8. huhtikuuta 2018

TONY ROBBINS: I AM NOT YOUR GURU

kuva täältä
Jos et ole edellä mainittua dokumenttia vielä näpäyttänyt päälle Netflixistä, tee se. Luvassa on nimittäin ihmeellinen kokemus. 

Taisin jostain blogista taannoin lukaista, että kyseinen dokumentti olisi katsomisen arvoinen. Muutaman kerran Netflixin tarjontaa selaillessa kyllä törmäsin siihen, mutten syystä tai toisesta jaksanut vaivautua ottamaan hyvää asentoa sohvalle, kera sipsipussin. Perjantai-iltana kuitenkin laitoin pätkän pyörimään ja löysin itseni lopulta nenäliinamyttyjen keskeltä huutamassa "I!" kuorossa muiden osallistujen kanssa. 

Tony Robbins: I am not your guru, kertoo nimensä veroisesti lifecoach Tony Robbinsista ja hänen kuuden päivän pituisesta Date with your destiny-seminaarista (jolla on hintaa rapiat 4000 dollaria). Seminaarissa harrastetaan itsetutkiskelua, keskustelua, interventioita ja kaikenlaista muuta sielua avaavaa toimintaa, jonka tarkoituksena on saada osallistujat tekemään pysyviä muutoksia elämäänsä. 
Seminaari on kuin rock-konsertti, jossa jengiä huudatetaan kilpaa. Meininki on hyvin jenkkilänomaista, välillä näin suomalaisnäkökulmasta hiukan ahdistavan, hämmentävän noloa. Mutta voin sanoa, että itse näin itkupilliniä koin kyllä tunnekuohuja pinnallisuudesta huolimatta. 

Tony Robbins ei nimittäin ole stereotyyppinen elämäntapavalmentaja. Hän on kaukana vihermehuja litkivästä meditatiivisesta hippiäisestä. Robbins kiroilee, karjuu ja käyttäytyy karkeasti, mikä ainakin itseeni kolahtaa, koska a) rakastan karskia kielenkäyttöä b) onhan hän nyt jotenkin karismaattinen henkilö. Robbins kuvailee dokumentissa elämäntyönsä olevan muiden ihmisten auttaminen, sillä hän itse on kokenut elämänsä aikana kovia. Ja niin on moni seminaariin osallistujakin. 

Summa summarum, dokumentti meni omalla osallani listalle "katson tämän ensi viikolla uudelleen", sen verran voimaannuttava kokemus tämä oli. Lause "Life doesn't happen to you, it happens for you" jäi elävänä mieleen, sillä se pitää niin paikkansa. Rakastan itsetutkiskelua ja tärkeitä keskusteluja ja tämän katsottua olisin halunnut vain puhua elämästä ja itkeä onnesta. Sen sijaan halasin Z:tä ja sanoin hänen olevan asia elämässäni, josta olen maailman kiitollisin (jep, ja menkat alkoivat sunnuntaina, jätän tämän vain tähän...). 
Joten jos sinulla ei vielä ole suunnitelmia ensi perjantaille, kääriydy vilttiin, nosta viereesi suklaalevy ja paina play. Et tule katumaan, ellet sitten ole todella kyyninen jenkkiseminaareja kohtaan, joissa puhutaan oman elämän haltuun otosta. 

Ihanaa sunnuntaita toiverit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti