Ja niin hiljainen helmikuu vaihtui maaliskuuksi.
Rehellisesti, olen aika varma, että helmikuu kesti tasan kaksi viikkoa. Arki on olkut aika vaihtelevaa. Esimerkiksi kukapa olisi tiennyt, että korkeakouluissa vietetään hiihtolomaa (lue: itsenäisen opiskelun viikkoa). Tai että koulua ei välttämättä olekaan joka päivä kahdeksasta neljään ja siihen päälle työt. Ehei, tässähän on kerennyt katsomaan Breaking Badia noin kaksi kautta. Lukea ainakin kaksi kirjaa ja aloittaa kolmannen. Saada parkkisakot Mäkkärin pihalta. The list goes on...
Halusin kuitenkin tulla täältä kaikkien esitettyjen projektitöiden ja ulkoiluhetkien keskeltä kertomaan, että olen elossa, edelleen ihan kiinnostunut oman elämisen jakamisesta netissä sekä valmis päivittämään teitä tähän hetkeen.
Yllä olevasta kuvasta voi päätellä noin neljä asiaa tämän hetkisestä elämästäni.
1. Imurointi ei ole hauskaa. Varsinkaan, kun koiran turkinlähtö on kiihtynyt ja imurin varteen pitäisi tarttua neljä kertaa päivässä. Ratkaisu = ei imuroida paitsi silloin, kun saadaa astmaoireita.
2. Läppäri on kovassa käytössä. Kirjoitin ensimmäisen laajan kirjallisen työni Wordia käyttäen, mutta oikeastaan ruudulla pyörii sosiaalipedagogisten käsitelmien sijaan Yökylässä Maria Veitola.
3. Olen helmikuun aikana katsonut Netflixistä neljä kautta Grace and Frankie- sarjaa. Mielettömän koukuttava, hauska ja viihdyttävä. Juuri sellaista hömppähuumoria, mitä elämään välillä kaipaakin.
4. Kuvassa näkyvä Vero Modan villapaita on päälläni joka toinen päivä.
Viikot suhahtavat ohi ihan hirveän nopeasti. Yöunista riippuen on välillä energiaa ja ideoita, kuin pienellä kylällä. Välillä vessan peilistä tuijottaa lähinnä pandaa muistuttava olio, jolla on kahden litran silmäpussit. Sinänsä on kuitenkin hyvä, että arjesta löytyy tämän päivän kaltaisia vapaapäiviä, jolloin kerkeää latailla rauhassa akkuja.
Ulkoilu ja jooga ovat itselle tehokkaiksi osoittautuneita nollauskeinoja. Koirapuistotreffien ja termarikahvien lomassa olen kerennyt myös viettämään aikaa ystävien kanssa leffailun ja jopa ihan juhlimisen merkeissä (kyllä, olen viimeksi käynyt ulkonaulkona joskus viime vuoden puolellaja ja toissa lauantai oli taas hyvä esimerkki siitä, miksi en harrasta kyseistä toimintaa nykyisin kovinkaan aktiivisesti...).
Syvällisemmällä tasolla musta tuntuu, että alan ehkä jopa hahmottamaan tämän oman elämäni merkitystä. Liittyen vahvasti siihen, että haluaisin jakaa hyvää mieltä ja hyvää oloa kaikille ympärilläni. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta oikeilla jäljillä ollaan.
Olen myös saanut vihdoin opeteltua irti päästämistä, joka on ollut mulle aina kovin vaikeaa. Oli kyse sitten kovemman otteen hellittämisestä omasta elämästä kuin menneisyyden haamujen kohtaamisesta. Jälkimmäisen kohdalla olen vihdoin uskaltanut todeta, että oma elämä on oikeilla raiteilla ja vaikka mitään asioita ei pitäisikään elämässä katua, niin oikeita ratkaisuja on tullut tehtyä.
Tällä hetkellä kipuilen kesän työllisyystilanteen kanssa, sillä tarvitsen kipeästi jostain toisen työn tämän nykyisen rinnalle. Jatkan myös viime joulukuussa alkanutta "puhdistautumista" ja varasin jo toistamiseen kirpparipöydän. Koska jostain syystä kodin nurkista sekä vaatekaapista löytyy juttuja, mitä en tarvitse.
Summasummarum: niinkuin huonossa parisuhteessa konsanaan, toistan taas aikovani muuttaa tapani bloggaamisen suhteen. Haluaisin jakaa tänne asioitani vähän useammin kuin kerran kuukaudessa. Mutta kuten kuvitella saattaa, on kaiken arjen pölinän keskellä tärkeämpää antaa aikaa somea tärkeämmälle asialle, nimittäin sille IRL-elämälle.
Ihanaa uutta alkavaa viikkoa kaikille siellä ruutujen takana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti