli oli hämärällä sivukadulla, ja alaovi aukesi nappia painamalla karmivasti naristen hämyiseen rappukäytävään. Respassa odotti vain kirje ja avain henkilökunnalta, mikä herätti naurunsekaista ihmetystä. Huone oli siisti ja oikeastaan aika söpökin. Aamupala oli aika vähäeleinen, mutta sillä pärjäsi. Hotellin sijainti oli kuitenkin mahtava, eikä Venetsia itsessään loppujen lopuksi ole kovin suuri. 

Toisena päivänä haluttiin nauttia auringosta ja matkattiin vesibussilla Lidon saarelle palvomaan aurinkoa ja uiskentelemaan merivedessä. Lidolta palatessa käveltiin koko kaupungin läpi takaisin omille konnuillemme. 

Olin toiseksi illaksi varannut meille hiukan kivemman ravintolan ystäväni syntymäpäivän kunniaksi. Eli erityismaininta Algiubagio-ravintolalle, josta saatiin miellyttävää palvelua merimaisemaa katsellessa. 

Hintaluokaltaan Venetsia on kuitenkin suhteellisen kallis, mikä osaltaan johtuu varmasti turisteiden olemassaolosta. Gondoliajelu olisi houkutellut suuresti, mutta tavallisella päiväajelulla oli hintaa 80€, mikä oli meidän budjetille hiukan liikaa. Illan ja yön gondoloinnit olisivat olleet 100€. Ehkä ensi kerralla sitten! 

Syömingit sen sijaan pystyi hoitamaan pienemmällä tai suurella budjetilla. Ensimmäisenä iltana eksyttiin superihanaan pikkuruiseen kanaalinvarsiraflaan, jossa syötiin ja juotiin hyvinkin edukkaasti. Toisena iltana taas saatiin kulumaan yli satanen illalliseen, mikä vastaa aika hyvin suomalaista ulkonasyömistä. 

Ja tosiaan, tekemistä olisi riittänyt useammaksikin päiväksi. Venetsian tuntumassa on esimerkiksi muutama saari, jotka kaikki ovat tunnettuja omista jutuistaan. Yhdellä voi tutustua lasin valmistukseen, toisella kaikki talot ovat erivärisiä. Silmänruokaa riittää, sillä katuja ja siltoja ihastellessa kävelee vaikka useamman tunnin. 

Hauskinta on tosiaan kaupungin autottomuus ja tällaisen suomineidon mielestä oli hirveän virkistävä seurata ihmisten arkea veden äärellä. 

Kaiken kaikkiaan Venetsia oli ihana ja Italia on mun sielunmaa. Rakastan sen kulttuuria, ruokaa ja kieltä ylitse kaiken ja palaan sinne aina yhtä mielelläni. Myös Venetsiaan menen mielelläni uudelleen ja ei, kanaalit eivät haisseet!  

Ja parastahan on tietenkin gelato! Olisin voinut vetää sitä aamiaseksi ja illalliseksi, mutta tyydyin vain pariin pikkukuppiin päivässä ;).