MINÄ EN SAANUT NAISTENPÄIVÄNÄ KUKKIA JA SE ON IHAN OK

Naistenpäivä

Naistenpäivänä on tarkoitus juhlistaa naisten sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia saavutuksia, mutta samalla myös nostaa esiin asianyhteyksiä, joissa edistystä edelleen tarvitaan (juhlapyhät.fi).

Mä oikeastaan havahduin tähän aiheeseen a) illalla eilen, kun kävelin juna-asemalta kotiin, b) äsken suihkussa vaahdottaessa tukkaani. 

Eilen vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Jos merkkipäivän historiasta haluaa lukaista enemmän, klikkaa tänne. 

En ollutkaan tajunnut, miten tällaisesta valtakunnallisen upeasta päivästä onkaan tehty niin hemmetin pinnallinen! Siis ihan kääk! Ilmaisia dinnereitä kello kolmen ja viiden välillä, vain naisille. Alennusmyyntejä vain naisille. Naisia kuvaamassa hotellinomaisia aamupaloja, joita mies oli kattanut. Naisia valittamassa, ettei oma mies muistanut lahjoilla. Siis hetkinen?

Mielestäni naistenpäivänä ei ole tärkeää saada kukkia, suklaata ja lahjoja, vaikka en minä niistä tietenkään olisi kieltäytynyt (sitä varten meillä on sitäpaitsi ystävänpäivä, duh). Naistenpäivä ei mun mielestä ole sitä, että miehet muistaa meitä kauniilla eleillä, siinähän menetetään koko konseptin idea!

Okei okei. Oma mies muisti minua lähettämällä haaveilusta kertovan runon. "Koska olet nainen, joka haaveilee paljon". Ja toki tämä sai sydämeni läpättämään. 

Mutta aamulla koulun ravintolassa kaadoin muutaman muun naispuolisen henkilön kanssa kahvia pahvimukiin, samalla kun naispuoliset keittiöhenkilökunnan jäsenet valmistivat meille lounasta. 

Koulupäivä meni kolmen eri naisopettajan johdolla, keskellä upeita ja vahvoja mielipiteitä omaavia naisopiskelijoita. Opiskelen suhteellisen naisvaltaisella alalla (miehiä on 55 hengen ryhmässämme nopean laskemisen jälkeen seitsemän) ja se on mahtavaa. 

Koulupäivän jälkeen ostin smoothien Jungle Juice Bar:in naismyyjältä ja suuntasin töihin, jossa työskentelen mahtavien naisten keskellä. Asiakaskuntana on naisia. 

Toisin sanoen, naisethan melkein pyörittävät tätä yhteiskuntaa. Tai ainakin olen onnistunut tekemään elämässäni valintoja, jotka ovat ohjanneet mut naisten täyttämään ympäristöön. Ja tämä kaikki oli ehkä paras tapa viettää mun naistenpäivää. Puhumalla ulkonäköpaineista, mutustelemalla keksejä takahuoneessa ja tehden törkeän hyvän myyntipäivän, siinä samalla muita naisia piristämällä! 

Se mikä kaikessa pinnallisuudessa sitten mättää on se, että naistenpäivän ei kuulu olla yksi päivä, jolloin muistetaan naisia. Koska minä elän itse niin, että jokainen päivä on mun oma naistenpäivä. Ja älkää nyt käsittäkö väärin, koska mun mielestä tämä päivä on ihan hemmetin tärkeä! Mutta sen ideana on muistaa kaiken hauskuuden keskellä myös:

- 18 maassa aviomiehet voivat laillisesti estää heidän vaimonsa työnteon ja 39 maassa tytöillä ja pojilla ei ole samanlaiset perintöoikeude

- yli 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi 15 vuotta täytettyään

- Suhteessa suurempi osuus maailman naisista elää köyhyydessä miehiin verrattuna (330 miljoonaa - 4,4 miljoonaa enemmän kuin miehiä)

Ja vaikka Suomessa on suoraan sanottuna edistyksellinen meininki, niin kyllä meilläkin edelleen tapellaan. Miesten mielestä on epäreilua, jos kuukautis-suojien verotusta kevennetään ja minäkin olen kokenut seksuaalista ahdistelua enemmäin kuin kymmenen kertaa elämäni aikana. 

Enkä tahdo, että nyt ajattelette minun olevan ilonpilaaja ja se kamala paasaaja, joka ruokapöydässä kesken hyvän vitsinheiton alkaa kertoa tilastoja naisten kokemasta väkivallasta (öö, hetkinen tuo taitaakin olla minä...). 

Musta on vain kovin tärkeää, ettei tehdä tästäkin juhlapäivästä yhtä kaupallisuuden perikuvaa, jolloin rikkaiden länsimaiden naiset saavat kukkia miehiltä samaan aikaan, kun mahdollisesti toisella puolella maailmaa pidetään yksi päivä jolloin ei silpota nuoria tyttöjä. 

Jos sait kukkia, good for you! Tai lahjoja, vielä parempi! Koska kukapa ei niistä tykkäisi. Mutta mieti, mitä sinä olet saanut aikaan naisena. Mitä muut naiset ovat saaneet aikaan meidän hyväksi (hei, Suomi oli ensimmäisten maiden joukossa, joiden muiggelit saivat äänioikeuden, malja sille!). 

Mieti, keitä upeita naisia sinun lähipiirissäsi ovat ja miten he inspiroivat sinua. 

Ja tiedättekö mitä, multa toden totta tulee vielä feminismistä postaus ihan vain edessä siintävän Minna Canthin päivän kunniaksi ;). Ja koska kyseinen asia on lähellä sydäntäni sekä oikein mukava aihe provosoitua (provo a day, keeps doctor away). 

Tänään on kuitenkin tavallinen perjantai, jolloin aion käydä naispuolisella jalkaterapeutilla ja sen jälkeen Alkossa. Aion juoda lasillisen täyteläistä punaviiniä takkatulen valossa, oman miehen kanssa. Koska miehetkin on kivoja, ihan kuten naisetkin. 

K I R J A V I N K K A U S

Viimeisen vuoden aikana olen kokenut niin sanotun yhteiskunnallisen heräämisen. Tarkoittaen tällä sitä, että olen suuremmalla intensiteetillä keskittänyt mielenkiinnon yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ylipäätään tasa-arvoasioihin. 

Varsinkin tasa-arvo on aina ollut hyvin lähellä sydäntä ja tästä pääsetkin lukemaan ensimmäisen postaukseni aiheesta. 

Tämän kaiken myötä, näin itseasiassa Cosmopolitanissa kirja-arvostelun Roxane Gayn Bad Feminist-kirjasta. Innostuin todella paljon ja klikkasin itseni melkein siltä seisomalta Adlibriksen nettisaitille. Bad Feminist kolahti heti ostoskärryyn, mutta sitten tsekkasin myös "näistäkin saatat innostua"-osion. Siellä komeili Rosa Meriläisen ja Saara Särmän Anna mennä. Ja minähän annoin mennä! 

Gayn Bad Feminist koostuu essee-kirjoituksista, joiden aiheet pyörivät feminismin, rasismin ja minuuden ympärillä. Gayn tapa kirjoittaa on kiinnostava ja fiksu, muttei tylsä. Kirjoituksissa on paljon teräviä huomioita asioista, joita ei ole tullut koskaan ennen miettineeksi. Asioita, joita meidän kaikkien pitäisi joskus miettiä. 

Toki jotkut esseet olivat sellaisia, joista itsellä ei oikein ole mielipidettä. Jotkut taas sellaisia, että oma näkökantani erosi Gayn mielipiteestä. Mutta se ei haitannut, sillä kirja oli kaiken kaikkiian todella avartava kokemus. 

Bad Feminist-ilmaisu oli niin omaksuttava, että oksat pois. Kirja avasi taas silmäni sille, miksi kenenkään ei tarvitsisi hävetä sanaa feminismi. Tai huono feministi, ihan miten vain. Kirja sai minut välistä nyökyttelemään kiivaasti ja ajattelemaan "vau, joku muukin ajattelee näin!". Välillä se sai voimaan pahoin upottaessaan kyntensä aiheisiin, jotka noh, oksettavat. 

Propsit ehdottomasti esseestä, joka upposi omaan nuoruuteni. Nimittäin teksti Sweet Valley High-kirjoista. Käsi ylös, jos olet lukenut kyseiset teokset! 

Anna mennä oli tosiaan eräänlainen heräteostos. Jos kirjan kannessa lukee "opas hauskempaan elämään", olen myyty. Kukapa ei tahtoisi kehdata paremmin. 

Luin tämän opuksen reissussa junamatkoilla. Ja voi pojat! Osui ja upposi kuin hai laivaan. 

Vaikket itseäsi lukisikaan feministiksi, eikä kyseinen termi niinkään edes kiinnostaisi LUE TÄMÄ. Särmä ja Meriläinen kirjoittivat oman osionsa melkein jokaiseen kappaleeseen, ja ne ovat hulvattomia! Minä siis nauroin ääneen välillä joillekin sivalluksille. 

Kirjassa käydään läpi niin perhe-elämää, työkuvioita, feminismiä, kehon kuvaa sekä naisten välistä ystävyyttä. Ja samalla tavalla kuin Bad Feministinkin kohdalla, en tietenkään kaikkien pointtien kanssa ole täysin samaa mieltä. Mutta melkein jokaisen luvun jälkeen tuijotin ulos liikkuvan junan ikkunasta ja mietin kyseisen kappaleen sanomaa. Puristin kirjaa käsissäni onnesta, koska teksti oli niin oivaltavaa ja aiheet osittain niin tabuja, että niistä lukeminen sai mieleni heittämään kärrynpyörää. 

Joten en voi muuta sanoa, kuin että hommatkaa nyt hyvät naiset ja miehet tämä kirja kätösiinne. Se tulee mullistamaan elämänne! Kirja oli yhtä avartava kuin Bad Feminist, mutta astetta humoristisempi. 

Nämä kaksi kirjaa olivat innoittavia, inspiroivia ja ihania. Lukisin nämä milloin vain uusiksi. 

Löytyykö sinulta plakkarista opuksia, joita voisit suositella raivoisasti luettavaksi? Vinkkaa kommenttiboxiin!