Italian viimeinen kaupunki meidän kohdalla oli Savona. Ja minä RAKASTUIN. Olimme superaikaisin liikkellä, sillä Bolognasta juna starttasi jo kuuden jälkeen. Yhdellä vaihdolla saavuimme Savonaan, joka juna-asemalta käsin ei vielä aiheuttanut sydämen sykähdyksiä.
Mutta vedettyämme napaan kuuden euron pizzan kahteen pekkaan ja muutaman korttelin jälkeen, alkoi kaupunki avautua meille.
Savona on ensinnäkin kaukana turistikohteesta ja todella rauhallinen verrattuna aikaisempiin pysähdyksiin. Elämänmeno maistui suolaiselta meri-ilmalta ja simpukoilta. Yövyimme Club Nauticossa, joka oli aivan veden äärellä. Hotellin henkilökunta oli superystävällistä ja tarjosivat meille jääkylmät vesipullot, kun saavuimme (mikä saattoi johtua siitä, että puskimme taas hikeä pintaan suhteellisen tehokkaasti matkatavaroiden raahaamisen jälkeen).
Hotelli oli tosi suloinen ja meillä oli jaettava kylppäri muiden huoneiden kanssa. Tämä ei laisikaan haitannut, sillä muita asukkaita ei kai ollut niin paljon. Tai sitten vain dominoimme kylpyhuonevuoroja, hups...
Savona-päivän agendana oli löytää köysirata, jolla olisimme päässeet vuoren huipulle ihailemaan alle levittäytyvää merimaisemaa. Hetken tallustamisen jälkeen, lähdimme kipuamaan epämääräisiä kiviportaita kohti tiheää metsikköä. Yhtäkkiä ystäväni spottasi maassa nukkuvan miekkosen ja alkoi epäillä polkuamme kohti tuntemattomaan. Huolettomana sanoin, että jatketaan vaan kunnes meinasin astua huumeruiskun päälle. No, me vaihdettiin sitten suuntaa ja tyydyttiin köysiradattomaan kohtaloomme. Sen sijaan kiipesimme hiukan matkaa mäkeä ylös ja päädyimme loppujen lopuksi, mihinkäs muualle kuin rantsuun!
Siinä sitten kello viideltä iltapäivällä otimme pikaisen suunnan kohti hotellia vain päästäksemme vielä hetkeksi grillaamaan itseämme.
Illalla tsekkasimme läheisen linnan, jossa emme vielä sielläkään päässeet näköalapaikoille, mutta kyllä sitä silti pystyi kaupunkia fiilistelemään. Illallinen syötiin tietty ravintolassa, jonka menu täyttyi kalaruuista. Ainoastaan, me otimme listan ainoat ei-kalaruuat, nimimerkillä: sain viime syksyn Malagan-reissulla ruokamyrkytyksen ilmeisesti mustekalasta, ja se alkoi noin viisi minuuttia ennen koneeseen pääsyä. Heh.
Savona joka tapauksessa ylitti odotukset moninkertaisesti. Ah Italia, aina yhtä sydäntä lämmittävä! Joka kerta lähden entistäkin rakastuneena. Niinkin rakastuneena, että kun lähdimme seuraavana päivä kohti Ranskaa, nappasin aamupalaksi croissantin sekä suklaagelatoa, jolle hellyyttävä kahvilanpitäjä hiukan naurahti. Koskaan ei ole liian aikaista jäätelölle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti