Viimeisen vuoden aikana olen kokenut niin sanotun yhteiskunnallisen heräämisen. Tarkoittaen tällä sitä, että olen suuremmalla intensiteetillä keskittänyt mielenkiinnon yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ylipäätään tasa-arvoasioihin.
Varsinkin tasa-arvo on aina ollut hyvin lähellä sydäntä ja tästä pääsetkin lukemaan ensimmäisen postaukseni aiheesta.
Tämän kaiken myötä, näin itseasiassa Cosmopolitanissa kirja-arvostelun Roxane Gayn Bad Feminist-kirjasta. Innostuin todella paljon ja klikkasin itseni melkein siltä seisomalta Adlibriksen nettisaitille. Bad Feminist kolahti heti ostoskärryyn, mutta sitten tsekkasin myös "näistäkin saatat innostua"-osion. Siellä komeili Rosa Meriläisen ja Saara Särmän Anna mennä. Ja minähän annoin mennä!
Gayn Bad Feminist koostuu essee-kirjoituksista, joiden aiheet pyörivät feminismin, rasismin ja minuuden ympärillä. Gayn tapa kirjoittaa on kiinnostava ja fiksu, muttei tylsä. Kirjoituksissa on paljon teräviä huomioita asioista, joita ei ole tullut koskaan ennen miettineeksi. Asioita, joita meidän kaikkien pitäisi joskus miettiä.
Toki jotkut esseet olivat sellaisia, joista itsellä ei oikein ole mielipidettä. Jotkut taas sellaisia, että oma näkökantani erosi Gayn mielipiteestä. Mutta se ei haitannut, sillä kirja oli kaiken kaikkiian todella avartava kokemus.
Bad Feminist-ilmaisu oli niin omaksuttava, että oksat pois. Kirja avasi taas silmäni sille, miksi kenenkään ei tarvitsisi hävetä sanaa feminismi. Tai huono feministi, ihan miten vain. Kirja sai minut välistä nyökyttelemään kiivaasti ja ajattelemaan "vau, joku muukin ajattelee näin!". Välillä se sai voimaan pahoin upottaessaan kyntensä aiheisiin, jotka noh, oksettavat.
Propsit ehdottomasti esseestä, joka upposi omaan nuoruuteni. Nimittäin teksti Sweet Valley High-kirjoista. Käsi ylös, jos olet lukenut kyseiset teokset!
Anna mennä oli tosiaan eräänlainen heräteostos. Jos kirjan kannessa lukee "opas hauskempaan elämään", olen myyty. Kukapa ei tahtoisi kehdata paremmin.
Luin tämän opuksen reissussa junamatkoilla. Ja voi pojat! Osui ja upposi kuin hai laivaan.
Vaikket itseäsi lukisikaan feministiksi, eikä kyseinen termi niinkään edes kiinnostaisi LUE TÄMÄ. Särmä ja Meriläinen kirjoittivat oman osionsa melkein jokaiseen kappaleeseen, ja ne ovat hulvattomia! Minä siis nauroin ääneen välillä joillekin sivalluksille.
Kirjassa käydään läpi niin perhe-elämää, työkuvioita, feminismiä, kehon kuvaa sekä naisten välistä ystävyyttä. Ja samalla tavalla kuin Bad Feministinkin kohdalla, en tietenkään kaikkien pointtien kanssa ole täysin samaa mieltä. Mutta melkein jokaisen luvun jälkeen tuijotin ulos liikkuvan junan ikkunasta ja mietin kyseisen kappaleen sanomaa. Puristin kirjaa käsissäni onnesta, koska teksti oli niin oivaltavaa ja aiheet osittain niin tabuja, että niistä lukeminen sai mieleni heittämään kärrynpyörää.
Joten en voi muuta sanoa, kuin että hommatkaa nyt hyvät naiset ja miehet tämä kirja kätösiinne. Se tulee mullistamaan elämänne! Kirja oli yhtä avartava kuin Bad Feminist, mutta astetta humoristisempi.
Nämä kaksi kirjaa olivat innoittavia, inspiroivia ja ihania. Lukisin nämä milloin vain uusiksi.
Löytyykö sinulta plakkarista opuksia, joita voisit suositella raivoisasti luettavaksi? Vinkkaa kommenttiboxiin!
