3. elokuuta 2017

IT'S NEVER TOO LATE TO BE WHO YOU WANNA BE

Musta tuntuu, että viimeaikoina blogiskene on täyttynyt inspiroivista teksteistä, joiden aiheet pyörivät armollisuuden, hyväksymisen ja itsensä tutkiskelun ympärillä. Se on mun mielestä tosi hienoa! On voimaannuttavaa, kun ihmiset jakavat omia kokemuksiaan elämästään ja siitä, miten aina ei tarvitse suorittaa pää kolmantena jalkana. Ja tottakai itsekin haluan olla upottamassa lusikkaani itsensä hyväksymisen keittoon. Olen nimittäin tällä hetkellä tilanteessa, jossa en ole ollut neljään vuoteen. 
IMG_9286
Maanantai oli mun viimeinen työpäivä huonekalumyyjänä. Ja sainkin kuulla viimeisen työviikkoni aikana monen monta samanlaista kysymystä. 

"Ai pääsitkö opiskelemaan?!"
En. 
"Vaihdatko toiseen firmaan?"
En. 
"Mihin jatkat seuraavaksi?"
En tiedä. 

Ja sitten hämmentynyt katse sekä hiljaisuus. Kyllä, en hankkinut uutta työtä tilalle. Ei, en ole vielä edes vilkaissut uusia työmahdollisuuksia. Rehellisesti sanottuna, en yhtään tiedä, mitä teen elokuun jälkeen. Mulla on nyt käsillä se hetki, kun pidän lankoja omissa käsissäni ja seuraan oikeasti omaa polkuani. Minne se johtaa, ken tietää. Mutta olen itselleni velkaa tämän. Hetken, jolloin voin keskittyä itseeni, edes sen kaksi viikkoa. Asioihin, joita en ole tehnyt viimeiseen puoleen vuoteen, koska ei ole ollut ylimääräistä energiaa. Kuten ikkunoiden pesuun (elämä tuntuu muten superhyperparemmalta kirkkaiden ikkunoiden myötä!).
IMG_9284
Kulunut vuosi on ollut mun tähän astisen elämäni rankin. Ja mulla on kuitenkin avattu selkä ja tungettu se täyteen metallia... Mutta sekään ei ollut mitään verrattuna yöunien menettämiseen, jatkuvaan väsymykseen ja elämänhallinnan menettämiseen. Paljon piti tehdä töitä sen eteen, että sai kammettua itsensä kuopasta, jonka olin ihan itse omin pikkukätösin itselleni kaivanut. 
Tämä on kuitenkin asia, jota en aio avata tämän enempää täällä, ainakaan tänään. En ole vielä ihan varma, mitä kaikkea haluan julkisesti jakaa, vaikka siitä voisikin jollekin olla hyötyä. Ja tiedän, että on ollutkin. Tälle kaikelle on oma paikkansa ehkä sitten joskus. 
IMG_9279
Joka tapauksessa, olen supervalmis vastaanottamaan tulevan syksyn ja talven. Rohkein ja avoimin mielin. Haenko edelleen opiskelemaan? Todennäköisesti, koska vielä ei ole todellakaan oikea aika luovuttaa sen suhteen. Rakas ystäväni meinasi jopa hiukan kiukusta jauhamiseeni tästä "kriisistä". Että jumalauta, sulla on koko elämä aikaa, olet vasta 22! 
Ja tajusin, että hän on enemmän kuin oikeassa asian suhteen. Ja nyt on käynyt ilmi, etten toki ole ainoa, joka taistelee oman suuntansa löytämisen kanssa. Koska meistä ei ikinä tule kokonaan valmiita ja itsensä etsiminen on hirveän palkitsevaa ja opettavaista. 

En ole siinä pisteessä, missä luulin neljä vuotta sitten olevani. En tosiaan. Mutta jollain tavalla tämä on paljon, paljon parempaa. Mulla on vapaus valita, mitä tahdon tehdä huomenna, ensi viikolla ja ensi vuonna. Nyt on aika kääntää uusi luku elämässä. Jättää ne painavat, pimeät asiat pysyvästi menneeseen ja kohdata ne kaikki ihanat asiat, jotka mulla on vielä edessä. 

Tämän postauksen myötä mä haluan vain valaa uskoa teihin kaikkiin, jotka tappelevat elämän kanssa, iästä viis. Kriisejä tulee, kriisejä menee. Opiskelupaikkoja ei irtoakaan kaikille. Olo saattaa olla ihan kamala kaiken sen keskellä, kun oman ikäiset jo valmistuu, saa oman alan töitä, hankkii lapsia ja menee naimisiin. Sitä tuntee epäonnistuneensa. Luulee, että omat vanhemmat ovat ikuisesti pettyneitä lapseensa, josta ei ikinä tule mitään. Hahhaa, kyllä. Nämä asiat ovat painaneet mua pitkään ja hartaasti alas kuin koulureppu silloin ekalla luokalla. Ja niin, voi olla että tuo kaikki edellämainittu on ihan tottakin. Mutta mitä väliä? 
Sinun elämäsi on tasan tarkkaa vain sinun. Sinä teet päätökset, joilla ohjaat elämäsi siihen suuntaan, mihin haluat. Sinä olet ainoa, joka loppujen lopuksi on vastuussa juuri sinun onnellisuudesta. 

Ja näinehyvineni, haluan toivottaa kaikille ihan mahtavaa torstai-iltaa. Mä heitän nyt jalat sohvalle rankan siivouspäivän päätteeksi ja painan Netflixin päälle. Ja vieläpä hyvällä omatunnolla! 

4 kommenttia:

  1. Voi Nora! Ihailen sun rohkeutta ja asennetta irtisanoutua, oot niin huippumimmi <3 Kaikkea hyvää sulle syksyyn, sä tuut pärjäämään ja tiedän sisimmässäni, että löydät ittes jostain mielettömästä paikasta myöhemmin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora! <3 Arvostan sanojasi! Uskon itsekin, että tästä aukeaa vain uusia mahdollisuuksia :)

      Poista
  2. Ihanan rohkeaa, mahtava päätös! Nauti tulevasta ja tee juuri niitä juttuja, joita haluat! Ja opiskelun suhteen et todellakaan ole mitenkään myöhässä, jotkut lähtee opiskelemaan vasta 30-40-vuotiaina ja paljon on myös alanvaihtajia ym. jotka istuu luennoilla +40-vuotiaina, ja silti ehtii hyvin tehdä vielä uutta uraa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanista sanoista :) Olet ihan oikeassa siinä, että ikäkriisiä on opiskelun suhteen turha potea, kyllä tässä on koko elämä aikaa!

      Poista