M U R E N A S S A

Törmäsin sähköpostissani herkku- ja lahjaliiken Murenan blogi-ilta kutsuun. Hieraisin silmiäni, sillä tämä oli ihka ensimmäinen kutsuni tällaiseen iltamaan. Kaikella tuurillapa oli vielä torstai vapaana töistäkin, joten tnopea tsekkaus työkaveriltani mikä on kilometri määrä Saloon ja eikun viime tingassa ilmoittautumisviestiä näpyttämään. 

Murena ei ollut mitenkään tuttu, kuten ei ollut Salo kaupunkinakaan, joten otin matkan pienenä maakuntaseikkailuna. Saloon saapuessa minua odotti mahdottoman ihana kivijalkaliike, joka sisälsi niin paljon kaikkea pientä ihanaa, että ihanhan siitä sekaisin meni. Ekologisia puhdistusaineita, italialaisia pastoja ja suloisia sisustustuotteita... Siinä on tie meikäläisen sydämeen.  

Ilta alkoi raikkaalla alkudrinkillä ja siitä jatkettiin sulavasti illan ohjelmaan. Lakridsin tuote-esittelijä perehdytti meidät lakritsie saloihin jonka jälkeen kera pikkupurtavan tehtiin tuttavuutta Tertin kartanon antimiin sekä uuten oliiviöljylanseeraukseen. Kuohuvatarjoiluiden siivittämänä tutustuttiin liikkeeseen ja haalittiin ostoskorit täyteen. 

Erityismainintana pitää kyllä mainita nuo Rikala Bar&Grill:in järjestämät herkkutarjoilut, veivät kielen mennessään! Tie kenen tahansa sydämeen vie vatsan kautta, tässä tapauksessa varsinkin. 

Murenan henkilökunta oli asiantunteva ja sain hirveästi kivoja vinkkejä liittyen esimerkiksi itselle ihan uuteen tuotteeseen: pyykkietikkaan! 

Jossain vaiheessa Saloakin mainostettiin kesäpaikkojen kesäpaikkana, joten kai sitä täytyy ensi kesänä hurauttaa vaikka miehen kanssa pienelle get away-reissulle!

Kaiken kaikkiaan inspiroiva ja ihana ilta täynnä uusia, upeita tuttavuuksia. Tämä oli just sitä, mitä tähän viikkoon kaipasin. 

Mikä parasta, saan tarjoilla teille alennuskoodin Murenan nettikauppaan, jonne pääset tästä. 

Koodilla NORASP17 saatte verkkokauppatilauksista -10% aina 31.5 saakka!

I N S T A L A T E L Y

Rakastan someilua hirveästi! Lisäilen monta kertaa viikossa Instaan uusia kuvia ja snappailen aika ahkerasti sitten niistä vähän tyhmemmistä asioista. Kummassakin on kuitenkin se puoli, mikä mua ärsyttää suunnattomasti... 

Vaikka Instagram on meikäläiselle sellainenin inspiroiva tila, on pikkuhiljaa sen muovisuus ja epätodellisuus alkanut ahdistelemaan. Someen ei jaeta hirveästi sellaista perusarkea. Selfiet on överimuokattuja, ruokakuvat loppuun saakka aseteltuja ja niin edespäin. 

Kyllä, itsekin muokkaan kuvia. Kyllä, itsekin olen asetellut ruokia mitä ihmeellisimpiin asentoihin (?). Mutta silti. Haluaisin, että somessakin ihmiset uskaltaisivat olla niitä aitoja omia itsejään. Se on ihan parasta. 

Instagramista ja snapista meikäläisen löytää nimimerkillä nnorasp!

Naistenpäivänä maalasin huulet punaisiksi ja vedin törkeellä energialla koko työpäivänä / testasin K-ruoan smoothiebowlreseptiä, meinasin heittää niin sanotusti laatat maun vuoksi, mutta ulkoisesti ateria oli kaunis / kurkkukivusta huolimatta piti käydä istumassa "parilla coronalla" kaverin kanssa, päädyttiin Emergenza-bändikilpailun esikarsintailtaan / panostin viime torstaina ruokaan ja paistoin ensimmäistä kertaa ikinä karitsan sisäfileetä 

Todistetusti vitamiineilla on taipumus taistella flunssaa vastaan, joten pyöräyttelin tyrnismoothieita pitkin viime viikkoa / Ystävä marssi duunipaikalle pari päivää sitten narsissien kanssa, takuu varma harmaan päivän pelastus! / Olen pari päivää tässä viettänyt Yodden kanssa paljon aikaa näpsien siitä muun muassa snappiin videoita / Tämän päivän keväinen asu, revityt farkut sekä You Boyfriend Gave Me This T-shirt-teeppari 

Mä tahdon kouluun

Taas on se aika vuodesta. Yhteishaut pamahtivat viime viikolla päälle ja kukin omalla tahollaan varmaan vaivaa päätään sillä, mitä haluaa tehdä taas isona. Lähteäkö lääkikseen vain oikikseen. Ammattikorkea vai yliopisto? Kummatkin? Ehkä sittenkin välivuosi? Tai kaksi? 

Oma opiskeluhistoriani tyssää lukiosta valmistumiseen. Kirjoitin vuonna 2014 solidit C:n paperit, joilla voisi oikeastaan sytyttää nykyisin takan. Ei niillä heittämällä päässyt mihinkään, eikä pääse vieläkään. Hain saman keväänä valtiotieteellisen lukemaan viestintää. Ja eihän siitä pääsykokeisiin lukemisesta silloin mitään tullut. Lukionkin kirjoituksiin pänttääminen oli omalla kohdalla aika nihkeää. Sitä on 18, just alkanut seurustelemaan ja aloittanut työt. Koulu ei omalla prioriteettilistalla ollut kovinkaan korkealla. 

Vietin ensimmäisen välivuoden sitten kaupan kassalla. Tuli myös matkusteltua ja muutettua ekaan omaan kotiin, mikä oli huikeaa aikaa. 

Seuraavana vuonna hain uudelleen lukemaan viestintää. Panostin enemmän lukemiseen, mutta tein samalla täyttä päivää töissä. Jääkaappi kun ei itsestään täyttynyt. 

En päässyt sisään. Ja olin aika rikki siitä. Muille kavereille alkoi aueta opiskelupaikkoja. 

Hain vuodeksi Laajasalon opistoon opiskelemaan Crossmedia-puolta, vain todetakseni, ettei toimittajahommat tuntunut omilta. Yhtäkkiä tipahtaa pohja siltä, minkä luulit olevan suurin piirtein veressä. En ollut koskaan ajatellut mitään muuta, kuin seurata isäni jalanjälkiä. Hain kuitenkin vielä kolmannen kerran viestintäjuttuja, tälläkertaa AMK:n journalistipuolelle. En päässyt edes pääsykokeeseen, vaikka kokemustakin jo oli kyseiseltä alalta. 

Tuli identiteettikriisi ja kesän jälkeen pistin neljännen kerran hakupaperit menemään, tällä kertaa sosiaali-alalle. Lukemaan en ehtinyt, sillä painoin parhaimmillani 50 tuntia viikossa töitä. 

Netissä tehtävän valintakokeen jälkeen, itki puoli tuntia suihkussa. 

Voisi melkein sanoa niin, että omat opiskelukuviot ei ole mennyt ihan niinkuin strömsössä. Silloin 18-vuotiaana olin aika varma, että menisin suoraan lukion jälkeen seuraavaan institutioon, mutta tässä mä junnaan edelleen. Työkokemusta on kertynyt lukion jälkeen ihan roppakaupalla, ja olen siitä tosi ylpeä. 

Mutta samalla olen kokenut järkyttäviä paineita. Somea selatessa olen kateellinen ystäville, jotka opiskelevat niitä omia juttujaan, juoksevat opiskeluriennoissa ja tuskailevat tenttien äärellä. Jotkut tekevät jo kandejaan. Niin minäkin halauaisin. 

Omalla kohdallani on vaatinut muutaman vuoden tajuta, että mitä haluaisin ehkä tulevaisuudessa tehdä. Samalla en pysty olla ajattelematta, että entä jos en koskaan pääse kouluun. Tämä on kuitenkin jo viides kerta, kun näpäytän opintopolun "lähetä hakemus" nappia. 

Olen tuntenut epäonnistumisen tunteita. Olen märehtinyt ajatuksissa, että musta ei ole mihinkään enkä osaa mitään. En ole hyvä missään. Voin sanoa, että se jos mikä on aika kamala olotila. 

Ja samalla haluaisin vain sanoa kaikille teille, jotka tuskailette samojen ongelmien kanssa tai niille lukiolaisille, jotka ei tiedä mitä tehdä. 

Kuunnelkaa itseänne!

Opiskella kerkeää koko elämän ajan. Suoraan koulusta kouluun hyppiminen on aika rankkaa. Välivuodet on ihan okei! Silloin kerkeää kasvattaa opiskelumotivaatiota, tehdä töitä ja nähdä vaikka maailmaa! Älkää ottako paineita, älkääkä kuunnelko muiden mielipiteitä, sillä loppujen lopuksi te itse elätte omaa elämäänne ja teette omat valintanne. 

Olen itse saanut kommentteja siitä, etten vielä ole koulussa. Että mitä pidempään lykkään opiskelua, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jään tähän tämän hetkiseen tilaan. On ehdottettu aloja, joista olen suoraan sanonut että hei, ei ole mun juttu. Muut ovat tuntuuneet tietävän paremmin, mitä mun kannattaisi omalla elämälläni tehdä. Tiedän, että ihmiset haluavat vain auttaa. Tiedän, että perheeni haluaa minulle vain parasta. Silti koen olevani ihan musta lammas, kun opiskelu ei tähän saakka ole ollut vain mun juttu. 

Nyt koen, että on se mun hetki loistaa. Puolen vuoden stressitaistelu alkaa olla aisoissa. Olen kokenut niin paljon, että tunnen olevani valmis ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti jatkamaan opintoja. Ala, omat arvot ja mielenkiinnon kohteet ovat selkeytynyt vuodessa. Enää on jäljellä itse työn tekeminen. 

Siksi vähensin työntekoa huhti-toukokuuksi. Teen vain muutaman illan viikossa töitä, muuten opiskelen. Mulla on nyt tukena tässä ystävät ja perhe, jopa esimieskin!

Itse lukemiseen on vaikea tarttua. Materiaalit kummittelee, enkä enää oikeasti muista mitään luku- tai opiskelutaktiikkoja. Mutta mä aion nyt tehdä parhaani! 

Ja jos en pääse kouluun tälläkään kertaa, niin mitä sitten. Eikö ne niin sano että kuudes kerta toden sanoo..? ;) 

Y S T Ä V Ä K I R J A

Olen: Nora

Siviilisäätyni: avoliitossa

Opiskelen/olen opiskellut: kourasta löytyy lukion paperit sekä Crossmedia-toimittajan koulutus

Työskentelen/olen työskennellyt: tällä hetkellä olen myyjänä huonekaluliikkeessä. Sen lisäksi olen ollut kassatäti, toimitusharjoittelija sekä tuotantoapulainen

Kiinalainen horoskooppini: sika

Mitä harrastan: koiran kanssa lenkkeilyä, zumbaa, suunsoittoa ja bloggaamista 

Periaatteeni: kohtele ihmisiä kuten haluaisit sinuakin kohdeltavan 

Pohdin: tulevaisuutta sekä omia arvojani 

Vihaan: mulle opetti Ranskassa yksi tyyppi olemaan vihaamatta mitään, sillä iha on niin voimakas sana.

Halveksin: ihmisiä, jotka kohtelevat muita huonosti

Rakastan: kaikkea! Miestäni, koiraani, elämääni, perhettä, ystäviä, matkustelua... List goes on and on. 

Haaveilen eniten: kesän tulevasta reilireissusta! 

Tarvitsen: paljon huomiota. Ja suklaata!

Pelkään: pimeää ja syvää vettä

Kaipaan: eniten aina ihmisiä ja paikkoja

Murehdin: rahasta ja stressistä

Kerään: kirjoja!

Lempi...

Väri: violetti

Vuodenaika: kesä

Eläin: en osaa valita!

Lukeminen: Lola Rose

Elokuva: 500 days of Summer

Musiikkilaji: kaikkiruokaisuus

Numero: 2

Asia minussa: huono huumorintaju

Ruoka: croissantit ja suklaamurot

Juoma: kaakao ja punaviini

Lomakohde: Italia

Tuoksu: aurinkorasva

Kasvi: muraatti

Säätila: pilvetön taivas

Tapa viettää vapaailta: rakkaiden ihmisten kanssa juoden viiniä sohvalla ilman meikkiä 

Kysymyksiä

Pidätkö työistä vai pojista?

Miehistä. 

Onko sinulla salaisuuksia?

Kaikilla ihmisillä on! Se tekee meistä mysteerejä.

Onko sinulla valkolakkia?

Kaapin pohjalta löytyy!

Onko sinulla jokin mielen sairaus?

Olen tietääkseni terve, vaikka muut eivät ehkä olekaan samaa mieltä. 

Onko sinulla jokin muu vakava sairaus?

Vakava ja vakava, skolioosia sairastin nuorena, mutta sekin hoidettiin leikkauksella ja titaanitangoilla kuntoon. 

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi/lävistyksesi?

Ensimmäiset lävistykset olivat perinteiset korvisreiät. Nykyään niitä on yhteensä neljä, parhaimmillaan ollut 7.

Ensimmäinen tautointini löytyy niskasta, siellä lukee sana Fortuna. 

Mitä tilaat baarissa?

Tilaan joko lasillisen kuohuvaa, Coronan tai strawberry margaritan. 

Omistatko eläimiä?

Meiltä löytyy vauvatolleri nimeltä Yoda, eli Yodde. 

Mitä muuttaisit itsessäsi?

Yhden asian jos saisi muuttaa, niin hiukset olisivat paksummat. Muuten olenkin oppinut elämään itseni kanssa aika hyvin. 

Kerro jotain siitä kun...

Olit 10-vuotta nykyistä nuorempi:

Olin 11-vuotiaana aika tavanomainen lapsukainen. Kuuntelin Evanescense ja Himiä. Tykkäsin Simsistä ja leikittiin tosi paljon ulkona. 

Viimeksi koit romanttisen hetken:

Mieheni toi kauppareissultaan toissapäivänä sydänarvan josta voitin femman! 

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein makeasti:

En muista, että kenet, mutta todennäköisesti jonkun läheisen jollain tyhmällä kommentilla?

Joku kehui sinua taitavaksi:

Pari viikkoa sitten, mulla oli tosi hyvä asiakaskohtaaminen yhden naisen kanssa, joka kaupan lopuksi kehui mun taitoja asiakaspalvelijana. Se oli ihan mahtavaa! 

Teet itsellesi lounasta:

Keittiö on silloin yksi iso kaaos, ruokaa on joka paikassa ja teen kaiken vähän sillai vasemmalla kädellä. En ole hirveän tarkka mittojen ja paistoaikojen kanssa, menen enemmänkin tunnepohjalta! 

Sinulla viimeksi oli kotoisa olo:

Tänään kun tein itselleni kunnon brunssin ja istuuduin pöydän ääreen. 

Meikkaat juhlavasti:

Arkimeikki on mulla nykyään yosi hillitty, joten juhliin on kiva panostaa! Silloin käytetään useampaa luomiväriä, rajauskynää ja joskus jopa tekoripsiä!

Valitse toinen ja pyyhi toinen pois:

sokeri

stevia

piirtäminen

soittaminen

iloisuus

melankolia

opiskelu

työnteko

aerobic

juokseminen

pilates

jooga

sähly

taekwondo

fyysinen suhde

henkinen suhde

karppaus

larppaus

ukkonen

helle

kettukarkit

omarit

subway

hesburger

sulat

helmet

autoilu

pyöräiy

teatteri

elokuva

venäjän kieli

espanjan kieli

vodka

tequila

uusivuosi

vappu

suolainen

makea

arki

juhla

auringonnousu

auringonlasku

spontaani

harkitseva

siro

lihaksikas

makaronilaatikko

kaalilaatikko

tumma

vaalea

lämmin

viileä

Mistä haluaisit että sinut muistetaan?

Tosi vaikea kysymys. Mulla on aina ollut sellainen fiilis, että haluaisin tehdä jotain merkittävää. Jotain millä on väliä. Haluaisin, että mut muistettaisiin siitä, että vaikutin asioihin ja uskalsin sanoa ajatukseni äneen. 

Suurin tähänastisista saavutuksistasi:

Olen selättänyt kaikki vaikeudet, mitä elämä on työntänyt eteeni. 

Tulevaisuudessa haluaisit:

Saavuttaa mielenrauhan. Opiskella ja oppia uutta. Elää sellaista elämää, mitä voin vanhana keinutuolissa muistella nauraen. 

S M O O T H I E B O W L

Eilen oli taas vähän liikaa aikaa aamulla ja satuin bongaamaan uusimmasta Pirkka-lehdestä ihn h i r v e ä n houkuttavan smoothiebowlkylmäpuuro-ohjeen. Ohjeeseen pääset itse tästä!

Ei tarvinnut kuin sauvasekoittimella vähän survoa puolukoita, puhtikauraa (joka oli ihan uusi tuttavuus mulle), banaania ja piimää sekaisin ja avot! Pinkki seos oli valmis nautittavaksi. 

Tietenkin vannoutuneena hampparityttönä, oli maku hiukan kielen makunystyröitä säväyttävä ja vähän sai irvistellen lappoa smoothieta naamaan. Nämä on taas niitä ruokajuttuja, jotka vaatii sen muutaman makustelukerran ennen totaalista rakastumista. 

Ulkonäkö kyseisellä aamupalalla oli kuitenkin niin nätti, että näpsäisin pari kuvaa. Koska eihän se maku, vaan Instakelpoisuus eikö?

Pirkka-lehden sekä K-ruoka-sivujen inspiroimana päätin keventää tämän loppuviikon. Jääkaappimme täyttyi kasvikermasta sekä käyttövalmiista Härkis-sekotuksesta. Mies ei ihan ensin lämmennyt idealle vegaaniviikonlopusta, mutta eilinen härkispaistospasta ei ollutkaan niin kamala kuin mitä me kumpikin luultiin. Vähän mautonta vain. 

Tänään on kokeiluvuorossa härkislihapullat ja odotukset ovat korkealla. Olisi meinaan ihan mieletöntä löytää jotakin lihaa korvaavia kokkailuja, jotta eettisesti syöminen olisi helpompaa. Vaikka punainen liha on ja pysyy kyllä meikäläisen ruokalistalla tulevaisuudessakin. 

Snapchatissa nnorasp voi seurailla meikän naamanvääntelyjä uusien reseptien kokeilujen myötä! 

Ihanaa viikonloppua!

# B L U E H A I R

Koska sää on ja pysyy näköjään harmaana, on väriä haettava päiviin jostain muualta. 

Vuorossa tukkakokeilu vol 2: L'oreal Colorista Washout. Eli suomeksi L'orealin suoraväri, jonka luvataan kestävän parisen viikkoa kutreissa. Päätin lähteä omalta mukavuusalueeltani pois ja kokeilla jotain, mitä en ole hiushistoriani aikana kokeillut. Nimittäin sinistä! 

Ihastuin noihin pakkauksiin ja niiden kuvat olivat niin houkuttavia, että vähän heräteostoksena nakkasin tämän kärryihini. Mielessä kihisi innostus uudesta sävystä, joka kuitenkin valuisi loppujen lopuksi aika nopeasti viemäriin. Ah, suoravärien helppous...

Levittelin sävyn vähän kiirepäissäni ja lopputuloksesta ei mikään kovin tasainen tullut. Suoraväreissähän on se, että ne eivät ihan värjäämättömään hiukseen tartu, ainakaan omalla kohdallani. Tyvi jäi siis värittömäksi, samoin jotkut hiusosiot. Lopputulos olisi todennäkäöisesti ollut kirkuvampi, jos olisin antanut aineen vaikuttaa pidempään. Epätyypillisesti kuitenkin vahtasin kellosta tasan tarkkaan sen 15 minuuttia, ihan vain siksi, että sininen ei ole ihan se meikäläisen väri. 

Lilahtavan sinisen harmaahan tuo lopputulos on, tykkäilen vaan ihan hirveästi! Joissakin kohdissa väriä on enemmän, jossain vähemmän, mutta lopputulosoli kuitenkin selvästi sinertävä. 

Mitäs pidätte? 

Värin tehoa testaan huomenna, kun peset hiukset ensimmäisen kerran tämän testailun jälkeen. Biozellin blorange-sekoitus kesti sen reilun viikon. Itse kuitenkin pesen niin tiuhaan tahtiin hiuksia (vaikkei pitäisi) että kauaa ei suoravärit tässä tukassa pysy. 

Mutta edelleen jatkan sillä linjalla, että nämä ovat kiva keksintö sekä mahtava tapa piristää omaa lookkiaan. Suosittelen!