5 AJATUSTA SUNNUNTAILTA

1. En muista milloin viimeksi olisin köllötellyt sängyssä niinkin myöhään kuin yhteentoista. Oli miehen vuoro hoitaa koiran aamulenkki, joten raahasin yhdeksän jälkeen suklaata sänkyyn ja no, olin vain. Ihanan virkistävää! Kölliminen on parasta mitä tiedän, varsinkin rankemman työrupeaman jälkeen. 

2. Yleensä syön aamupalan heti heräämisen jälkeen. Aamuinen loikoilu ajoi kuitenkin meikäläisen havahtumaan yhden aikoihin siihen, ettei ruokaa oltu koneistoon vielä saatu. Ja jostain sitten kumpusi lettuhimo. Ja edelleenkin, kiirettömät ja vapaat sunnuntait ovat ehkä parasta mitä tiedän. Ihan vain ruoan laittamisenkin vuoksi. Sitä paitsi, crepesit ovat ehkä helpoin herkku valmistaa. Näihin käytin Vappu Pimiän reseptiä, joihin tulee viisi desiä maitoa, kolme desiä vehnäjauhoja, kaksi kananmunaa, puolikas teelusikallinen suolaa sekä kaksi ruokalusikallista juoksevaa rasvaa. 

3. Eilen lauantai-iltana juhlimme Z:n ystävän kolmekymppisiä. Ilta oli mitä hauskin ja tutustuin uusiin ihmisiinkin, mikä on aina ihanaa. Tein tämän juhlinnan myötä ihmeellisen havainnon. Nimittäin kun iloliemenä toimii vain vesi vanhn voitehist, on seuraava päivä huomattavasti kirkkaampi sekä onnellisempi. Omasta vapaasta tahdostani vaihdoin viinilasillisen alkoholittomaan drinksuun ja sanotaanko näin, että hyvin nukuttu yö ilman dagen efteriä voittaa pään jomotuksen noin miljoona - nolla.

4. Toki tänään sitten kilisteltiin rakkaalle äidilleni, joka täytti vuosia. Juhlistimme uutta ikää ihanan sunnuntaibrunssin merkeissä perheemme suosikkiravintolassa, jonka lähiruoka-annoksia ei voi muuta kuin himoita kuola valuen. Tämä myös havahdutti miettimään (taas) sitä, kuinka nopeasti tämä vuosi on kulunut! Ensi viikolla alkaa muka oikeasti joulukuu... 

6. Otimme Z:n kanssa myös työn alle uuden sarjan. Stranger thingsiä on hehkutettu niin paljon, että pakkohan se on hypätä tähän junaan mukaan. Toisaalta scifin kanssa ei yleensä voi mennä ainakaan pahasti metsään. Ensimmäiset jaksot ehkä jättävät kylmäksi, mutta kahlaamme ennakkoluulottomasti eteenpäin. 

K A U P P A R E I S S U L L A

Mä rakastan viikottaista kauppareissua. Oikeasti. Se on mulle sellaista ihanaa omaa aikaa. Kun saan rauhassa seilailla kärryjen kanssa pitkin käytäviä tarkastellen ja vertaillen eri tuotteita (ja sitten välillä iskee se ahdistus tavaranpaljoudesta). 

Pyöritän aikalailla tämän huushollin ruokapolitiikka, koska olen vaan niin hyvä suunnittelemaan viikon ruoka-ostokset kerralla. Ollaankin täten siirrytty yhden pysähdyksen taktiikkaan, joka tulee huomattavasti halvemmaksi, kuin joka päivä ostoksilla ravaaminen. 

Toisin sanoen, mietitään mitä syötäisiin viikon ajan, ostetaan kerralla kaikki ja käydään vain tarvittaessa täydentämässä jotain perusjuttuja viikon aikana (maito, leipä jne).Tämä on muun muassa auttanut hahmottamaan summaa, jonka käytämme ruokaan kuukaudessa. 

Mitä sitten buddesta lähtee mukaan? 

Ensimmäinen sekä omasta mielestäni tärkein osa on hedelmät ja vihannekset eli hevit. Yleisimmin kauppakassista löytyy banaaneja, appelsiineja, sitruunaa, paprikaa ja lehtikaalia. 

Ja koska pupunruoka on välillä kirpaisevan kallista niin hyvä säästö on ostaa satokauden herkkuja sekä fiilistellä tottakai tarjouksia. Näiden mukaan muodostuu meillä ainakin jääkaapin alahylly. 

Ainoat mitkä jäi uupumaan matkasta olivat avokadot ja kiivit... Jäi vähän harmittamaan. 

Mitä kaapista sitten täytyy aina löytyä? No tietysti kaurahiutaleita aamupuuroa varten! Tällä kerralla nappasin kärryihin testailuun speltti-kuitulisän (nappivalinta) sekä tyypillisen puurolisäkkeen, mustikan kaveriksi Goji-marjoja (toimii myös smoothieissa).  

Okei, ja kaikki vegaanit laittaa silmät kiinni seuraavan lauseen ajaksi. Tykkään tosi paljon punaisesta lihasta... Siis jopa sairalloisen paljon. Aikoinaan kassatyöläisenä saatoin saada outoja mielihaluja esimerkiksi raa'asta jauhelihasta..?! 

Pidetään viikon aikana myös kasvispäiviä, mutta meidän jääkaapista löytyy myös lihaa. 

Paitsi nyt. Mua yksinkertaisesti etoi kaikki lihatuotteet, kun eilen paukkasin marketin läpi. Jopa kinkun osto oli todella vastenmielistä. Ainoa, mitä mukaan lähi loppujen lopuksi kinkun lisäksi, oli tonnikalaa lasagnea varten. Ei ehkä sitten se kaikista eettisin valinta... 

Tonnikalan lisäksi lihaällötyksissäni nappasin kestosuosikkini Kikherne-purkin, jonka lisäksi testiin menevät mustapavut. Ehkä ne voisi heittää jonkun pastan sekaan? 

Viikonloppuherkkujen kohdalla tein tälläkertaa poikkeuksen, sillä jätin suosikkisipsit hyllyyn ja valkkasin tilalle suklaapähkinöitä sekä Cocovin mintturaakasuklaata. N A M I ! 

Mitkä on teidän ehdottomia "aina lähtee mukaan"- ruokajuttuja? 

ÄLÄ ANNA MARRASKUUN MASENTAA

Olen lukenut monen monta postausta siitä, miten "marraskuu masentaa", "näin selviydyt kaamoksesta" ja "masentava pimeys, miten päästä yli". 

Joka vuosi se kesä loppuu ja tilalle tulee talvi. Yhtäkkiä on pimeää kun aamulla herää ja kappas, kun töistä lähtee niin silloinkin on pimeää. Vanha kaava toistuu vuodesta toiseen ja aina se silti jaksa yllättää. 

Itselläni vanhat tutut oireet alkoivat nostella päätään noin kuukausi sitten. Ensin katoaa ruokahalu. Ei pysty yhtäkkiä syömään mitään, eikä tee oikeastaan mieli. Taas olen siinä pisteessä, että jää helposti se toinen lämmin ruoka syömättä, vaikka vielä kuukausi sitten olisin vetänyt samassa tilanteessa klassisen nälkäkiukkuraivarin. 

Mutta pahinta ovat katkeilevat yöunet, levottomat yöt ja aamuinen väsymys. Pelkään unettomuutta ja sen mukana tulevaa ahdistusta ihan hirveästi ja mulle hyvin nukuttu yö on sama asia kuin päivittäin suklaa-annos addiktille. 

Ja kun näistä valitin yksi päivä töissä, tokaisi esimies vain suoraan että kaamos-oireethan ne siinä. 

Ja maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Ne jotka uskovat siihen, että jatkuva pimeys vaikuttaa aivotoimintaan ja yleisvireyteen. Ja sitten on niitä, jotka kuittaavat tämän huuhaaksi. 

Minä kuulun aikalailla siihen ensimmäiseen. Joka vuosi sama virsi. Kevään ja auringon tullessa taas esiin, tunnen kuinka energia virtaa takaisin kroppaan ja olo on kevyt, kuin olisi riisunut painavan talvitakin hartioilta (joka pitää myös paikkansa). 

Joka talvi olo menee voimattomaksi, väsyneeksi ja alakuloiseksi. Ja niin muuten tapahtuu monelle muullekin suomalaiselle, sanokaa minun sanoneen.  

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka mieluummin omistaisi toisen asunnon jostain, jossa aurinko ei koskaan laske. Sinne olisi kiva karata aina loskan tullen. Mutta koska elämä on ikuista ilon ja surun tasapainottelua, niin kai se pimeys ja ankeus pitää vain kohdata D-vitamiini-purkin turvin.

Ja kyllä, olen nyt useammin kuin kerran päivässä saanut itseni kiinni huokailemasta haikeana Instagram-feedilleni, joka pursuaa rantakuvia, kimmeltäviä meriä ja hymyileviä, ruskettuneita ihmisiä joogaamassa siellä edellä mainitulla rannalla. 

Ja sitten on meikäläinen, jonka ainoa päivittäinen valonlähde on kirkasvalolamppu. 

Hetkittäin on vähän sellainen olo, että anteeksi nyt vain, onko tämä sitten ihan reilua? Minäkin haluan istua rantavedessä halkaistu kookospähkinä kädessä (vaikken edes tykkää kookoksesta), mutta sen sijaan tarvon äidiltäni lainatuissa kumisaappaissa mutaisessa metsässä tai vastavuoroisesti makaan sängyssä niin kauan, että tulee valoisaa (mikä tarkoittaa about kello puoli kymmentä, mutta näinä pilvisinä päivinä on vähän vaikea sanoa, kun ei tule koskaan valoisaa). 

Ja se oma Instagramkin menee utuisen harmahtavaksi, ihan kuin se valo ja ilo katoaisi oikeasti ihan kokonaan elämästä.  

Tasan ei mene onnen lahjat. 

Mutta koska elämä on aika paljon mukavampaa hyvällä mielellä, olen yrittänyt tsempata näiden ajatuksien kanssa. Aina se ei onnistu, mutta hei, olisipa ankeaa jos heti osaisi kaiken kuin vettä vain. 

En oel vielä kehittänyt täydellistä asetta kaamosväsymystä vastaan, joten kokeilemisen arvoisia vinkkejä otetaan vastaan. D-vitamiinit ovat vielä ostamatta, mutta kirkasvalolamppu on jo päivittäisessä käytössä. Ja vaikka sen vaikutus olisikin lumetyyppinen, niin kaikkea pitää kokeilla. 

Vitamiinit ovat tärkeässä roolissa, samoin monipuolinen ruokavalio, varsinkin kun sitä ruokahalua ei joka päivä ole. Herkutellakin täytyy muistaa, mutta olen yrittänyt pitää sokerin määrän mahdollisimman vähäisenä, koska se nyt ei mihinkään väsymykseen oikeasti auta. 

Tärkein kaikista on varmastikin se oma asenne, niinkuin monessa muussakin asiassa. Jos annan pimeyden ja sängyn houkutella joka aamu pysymään vällyjen välissä, ei mistään tule mitään. Vaikka takapihalla ei olekaan surffaajan unelmaa vaan lähinnä suokalastajan ihmemaa, niin try to make best of it. Suomi on harmauden luvattu maa, mutta on siinä omassa arjessa niin paljon ihaniakin asioita, jotka auttavat jaksamaan hiirenkorvien ja leskenlehtien äärelle. 

Autetaan toinen toistamme ja selätetään tämä pimeä kausi yhdessä! 

INSPISTAULU JOULUKUNTOON

Ensinnäkin, faktat pöytään. Rakastan kollaasien, inspiraatiotaulujen ja erilaisten sommitelmien tekemistä. En ehkä ole se kaikkein taiteellisin henkilö, mutta visuaalisuus ja kauniit asiat sivelevät omaa silmää. 

Olen myös kova keräilemään ja säilyttämään erilaisia lehtileikkeitä, kortteja ja valokuvia. Niitä on kiva laittaa esille omaksi iloksi. Toki nuo korkkitaulut ovat myös ihan tarpeellisia juttuja, kuten muistilappuja ja kauppalistoja varten. Mutta harvemmin esimerkiksi esillä oleva to do- lista saa vipinää mun kinttuihin... Eli visuaalisuus edellä! (Ja tuo taulu oli kuorrutettu kivaksi sekamelskaksi valokuvilla sekä kiitoskorteilla, mutta nappasin ne ihan hientotunteisuuttani pois.)

Tuntien päivien lehtien selailun, leikkelyn ja sommittelun jälkeen olen valmis toivottamaan joulun tervetulleeksi eteisen seinälle! 

Taululta löytyy nyt joulun muistilistaa, kokeilun arvoisia joulureseptejä sekä joulukuusi (ihan vain just in case, jos vaikka ei saataisikaan oikeaa kuusta). Tilaa on myös mahdollisia joulukortteja sekä valokuvia varten. 

Innostuin väkertelystä myös sen verran, että kai noille edelliselle kuville ja lehtileikkeille täytyy tehdä jotain. Eli jonkinlaista skrappausta pitää varmaan tässä ennen joulua harrastaa. Kuka muu saa kiksejä tällaisesta yksinkertaisesta askartelusta? 

Ah, meillä on töissä alkanut ilmestyä soittolistalle joululurituksia ja joulutorttujakin on keretty kotona puuhailla ainakin nelisen pellillistä. Seuraavaksi agendana on tietysti ne parhaat, eli lahjat ja kortit. Sitä ennen täytyy vielä selvitä ensi viikon työrupeamasta... 

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle! 

KAHVITAUKO - MILLAINEN MINÄ OLEN JA MIHIN HALUAN KEHITTÄÄ BLOGIANI

Tiedättekö sen tunteen, kun katsotte kelloa ja tajuatte, että teillähän on vielä ihan rutosti aikaa puuhailla kaikkea kivaa ennen päivän vastuullisuuksia? Kahvipannu ja näppäimistö siis laulamaan!

Olen mietiskellyt paljon. Itseäni, elämääni, ihmisiä ympärilläni ja blogiani. Olen päässyt aikalailla nyt sen ikuisuudelta tuntuvan kyseenalaistusvaiheen ohi, jonka aikana pohdin valintojani, jotka ovat minut tähän pisteeseen tuoneet. 

Kulunut vuosi on ollut hyvin antoisa niin hyvässä kuin pahassa. Tulen siitä kirjoittamaan teille varmasti lisää ensi kuussa. Pääpointti on kuitenkin se, että koen muuttuneeni ihmisenä ihan älyttömän paljon. Olen kiivennyt omien kompastukivieni yli ja näen nyt sen eteen avautuvan maiseman vihdoin selvemmin kuin koskaan. 

Koen olevani täysin avoin kaikelle. Koen olevani henkisesti vahvempi kuin koskaan.  

Omat elämänarvot ja oma tyylini elää ovat pikkuhiljaa alkaneet muotoutua itsellenikin. Toki henkinen kasvu (ja miksei fyysinenkin) sekä itsensä kehittäminen jatkuu läpi elämän. Voi olla, että vuoden päästä oma näkemys on taas hyvinkin erilainen verrattuna tämän hetkiseen. Who knows, ja toisaalta, siihen on myös oikeus. Sinun ei tarvitse olla sama ihminen kuin minuutti, tunti, kuukausi tai vuosi sitten. 

Suurimman osan ajasta, pääni on sellainen suloinen sekamelska täynnä ideoita, ajatuksia ja inspiraation kohteita. Musta tuntuu, että olen tällä hetkellä siinä tilanteessa, että olen valmis kehittämään omaa elämääni siihen suuntaan, mihin sen haluan kulkeutuvan, niin hassulta kuin se kuulostaakin. 

Mitä sitten haluan olla ja mihin haluan itseäni kehittää? 

Tämä on se kohta, jossa olen miettinyt blogiani. Mitä haluan antaa maailmalla, millaisia arvoja haluan korostaa ja mitkä ovat minulle tärkeitä asioita. 

Haluan viedä blogiani vielä aidompaan suuntaan. Haluan sen olevan minulle paikka, jossa voin ilmaista itseäni vapaasti. Haluan, että se on muille alusta, josta imeä voimaa ja inspiraatiota. Blogit ovat suurimmaksi osaksi sellaisia hyvänmielenjuttuja, joissa puhutaan välillä vakavia ja välillä keveitä. Ja sellaisena haluan tämän omankin blogini pitää. Haluan kirjoittaa yhteiskunnallisista aiheista enemmän, sillä olen mestariprovosoituja aiheesta kuin aiheesta. Haluan jakaa hyvinvointia ja positiivisuutta niissä raameissa, miten itse toimin omassa arjessani. Haluan löytää samanhenkisiä ihmisiä. 

Ja uskokaa tai älkää, haluaisin panostaa tähän enemmän. Sillä bloggailu on kulkenut rakkaana harrastuksena mukana aina vuodesta 2009 saakka. Blogi on ollut mulle kasvukipujen purkamista, päivän asujen esittelyä ja milloin mitäkin varten. 

En halua ottaa stressiä tästä ja kirjoitan, kun siltä tuntuu. Mutta haluan kehittyä ja haluan antaa jotain itsestäni. 

Tämän sanaoksennuksen jälkeen, jätän tämän vain tähän. Kirjoitin tätä jo viime viikolla, mutta sanotaanko näin, että elämä tapahtuu aina välillä ja vetää omat ajatukset täysin niihin omiin asioihin. 

Mutta ihanaa uutta viikkoa näin keskiviikkona toivotettuna! 

SMOOTHIE OF THE DAY

appelsiini / kiivi / noin desi puolukoita /2 ruokalusikallista mustaherukkaa / vettä

Flunssakautena on hyvä varmistaa C-vitamiinin saanti, vaikka joidenkin tutkimusten mukaan se ei ehkäisekään kuuluisaa räkätautia. Niin tai näin, vitamiineista ei koskaan ainakaan haittaa ole. 

Appelsiini, kiivi ja mustaherukat ovat oivallisia C-vitamiinin  lähteitä. 

Puolukasta sitten sen lisäksi löytyy polyfenoliyhdisteitä sekä hiven- ja kivennäisaineita. Niin, ja kuituja (kiitos Wikipedia). Näin syksy- ja talviaikaan se toimii hyvin muun muassa virtsatietulehduksen ehkäisijänä. 

Ja jos smoothieen haluaa vähän tujua lisää, niin oma suosikkini on inkivääri! Se nyt toimii ihan kaikkeen. 

MARRASKUU ON UUSI JOULUKUU ?

Ja siis tosiaanko olemme eläneet nyt kahdeksan päivää vuoden toiseksi viimeisintä kuukautta?? (Mistä tietää, että tulee vanhemmaksi? Päivittelee ajan kulumista kuin mummo konsanaan.)

Vitsit sikseen, sillä olen oikeasti hiukan järkyttynyt tämän syksyn nopeasta kulusta. Mutta, marraskuuhun sukeltaminen ei todellakaan ole huono juttu. Jokainen jouluhullu bloggari on kerennyt näpyttelemään jo aiheesta, mutta itsehän tulen tunnetusti aina vähän jälkijunassa. 

Ja kyllä, marraskuu tosiaan edustaa minulle kuukautta, jolloin voidaan alkaa jo valmistautua kohti ihanaa joulukuuta. Eilen leivoin ensimmäiset joulutortut, jotka menivätkin sen siliän tien. Tänään hain varastosta jouluhärpäkelaatikon asemiin! 

Joulukuusen paikka on suunnitteilla, joulukalentereita on tullut kuolattua pariinkin otteeseen ja joululahjaostoksilla olen käynyt henkisesti. 

Olen aina ollut henkeen ja vereen jouluihmisiä. Se lapsuuden taikuus ei ole hävinnyt mihinkään, vaan pidän kiinni perinteistä kovempaa kuin kahviaddikti espressostaan. 

Ja koska viime joulu meni vähän ohi oman henkisen pahoinvoinnin vuoksi, aion tänä vuonna panostaa kahta kauheammin. Varokaa vain, blogi täyttyy kohta pelkästään jouluhössötyksistä ja DIY-jutuista. 

Olen meinaan perinyt äidiltäni jonkinlaisen hullaantumisen näpräilyyn ja odotan jo innolla joulukorttien tekemistä. Tiedättehän, pimeä ilta, lasillinen punaviiniä, jouluhitit soimassa ja kasat kartonkia, koristenauhoja sekä huopatusseja edessä. Parempaa stressinpurkutapaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa. 

Mutta otetaan kuitenkin marraskuu rauhassa. Toki näin kaupanalan työntekijänä on vaikea sivuuttaa tämä ennenaikainen joulunvalmistelu. Mutta itse ex-materialistina aion keskittyä lähinnä leipomiseen ja kynttilöiden polttamiseen (ja ehkä niihin joululauluihin). 

Siinä pieni hössötys teille näin keskiviikon kunniaksi. Nyt jatkan kahvin hörppimistä, inspiroivien blogien lukemista ja Pretty Little Liarsin katsomista (okei, joudun kirjoittamaan tuosta sarjasta oman postauksensa, sairasta....).

L U O N N O L L I S U U D E S T A

Hello. 

It's me. 

Pidin taas vähän motivaatiotaukoa tästä bloggaamisesta, mutta täällä ollaan. Yleensä jos on paljon kivoja juttuja tiedossa, olisin kipin kapin postailemassa niistä täällä, mutta nykyisin tykkään panostaa myös IRL-elämääni, mikä on ehkä ihan tervettä? 

Mutta uusi viikko, uudet kujeet. Mitä teille kuuluu? 

Itsehän olen tehokkaasti tehnyt töitä, paitsi viimeiset viisi päivää. On ollut Halloweenpippaloa, koutuluspäiviä, miitinkejä ja sun muita. Huomenna olisi tarkoitus hilpaista Sosiaalialan pääsykokeeseen. 

Mutta peruskuulumiset eivät olleet se, mistä halusin tulla höpisemään. Otsikko ja alla oleva kuva saattavat kertoa jo jotain. Sillä tänään puhutaan meikittömyydestä. 

Olen meinaa päässyt äärettömän mukavaan tilaan omassa päässäni. Tykkään paljaasta naamastani enemmän kuin pakkeloidusta. Härregud! Mitä tämä on? Olen kuitenkin entinen blendaamattoman smokey-eye:n rakastaja, ikuinen kulmakarvapiirtäjä ja sitä rataa. 

Nykyisin tuntuu niin paljon kevyemmältä jättää meikkipussi rauhaan ja olla vain. 

I’ve worked hard to feel beautiful in my natural skin. Personally, I don’t ever want to depend on makeup to feel beautiful.    - Lupita Nyong'o 

Älkää käsittäkö väärin, sillä tykkään edelleen meikata ja suurimmaksi osaksi liikun töissä "siistityllä" naamalla. Mutta mitä enemmän luotan au natural-lookiin, sitä itsevarmemmaksi olen tullut (ja sitä vakuuttuneemmaksi, että meikkifirmojen markkinointi ei auta meitä hyväksymään omia itsejämme, hehee). 

En ole koskaan kokenut meikkaamista mitenkään pakkona. Ja tottakai, meikkaan vain itseäni varten. Mutta oma itseni on tullut sen verran rennommaksi mitä ulkonäköön tulee, että egoni antaa minun lähteä vaikkapa sinne työpaikalle ilman ripsiväriä. 

Jotenkin se oma luonnollisuus saattaa joskus unohtua sinne pakkelin alle, eikä meikeistä kuurattu nassu kaikkine punottavine yksityiskohtineen ole ehkä se jokaisen lempparijuttu. 

Mutta sen sijaan, että nyrpistäisit nenää silmäpusseille, suurille ihohuokosille sekä harvoille kulmillesi, koitappa katsoa itseäsi sallivammilla silmillä. 

Mieti niitä ihania puolia, älä kuluta energiaasi "epäkohtiisi". Itse tykkään silmistäni sekä suhteellisen hyvästä ihostani. Harrastan nykyään ihan itseni tuijottamista peilistä että kehumista, jotta oppisin arvostamaan sitä, mitä sieltä katsoo takaisin. Koska se ei ole mikään suohirviö, päinvastoin! 

My main beauty tip is don't say that negative thing when you look in the mirror. It just isn't healthy…That lack of beating up on ourselves — that's my new mantra. Happiness is the best makeup; a smile is better than any lipstick you'll put on. - Drew Barrymore

Luomunassulla kulkeminen on muutenkin ollut tapetilla sen jälkeen, kun muun muassa Alicia Keys lopetti meikin käytön. Ihan niin syvään päätyyn en ajatellut heittäytyä, koska edelleenkin tykkään meikkileikeistä ja söpöistä luomiväripaleteista. Ymmärrän myös täysin sen, että aknesta kärsivälle kunnon meikkivoide voi olla oman itsetunnon pelastus. Ja sekin on ihan okei! 

Mutta mielestäni yhä ulkonäkökeskeisemmässä yhteiskunnassamme olisi tärkeää liputtaa myös luonnollisuuden puolesta, joka aina unohtuu tässä contour-palettien ja Instagram-kuvien photoshoppaamisen luvatussa ihmemaassa. 

Mitä nyt tässä sitten yritän sanoa? 

Whether I'm wearing lots of makeup or no makeup, I'm always the same person inside. - Lady Gaga'

Ehkä jotain yllämainitun tyyppistä. Meikillä tai ilman, ole aina oma itsesi. Älä tee mitään vain sosiaalisen paineen tai muiden miellyttämisen vuoksi. Jokainen ihminen on omalla tavallaan kaunis (klisee, tiedän) ja meidän tulisi arvostaa kaikenlaisia kasvoja. Mutta sen voisi aloittaa sieltä omasta kylppärin peilistä. Älä koskaan sano "En kehtaa mennä paikkaan X ilman meikkiä". Roskiin sellaiset lauseet. Voit mennä vaikka punaiselle matolle ilman meikkiä, kiitos Alicia Keysin. Voit julkaista meikittömän selfienkin, kiitos Anni Hautalan. Ei tunnu missään! 

Mikä auttoi mua rakastamaan omaa luonnollista naamaani? 

No, Z on ollut tässäkin keitossa mukana. Hän nimittäin kehuu mua kauniiksi olin sitten täpötäydessä tällingissä tai saunanhikisenäraikkaana. 

Eli oikeastaan tämänkin päivän opetuksena on löytää ympäille ihmisiä, jotka tykkäävät susta just sinuna. 

Mutta kaikki itsensä hyväksymiseen liittyvät tekijät lähtevät aina sisältä päin. On ihan tervettä kutsua itseään kauniiksi. Plus, elämä on paljon helpompaa kun voi nauttia omasta ulkonäöstään niin meikillä, että ilman. 

Ihanaa maanantaita kaikki!