Lapsena me ei muuta tehtykään, kuin oltu ulkona. Kiipeiltiin puissa, juostiin pelloilla, leikittiin metsäneläimiä ja keiteltin noitajuomia. Ei sisällä ollut koskaan mitään tekemistä!
Teini-ikäisenä luonto ei niinkään kiinnostanut, vaikka kävimmekin perheen voimin silloin tällöin samoamassa metsissä. Mutta sitten se vain jäi.
Z taas on niin ulkoilmaihminen kuin voi vain olla! Hänen kanssaan aloin käymään ensin merellä. Sitten alkoi mökkeilykin tuntua mahtavalta. Ja vuosi sitten alettiin yhdessä käymään kävelyillä pururadoilla, jotka paikkakunnallamme ovat metsäisiä.
Ja sitten tuli Yodde.
Nykyään omistan hyvät vaelluskengät, ulkoiluhousut ja erilaisia kerrastoja. Yhtäkkiä metsässä kävely alkoikin olla terapeuttista. Ensin harrastin sitä kuulokkeet korvissa, erilaisia podcasteja kuunnellen. Mutta nykyään aamu- ja metsälenkit menee ihan vain linnunlaulua kuunnellen ja omissa ajatuksissa soutaen.
Nykyajan ihmiset ovat tosi vieraantuneita luonnosta ja on ahdistavaa, etteivät lapset enää piehtaroi sammalmättäillä, niinkuin itse on tullut tehtyä. Ihmisten prioriteetti numero yhtenä ei ole luonto ja kaikki sen tarjoamat, ihanat asiat. Miten virkistävää onkaan karata keskeltä kaupungin tai oman elämän hulinaa jonnekin, missä kaiku vastaa kun sille huutaa, mutta muuten on hiljaista!
Luonnosta on tullut niin tärkeä osa itseäni, että nykyisin reissun päällä ei kiinnosta niinkään shoppailu ja rannalla löhöily, vaan kulttuurin oheella on ihana lähteä kävelemään luontoon. Japanin matkalla paras päivä omasta mielestäni oli, kun vaelleltiin Kamakuran metsissä vaellusreittejä.
Suosittelen kaikille pientä metsälenkkiä tulevana viikonloppuna, jos vain säät sallivat! Raitis ilma tekee aivoille hyvää ja liikuntamuotona metsässä kävely on oikeasti kivaa vaihteua esimerkiksi salitreenille (ei sillä, että salilla olisin käynyt, eh...).
Tänään me ei lähdetä miehen kanssa metsään, vaan suunnataan illalla Nyrkkeilyn SM-kisojen yleisöön. Eräänlainen datenight siis tiedossa!
Superihanaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti