Hyvästi 2016, tervetuloa 2017

Reilu kuukausi sitten kirjoittelin, kuinka nyt on aika tehdä paluu blogimaailmaan. Suurella itseluottamuksella aloitin kuvien napsimisen. Tässä tämä luovuus taas virtaisi. Mitä sitten tapahtui?

Tapahtui se, mikä yleensä tapahtuu. Elämä. Se ei mene koskaan niin kuin suunnittelisi, ei edes yritä seurata mielessään tekemää polkua eteenpäin. Elämä sattuu vain olemaan sellainen, että siinä ei suurimmaksi osaksi ajasta ole mitään järkeä. Sitä löytää itsensä jostain, mihin ei olisi koskaan tullut mieleenkään päätyä. Ihmisten seurasta, jota koskaan ei olisi tullut mieleen seurata. Listaa voisi jatkaa lukemattomiin. 

Kaikessa yksinkertaisuudessaan vuosi 2016 oli tähän astisen elämäni tapahtumarikkain. Samalla rankin ja vaikein. 

Olin unelmieni harjoittelupaikassa A-lehdillä, valmistuin Crossmedia-toimittajaksi. Hankin uuden työpaikan kalustemyymälästä tuosta vain ja kävin viettämässä kaksi viikkoa Japanissa. Tuli uusi, isompi asunto omalla pihalla. Tuli koiranpentu, joka vei sydämen. Oli kaksi ihanaa minilomaa Espanjan auringon alla viinin ja ihmisten täyttäminä. 

Aika täydellistä siis, vai mitä? 

Oli myös identiteettikriisi. Liian pitkään jatkunut väsymys ja stressi. Kauheat paineet kaikesta. Riittämättömyyden tunne. Monta elämänmuutosta kerralla. Liikaa töitä. Niin isoja fiiliksiä, että oli pakko todeta, ettei yksin enää jaksa porskuttaa jatuvassa loskamössössä. Oli pakko nöyrtyä ja antaa armoa omalle itselleni. Hakea apua ja tukea. 

Vuoden 2016 loppuosa oli henkisesti vaikein vaihe elämässäni ja edelleen kamppailen stressinjälkeisten oireiden, ahdistuksen ja pahan olon kanssa. 

Mutta tästä noustaan, niinkuin aina. Hitaasti, mutta vakaasti. 

Kaikkien huonojen hetkien jälkeen yleensä paistaa aurinko risukasaankin. Mulla se lähinnä pilkahtelee sinne aina silloin tällöin, mutta on sekin jo jotain! 

Vuosi 2016 opetti sen, että ne jotka välittävät pysyvät rinnallasi, tuli vastaan sitten mitä mörköjä tahansa. Mulla on elämässä ihmisiä, jotka välittää. Se jos mikä antaa toivoa. 

Uskon, toivon ja tiedän, että vuodesta 2017 tulee parempi, ihanampi ja upeampi. Energisempi! Sen näkee jo nyt. On niin paljon juttuja, mitä odottaa ja mitä toteuttaa. Mihin mä pystyn. Harmaus saa luvan väistyä. Aion palauttaa sen valon ja elämänilon itseeni, joka väliaikaisesti vain on hautautunut jonnekin piiloon. Aion olla sallivampi itselleni, koska täydellistä minää ei ole olemassakaan. Elämä on tehty nautittavaksi, ei murheisiin upotettavaksi. 

Vuonna 2017:

Aion päästä opiskelemaan, koska se tekee mun päälle hyvää.

Aion matkustaa lisää, koska tiedän sen tekevän mut onnelliseksi. 

Aion juhlia, koska pelkästää arki on juhlimisern arvoista. 

Aion keskittyä niihin ihmisiin, joita rakastan. Se ei nimittäin koskaan ole huono idea. 

Ja kaikista tärkein, 

aion panostaa ja vaalia itseäni, koska sitä ei voi koskaan tehdä liikaa.