ENSI KERRALLA PAREMMIN

Varasija 62. Varasija 118. Varasija 148. 

Kirjaimellisesti räpläsin Opintopolkua koko kuluneen viikon hermostuksissani, kunnes eilen oli jysähtänyt päätökset. Siinä ne komeili. Ja taisin muistaakseni ensin vain tuijottaa puhelimen ruutua ja sen jälkeen sännätä duunipaikan takapihalle tihrustamaan itkua. 

Pettymys oli tosi kova. Ihan järjettömän. Tein niin paljon töitä, mutta se ei riittänyt tällä kertaa. Tuntui että petin niin itseni kuin kaikki läheiseni, sillä kaikki olivat niin hurjasti mua tsempanneet koko kevään. Äh... Edelleenkään ei hyvältä tunnu. Ja vaikka tiedän, että syksyllä pääsee taas yrittämään, on olo tosi epätoivoinen. 

Milloin on mun vuoro? Milloin on mun aika? Pääsenkö koskaan mihinkään? Miksen pääse mihinkää? Johtuuko se siitä, että olen vain liian tyhmä? 

Myönnän, että olen ehkä maailman paras itsesäälissä rypemisessä. Ei tässä muuten mitään, mutta odotin vain niin paljon kouluun pääsyä. Että kun vihdoin hiffasi, että missä voisi olla hyvä, niin käsketään yrittämään ensi kerralla paremmin. Ja tottakai niin teen. Ja jatkan tottakai yrittämistä niin kauan, että saavutan omat unelmani. Elämässä mikään ei tule hopeatarjottimella (paitsi ruuat kalliissa ravintolassa), joten leuka ylös ja hymy huulille vain. 

En nimittäin ole ainoa, joka tässä tilanteessa on. Melkein 22-vuotiaana on minulla myös hurjan paljon aikaa vielä elämässä. Mutta kun ystävät pääsevät kouluun, valmistuvat ja lähtevät tähtäämään unelmahommiinsa, niin minä junnaan vielä paikallani. 

Aion todennäköisesti elellä katkeraa eloa vielä pari päivää, mutta sitten kokoan itsenija lähden reissuun ilman pahan mielen häivää. Kesästä tulee edelleen mahtava ja onpahan taas haasteita tiedossa syksyllä. Kukapa ei niistä tykkäisi. 

M Ö K K I K A U N E U T T A

Toisin kuin luulla voisi, mökkeily antaa loistavan mahdollisuuden kattavaan ihonhoitoon! Tajusin nyt viime reissulla, että panostan maalla enemmän ja paremmin ihonhoitoon, mitä kotona. Ehkä se on kiireettömyys, joka tämän ilmiön saa aikaan? 

Järven äärellä iho saa hengittää meikittömänä ja saunan lämmössä on mukava levitellä kasvonaamioita. 

Ajattelinkin kerätä teille muutaman oman mökkikauneudenhoitovinkin.

Meikittömyys on kaiken lähtökohta. Tavallisessa arjessani pyrin pitämään 1-2 meikitöntä päivää, jolloin puhdistan ihon myös hyvin miedosti. Vaikka meikittömyyden hyödyistä ei tutkimustuloksia ole, uskon meikittömien päivien voimaan silti. Iho tuskin hengittää kovinkaan paljon meikkivoidekerroksen alla. Voin toki olla väärässäkin asian suhteen! 

Joka tapauksessa en koe kovin tärkeäksi levittää pakkelikerrosta maalla, lähinnä siksi, että silloin laiskottaa tavallista enemmän. 

Uskon myös luonnontuotteiden voimaan! Aikoinaan luin jostain naistenlehdestä kauneusvinkin, jonka avainsana on sitruuna. Purista ensin puolikas sitruuna lasiin ja kiskaise vitamiinipommi kurkkuun. Tämän jälkeen hiero sitruunalla kasvojen ihoa, välttäen kuitenkin silmänympärystä. Ta-daa, tässä halpa sitruunahappokuorinta, joka löytyy melkein jokaisesta jääkaapista. 

Sitruunalla on antiseptinen vaikutus ja sen sanotaan kirkastavan ihon väriä sekä ehkäisevän jopa mustapäitä. Niin tai näin, sitruuna jättää jälkeensä ihan raikkaan tunteen iholle. 

Ja itse kuulun siihen porukkaan, joka raahaa pinon aikauslehtiä mökille kesäluettavaksi. Joten miksipä ei kokeilla niiden sivujen välissä olevat testerit läpi. 

Olen parista blogista bongannut Garnierin Pure Active-tuoteiden testaamista. Yhdellä testikerralla ei tietty hirveän suuria vaikutuksia saa aikaan, mutta tykästyin tosi paljon tuohon puhdistusaineeseen, joka oli muistaakseni kuoriva sekä naamiona tehoava. 

Eikä parane unohtaa sitä tärkeintä, eli kosteutusta. Sauna ja järvivedessä lilluminen kuivattavat ainakin omaa ihoa hirveästi. Nappasin pikkuruisesta S-marketista Lumenen klassikko-päivävoiteen ja ainakin tähän asti olen tykkäillyt sen koostumuksesta.

Vartalon kosteutuksessa luotan turvalliseen Erisaniin, joka vakuutta aina minut koostumuksellaan. Erilasinilta löytyy myös erittäin päteviä kasvorasvoja! 

Koska maalla toimii muutenkin Hidasta elämää-tyyppinen ajatusmalli, on itseensä aikaa panostaa hitaasti ja pitkän kaavan mukaan. Sitä paitsi, omien kokemuksien mukaan järvivesi tekee hiuksista pehmeän ja kirpeä vesi tietenkin supistaa ihohuokosia! 

J U H A N N U S T U N N E L M I A

Hellurei ja hellät tunteet!

Kotiin on palattu mökkimaisemista ja pian starttaa pyykinpesukone tutun rumbansa. Sitä ennen päätin tulla fiilistelemään elektroniikkaa ja blogimaailmaa, joka on neljän päivän ajan jäänyt taka-alalle. Tauko tekee välillä hyvää ja sanotaanko näin, että tällä viikolla on odotettavissa postauksia laidasta laitaan (jos vain tunnit riittävät vuorokaudessa...). 

Meikäläisen juhannukseen kuuluu väistämättä AINA mökkeily. Kaksi kaupunkijuhannusta on tullut vietettyä ja ei se vain tunnu oikealta. 

Meidän perinteiseen juhannukseen kuuluu saunominen, hyvä ruoka, mölkkykisa ja kaikenlainen järviaktiviteetti. Hiukan viileiden säiden vuoksi ei hirveästi jaksanut vedessä ilakoida, mutta ylpeänä voin todeta, että talviturkki on nyt heitetty. 

Tänä vuonna jostain syystä olin koko juhannuksen ihan järkyttävän väsynyt. Tavallinen unirytmi venähti muutamalla tunnilla ja olo on ollut varsin pöhnäinen. Vanhuus ei kai siis tulee yksin? Rentoutumista on kuitenkin tapahtunut ainakin jossain määrin, eikä taaskaan tekisi mieli palata sorvin ääreen. Onneksi se tapahtuu vasta keskiviikkona. 

Joka tapauksessa, seuraavan kerran mökille lähdetään vasta elokuussa, sillä tasan viikko JA OLEN ETELÄSSÄ. Aika on mennyt ihan supernopeasti, ekä todellakaan voi uskoa, että kohta pakataan rinkka ja mennään. 

Ihanaa alkanutta viikkoa taas kerran kaikille ja kertokaahan toki, että mitä kuuluu teidän perinteiseen juhannushuumaan? 

VIIKON VAATE: SELECTED FEMME KIRPPIS-LÖYTÖ

Oikeastaan tämän kuuluisi olla viime viikon vaate,mutta oh well...

Kuten olen saattanut mainita, en nykyisin enää ole oikein mikään helmoissa viihtyvä. Tai niin aina luulen, kunnes kesän ensi auringonsäteet pakottavat riisumaan lahkeet jalasta. Mekoissa on se mukava puoli, että ne ovat a) melkein aina mukavia b) saavat kantajansa näyttämään upealta. 

Tein omasta mielestäni siis aivan supermahtavan löydön toukokuussa, kun kiskaisin suosikkikirpparillani yhdestä rekistä tämän Selected Femmen A-linjaisen kukkamekon. Koltussa oli edelleen hintalappu kiinni, se oli juuri minun kokoani ja vain kuuden euron hintainen! Nopean sovituksen jälkeen kotiutin mekon omaan kaappiinin, ilman sen kummempia harkintoja. Olenkin se päällä liitänyt menemään jo parit juhlat ja yhdet treffit. Eli sopeutuu niin boolipöydän ääreen kuin elokuvateatteriinkin! 

Mekossa ihaninta on ehdottomasti avonainen selkä, joka rikkoo sen muotoa. Rakastan muutenkin ylitse kaiken avoselkäisiä vaatteita. Toisekseen, se ei ole liian hempeä, kuten kukkamekot joskus tuppaavat olemaan. Olemme varmasti tänä kesänä erottamaton pari! 

S&S2017

Serkkuni meni viikonloppuna naimisiin ja saimme kunnian olla mukana juhlimassa häitä. 

Perjantaina saimme seurata vihkimistilaisuuden, joka tapahtui heidän kotimetsässään. Se oli niin ainutlaatuinen tilaisuus, että vieläkin menee kylmät väreet selkää pitkin. Lauantaina oli sitten festarihenkinen juhla ystäville, jossa olimme myös mukana. Oli livemusiikkia, aurinkoa ja rentoa meininkiä. 

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan mahtava. Nyt sitten muutama päivä tätä tavallista arkea, kunnes taas suuntaame landelle juhannuksen viettoon. 

Ihanaa maanantaita kaikille! 

"OLENKO MÄ SUSTA KAUNIS?"

Pyydät poikaystävääsi ottamaan pari kuvaa, koska olosi tuntuu hehkeältä. Kun saat kameran näppeihisi ja käyt kuvat läpi, tekisi mieli siirtä jokainen kuva kuvainnolliseen roskakoriin. Ihan vain koska, näytät mielestäsi kamalalta. 

Teet aamurutiinisi kuten tavallista. Peset hiukset, meikkaat hiukan ja vedät vaatteet päälle. Kun lähtiessäsi silmäilet peilikuvaasi, irvistät. Yhtäkkiä olet tietoinen turvonneesta vatsastasi, parista typerästä näpystä naamassa tai lättänöistä hiuksistasi. 

Selaat Instagramin ihmeellistä maailmaa ja vastaan tulee toinen toistaan täydellisimpiä kuvia. Täydellisiä pyykkilautavatsoja, täydellisen paksuja kultakutreja, täydellisen kauniita naisia. Heität puhelimen sohvalle ja päässäsi toistuu lause: miksen näytä tuolta? 

Kuka myöntää joskus kokeneensa jotain läheltä liipaavaa? Tunnetta siitä, että oma ulkonäkö ei miellytä. Kun peilikuva ei näyttänyt aamulla siltä, miltä olisit sen halunnut näyttävän? 

Koska rehellisesti sanottuna, minulla on viime aikoina ollut paljon tällaisia hetkiä. Minulla, aina niin sinut itseni kanssa olleella. Se tuntuu ihmeelliseltä ja pahalta, enkä osaa sanoa, mistä tämä epävarmuus oikein kumpuaa. 

Olen viime päivinä pyöritellyt mielessä asioita, jotka liittyvät kauneuteen sekä kauneusihanteisiin. Mikä on kauneutta? Millainen on kaunis ihminen? Miksi ulkonäölle pitäisi antaa niin paljon arvoa? Annetaanko sille arvoa? Onko some tehnyt meistä itsekriittisempiä? Miksi otamme selfieitä enemmän kuin koskaan? Miksi nykykulttuuri painottaa ulkoisia tekijöitä?

Millainen on yhteiskunnan luoma käsite kauneudesta? 

Rehellisesti sanottuna en oikein osaa vastata näihin kysymyksiin, ainakaan vielä. Olen aina liittänyt itse kauneuden käsitteen lauseeseen "kauneus on katsojan silmissä". Näen persoonallisuuden kauniina. Itsevarmuus säteilee ulospäin ja sisäinen kauneus tekee ihmisestä ulkoisestikin kauniin. 

Omia kauneusihanteita ovat muun muassa Kat Von D, Angelina Jolie ja Amy Lee. En näytä heiltä, enkä yritäkkää . He ovat mielestäni vain upean näköisiä (eikä tietenkään haittaisi saada esimerkiksi Angelinan huulia tai Amyn mustaa, pitkää tukkaa). 

Kauneusihanteita on ollut aina. Marilyn Monroe oli oman aikansa seksipommi ja Kardashianin perjeenjäsenien contour-taidot ja peput ihastuttavat. Nykyajan kauneusihanteet ovat samaan aikaan moniulotteiset ja överiksi menneet. Nuoret pakkeloivat naamansa täyteen peittääkseen virheet ja korostaakseen parhaita puoliaan. Ja silti luodaan kampanjoita luonnollisen kauneuden puolesta ja julkisuuden henkilöt puhututtavat meikittömyydellään. 

Mitä tulee yleiseen kauneuskäsitykseen, tuntuvat kauneusihanteet vaativan meitä kuulaaseen luonnonkauneuteen. Mutta jos totta puhutaan, kenellä oikeasti on täydellisen tasainen iho, pitkät tummat ripset ja tuuheat kulmakarvat luonnostaan? Unohtamatta vienoa punaa poskipäillä, jotka kauniisti erottuvat tavallisesta pullanaamasta. Kyllä ne minun kohdallani ainakin purkista tulevat! 

Ja toisaalta, onko mitään väliä vetääkö paljaalla naamalla vai sutiiko parin sentin meikkikerroksen aamuisin? Ketä se loppujen lopuksi liikuttaa? Niin kauan, kun olet tyytyväinen itseesi, ei muiden mielipiteillä tai yhteiskunnan kauneuskäsitteillä ole saneluvaltaa. 

Itse haluan liputtaa luonnonkauneuden puolesta, mutta tykkään myös välillä panostaa meikkiin. Koen itse olevani kauneimmillani niin täydessä tällingissä, kuin saunanpuhtoisenakin. Mikä ristiriita! Vai onko tämä edes ristiriita??

Noh, pidänkö itseäni sitten kauniina? Pidän. 

Pitävätkö muut minua kauniina? Ehkä, en tiedä. En osaa sanoa millainen paketti ulkopuolisen silmin olen. 

Olen kuitenkin melkein aina ollut sinut oman ulkonäköni kanssa. Myös silloin, kun piirsin kulmakarvat pitkiksi viiruiksi ja värjäsin hiuksiani liilaksi. Jälkeenpäin olen kuullut joiltakin, miten se vaihe oli kamala, miten rumaksi se minut muutti. Tällaisilla lauseilla vain ei ole minulle oikeastaan kovinkaan paljon arvoa. Olin onnellinen kehossani silloin, ja olen sitä nytkin. Tai ainakin haluan olla! 

Kirjoitan tästä aiheesta siksi, että olen muuttunut ja minun on vaikea joskus hyväksyä sitä. Kroppani on muuttunut. Muotoja kiloja on tullut lisää, silmieni alle on muodostunut aikuisen ihmisen silmäpussit ja kyllä, pian 22-vuotiaana, olen saanut ensimmäiset ryppyni. Hehee!

Pointtini on se, että peilikuva ei aina miellytä ja se on ihan okei. En tule koskaan näyttämään yhdeltä niistä Instagramin täydellisistä tytöistä. Ja sekin on ihan okei! 

En olisi halunnut julkaista yllä olevia kuvia, mutta tein sen silti. Koska nyt kun niitä katson, niin enhän mä nyt niin kamalalta oikeasti näytä. Ja toisaalta, mitä ihmeen väliä vaikka näyttäisinkin? Ulkonäkö ei määrittele loppujen lopuksi kuin pienen osan ihmisestä. 

Ehkä lakkaan sen jatkuvan kyselyn mieheltäni. Että olenko minä sun mielestä kaunis? 

Ehkäpä vain katson itseäni silmiin peilin kautta huonoina aamuina ja totean, että hei sä olet itseäinen, vahva nainen ja kaunis just tuollaisena! 

TIISTAI NUMEROINA

3 kuppia kahvia.

25 minuuttia koiran lenkitystä aamulla. 

5 biisiä Spotify-listalta työmatkalla. 

7 lyöntiä sormille vasaralla. 

3 saapunutta sähköpostia. 

1 lähetetty sähköposti.

1 lämmin ateria, joka oli aamulla valmistettu tonnikala-lasagne.

2 koottua kenkälaatikkoa. 

20 suklaapähkinää. 

7 Whatsapp-keskustelua.

0 löydettyä punkkia Yodasta. 

15 minuuttia Riemurasian selaamista Z:n kanssa.