2017/02/16

T A S A - A R V O S T A

19. maaliskuuta hilataan taas siniristilippu tankoon Minna Canthin sekä tasa-arvon kunniaksi. Jihuu! Suomessa ollaan niin pitkällä miesten ja naisten välisten tasa-arvon kanssa, että suomalaiset feministit mainittiin Noin viikon uutisten tekemässä America First, Finland second-pätkällä (joka oli muuten ihan älyttömän hauska). Vai hetkinen, ollaanko sittenkään? 

Viime aikoina on tullut puhuttua niin viinilasillisten, kuin täytettyjen croissantienkin äärellä tasa-arvoisuudesta ja siitä, syrjitäänkö naisia edelleen työelämässä vain sen takia, että me ollaan, noh, naisia. Rakastan tällaisia äärettömän mielekiintoisia sekä monihaaraisia aiheita, ja koin voimaanuttavia yhteenkuuluvuuden tunteita kaikkien naispuolisten ystävieni kanssa. 
Nimenomaan, naispuolisten ystävieni kanssa, en miespuolisten ystävieni kanssa. 
Aloitetaan alusta... 

"Sukupuolten tasa-arvo tarkoittaa tasa-arvoista ja syrjimätöntä kohtelua sukupuolesta riippumatta. Sukupuolten tasa-arvo on yksi YK:n Ihmisoikeuksien julistuksen tavoitteista. Nämä kattavat mm. oikeuden fyysiseen koskemattomuuteen, tasa-arvoiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä tasa-arvoiseen palkkaukseen."
-Wikipedia

Pidän suurena etuoikeutena asua Suomessa. Täällä naiset saavat valita itse työpaikkansa ja kumppaninsa. Naiset saavat kouluttautua ja pyrkiä samoille aloille kuin miehetkin. Naiset saavat päättää itse haluavatko naimisiin, hankkia lapsia tai keskittyä uraansa. Meillä on jopa kriminalisoitu avioliitoissa tapahtuvat raiskaukset ja  abortinkin saa tehdä, jos sattuu vahinko. 
Monet ihmettelevät sitä, että miksi pitää olla feministejä, koska meillä on asiat vain niin hyvin jo. Että hei, älkää te huudelko huonoista oloista kun Afrikassa on asiat vielä huonommin. 
Minä kysyn, miksi en ajaisi tasa-arvoa eteenpäin, kun täydellistä sellaista ei vielä ole. Miksi en olisi feministi, kun edelleen naisia syrjitään tasa-arvosta huolimatta työelämässä? 
Jep, olen 22-vuotias ja olen jo nyt sanut huomata, miten VIELÄKIN löytyy juurtuneita käsityksiä. 

En ajatellut asiaa vielä kouluaikoina. En koskaan elänyt sellaisessa käsityksessä, että tyttöjä ja poikia kohdeltaisiin jotenkin eri tavalla. Vaikka tottahan se on. Pojilta sallitaan enemmän "pojat on poikia"-tyyppisiä käyttäytymismalleja, kuten tuntihäiriköintiä. 8-luokkalainen pikkusiskoni taas kertoi, kuinka opettaja oli yhdelle luokan tytöistä sanonut, että "sinusta ei koskan tule mitään". Ja miksi? Koska tyttö oli "tavallista riehakkaampi tapaus"

Itse olen kohdannut kasvotusten tavanomaisia asioita, joita varmaan suurinosa naisista on joskus kokenut. Mieleenpainuvin on ollut se, kun työskentelin myyjänä vapaa-ajan osastolla. Tiedättehän, telkkareita, kodinkoneita ja piuhoja. Olin laittelemassa hintalappuja kaikessa rauhassa, juurikin siinä televisio-puolella, kun miespuolinen asiakas tuli pyörimään viereeni. Hetken hän siinä mittaili minua katseellaan ja tokaisi "Onko täällä myyjää, joka tietäisi näistä jotain?". Samalla hän viittoili telkkareihin päin. Hei hetkinen, siis kysyt minulta, joka tässä sattumalta nyt laittelee näitä lappuja tässä, että onko asiantuntevaa henkilöä paikalla. Oletus on siis, että kun teen työtäni, niin en silti osaa sitä? 
Pieni juttu, mutta sangen ärsyttävä. Menee samaan kategoriaan, kuin tytöttely. En ole työntekijänä asiakkaalle "tyttö", olen myyjä. 

Ja samalla turhauttaa ylipäätään se, miksi tytöttelystä on tehty niin negatiivinen ilmaisu. Mitä sitten vaikka olisinkin tyttö? Onko siinä jotain pahaa?


"Tuoreen kouluterveyskyselyn mukaan ammattiin opiskelevista tytöistä joka kolmas ilmoitti joutuneensa seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista tytöistä ahdistelua on kokenut joka viides ja lukiotytöistä joka neljäs."
- Kioski, Yle


Ja sitten on se seksuaalinen ahdistelu, joka edelleen kohdistuu suurimmaksi osaksi naispuolisiin henkilöihin. Käsi ylös, jos olet joutunut uhriksi? Tästä saisi melkein jo oman postauksensa, mitä kaikkea on joutunut kokemaan. Lääppimistä, huutelua, vihjailua. Lopulta meikäläisellä paloi hermo aivan täysin kaikkeen tuohon. Nykyään nostan vain suuren haloon, jos kukaan kehtaakaan kohdistaa minuun minkäänlaista ahdistelua. 
Kun poikaystäväni tuttu kouri minua, tein numeron. 
Kun työkaverini puhui sopimattomia, tein numeron. 
Kun tuntematon mieshenkilö kosketteli reittäni, huusin hänelle päin naamaa ja sain hänet siirtymään häpeissään muualle istumaan. Suosittelen jokaista tekemään saman. 
Ja tämä koskettaa minua erityisesti, koska vaikka miehetkin kokevat seksuaalista häirintää, niin naisten ongelma tämä edelleen kuitenkin on. 
Miksi naisia syyllistetään paljastavasti pukeutumisesta? Tai siitä, että he kävelevät yöllä yksin? Tai että ensin he sanovat kyllä, mutta sitten sanovatkin ei? 
Ei on aina ei. Seksuaalinen häirintä on aina tekijän vastuulla. Se on ihmisarvoasia. Sinulla ei ole oikeutta koskea toiseen ihmiseen, jos hän ei sitä halua. Oli henkilö kanssasi sitten suhteessa tai ei. Ihan sama. 

Kaikista ikävin asia, mikä omassakin kaveripiirissä on ollut puheena, on naiset ja työelämä. Meille ajetaan jatkuvasti ajatusmallia siitä, että on mahdotonta hankkia perhe ja työ ja tehdä kumpaakin täysillä. Työnantajilla on edelleen oletus siitä, että nuori naispuolinen henkilö on enemmän uhka kuin mahdollisuus työnhaussa. Miksi? 
Koska hän saattaa hankkia pian lapsia ja olla firmalle enemmänkin kulu kuin voitto. 
Valitettavasti näin on sanottu minulle suoraan. Monesta eri suunnasta. Se on kuulemma fakta. Että näin se vaan maailma pyörii. Aina ei voi saada kaikkea. Hanki joko lapset tai ole uranainen. Kumpaakin et voi saada.
Lähipiirissäni on naisia, ketkä tuskailevat sen kanssa, että haluavat vakityön, mutta pelkäävät nykyisestä työstään lähtemistä, koska heitä ei välttämättä palkattaisi uuteen SUKUPUOLENSA TAKIA. 
He tuskailevat sitä, että missä vaiheessa niitä lapsiakaan kannattaa oikein hankkia, kun haluaisi tehdä uraakin. Kun työssä kehittyminen keskeytyy heti kun pamahtaa paksuksi. 

Älkää ymmärtäkö väärin. On asioita, jotka koskettavat miehiäkin. Armeija, isyyslaki, isän asema eroissa ynnä muita asioita. Ne ovat yhtä tärkeitä asioita! Tasa-arvon kuuluu koskettaa kaikkia, naisia, miehiä ja kaikkia siltä väliltä. 
Valitettavasti nykymaailma on näyttänyt kyntensä siinä, että takapakkia on tullut ja ongelmat ovat edelleen ongelmia. Oli kyse sitten Trumpin allekirjoittamista papereista koskien aborttien tekoa (joka samalla antaa kuvan siitä, että naisella ei vielä vuonna 2017 saisi olle oikeus omaan kehoonsa) tai siitä miten miespuoliset Facebook-käyttäjät hermostuivat naispuolisen eduskunnan jäsenen ehdotuksesta keventää kuukautissuojien verotusta. Don't even let me start about that.  

Mitä Suomi ja koko maailma mielestäni tarvitsee? 

Enemmän naisvaikuttajia. Enemmän puheenvuoroja naisille. Naisten kannustamiseen työelämässä ja palkka-asioissa. Kouluissa voitaisiin vaikka opettaa tyttöjä, miten vaaditaan enemmän palkkaa. Opiskelevien lasten laittamista samoihin lähtökuoppiin sukupuolesta viis veisaamatta. Naisten ja miesten tasa-arvon parantamista perheenlisäystä koskevissa asioissa. Helpotusta perhevapaisiin. Naisille parempia mahdollisuuksia työelämässä, vaikka he haluaisivat samalla lapsia. 
Naisille oikeutta vastata omasta kehostaan ja vartalostaan. Niin, ja miksei myös halvempia kuukautissuojia! 

Kommenttiboxi on avoin, saa haastaa. Rakastan keskustelua ja provosoitumista, olen siinä hirveän hyvä. 
Ja hei, WOW Finland-festarit järkätään maaliskuussa 11-12.päivä, käykää lukemassa lisää wowfinland.fi !


1 kommentti:

  1. Vau! Tämä kirjoitus on niin täyttä asiaa ja komppaan täysin kaikkea sanomaasi. Itsekin pidän itseäni feministinä ja mielestäni täysin hyvästä syystä. Ainakin omalla kohdallani feminismi tarkoittaa kaikkien sukupuolten välisen tasa-arvon ajamista, ei sitä, että naiset tulisi asettaa miehiä parempaan asemaan! Kirjoittamiesi asioiden lisäksi on valitettavasti vielä niin paljon muitakin tapoja syrjiä tiettyä sukupuolta. Yksi minua kovasti häiritsevä asia on muun muassa se, että monet ajattelevat maskuliinisuuden olevan naisessa hyvä asia, mutta sen sijan feminiinisyys miehessä on huono juttu. Miksi ihmeessä? No, siksi, että maskuliinisuuteen liitetään paljon arvostettavia piirteitä, kuten rohkeus, voima, itsenäisyys ja määrätietoisuus, mutta sen sijaan feminiinisyys edustaa muka lähinnä vain huonoja asioita, niin kuin puolustuskyvyttömyyttä, heikkoutta, sinisilmäisyyttä ja epäloogisuutta. Jopa sellaista kuulee usein, että naisenkin on parempi olla vähän miehinen kuin täysin feminiininen. Aivan uskomatonta, että vielä vuonna 2017 yhtä sukupuolta pidetään parempana kuin jotain toista. Tällainen ajattelut syrjii sekä naisia että miehiä. Voiko joku todella uskoa niin vahvasti stereotypioihin? Naiset ovat ehkä keskimäärin fyysisesti miehiä heikompia, mutta entä se psyykkinen vahvuus, joka monilla naisilla on; empatiakyky, hoivavietti ja huomaavaisuus toisia kohtaan? Millainen maailma olisikaan jos kaikilta puuttuisi nuo ominaisuudet? Naisetko muka eivät ole rohkeita? Monet naiset uskaltavat olla avoimesti herkkiä ja tunteellisia. Ainakin minusta se on rohkeaa!

    Me kaikki olemme varmasti huomanneet, että jokainen on joskus tyhmä ja naiivi ja mikäli emme kulje "laput silmillä", olemme todennäköisesti myös havainneet, että tämä koskee tasan kaikkia ihmisiä sukupuolesta riippumatta. Samoin meiltä kaikilta löytyy myös kyky ajatella fiksusti, oli sukupuolemme mikä tahansa! On todella väärin ajatella, ettei mies saisi näyttää haavoittuvaa puoltaan. Kukaan ei voi olla aina vahva. Vaatimalla ihmiseltä kykyä osata mitä vain aiheuttaa vain paineita ja lopulta pahimmassa tapauksessa mielenterveyden järkkymisen, johon voi olla vaikea hakea apua, jos henkilölle on aina toitotettu, että vain nynnyt pyytävät apua. Ei ole oikein, jos poikaa ei kannusteta unelmassaan tulla sairaanhoitajaksi, mutta sen sijaan toimitusjohtajaksi pyrkivä nainen nähdään kovana muijana, joka uskaltaa tähdätä korkealle eikä "alennu samaan nössöilyyn kuin muut naiset" ja tyydy tekemään huonopalkkaista "paskaduunia" muiden palveluksen alaisena.

    VastaaPoista