KIRJAHAASTE 2018 3,4 JA 5/10

Kyllä vain, kirjahaasteessa ollaan jo puolessa välissä, eikä vuoden kolmas kuukausi ole vielä edes lopussa. Kevät näyttää, joudutaanko nostamaan panoksia ylöspäin. 

Olen saanut kuitenkin kolme uutta kirjaa luettua loppuun ja haluaisinkin vinkata nämä kyseiset opukset teille! 

Katy Colinsin Seikkailuja yksinäisille sydämille, Määränpää: Thaimaa on kertomus Georgia Greenistä, jonka kihlattu jättää hänet ja elämä murenee pala palalta tuhkaksi. Georgia tekee päätöksen, jonka jokainen kunnon nykynainen tekee samassa tilanteessa: jättää vanhan elämänsä taakseen ja lähtee etsimään itseään Thaimaasta. 

Toisin sanoen, voiko enää kliseisempää tarinaa ollakaan? Mutta koska itsensä etsiminen Eat, Pray, Love-tyyliin viehättää ainakin itseäni, tartuin äidin suosituksesta tähän kirjaan. Se olikin oiva koulu- ja työmatkaviihdyke! Vaikka tarina on kuultu monta kertaa, on Colinsin tapa kirjoittaa humoristinen ja yksityiskohtainen. Jos katsot romanttisia komedioita aina uudestaan ja uudestaa välittämättä niiden ennalta arvaamattomista juonenkäänteistä, ihastut tähän kirjaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että viimeisen sivun käänteet eivät olleet ihan sitä mitä odotin, joten täysin klisee tämä kirja ei ole. 

Jos olet ihastunut Rupi Kaurin teksteihin, ihastut Amanda Lovelacen The princess saves herself in this one-runoteokseen. Tekstistä en halua paljastaa sen kummemin, mutta luvassa on järisyttäviä tekstejä elämästä ja Lovelacen kokemuksista. Haukkasin tämän yhdeltä istumalta ja runoja oli ihana jäädä makustelemaan. 

Lovelacelta on myös omien tietojeni mukaan julkaistu uusi, samantyyppinen teos The witch doesn't burn in this one. Arvatkaa kaksi kertaa, onko minun pakko saada se hyppysiini!

Viimeinen, muttei vähäisin. Henriikka Rönkkösen mielettömän hauska Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja, oli meikäläisen must-read-listalla heti, kun sain tietää sen olemassa olosta. Olen lukenut Rönkkösen aikaisemman kirjan, Mielikuvituspoikaystävän, joka menee ehdottomasti kastiin "luin päivässä ja nauroin kippurassa". Jos on ronskin alapäähuumorin ja suorien seksitarinoiden ystävä, on tämä ehdoton hankinta yöpöydän laatikkoon. Ja koska valitettavasti oman huumorintajuni ei ole tasoa laadukas, osui ja upposi tämä kuin nyrkki silmään, vaikken sinkku olekaan. Lisää tällaisia rohkeita ja roisia tarinoita, kiitos!

Ja kyllä, kuudes kirja on jo aloitettu, mutta koska sen kieli on englanti, voi lukemisessa mennä vähän pidempään. En tosin jaksa odottaa sen esittelyä! 

KIRJAHAASTE 2018 2/10

En ollut koskaan kuullutkaan Torey Haydenista, kunnes eräänä kauniina päivänä kilahti ystävältä Whatsappiin viestiä, että nyt ois tytöt rankkaa tekstiä. Kiinnostus heräsi samantien (koska kukapa nyt ei rakastaisi ahdistavaa kirjallisuutta) ja jo samana ilatana hautauduin keskelle sohvatyynyjä kyseinen opus käsissäni. 

Hayden on yhdysvaltalainen erityisopettaja, joka on kirjoittanut useita teoksia opettamistaan ongelmallisista lapsista. Aavetyttö on tarina Jadie nimisestä tytöstä, joka kärsii niin sanotusta valikoivasta puhumattomuudesta. Kukaan opettaja ei ole saanut tyttöön mitään yhteyttä, mutta hänen tiedetään puhuvan kotonaan. Haydenin astuessa kuvioihin erityisluokan opettajaksi alkaa pala palalta valjeta outoja asioita tytön taustoista. 

Jadie osaa kumman hyvin käyttää videokameraa ja tytön seksuaalisuus kummastuttaa Haydenia. Tekstissä vilahtelevat sanat satanismi, pedofilia sekä lapsiporno, joten näistä voikin hiukan päätellä, millaisista tapauksesta on kyse.  

Haukkasinkin tämän kirjan vaivaisessa kahdesssa päivässä, sillä Hayden on äärimmäisen koukuttava kirjoittaja. Ja vaikka Haydenin kirjoja onkin syytetty lasten ongelmilla mässäileväksi sosiaalipornoksi, en voi kieltää, etteikö tämä tositarina olisi temmannut täysin pauloihinsa. Ainoa mikä jäi häiritsemään kirjassa, oli sen hyvin avoimeksi jäänyt loppu. 

Kertomus vei niinkin mukanaan, että kävin lainaamassa kirjailijalta toisen teoksen, Nukkelapsi. Ja samalla tavalla oli tämäkin raskasta (mutta samalla niin mielenkiintoista) luettavaa. 

Sosiaalipornoa tai ei, tämä kirja aukaisi ihan hirveästi erityislasten maailmaa, vaikka tällaiset tapaukset ovatkin niitä hiukan harvinaisempia. Aion varmasti perehtyä kirjailijan muihinkin kirjoihin, sillä niitä löytyy roppakauppalla. En suosittele Aavetyttöä kuitenkaan ihan herkkohermoisimmille, sen verran ahdistavaksi kävi teksti paikoitellen.

Onko teillä kokemusta Torey Haydenin kirjallisuudesta? Mitä mieltä olette olleet? 

KIRJAHAASTE 2018 1/10

Vuoden alussa asetin aika kovan tavoitteen saada se lukuintoinen Nora kaivettua jostain esiin. Ajattelin, että olisi helpompi saavuttaa tämä kymmenen kirjan vuosisaldo, jos raportoisin tänne saavutuksistani. Tarkoitus olisi lukea laidasta laitaan ja hyvin kaikkiruokaisesti. 

Vuoden ensimmäinen loppuun luettu kirja oli työkaverilta lainaan saatu Rhonda Byrnen The Secret - Salaisuus. Sitä voisi kuvailla self help-tyyliseksi maailman valloitukseksi, jolla tehdään lukijalle selvyys vetovoiman laista (law of attraction). 

Vetovoiman laki tiivistettynä tarkoittaa sitä, että omilla ajatuksillasi vedät samankaltaisia ajatuksia ja asioita puoleesi. Universumi antaa kaiken, mitä pyydät jos vain uskot siihen. Toisin sanoen, mieli on ihmeellinen voima, jolla voit luoda haluamasi polun aina rikkauksista terveydentilaan ja ihmissuhteisiin saakka, saavuttaen ikuisen onnen ja auvouden. 

Kirjassa on erilaisten ihmisten inspiroivia tarinoita tämän Salaisuuden käyttämisestä. Yksi on halvaatumisen jälkeen kävellyt, toinen voittanut lotossa ja kolmas löytänyt unelmiensa puolison. 

Ihan kaiken kanssa en itse ollut samaa mieltä kirjoittajan tai inspishenkilöiden kanssa (en jaksa uskoa, että ihminen omilla ajtuksillaan aiheuttaisi itselleen sairauden tai onnettomuuden), mutta pääpointit allekirjoitan täysin. Oman mielen voima on ihmeellinen ja uskon itse siihen, että universumi antaa sinulle sen mitä tarvitset. 

Tähän kirjaan liittyy sinänsä hauska tarina. Olen itse ollut jo hetken aikaa kiinnostunut tästä vetovoiman laista ja sen toiminnasta henkisellä tasolla. Olen pyöritellyt ajatuksia päässäni, seilaillut somessa erilaisia tarinoita ja vuoden alussa mietinkin, että haluaisin lukea siihen liittyvää kirjallisuutta. Yhtenä päivä keskustelimmekin työpaikalla tietoisesta positiivisuudesta ja intuitiivisestä maailmankatsomuksesta ja siinä samassa minulla olikin tämä kirja jo hyppysissäni! Selvä merkki, eikö? ;) 

Jos etsii omaan elämäänsä lisää merkistystä ja positiivisuutta, suosittellen tarttumaan kyseiseen opukseen. Vaikka kirjan kaikki kohdat eivät puhutelleetkaan elämää suuremmalla tasolla, oli siellä todella oivaltavia hetkiä paljonkin. 

T O R S T A I

 Päivän smoothie

banaani / kaksi kiiviä / 1dl mustikoita /1dl vadelmia / vettä

Okei, en voinut muuta kuin hyppiä onnesta, kun näin kirjaston hyllyssä Elizabeth Gilbertin Big Magic-kirjan. Se on ollut must have-listallani noin ikuisuuden ja nyt pääsen vihdoin upottamaan kynteni siihen (vieläpä ilmaiseksi). 

Ja ei, en ole päässyt vielä tutustumaan kuin kymmeneen ensimmäiseen sivuun, joten en tiedä mitä odottaa. Tykkäilen kuitenkin jo nyt Gilbertin tavasta kirjoittaa. 

Viime päivät on menneet jotenkin kireissä merkeissä. Olo on syystä tai toisesta kuin viulunkielellä, eikä joogakaan ole oikein onnistunut rentouttamaan. ARGH! On ollu paljon ihania asioita, mutta on myös ollut hetkiä kun on tuntunut siltä, ettei asiat mene yhtään niinkuin haluaisi. On ollut tosi epäonnistunut olo, mikä on superinhottava olotila. En ole pitkään aikaan vellonut tällaisissa fiiliksissä ja pitäisi päästä purkamaan. Ehdotuksia? Auttaisiko nyrkkeily, maalaaminen tai seinille hyppely? 

Mutta edessä on viikonloppu ja huomenna on taas uusi päivä ja uudet kujeet! Yritetään siis nukkua hyvin ja herätä oikealla jalalla ilman märehtimistä. 

SYYSKUUN RAKKAUDET

Jestas, viime postauksesta onkin aikaa. Viikonloppu meni työntäyteisissä merkeissä ja vapaa-ajalla keskityin jooga-haasteeseen ja syömiseen. Juoksin kirjaimellisesti paikasta A paikkaan B minuuttiaikataululla, mutta tänään ja oikeastaan koko loppuviikko, on aikaa ottaa rennommin. Varsinkin, kun olisi ne sosiaalialan esivalintamatskut luettavana (arvatkaa kaksi kertaa, olenko avannu niitä vielä kertaakaan). 

Joka tapauksessa, ajattelin kirjoitella teille pitkästä aikaa kuukauden suosikit- postauksen. Viimeisimmästä on aikaa ja tykkään itse lukea näitä postauksia muilta. Yleensä kirjoittelen kuukauden kosmetiikkalemppareista, mutta viime aikoina ei ole tullut osteltua uusia kauneudenhoitotuotteita. Tästä postauksesta löytyy neljä erilaista rakkausjuttuja, joten antaa palaa: 

Bongasin uusimmasta Pirkka-lehdestä maininnan täysin kierrätettävästä hammasharjasta, Humble Brush:ista. Innostuin todenteolla tästä ajatuksesta ja harja tipahti lähi-Cittarin hammashoitohyllystä suoraan ostoskoriin. 

Harjan varsi on 100% biohajoavaa bambua ja harjakset nylon-6-materiaalia, joka kompostoituu 2-3 vuodessa. Myös pakkaus on täysin ekologinen. Harja on kääritty kasvipohjaiseen kääreeseen ja itse pakkaus on kierrätysmateriaalia. Jokaisesta myytyä harjaa kohten myös lahjoitetaan yksi harja hammashoitoa tarvitseville. Eli ihan mieletön tuote! 

Puuvarsi tuntui ensin hassulta suussa verrattuna muovivarteen, mutta fiilikseen tottuu. Harjan hinta on aika suolainen, noin nelisen euroa, mutta kun jättää vain yhden kahvilakahvin ostamatta niin tilit on tasoitettu. 

Kuten olen maininnut, suoritan Instassa 30 days of yoga-haastetta, jonka keksijä on Yoga girl eli Rachel Brathen. Brathen on ruotsalais-syntyinen joogaguru, joka valmistumisensa jälkeen päätyi muutamien seikkailujen päätteeksi asumaan Aruballe, jossa opettaa nyt joogaa.

Törmäsin Yoga girliin Instagramissa ja painoin heti seuraa-nappia. Lähdin mukaan joogahaasteeseen ja yksi päivä Suomalaisen kirjakaupan lifestyle-hyllystä repäisin tämän Yoga Girl-opuksen. 

Luin kirjan aikalailla muutamassa päivässä. Brathen kirjoittaa omasta matkastaan nuoruudesta tähän päivään asti höystettynä mantroilla, vinkeillä, joogaliikkeillä ja resepteillä. Tällaisia kirjoja kaipaisin enemmänkin omaan hyllyyn. Nuoruuden selvitymistarinat ovat inspiroivia, varsinkin kun tietää, että jokaisella on mahdollisuus kääntää elämänsä siihen suuntaan mihin haluaakin. 

Kolmantena rakkauslistalla on Young Livin-öljyt, joita ystäväni diilaa. Voisimme kutsua häntä tässä Hulluksi Öljyleidiksi, koska hän tietää noista litkuista ihan kamalan paljon, mikä on omalta kannaltani hyvä. 

Olen aina rakastanut eteerisiä öljyjä, mutten ole kummemmin niitä itse käyttänyt. Lähinnä senkin vuoksi, että olen skeptinen niiden parantavia ominaisuuksia kohtaan. 

Mutta tämä Stress Away-öljy on ihan ykkönen ja melkeinpä jokapäiväisessä käytössä tällä hetkellä. 

Koska töissä pyritään välttämään vahvoja tuoksuja, olen sivellyt tätä korvien taakse sekä ranteisiin. Ja olo on ollut kumman stressitön nyt hetken aikaa. Tiedä häntä, mistä johtunee? 

Viimeisenä, muttei vähäisempänä Pukka! Rakastan Pukan luomuteevalikoimaa, mutta tämä Womankind-tee oli ihan uusi tuttavuus. Pakkaus kiinnitti tottakai aluksi huomioni, koska se on kertakaikkiaan suloinen. Maku on tottakai huumaavan hyvä. Tee sisältää kamomillaa, joka rauhoittaa ja tekee vatsalle hyvää. 

Kofeiinittomat teet ovat muutenkin hyvää vaihtelua kahvien tilalle, varsinkin iltapäivästä, itse kun olen kofeiiniherkkä. 

(Toisaalta, viimeaikoina olen vähentänyt kahvinjuontia niin paljon, että verenpaine on muuttunut supermatalaksi. Niinkin matalaksi, että työkaveri määräsi minut viikon kahvikuurile jatkuvan huippaamisen vuoksi.)

Tässä oli tämän kuukauden omat suosikkini. Löytyykö teiltä jotain erityisiä syyskuu-lemppareita? Vinkatkaa kommenttiboxiin meikäläisellekin!

K I R J A V I N K K A U S

Viimeisen vuoden aikana olen kokenut niin sanotun yhteiskunnallisen heräämisen. Tarkoittaen tällä sitä, että olen suuremmalla intensiteetillä keskittänyt mielenkiinnon yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ylipäätään tasa-arvoasioihin. 

Varsinkin tasa-arvo on aina ollut hyvin lähellä sydäntä ja tästä pääsetkin lukemaan ensimmäisen postaukseni aiheesta. 

Tämän kaiken myötä, näin itseasiassa Cosmopolitanissa kirja-arvostelun Roxane Gayn Bad Feminist-kirjasta. Innostuin todella paljon ja klikkasin itseni melkein siltä seisomalta Adlibriksen nettisaitille. Bad Feminist kolahti heti ostoskärryyn, mutta sitten tsekkasin myös "näistäkin saatat innostua"-osion. Siellä komeili Rosa Meriläisen ja Saara Särmän Anna mennä. Ja minähän annoin mennä! 

Gayn Bad Feminist koostuu essee-kirjoituksista, joiden aiheet pyörivät feminismin, rasismin ja minuuden ympärillä. Gayn tapa kirjoittaa on kiinnostava ja fiksu, muttei tylsä. Kirjoituksissa on paljon teräviä huomioita asioista, joita ei ole tullut koskaan ennen miettineeksi. Asioita, joita meidän kaikkien pitäisi joskus miettiä. 

Toki jotkut esseet olivat sellaisia, joista itsellä ei oikein ole mielipidettä. Jotkut taas sellaisia, että oma näkökantani erosi Gayn mielipiteestä. Mutta se ei haitannut, sillä kirja oli kaiken kaikkiian todella avartava kokemus. 

Bad Feminist-ilmaisu oli niin omaksuttava, että oksat pois. Kirja avasi taas silmäni sille, miksi kenenkään ei tarvitsisi hävetä sanaa feminismi. Tai huono feministi, ihan miten vain. Kirja sai minut välistä nyökyttelemään kiivaasti ja ajattelemaan "vau, joku muukin ajattelee näin!". Välillä se sai voimaan pahoin upottaessaan kyntensä aiheisiin, jotka noh, oksettavat. 

Propsit ehdottomasti esseestä, joka upposi omaan nuoruuteni. Nimittäin teksti Sweet Valley High-kirjoista. Käsi ylös, jos olet lukenut kyseiset teokset! 

Anna mennä oli tosiaan eräänlainen heräteostos. Jos kirjan kannessa lukee "opas hauskempaan elämään", olen myyty. Kukapa ei tahtoisi kehdata paremmin. 

Luin tämän opuksen reissussa junamatkoilla. Ja voi pojat! Osui ja upposi kuin hai laivaan. 

Vaikket itseäsi lukisikaan feministiksi, eikä kyseinen termi niinkään edes kiinnostaisi LUE TÄMÄ. Särmä ja Meriläinen kirjoittivat oman osionsa melkein jokaiseen kappaleeseen, ja ne ovat hulvattomia! Minä siis nauroin ääneen välillä joillekin sivalluksille. 

Kirjassa käydään läpi niin perhe-elämää, työkuvioita, feminismiä, kehon kuvaa sekä naisten välistä ystävyyttä. Ja samalla tavalla kuin Bad Feministinkin kohdalla, en tietenkään kaikkien pointtien kanssa ole täysin samaa mieltä. Mutta melkein jokaisen luvun jälkeen tuijotin ulos liikkuvan junan ikkunasta ja mietin kyseisen kappaleen sanomaa. Puristin kirjaa käsissäni onnesta, koska teksti oli niin oivaltavaa ja aiheet osittain niin tabuja, että niistä lukeminen sai mieleni heittämään kärrynpyörää. 

Joten en voi muuta sanoa, kuin että hommatkaa nyt hyvät naiset ja miehet tämä kirja kätösiinne. Se tulee mullistamaan elämänne! Kirja oli yhtä avartava kuin Bad Feminist, mutta astetta humoristisempi. 

Nämä kaksi kirjaa olivat innoittavia, inspiroivia ja ihania. Lukisin nämä milloin vain uusiksi. 

Löytyykö sinulta plakkarista opuksia, joita voisit suositella raivoisasti luettavaksi? Vinkkaa kommenttiboxiin!

OMAN ELÄMÄNI PARIISITAR

Yksi päivä havahduin muistamaan, että olin lainannut erään kirjan äidilleni vuosia sitten. Kävin lunastamassa sen takaisin itselleni, kun iski kamala kirjamatofiilis viime viikon aurinkoisina päivinä. Istuuduin terassille kahvikupin kanssa ja pistin menemään. Kaksi päivää hurahti kirjan parissa, kun pääsin taas ahmimaan tekstiä. 

Kysessä on neljän naisen kirjoittama Pariisitar - missä ja milloin vain. 

Hehkutin Z:lle miten, joka ikinen kerta samaistun kirjan kuvailuihin tästä mystisestä pariisittaresta. Z lähinnä hellästi nauroi, että joo, kuulostaa kyllä ihan sulta. 

Pariisitar ei nimittäin tarkoita tämän opuksen mukaan kansalaisuutta tai nimenomaan Pariisissa asuvaa henkilöä. Se on elämäntapa. Kirja on täynnä ruokaohjeita, elokuvavinkkejä ja kertomuksia pariisittaren suhde-elämästä aina pukeutumistapoihin ja juomatottumuksiin. 

Kirja inspiroi minua kirjoittamaan kulttuuri-identiteetistä. Koska olen aina ajatellut, että kyllä, olen kyllä syntynyt suomalaiseksi ja rakastan Suomea, mutta syvällä, syvällä jossain sielussani tunnen kuuluvani jonneki muualle. 

Se alkoi jo nuorena, kun koin aina jokaisen ulkomaanreissun jälkeen järkyttävää käänteistä kulttuurishokkia. Itkin joka kerta, kun suuntasimme takaisin lentokentälle ja tiesin joutuvani takaisin Suomeen. Ajattelin olevani täysi kahjo kunnes kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa käsiteltiin käänteistä kulttuurishokkia käsitteenä. Olisi tehnyt mieli huutaa, että tuo olen minä, tuo olen minä! 

Olemme perheeni kanssa reissanneet aikoinaan paljon Italiassa ja rakastan sitä maata, kulttuuria, kaikkea! Heitimme aina vitsillä, miten ruokapöydässä olemme aina kuin italialaine perhe. Huudamme toistemme päälle, kukaan ei ikinä saa suunvuoroa ja rakastamme kaikki ruokaa (toki, tämä varmasti kuvaa monta muutakin, eikä varsinaisesti tarkoita sitä, ettemme kokisi olevamme suomalaisia). 

Ja kun vuonna 2013 matkustin ensimmäistä kertaa Cannesiin, ihastuin kaupunkiin heti. Ihailin elegantteja ihmisiä ja voisin edelleen aloittaa joka ikisen aamun croissantilla ja cappuccinolla, meren rannalla sijaitsevassa kahvilassa. Työkaverilleni ihmettelin sitä, miten Välimeren maissa paistaa 300 päivää vuodessa aurinko. Miksei Suomessa ole näin? 

En tiedä mikä välimeren maissa vetää puoleensa. Kulttuuri, ihmiset, ruoka, elämäntavat? Kaikki nämä tekijät yhteensä? Reissaaminen on mulle henkireikä tässä elämässä, ja rakastan uusia paikkoja. Mutta Italiassa ja Ranskassa on jokin, mikä saa mut palaamaan sinne aina uudestaan ja uudestaan. 

Vaikka tiedän, että ruoho ei aina ole vihreämpää aidan toisella puolella, haaveilen silti joskus vielä viettäväni pidemmän ajan elämästäni etelässä. 

Ihan vain siksi, että tajusin miten tämä järkyttävän pitkään jatkuva, jokatalvinen pimeys vaikuttaa muhun oikeasti. Miten en samaistu stereotypiseen suomalaiseen, jota kuvaillaan Facebookissa hauskoissa memeissä (vaikka salaa nauran niille). 

Mikä parasta, kesän reissulla vietämme näillä näppäimillä melkein viikon Ranskassa, toisen viikon Italiassa. Ja pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni Pariisiin oikeasti tsekkaamaan, että onko se elämä sellaista kevyttä punaviinin juontia haitarimusiikin soidessa taustalla. Vaikka ainahan se lomareissulla on. Ja oikeastaan se on sama, kunhan pääsen kokemaan sen! 

Tämän postauksen tarkoitus ei ollut mollata Suomea tai suomalaisuutta. Päinvastoin, on hirveän kivaa, että meillä on sisulla varustettu kansa, joka selviää jokaisesta talvesta. Että meillä on sellainen termi, kuin kalsarikännit. Ja niin edespäin. 

Mutta kyllä itse haluan elää niinkuin pariisitar. Antaa poskisuudelmia ja syödä voicroissanteja jokaisella aamiaisella!